Seurustellut yli neljä v. eri paikkakunnalla asuvan m kanssa. Kumpikin keski-iässä. N kotona asuu toisellakymmenellä oleva kissa- leikattu nuorena ja ollut tähän asti sangen mukava ja hyvätapainen otus.
M tuli pitkästä aikaa kylään vkl. Sunnuntaiaamuna sitten repesi. Hänen ed.iiltana kosteassa kelissä pitämänsä (pesemättöminä jostain saadut) tuulipukuhousut, jotka oli jättänyt lattialle, haisivatkin hänen mielestään kissanpissille toisesta lahkeesta. Omaan nenääni ei haisseet, vaan jollekin imelälle ummehtuneelle.
Vanha kissaneiti on koko elämänsä osannut tehdä astiaan- ei ole kastellut minun vaatteitani, eikä huonekaluja jne.
Ei ole kenkiinikään tehnyt. Miesystävä ihan huusi, että kissankusi... Kissa on itselleni ollut rakas. Lupasin lopetuttaa kissan, ja sitten alkoikin jo minun hulluksi nimittelyni, jne ja itkuakin väänsi, ja muutenkin huusi törkeitä.
Kerroin rauhallisesti useampaan kertaan, että JOS kissani on kussut ihmisen housuille, se jatkaa lopun elämäänsä moista toimintaa, että ainoa ratkaisu on kissan lopetus- vanha kissa enää mihinkään nuorru.
En nyt ole varma kusiko kissani edes ollenkaan tyypin housuille, vai oliko/onko vain jotenkin "sukkainen" kun tykkään lemmikistäni, ja se minusta. (Lauantaina oli taas pitänyt puheen siitä miten kallista kissanpito on- itse sen ruokin, vessahiekat myös hankin, vaihdan, jne jutut. Olen töissä, palkkani riittää omaan ja kissan elämiseen vallan hyvin)
Minulle sattui ikävä asia viime kevättalvella. Muistona on joku jälkitila pään saatua kovia iskuja. Töissä olen käynyt ihan ok, ja arkeni menee kyllä, mutta on elämänalueita johon tapahtuma vaikutti, ja miesystävä ei tunnu asiaa ymmärtävän, P...paa pitäisi olla. Lakkasi silloin vain kiinnostamasta koko asia, kun minulle sattui.
Kostaako mies vammautuneelle noin, että v...lee? Ja miksi? ei se mitään paranna, kuntoutusasioihin on tervetullut jos on perheenjäsen, mutta tämä mies kun ei tosiasiassa ole mitään perhettä, eikä asu kanssani. Tarvitseeko minun antaa hänen lukea kaikki itseäni koskevat paperitkin? Mielestäni ei.
Suru kissasta on suuri. Muutama vuosi sillä voisi olla vielä aikaa. Ja riittääkö sille miehelle että hävitän kissani? Ollut muutamia krt hyvin lähellä etten ole poikki pistänyt, ja nyt on taas sellainen ajatus. Liekö oikea ajatus?
Kissa muuten ei, kun ma aamupuoleen olin töihin lähdössä, ollut kussut mihinkään outoon paikkaan. Könysin vaatehuoneen alahyllytkin tutkimassa, ja olin yöksi jättänyt ansan- likaisen takkini, eteiseen lattialle.
Mitä olette mieltä?
M tuli pitkästä aikaa kylään vkl. Sunnuntaiaamuna sitten repesi. Hänen ed.iiltana kosteassa kelissä pitämänsä (pesemättöminä jostain saadut) tuulipukuhousut, jotka oli jättänyt lattialle, haisivatkin hänen mielestään kissanpissille toisesta lahkeesta. Omaan nenääni ei haisseet, vaan jollekin imelälle ummehtuneelle.
Vanha kissaneiti on koko elämänsä osannut tehdä astiaan- ei ole kastellut minun vaatteitani, eikä huonekaluja jne.
Ei ole kenkiinikään tehnyt. Miesystävä ihan huusi, että kissankusi... Kissa on itselleni ollut rakas. Lupasin lopetuttaa kissan, ja sitten alkoikin jo minun hulluksi nimittelyni, jne ja itkuakin väänsi, ja muutenkin huusi törkeitä.
Kerroin rauhallisesti useampaan kertaan, että JOS kissani on kussut ihmisen housuille, se jatkaa lopun elämäänsä moista toimintaa, että ainoa ratkaisu on kissan lopetus- vanha kissa enää mihinkään nuorru.
En nyt ole varma kusiko kissani edes ollenkaan tyypin housuille, vai oliko/onko vain jotenkin "sukkainen" kun tykkään lemmikistäni, ja se minusta. (Lauantaina oli taas pitänyt puheen siitä miten kallista kissanpito on- itse sen ruokin, vessahiekat myös hankin, vaihdan, jne jutut. Olen töissä, palkkani riittää omaan ja kissan elämiseen vallan hyvin)
Minulle sattui ikävä asia viime kevättalvella. Muistona on joku jälkitila pään saatua kovia iskuja. Töissä olen käynyt ihan ok, ja arkeni menee kyllä, mutta on elämänalueita johon tapahtuma vaikutti, ja miesystävä ei tunnu asiaa ymmärtävän, P...paa pitäisi olla. Lakkasi silloin vain kiinnostamasta koko asia, kun minulle sattui.
Kostaako mies vammautuneelle noin, että v...lee? Ja miksi? ei se mitään paranna, kuntoutusasioihin on tervetullut jos on perheenjäsen, mutta tämä mies kun ei tosiasiassa ole mitään perhettä, eikä asu kanssani. Tarvitseeko minun antaa hänen lukea kaikki itseäni koskevat paperitkin? Mielestäni ei.
Suru kissasta on suuri. Muutama vuosi sillä voisi olla vielä aikaa. Ja riittääkö sille miehelle että hävitän kissani? Ollut muutamia krt hyvin lähellä etten ole poikki pistänyt, ja nyt on taas sellainen ajatus. Liekö oikea ajatus?
Kissa muuten ei, kun ma aamupuoleen olin töihin lähdössä, ollut kussut mihinkään outoon paikkaan. Könysin vaatehuoneen alahyllytkin tutkimassa, ja olin yöksi jättänyt ansan- likaisen takkini, eteiseen lattialle.
Mitä olette mieltä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
jospa kissa on sun puolella ja mies on paha ja kissa varoitta siitä.
en lopettaisi kissaani sen takia että se kusee jonkun kintuille.
lopettaisin mieluummin sen miehen. hehheh (vitsi)
Kunka kammottavan miehen oletkaan valinnut seuralaiseksesi!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kissasi on miljoonakertaa parempi kuin tuo tollon juntti, itserakas oykkäri! Mistä noin ala-arvoisia tolloja sikeneekin? Ja sinä olet kaikkien kunnon ihmisten seasta valinnut juuri tuollaisen!.
Lopeta kaikki yhteydenpito tuohon tolloon ja nauti kissasi seurasta. Siitä sinä saat paljon enemmän iloa. Tee katko tolloon junttiin heti ja nyt, ennenkuin se tollo juntti pääsee enempää vaikuttamaan sinun elämääsi.
Kissasikin tajuaa enemmän !!!
Sano miehelle että jompikumpi, mies tai kissa lähtee. Valinta kallistui nyt mieheen joka joutuu lähteä.
Kissa on enemmän paikalla kuin mies, kissasta on enemmän iloakin.
Mitäs äijä heitti likaiset housunsa lattialle, voi syyttää itseään, jos kissa niihin kusi niin luuli niitä tietenkin kaatopaikaksi.
Kiitos- mutta tosiaan voisin vaikka vannoa, ettei nenäni haistanut miesystävän housunlahkeesta kissanpissin hajua, vaan vain märkien likaisten housujen ummehtuneen imelän hajun. Itse jätti housunsa kosteina myöhälenkin jälkeen lattialle. (ne ilmaisiksi jostain haalimansa pesemättömät käytetyt housut, sanoi itse niin-)
Niin. Tuskin tyyppi tulee kotiini enää- en päästä sisälle. En ole työpv jälkeen vielä kotona, mutta jopa olettaisin, että kissankusta löytyy vain kissanvessassa-astioista, joita kisulla on kaksi, että siisti sielu voi käyttää aina puhdasta.
Ketutus minulla on- ei kissasta. On tosiaan ollut hyvä kaveri kaikki nämä vuotensa, mitä pennusta on ollut kanssani. Kun muistelen, niin tullessaan ekaan ja ainoaan kiimaansa se aikoinaan mallasi seinälle kusemista- ei silloinkaan kussut seinään.
Pahinta koko hommassa on se että mies alkoi huutaa minua hulluksi, kun kerroin hänelle sen faktan että mikäli kissa aloittaa vääriin paikkoihin kusemisen, niin se ei lopu-kuin lopetuksella. Elämän varrelta kokemusta nuoruudesta, että sellaisiakin pissisankarikissoja on olemassa. Joko sairaita tai muuten vähän kuunoja, mutta tuo oma tosiaan on ollut kaverini jo yli 13 v, ja VÄITETTY kissankusi ei haissut minun omaan nenääni siitä lahkeesta.
(siihennähden aivan sama muuten, mutta tosiaan vanha kisu voi aloittaa kusemisen kun ei enää aina muista mihin pitäisi kusta; mutta oma kissa on löytänyt aina vessaansa)
Pitääkö kissa lopettaa? Tuskin auttaa tilannettani, mitenkään jos kertaakaan olen miesystävän kanssa. Epäilen, että aina löytyy jokin syy mollata, vaikka itse hoidan talouteni, ja asumiseni jne. Tämä miesystävä on ollut pitempään työtön, että luulisi olevan parempi pitää huoli omista raha-asioistaan, eikä minun kun pärjään.
Kuulostaa siltä, että alat hakea syytä lopettaa kissa. Kukaan täysijärkinen ei vie tervettä eläintä piikille.
Eihän se terve enää ole, MIKÄLI kusi ihmisen vaatteille! En taaskaan ole kotiutunut vielä, läksin ihan ajoissa töihin- astiaansa oli tehnyt ja eilenillallakaan mitään ylläreitä ei löytynyt.
No... Se mies ei enää kotiini tule.
Eipä ole edes anteeksi pyytänyt sitä, kun haukkui sunnuntaina minua hulluksi- lukuisten ihmisten kuullen, vieläpä, etten ihan päästäni keksi miksi huusi minua.
Töihin taas aamuyöstä. En kyllä millään käsitä motiiveja, jos mitään pahaa tekemättömän eläimen päälle puhui silkkoa p-a. (Verrannollinen, tilanteeseen että lapsi/vuodehoidettava vanhus, tms. veisi huomiotani siinä määrin, etten ole sitä mitä mies kaipaa?)
Koko aika mikä seurusteltu, on ollut "milloin mitäkin", saanut ihme kiukkukohtauksia, ja vongannut arvaattehan mitä, kuten sitä nyt aina... ei vain jaksa. Eikä minulla tosiaan ole päähäni saatujen vammajuttujen jälkeen juuri ollut kuin toipumisen kanssa, ja arkea eläen ihan täysi työ.
En minä ITSE halua kissaani pois elon päiviltä. Miesystävähän se väitti sen kusseen hänen (kuten kerroin, ties mistä omien sanojensa mukaan haalimansa) housujen päälle. Ihan perin juurin kummastuin, ja hämmennyin, kun kissani EI ole pitänyt moisia satunnaisinakaan tapoinaan. Koskaan!
Odotan herran anteeksipyyntöä ja jotain järkiperäistä selitystä käytökselleen. Se oli minusta törkeätä.
Miksi odotat?
Katkaise välit heti paikalla tuohon yksinkertaiseen, ilkeään ja typerään olioon.
Miksi menisit enää tonkimaan tuota ihmiskakkakasaa? Vain jätä se omiin oloihinsa äläkä vastaa mihinkään sen typeriin yhteydenottoihin! älä vahingossakaan avaa sille enää oveasi, sillä ei ole oikeutta tulla enää saastuttamaan sinua, kissaasi eikä kotiasi!
Kuten sanoit, sinulla on tyosi kanssa aivan tarpeeksi tekemistä, sinä et todellakaan tarvitse saastamiehiä elämääsi!
Iloitse omasta vapaa-ajastasi, ota kehräävä kissa syliisi ja kuunnelkaa vaikka Sibeliusta! Tuo aina voittaa mielipahaa tuovan roskakasan.
Lopetat kissan tuon takia? Voi vit.. mikä k -pää olet. Toivottavasti et ota enää koskaan yhtään lemmikkiä.
Mies käyttää kissaasi tekosyynä rähjätäkseen jostakin syystä sinulle!
Elukka ei KOSKAAN ole vaihtoehto ihmissuhteelle mutta olisi ehkä syytä yrittää selvittää mikä miestäsi hiertää ja vetää siitä johtopäätökset jatkoa ajatellen.
Älä vielä tapa kattiasi!
Vaimoni on allerginen kissoille eikä koskaan olisi tullut mieleeni asettaa häntä vaihtoehdoksi millekään elukalle!
No älä nyt ainakaan lopeta kissaa! :O Varsinkin kun ei edes ole mitään varmuutta onko se pissannut väärään paikkaan. Ja jos olisi, niin kyseessä voi olla esim. virtsatietulehdus. Jos kissa pissailee vääriin paikkoihin niin se tulisi tutkituttaa eläinlääkärillä ja tarvittaessa lääkitä, eikä ensimmäisenä keinona lopettaa.
Älä nyt ainakaan lopeta kissaasi tuon ja tuollaisen miehen takia.
Eikä tuo nyt ole muutenkaan ihan asiallista että mm lukee sun yksityisiä papereita, vaikkei suhteessa kuulemma saisikaan "olla salaisuuksia".
Itse en kyllä esimerkiksi vaadi nykyiseltä naiseltani, että mun pitäisi saada tietää kaikki mahdolliset asiat hänestä jokaista pikkujuttua myöden. Tai hänen lastensa suhteen. Enkä ole aikaisemmissakaan suhteissani ko tavalla ajatellut asioita. Vaikka onhan se kiva asia, jos kumppani itse sitten kertoo asioita mutta se pitääkin olla niin, toinen kertoo asioita halustaan eikä pakon takia.
Viikolla kylläkin tuli pieni mielenpahoitus kun otti asian puheeksi, että miten suhtautuisin siihen, jos hän tai hänen lapset sairastuisivat esim astmaan, niin hävittäisinkö kissani sen vuoksi. Hänestä ihmiset menee aina eläinten edelle ja hänen omat kissat lähtisivät sillä sekunnilla jos noin kävisi. Itse en luopuisi enkä aio luopuakaan omasta kissastani muuten kuin siinä tapauksessa että se sairastuisi itse vakavasti ja se täytyisi lopettaa. Muuten on mun vastuulla siihen asti kunnes kuolee vanhuuteen, jos ei tosiaan noin käy kuten mainitsin. Enkä itse missään nimessä vaatisi häntä luopumaan lemmikeistään mun takiani missään tilanteessa. Asiat kuitenkin ovat aina järjesteltävissä jollain tapaa muutenkin.
Itse sanoin kyllä hänelle selvästi ja suoraan jo tutustuessamme, että kissani tulee pysymään mulla niin kauan kuin se sitten elääkin. Eli en tule esim toisen ihmisen takia siitä luopumaan. Eli ei pitäisi olla hänelle mikään ongelma koska tosiaan ainakin itse olen sen hänelle selvästi tuonut ilmi heti kättelyssä ja hän silti päätti ja halusi olla kanssani yhdessä.
Ja edellinen naisystäväni oli sairaalloisen mustasukkainen muutenkin ja hän mm. koki että kissani estää meitä elämästä täysipainoista suhdetta ja hän on jotenkin jäänyt ulkopuoliseksi tossa koko hommassa.. Oli mustis kyllä mun sukulaisistakin, joskus pimahti ihan yhtäkkiä että muuttaisin muka mieluummin mutsini kanssa yhteen enkä hänen. Ja tällaista vähintäänkin outoa. Etsi netistäkin treffi-ilmoituksia ja jos löysi joskus saman ikäisen kissanomistajan jättämän ilmoituksen, joka asui samalla alueella kuin minä, niin tottakai se oli heti hänen mielestään mun ilmoitus.
8kk sitä paskaa jaksoin ja sitten hän sai lähteä. Yksi syy oli tuo hänen asenteensa mun lemmikkiin ja sen pitoon. Hänet tuntien olisi juurikin vaatimalla vaatinut hävittämään sen ja/tai pahimmassa tapauksessa hän itse olisi tehnyt kissallenikin jotain pahaa.
Inhottaa kun lemmikeistä tehdään syy riidoille ja ongelmille. Ja vaikka eläin nyt ei olisikaan vaihtoehto suhteelle tai ihmistä parempi muutenkaan, niin sillä on kuitenkin ihan yhtäläinen oikeus elää, saada hyvä koti ja tulla huolehdituksi muutenkin yhtä hyvin kuin ihmiselläkin. Ja jos siihen ihminen ei ole valmis, niin hänen ei kuulu ottaa lemmikkiä eikä alkaa lemmikinomistajan kanssa suhteeseen. Koska jossain vaiheessa sitten kuitenkin tulee se tilanne eteen, että tällainen ihminen alkaa painostamaan toista luopumaan eläimestä tai hän ainakin tekemällä tekee älyttömät riidat ym aiheesta mikä on aina huono asia.
Joten aloittajalle kirjoittamasi perusteella, ÄLÄ lopeta lemmikkiäsi tai luovu siitä muutenkaan tuon miehen takia, vaan anna sille sellainen loppuelämä kun sille kuuluukin. Kun kerta kirjoitit että sillä varmaan olisi vielä muutama hyvä vuosi jäljellä. Ja kannattaa ehkä muutenkin miettiä jatkoa tuon miehen kanssa.. Itse en ainakaan olisi enää tuollaisen kanssa kimpassa, kun kerta on noin häijy ettei muuta tee kun haukkuu ja vittuilee. Ja varmaan on kissastasi mustasukkainenkin, niitä idiootteja on ketä on sitä jo toisen lemmikeistäkin.
Eli lyhyesti sanoen neuvoni on se, että jos joku tuosta teidän tilanteesta lähtee, niin se on tuo mies, ei sun kissasi.
Mies on kilahtanut, ei kissa. Älä ihmeessä jatka suhdetta sinua haukkuvan ja nimittelevän tyypin kanssa.
Kiitos kommentoinneista. Kissa on, ja miesystävää ei näillä näkymin enää ole- Kummasti on helpottanut. en sure koko suhteen loppumista- merkillistä kyllä, ollenkaan.
Eipä ole kissanpissiä väärissä paikoissa vieläkään kotona.
En ajattele että lemmikki olisi mikään suhteen korvike. Mutta kun on jo kauan ollut "kamu", sen pitäisi ihan mielellään sinne kun joko vanhuus, tai sairaus ja piikille vienti vie.
Miesystävä kun ei alunperinkään ole ollut "perhettä", tai halunnut vakinaistaa mitenkään. Jaksoi usein ottaa milloin minkäkin asian tikukseen. (talouspaperin käytöstä, pyykinpesusta lukien, siis ihan asioita jotka omistani maksan, omassa kodissani ollen teen, käytän. Lienee oma asiani, miten usein ostan kotiini talouspaperia. Lienee oma asiani, kun ostan ruokaa, sitä ruokaa mitä tykkään laittaa/syödä. )
Ei mielestäni kun pari on yhdessä, onpa mikä pari tahansa, naamaa vedetä milloin mistäkin norsun...piipille, ja aleta kiukutella, kun ollaan aikuisia ihmisiä. Silloin kun ollaan, muistetaan että ollaan kunnes arki erottaa- ne vähät tunnit, vuorokaudet tai hetket. Ja toinen ihminen on onnellinen, juuri niin kuin on- ei välttämättä jos häneltä jotakin saa kutistettua pois elämästä. Miesystävässä oli toki hyviäkin puolia, mutta kyllä minä ennemmin vietän illlat- vanhenevan lemmikkini seurassa. Se sentään kunnioittaa minua minuna.
Ei ankeuttajaa! Muistelen kun aikoinaan poikaystävä sanoi, että hänellä on eläin. Se eläin vei minunkin pikkurillini, ja niinpä lenkkeilin, ja koulutin- saksanpaimenkoiran kanssa. Mitenkään ei tuntunut haitalta.
Miehellä oli jokin pershäiriö. Sellaiseen ei auta mikään. Ero erittäin hyvä ratkaisu.