Mitä teette?

tossahan on jo paljon kaikkea.meillä työt pilasivat periaatteesa kaiken kun nähtiin melkein vain yöllä ja siinä jäi yhteinen tekeminen vähiin.no tehtiin näin otettiin molemmat loparit töistä ja päätettiin testata miten tullaan toimeen sossun rahoilla.yllätys yllätys rahaa on tietenkin paljon vähemmän mutta yhteistä aikaa sitäkin enemmän ja onhan nyt kuitenki molemmille ilmaista käydä lääkärissä,hammaslääkärissä ja jos lääkkeitä tarvitsee niin ei sekään maksa mitään kun laskut voi viedä suoraan sossuun.toimeen tullaan hyvin ja nälkää ei olla nähty.autot on molemmilla vaikka toinen laitettiinkin myyntiin juuri kun ei ole käyttöä kahdelle.ollaan onnellisempia kuin ennen kun ei tuhlata elämää töissä raataen vain rahan takia.mietin kuinka hirveää olisi 60 vuotiaana huomata että voi voi kun elämä valui hukkaan töitä tehdessä ilman että mitään on ehtinyt tehdä.en pidä itseäni pummina koska olen sentään kauan veroja maksanut toisin kuin vaikka pakolaiset jotka tulee suoraan katettuun pöytään.

päin vastoin kirjoitti:

tossahan on jo paljon kaikkea.meillä työt pilasivat periaatteesa kaiken kun nähtiin melkein vain yöllä ja siinä jäi yhteinen tekeminen vähiin.no tehtiin näin otettiin molemmat loparit töistä ja päätettiin testata miten tullaan toimeen sossun rahoilla.yllätys yllätys rahaa on tietenkin paljon vähemmän mutta yhteistä aikaa sitäkin enemmän ja onhan nyt kuitenki molemmille ilmaista käydä lääkärissä,hammaslääkärissä ja jos lääkkeitä tarvitsee niin ei sekään maksa mitään kun laskut voi viedä suoraan sossuun.toimeen tullaan hyvin ja nälkää ei olla nähty.autot on molemmilla vaikka toinen laitettiinkin myyntiin juuri kun ei ole käyttöä kahdelle.ollaan onnellisempia kuin ennen kun ei tuhlata elämää töissä raataen vain rahan takia.mietin kuinka hirveää olisi 60 vuotiaana huomata että voi voi kun elämä valui hukkaan töitä tehdessä ilman että mitään on ehtinyt tehdä.en pidä itseäni pummina koska olen sentään kauan veroja maksanut toisin kuin vaikka pakolaiset jotka tulee suoraan katettuun pöytään.

Me olemme vielä opiskelijoita, tosin satunnaisesti mekin käymme töissä (kesäisin ja joitakin sijaisuuksia) joten yhteistä aikaa on melko paljon. Ja tulette varmasti toimeen paremmin kuin me, opiskelijan tulot kun ovat huikeat 404e kuussa. Joten onhan sitä yhteistä aikaa ehkä enemmän kuin jos kävisimme töissä ympäri vuoden, tosin opiskelussa päivät kuluu ensiksi yliopistolla, sitten kotona vielä tenttikirjojen parissa, mutta olemme sentään yhdessä.

Itse en kuitenkaan asettaisi yhteistä aikaa taloustilanteen edelle. Sillä jos käy töissä saa rahaa tehdä kaikkea erikoisen mukavaa, kuten käydä viikonloppureissuilla (nykyään meillä on varaa käydä vain Lapissa, Tukholmassa tai Tallinnassa, haaveena viikonloppureissut Euroopan pääkaupunkeihin) tai hemmottelulomalla kylpylässä.

Enkä usko, että me olisimme onnellisia jos taloudellinen tilanne olisi tiukka ja kokoajan joutuisi pelkäämään, miten pärjää jos jotakin sattuu. On se kuitenkin hyvää olla pieni puskuri, siltä varaa että jotakin sattuu.

Miina kirjoitti:

Me olemme vielä opiskelijoita, tosin satunnaisesti mekin käymme töissä (kesäisin ja joitakin sijaisuuksia) joten yhteistä aikaa on melko paljon. Ja tulette varmasti toimeen paremmin kuin me, opiskelijan tulot kun ovat huikeat 404e kuussa. Joten onhan sitä yhteistä aikaa ehkä enemmän kuin jos kävisimme töissä ympäri vuoden, tosin opiskelussa päivät kuluu ensiksi yliopistolla, sitten kotona vielä tenttikirjojen parissa, mutta olemme sentään yhdessä.

Itse en kuitenkaan asettaisi yhteistä aikaa taloustilanteen edelle. Sillä jos käy töissä saa rahaa tehdä kaikkea erikoisen mukavaa, kuten käydä viikonloppureissuilla (nykyään meillä on varaa käydä vain Lapissa, Tukholmassa tai Tallinnassa, haaveena viikonloppureissut Euroopan pääkaupunkeihin) tai hemmottelulomalla kylpylässä.

Enkä usko, että me olisimme onnellisia jos taloudellinen tilanne olisi tiukka ja kokoajan joutuisi pelkäämään, miten pärjää jos jotakin sattuu. On se kuitenkin hyvää olla pieni puskuri, siltä varaa että jotakin sattuu.

mutta en juurikaan tehnyt rahalla mitään kun ei ollut aikaa käyttää sitä.nyt on vähemmän rahaa mutta ainakaa ei tuhlata elämää töissä käymisellä ja turhalla kiireellä.loppujen lopuksi elämä on niin lyhyt että en viitsi päivääkään sitä hukkaan heittää ja muuten ei mekään mitään vanhuksia olla vaan 25v ja 29v.

sovi tälläinen kirjoitti:

mutta en juurikaan tehnyt rahalla mitään kun ei ollut aikaa käyttää sitä.nyt on vähemmän rahaa mutta ainakaa ei tuhlata elämää töissä käymisellä ja turhalla kiireellä.loppujen lopuksi elämä on niin lyhyt että en viitsi päivääkään sitä hukkaan heittää ja muuten ei mekään mitään vanhuksia olla vaan 25v ja 29v.

Miten sitten kun on lapsia? Silloinkin yhteinen aika on kortilla, aiotko edes hankkia lapsia? Miten voisit antaa lapsellesi hyvän tulevaisuuden? Et voi edes antaa itsellesi sitä. Tottakai on tärkeää elää nykyhetkessä ja nauttia elämästä, mutta kannattaa silti muistaa, ettei elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Joskus saattaa tulla vastaan vaikeampia aikoja, jolloin säännöllisestä, hyvästä, toimeentulosta ja työpaikasta olisi hyötyä.

Mielestäni jotenkin lapsellista miettiä, että mielummin viettää aikaa yhdessä kuin käy töissä ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Ainakin itse tunnen eläväni vaikken vietä jokaista hetkeä rakkaani kanssa. Vaikka teen töitäkin opiskeluni oheella ehdin harrastaa, nähdä kavereita ja olla rakkaani kanssa. Ei se työ kuitenkaan vie kuin 8h päivästä.

Mutta ilmeisesti olet löytänyt tavan olla onnellinen tekemättä mitään. Onneksi olkoon.

Toivottavasti et ikinä huomaa, mitä kaikkea kivaa rahalla olisit voinut tehdä, kerta sinä et sitä ole tajunnut säästöön laittaa.