Mitkä asiat teille on avoimuudessa ja rehellisyydessä tärkeitä? Mitä asioita kerrotte ja haluatte toisen kertovan kun olette parisuhteessa? Itse ajattelin pitkään että mitään asioita ei salata ja kaikki kerrotaan. Minusta se lisää avoimuutta ja luottamusta. Minusta se on myös toisen kunnioitusta. Halua osoittaa että olet tärkeä. Olin kai väärässä. Nyt olen vähän pihalla siitä miten yleensä parisuhteessa toimitaan. Voisitteko kertoa ilman tämän kysymyksen tuomitsemista?
Mitä tarkoittaa avoimuus ja rehellisyys
Fjugebklfdy
282238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Rehellisyys tarkoittaa tietysti sitä, ettei valehdella kumppanille.
Avoimuus tarkoittaa molemminpuolista läpinäkyvyyttä ja ajatuksista, tunteista ja teoista. Jos on salattavaa, on yleensä syytä myös valehdella salailun onnistumiseksi, siksi nuo kulkevatkin käsi kädessä.
Kaikkea ei tarvitse kumppanille tietenkään raportoida. Hyvissä parisuhteissa toisen asiat silti kiinnostavat ja päivän vallan tyhjänpäiväisetkin kuulumiset ja tekemiset jutellaan usein tosi tarkkaankin, ihan siksi, että se on mukavaa ja osoittaa kiinnostusta toista kohtaan.
Me emme tutki toistemme puhelimia tai edes tiedä sähköpostien salasanoja. Ei meillä ole niissä mitään piiloteltavaa tai toista kiinnostavaa. Omia menoja on, eikä toisen perään soitella/ kuulustella, on kiva jos toisella joku mukava meno.
Tällä lailla monissa muissakin parisuhteissa varmasti toimitaan, ainakin niissä missä luottamus, rehellisyys ja avoimuus on tasapainossa.
Sinunko kumppanisi valehtelee ja salailee? Kyllähän sinä kaiketi itsekin tiedät, ettei parisuhteissa sillä tavoin yleensä toimita.
Olen aloittaja. Minusta on mukava kertoa ja kysyä päivän kuulumiset ja niinkuin kerrot, höpötellä pikku asiatkin. Ja kyllä minua aidosti kiinnostaa kaikki. Ja on tosi huippua kun kumppanilla on omia juttuja ja menoja. Olen niistä aidosti iloinen eikä tulisi mieleenkään soitella perään. Kun avoimuus on toiminut. Tai niin oli ennen. Miten minun tulisi suhtautua siihen, että kävi ilmi, että kumppani on kyllä kertonut ne pikkujutut, työkaverienkin juttuja ym ym ja päivän kuulumiset mutta ei ole katsonut tarpeelliseksi kertoa sitä että hän tapaa naispuolista ystäväänsä. Asia on selvinnyt minulle pikku hiljaa, muuta kautta. Minusta on tullut nyt epäileväinen ja mustasukkainen. Minulla ei ole ollut ko naista vastaan mitään koska jo alkuun sovimme että ollaan avoimia ja rehellisiä. ja olen itsekin tavannut häntä muutaman kerran. Kun olen puhunut suhteen avoimuudesta, mies ei ole kertonut näistä näkemisestä. Päin vastoin, on antanut ymmärtää että ei ole ko kaverin kanssa enää tekemisissä. Suoraankin olen kysynyt tähän naiseen liittyen mutta puheen aihe vaihtuu nopeasti ja huomaan että pikku valheita tulee. En usko että heillä mitään olisi mutta miksi valehdella? Minulla herää tästä ajatus että mitä muuta on jättänyt kertomatta. Tiedostan kyllä että asia on paisunut pääni sisällä mutta minusta tässä kohtaa avoimuus ei ole enää toteutunut ja koska mies ei ole halukas asiasta puhumaan suoraan niin kärsin tällä hetkellä paljon.
Usko mitä haluat, mutta vaitettavasti on todennäköistä, että heillä on suhde.
Parisuhteessa voi tottakai olla ystäviä jotka ovat toista sukupuolta. Näitä kavereita ei kuitenkaan piilotella, heitä ei tavata salaa eikä valehdella asiasta. Päinvastoin, asiasta puhutaan juuri siksi ettei epäselvyyksiä tule.
Olet turhan sinisilmäinen jos vain uskottelet etteivät he mitään tee. He tapailevat salaa ja siis myös viestittelevät selkäsi takana.
Ehkä vanhanaikaisin ja myös typerin selitys asiaan on ”me ollaan vain kavereita”. Tai jopa että ”en kertonut sulle ettet tulisi mustasukkaiseksi” - eli syy omasta valehtelusta vieritetään kumppanille.
Mitä jos sanoisit miehelle toivovasi hänen kertovan mikäli näkee naispuolista ystäväänsä? Sehän ei välttämättä juurikaan vaikuta asiassa suuntaan tai toiseen. Mies ainakin voisi tiedostaa paremmin asian ja pohtia sitä.
Mutta minkä vuoksi sinulle on tärkeää että mies kertoo tapaamisistaan? itse näet noudatan juuri kertomiani oppejani; eli kerrotaan mitä halutaan kertoa. Minulla on useita miespuolisia ystäviä. En tosiaan aina kerro miehelleni milloin tapaan heitä. En kerro aina sitäkään kun tapaan naispuolisia ystäviä. Sama pätee mieheeni. Kerrotaan silloin kun halutaan jakaa jotain. Jos ollaan höpötelty jostain sellaisesta mitä ei itsekään toivoisi kenenkään ystävän levittävän eteenpäin, niin ei tosiaan kerrota asiasta kenellekään. Ei edes kumppanille.
Jos miehen mahdollista uskottomuutta mietit niin; se on aina mahdollista. Myös silloin kun naispuolisia ystäviä ei ole. Sen voi salata tai siitä voi valehdella. Jos kovasti keskityt tarkkailemaan ja pyrit kontrolloimaan mitä mies tekee, niin se ei tee hyvää teidän suhteelle. Suorastaan ajat miestä toisen syliin kuten sanonta kuuluu. Teidän suhteessa tärkeintä olisi keskittyä ylläpitämään rentoa ja mukavaa yhdessäoloa. Vai mitä tuumaat? Jos jotain joskus tapahtuu tai ilmenee niin se käsitellään erikseen.
Kyllä minä kerron miehelleni, että ketä olen esim. huomenna tapaamassa tai jos ei ole tullut aiemmin puheeksi niin sitten illalla, että tapasin tänään Sannan/Sepon.
"Jos ollaan höpötelty jostain sellaisesta mitä ei itsekään toivoisi kenenkään ystävän levittävän eteenpäin, niin ei tosiaan kerrota asiasta kenellekään. Ei edes kumppanille. "
En minäkään kerro mitä olen ystävieni kanssa jutellut eikä mieheni edes kysyisi. Kenen aika (ja muisti) edes riittäisi siihen, että toistaisi toisten puheet puolisolleen illalla.
On kyllä ihan 2 eri asiaa kertoa kenet on tavannut tai se, että mitä on puhuttu (mahdollisesti luottamuksellistakin).
Uskon myös, että miehelläsi ei ole mitään tämän naispuolisen kaverinsa kanssa, mutta luulen hänen ikäänkuin suojelevan parisuhdetta ja sinua, eikä halua tehdä sinua mustasukkaiseksi asiasta, jossa ei mitään ole ja siksi valehtelee, mutta ei ole ehkä ajatellut efektin olevan sinun kohdallasi päinvastainen, eli luottamus mieheesi kyseenalaistuu ja alat epäillä. Vaihtaako miehesi vain puheenaihetta, vai vaikuttaako hermostuneelta/suuttuneelta, kun olet ottanut asiaa esille?
Avoimuudessa ja rehellisyydessä tärkeintä on luottamus, puolin ja toisin. Luottamukseen kuuluu sekin, ettei pidä avoimuutta lörpöttelynä vapaasti asiasta kuin asiasta. Rehellisyyden nimissä tehdään myös paljon pahaa.
" Mitä asioita kerrotte ja haluatte toisen kertovan kun olette parisuhteessa?"
Kerron mitä haluan kertoa miehelleni. Myös mies tekee näin. Itseasiassa mies sanoi ensi kertaa tavatessamme "kerro itsestäsi mitä haluat". Lisäsi myös, että jos hän kysyy jotain mihin en halua vastata, sitten vaan sanon, etten halua puhua siitä yms. Mielestäni tämä on vapauttavinta mitä ikinä. Kannustaa myös puhumaan silloin kun on todella tarve, vaikeastakin asiasta.
Lopultahan suhteessa on aina sellainen tilanne, että kerrotaan mitä halutaan. Ei ketään voi pakottaa kertomaan mitä ajattelee. Jos tätä yritetään, toinen päätyy valehteluun. Salaamisessa ja valehtelussa on usein kyse siitä, että halutaan suojella joko itseä tai toista. Olen nähnyt kerran jos toisenkin, että ne jotka toitottavat ehdottoman avoimuuden ja rehellisyyden nimeen, ovat juuri niitä, jotka eivät kestä totuutta. Siten koko homma kääntyy päälaelleen. Kysymys ei ole ollenkaan avoimuudesta ja rehellisyydestä vaan toisen ihmisen, tässä tapauksessa kumppanin kontrolloinnista.
Avoimuus ja rehellisyys tarkoittaa sitä että voi myös sanoa ääneen rehellisesti "onpa siinä hyvät tissit" omalle vaimolleen kun joku sellaiset omaava kulkee ohi:)
Naiset ovat kaksinaismoralisteja. Heistä on aivan kauheaa jos se oma mies katsoo ns. vieraita naisia arvostelevin silmin. Sehän on kiellettyä ja miehelle tulisikin ostaa silmälaput kuten ravihevoselle.
No joo, avoimuus on todellakin tärkeä asia. Toisten ihmisten aiheuttama pelko on omaa epävarmuutta. Oma vaimoni voi tokaista "siinä on kaunis nainen" kun sellaisen näkee. Sanon aina et onhan tuo "vielä". Ne jotka omaavat hyvän itsevarmuuden eivät pelkää sitä mitä se kumppani tekee, vaan luottaa kunnes se kumppani osoittaa rikkoneensa luottamuksen.
Normaali mies tuntee aina pientä viehätystä vastakkaista sukupuolta omaavia kohtaan mutta ei ajattele hetkeäkään pettämistä. Usein sen rajan ylittänyt menettää paljon enemmän mitä yksikään kaunis nainen voisi hetkessä tarjota. Itseasiassa en kerro vaimolleni normaaleista työsuhteista naisten kanssa koska ne ovat mielestäni samalla tasolla mitä miestenkin. Ja onhan työpaikalla niitä mukavia naispuolisia työkavereita, mutta ei ole tullut ajatelleeksi että he olisivat myös "yökavereita".
Kiitos kommenteista. Minulle tilanne on vaikea kun olen edellisessä suhteessa kokenut paljon pettämistä, mitätöintiä jne. Oli itseasiassa hirmuisen vaikea suhde ja ja jollain tavalla toipuminen edelleen kesken. Ehkä tämä tilanne nyt on juurikin sitä.. Tässä n ykyisessä suhteessa sovittiin juurikin minun taustan vuoksi että ollaan avoimia tuon naisen, ja muunkin suhteen jotta minulle ei syntyisi epävarmuutta. Nyt se epävarmuus on tullut :(
Vielä lisään aloitukseeni: miehellä ja tällä naisella on pitkä menneisyys josta mies ei halua puhua. Kuulemma vain ystävyyttä mutta se inhottava Facebook on antanut ymmärtää aivan muuta. Nämä "kaverukset" asuivatkin pitkään yhdessä vaikka miehellä oli tyttöystäväkin... Siis minusta omituista mutta taidan olla vanhanaikainen nelikymppinen..
Lisään vielä viimeiseen asiaan... Tuota asumiskuviota mies ei itse ole minulle kertonut vaan olen sen saanut tietää muuta kautta. Nyt kun kirjoitan näitä niin tulee mieleen että onpa avointa tämä meidän suhde..
Omaa kokemaani vasten kommentoin.
Minä olen asunut opiskeluaikana miespuolisen kaverini kanssa samassa soluasunnossa. Opiskelimme samassa ammattikorkeassa ja kun kumpikin muutti pääkaupunkiseudulle niin taloudellisinta oli etsiä kimppa-asunto. Meillä ole ikinä ollut mitään seksuaalista kanssakäymistä, ei minkäänlaista seurustelusuhdetta, ollaan ystäviä hiekkalaatikkoikäisestä saakka. Meillä on vahva sisaruussuhde vaikka eri vanhemmista ollaankin. Välillämme ei ole koskaan ollut sellaista rakkautta jota koetaan puolisoa kohtaan tai omia lapsia kohtaan. Hän on minulle veli, rakas ystävä.
Olen eronnut ensimmäisestä miehestäni 10 vuotta sitten. Ei ole, eikä tule olemaan enää koskaan seksuaalista suhdetta eikä parisuhdetta hänen kanssaan, mutta meillä on yhteiset lapset, yhteisiä ystäviä, pidämme yhteyttä puolin ja toisin toistemme vanhempiin ja sisaruksiin. Sukulaistemme välillä on kaveruussuhteita. Emme ole halunneet erottaa lapsia ja sukulaisiamme toisistaan vaikka me erosimmekin. Lapsemme, ystävät, sukulaiset ovat meille molemmille rakkaita, heidän vuokseen, ja myös oman itsemme vuoksi, minä ja eksä olemme pysyneet hyvissä väleissä eron jälkeenkin. Voimme käydä toistemme luona, kahvilla jopa urheilumatseissa yhdessä.
Ei siinä ole mitään salattavaa, enkä itse olisi ikinä ottanut itselleni sellaista uutta seurustelukumppania joille joutuisin menneisyydestäni tai joka askeleestani tekemään seikkaperäisesti selkoa.
Ehkä miehesi ja kyseisen naisen välillä on vahva sisaruussuhde.
Ehkä miehelläsi on samanlainen suhde kyseiseen naiseen kuin minulla ex-mieheen. Ehkä heilläkin on halu elää sovussa, olla tekemisissä keskenään normaalisti niin kuin kenen tahansa muunkin ystävän tai vaikka työkaverin kanssa ollaan.
Olet heti alusta saakka vaatinut miestäsi olemaan avoin liittyen .. tuohon naiseen. Heidän ystävyytensä on siis jo alusta saakka joutunut sinun erityistarkkailusi alle. Aluksi miehesi on kertonut sinulle heihin kahteen liittyvistä asioista, mutta sinä olet kyseenalaistanut miehesi jutut. Ehkä olet miehen mielestä kuulustellut häntä miehen henkilökohtaisiksi kokemista asioista liikaa, joten miehesi ei enää kerro sinulle naiseen liittyvistä asioista. Mitä enemmän kyttäät miestäsi, sitä enemmän mies peittelee. Kehä on valmis.
Arvailet ja oletat asioista omaa taustaasi vasten pahinta jopa muiden ihmisten face-jutuista.
Miehesi ei voi menneisyyttään muuttaa, eikä hän ole myöskään tilivelvollinen sinulle ennen sinua tapahtuneista suhteistaan, ne kuuluvat hänen intimiteettisuojan piiriin. Miehesi kannalta katsottuna käytöksesi taitaa olla aika loukkaavaa. Sinä syyllistät nykyistä miestäsi omasta menneisyydestäsi, muiden ihmisten tekemisistä. Se ei lupaa hyvää teidän suhteelle.
Kiitos. Itkin koko matkan lukiessani tuota. Kolahti syvälle. Noinhan se on. Tunnen itseni tosi huonoksi.
Älä tunne itseäsi liian huonoksi. Olen itse kokenut aivan saman ja aivan pakko todeta, että se tarkkailu tuli vasta sen jälkeen, kun pettäminen paljastui. Meni yksinkertaisesti se luotto, sokea ja uskollinen luottamus, joka oli siihen uskottomuuteen asti ollut täysin selviö ja kyseenalaistamaton. On aivan selvää, että ihminen, joka on rakastaa toista uskollisesti ja syvästi ja jonka periaatteisiin ei edes mahdu ajatusta siitä, että toisen selän takana hääräiltäisiin ja pelaitaisiin, muuttuu kokemuksensa myötä.
Tästä puhuttiin ja mieheni sanoi, että en koskaan pysty unohtamaan. Se on totta, en pystykään ja aina jokin samantapainen käyttäytyminen, kuten nyt vaikka menee puhumaan puhelimeen nurkan taakse, palauttaa sen tuskan sydämeen. Epäilyksen heräämiseen ei paljon tarvita, mutta aika ja yhteinen suunta auttaa eteenpäin. Kaikesta huolimatta, en enää ahdistu, koska ajattelen, että jos hän haluaa auttaa kaikenmaailman naisia ahdingossaan, kuten esim. heidän oma mies on joku hirviö ja kuunnella naisten valitusta, niin se on hänen valintansa, joskus jopa kysyy neuvoa minulta, miten auttaisi parhaiten. Olen aina todennut, että muista, että kuulet vain toisen puolen, mutta et toista sekä sen, että jokaisen on ratkaistava omat asiansa omassa parisuhteessaan kuunnellen toista ja sydämensä ääntä, ei ulkopuolista. Keskenämme olemme kuitenkin valinneet parisuhteen jatkamisen, ajoittainen ongelma voikin olla sellainen, että tuo miehelleni soitteleva nainen (siis joku heistä) voi ryhtyä kuvittelemaan jotakin suurempaa, kun joku ja varsinkin mies häntä kuuntelee. Silloin siitä näyttää tulevan riesa, joka alkaa sitten näkyä miehessäkin, eli millä kauniilla tavalla pääsisi irti.
Haluan siis sanoa sinulle, että älä tunne itseäsi huonoksi, koska jostain tuollainen on lähtenyt ja ainakin omassa tapauksessa en ota syytä itselleni, koska se oli aivan jossakin muualla, Yritän parhaimman mukaan elää tämän ominaisuuden kanssa, jonka laukaisi mieheni toiminta parisuhteessa ja se ei minusta poistu missään toisessakaan parisuhteessa tai vaikka eläisin yksin. Olen myös huomannut, ettei kokemus poistu myöskään miehestä. Siellä se meissä molemmissa on pinnan alla ja meistä riippuu, miten yhdessä suhteemme hoidamme.
Avoimuus on tietysti sitä mitä pari itse määrittelee ja huom.mikä kumpaisellekin on tärkeää eli tuota ei voi kukaan ulkopuolinen määritellä. Rehellisyys, no se on sitä ettei valehdella. Alottajan täytyy muutoin omadsa suhteessaan miettiä nuo jutut. Fiksu ihminen ottaa aina toettu toisen huomioon.
Seurustelin 2 vuotta mustasukkaisen miehen kanssa. Seurusteluaikana sitä ei niin huomannut kun asuimme viikot eri paikkakunnalla ja viikonloppuisin tavatessamme olimme pelkästään kaksisteen.
Muutettiin yhteen ja siinä vaiheessa pikkuhiljaa miehen kontrolloiva luonne paljastui.
Olen tehnyt myyntityötä vuosia, mulla on paljon ystäviä.
Joskus asiakkaat soittavat työajan ulkopuolella ja vaikka mies kuuli ihan selvästi, että kyseessä oli työpuhelu, niin silloinkin mies tenttasi joka kerran kenen kanssa puhuin. Sama jos ruokakaupassa tuli vastaan joku tuttuni jota vain moikkasin, siitä seurasi heti kyselytulva, kuka se oli, mistä te tunnette, oletteko ystäviä, kavereita. Yhden viattoman moikkauksen selvittelyssä saattoi vierähtää koko ilta ja vielä muutaman viikonkin päästä mies saattoi kysyä jotain kyseiseen ihmiseen liittyvää. Sama vaikka kaverin soiton jälkeen, olisi pitänyt selostaa ensitapaamisesta asti koko yhteinen historia.
Alussa kerroin asioita, mutta sitten tajusin, että kysymyksistä ei tule loppua, aloin välttelemään ja ärsyyntymään jatkuvasta tenttaamisesta. Tuntui kuin miehellä ei olisi ollut omaa elämää lainkaan.
Se kontrollointi oli jotain kauheaa, tukahdutti ja ahdisti, oli tunne kuin tukehtuisi, ei pystynyt enää hengittämään. Oli kuin olisi tarrapaperissa kiinni, kun saat yhden kysymyksen pois alta, tulee uusi ja taas uusi ja uusi. Erosin miehestä vajaan vuoden yhdessä asumisen jälkeen.
En osaa neuvoa mitä sinun ap pitäisi itsesi tai parisuhteesi kanssa tehdä. Mutta ei ainakaan tuota mitä nyt teet.
Niin, miehen kommentti.
Tein töitä ulkomailla keikkaluonteisesti. Ajattelin tienaavani sillä enemmän perheen yhteisen hyvän eteen. Tulot olivatkin 1800 euroa enemmän kuukaudessa. Tuohon aikaan parisuhteessamme oli lapsia ja lapset jäivät äidin hoidettavaksi. Pidin rahaa ja sitä kautta yhteisen elämän menestymistä tärkeimpänä asiana. Erosin koska vaimoni ei luottanut minuun vaan ajatteli minun "käyttävän" toisia naisia ulkomailla vaikka olin niitä harvoja jotka eivät toisiin koskeneet. Pidemmän komennuksen jälkeen muutin suoraan eri osoitteeseen, vanha sanonta kuuluu jos et luota älä käytä. Annoin ex-vaimolleni siis vapauden omista peloistaan vaikka rakastin häntä, enkä tehnyt mitään väärää. Tuo koskee pikkuisen vieläkin kun asiaa ajattelee. Suhteemme kariutui luottamuksen puutteeseen vaikka olisin ollut luottamuksen arvoinen.
Sairaalloinen mustasukkaisuus luo sellaisen tilanteen josta jokaisen täytyy päästä pois, jos henkilö itse ei voi mustasukkaisuudelleen mitään on toisen aviopuolison autettava tilanteessa ja erottava.
Muutoin tuo tilanne johtaa epämiellyttävään elämään ja se ei ole oikein lapsille. Joskus on eriottava vaikka rakastaa suojellen omia lapsiaan. Sairasta mutta totta.
Olet oikeassa, kun on kyse sairaaloisesta mustasukkaisuudesta. Ihan yhtä oikea olisi ollut ratkaisu jos toinen olisi ollut väkivaltainen joko fyysisellä tai henkisellä tasolla. Pohdittavaksi tuleekin, että miten toimia, kun pettäminen laukaisee päälle mustasukkaisuuden, joka oikeastaan onkin sitten aika normaali ilmiö ja hälvenee siitä, kun pettäminen loppuu.
Parisuhteet eivät ole koskaan helppoja, ylä- ja alamäkiä riittää, ja niin riittää erilaisia ratkaisujakin, joista jokainen on hyvä silloin kun se toimii.
Sanot kun pettäminen laukaisee mustasukkaisuuden... ja väität että kun pettäminen loppuu mustasukkaisuuskin loppuu. Ei pidä paikkaansa.
Mustasukkaisuuteen ei tarvita mitään syytä.
Ei ollut pettämistä, ei muihin ihastumista, ei niin yhtään mitään, tavallinen arki, aamulla töihin ja töistä normaalisti kotiin, mutta aina oli samat kysymykset vastassa. Kuka oli bussissa, ketä työkavereita töissä, kenen kanssa söit lounasta, yms. Joka päivä lisää kysymyksiä, kertausta eilispäivästä, edellisestä viikosta. Lopulta puolisoni syytteli minua lopulta vaikka ja mistä, jopa bussikuskin kanssa olin huorannut työmatkalla. Ei mennyt miehelle järkeen, että se olisi ollut aikamoinen temppu kun joka bussissa oli lisäkseni joka työmatkalla vähintään parikymmentä muutakin ihmistä. viinaan. En kadu eroa yhtään.
Aloittajan mies on alussa kertonut asioitaan, enää ei, se kertoo siitä, että aloittaja on ylittänyt rajan, mennyt kyselyissään liian pitkälle. Mustasukkaisuus on sairaus johon apu löytyy terveyskeskuksen mielenterveyshoitajan kautta.
Totta turiset.
Mustasukkaisuus on sairaus ja jos itse tiedostaa sen, siihen voi löytyä apua. Monesti kyllä mustasukkaisella on muitakin suuria ongelmia itsensä kanssa. Hallinnan ja kontrolloinnin tarve (epäterve narsismi), menettämisen pelko, itsetunnon perustavanlaatuisia puutteita jne.
Vielä tuosta menettämisen pelosta. On varsin normaalia pelätä hieman että joutuu luopumaan itselle mieluisasta suhteesta. Mutta mitä enemmän pelkää, sitä paremmin tämä uhkakuva toteutuu. Kun lakkaa pelkäämästä, suhde voi paremmin. Sitä voi myös tarkastella objektiivisemmin kun tarkastelu ei tapahdu pelon kautta. Sehän nyt vasta säälittävää on jos pelko on ainoa asia joka pitää suhteessa.
Vaikka tietäisit tarkalleen miten muissa parisuhteissa toimitaan, se ei auta sinua. Jokainen määrittelee itse mitä tarkoittaa avoimuudella ja rehellisyydellä.
Tärkeintä on kuitenkin tietää omat rajansa. Jos sinulle on tärkeää tai välttämätöntä saada kumppanilta selvitys kaikesta mitä hän tekee, niin siitä sinun täytyy pitää kiinni. Ongelmaksi tosin muodostuu hyvin helposti se, ettei kumppanisi omat rajat salli sellaista raportointia tai kontrollointia kaikesta ja suhteenne menee päin prinkkalaa. Mutta meneehän niin muutenkin, jos kumppanisi tekemiset tai tekemättä jättämiset jatkuvasti haittaavat sinua.
Parisuhteessa kaikki asiat pitäisi tapahtua vapaaehtoisesti, omasta vahvasta halusta. Pitäisi hyväksyä sekin, ettei toiselta saa kaikkea mitä itse haluaa, ja etenkin miten itse ajattelee. Ajattele mikä on kohtuullista ja suhteellista, sekä sinun että kumppanisi kannalta.
Kiitos. Tarvitsen kyllä monessa asiassa apua ja tulen sitä pian saamaan. Se tulee kestämään kauan. Tuskin mieheni jaksaa minua enää. Hän on kiltti ja kultainen. Sanoo että en ole mitään pahaa tehnyt tai sanonut. Itse olen tosi maassa ja pelkään että suhde on ohi. En halua juuri nyt edes soittaa hänelle, saati nähdä. Pelkään niin paljon. Haluan olla rauhassa ja ennen kaikkea haluan että hän ei koe minua ahdistavaksi. Alun kysymykseni päättyikin näin. Hyvä niin. Pelästyin niin paljon reaktiotani kun luin tuon yhden viestin. Itken vieläkin kun tajuan sen olevan totta.
Maahan ei kannata jäädä makaamaan eikä itkemään loputtomasti omaa huonouttaan.
Sehän tässä elämässä on hyvä, että kun tiedostaa omat vikansa ja puutteensa, voi muuttaa itseään ja omaa käytöstään parempaan suuntaan. Jatkuvasta itsensä syyllistämisessä ole mitään järkeä.
Jos mies sanoo, että et ole tehnyt tai sanonut pahaa, niin ei muuta kuin iloisin mielin eteenpäin.
Reippain mielin punkasta ylös, puhelin käteen ja soitto miehelle, että mennäänkö syömään, tai pistät pullataikinan nousemaan ja soitto miehelle, että olisi tuoretta pullaa tarjolla, tuutko käymään illalla tms sellaista kivaa.
Elätte eteenpäin toistenne rajoja kunnioittaen. Annat tilaa miehelle olla oma itsensä, et pelkää joka risahdusta etkä jokaista ihmistä joka miehen lähellä on. Elämä on helpompaa peloista vapaana, ilman jatkuvaa toisen kontrollointia. Iloitkaa ja nauttikaa toisistanne.
Kiitti :)
Mulla alkaa psykoterapia, muista syistä johtuen. Luulen että tämä asia pompsahtaa listan kärkipäähän.. Enkä ole mitään vielä menettänyt. Pyysin Anteeksi ja sain pelkästään kiitosta ja rohkaisevia sanoja. Kuulemma ei olisi edes anteeksi pyydettävää mutta itse kyllä vahvasti koin ja koen niin. Olen kyllä tosi herkkä joka suhteessa ja mulla on valitettavasti sellainen kyky että toisen äänensävy erotkin huomaan heti. Kaikkien ihmisten siis. Hyvä on että tiedostan nyt tämän. Ihme kyllä, oloni helpottui vaikka alun kysymys olikin toista syyllistävän laatuinen.
Avoimuus tosiaan tarkoittaa sitä, että uskaltaa kertoa tunteensa ja ajatuksensa. Mutta aina kannattaa kysyä itseltään, miksi esim. kertoo tai kommentoi jotakin asiaa. JOs mieheni on ostanut sadannen vieheensä (tai mikä se nyt on), mielestäni siinä ei ole mitään järkeä. En tietenkää tuo tuota ajatusta esille, koska siinäkään ei olisi mitään järkeä. Korkeintaan saisin puhua suuni puhtaaksi ja aiheuttaisin miehelleni ikäviä tunteita, toisin sanoen loukkaisin häntä; tästähän ei todellakaan avoimuudessa tai rehellisyydessäkään ole kyse.
Rehellisyys on sitä, ettei valehtele tai huijaa toista. Jos jättää jonkun sanomatta, ei ole kyse epärehellisyydestä. Ikuisuus kysymys on, pitääkö kertoa jos hetken hurmiossa on tehnyt syrjähypy, jolla ei itselle ole ollut muuuta merkitystä kuin se hetken hurma. Asialla on huomattavasti suurempi merkitys puolisolle, jos hän se tietäisi. Se loukkaa ja asia saa usein suuremmat mittakaavat, mitä se olisi, jos se jäisi unholaan. Mutta, toiset ovat sitä mieltä, että KAIKKI on kerrottava, tulipa mitä tuli ja loukkasipa toista tai ei.
Hienoista taiteilua siis, mutta niinhän ihmissuhteet ovat. Toisen arvostamisella pötkii pitkälle, samoin sillä että tekee toiselle niin, miten haluaisi itselleenkin tehtävän
Juuri tuolla tavalla. Ihmissuhteet, parisuhde ehkä eniten on taiteilua. Aina ei edes hienoista. On paljon asioita, joissa täytyy käyttää harkintaa vallan mahdottomasti. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin ymmärtää, ettei kaikkiin asioihin ole hyvää ratkaisua ja/tai valintaa, ainakaan selkeää sellaista.
"tekee toiselle niin, miten haluaisi itselleenkin tehtävän "
Tähän sanoisin ehkä mieluummin, että tekee niin kuin tietää kumppaninsa haluavan tehtävän. Toki voi tehdä niinkin kuin haluaisi itselleen tehtävän... Kumpikaan ei ole parempi tai huonompi ratkaisu. Pelkästään ratkaisu. Hyvin usein ratkaisut eivät ole yhtikäs yhtään yksiselitteisiä.
No minun mielestäni tulisi kertoa kaikki itse aiheutetut asiat. Elikkä jos olet esimerkiksi joskus tehnyt jonkun rikoksen tai muuten toiminut moraalittomasti niin sellaiset olis hyvä kertoa. Mutta sitten tällaiset asiat joille ei itse voi mitään kuten esimerkiksi mielenterveys ongelmat psyykelääkitys ja sen sellaiset niin niistä tietenkään ei ole pakko kertoa jos siltä tuntuu.
Eikun juuri toisinpäin. Mennyt on mennyttä. Tärkeää ja merkityksellistä on nykyisyys. Erityisen tärkeää on kertoa omasta meneillään olevasta psyykelääkityksestä ja riippuvuuksista, diabeteksesta, migreenistä tai vaikkapa allergioista.
Jos on saanut sakkorangaistuksen tai istunut linnassa 30v sitten, ei sillä ole suhteen kannalta mitään merkitystä, jos on pysynyt kaidalla tiellä jälkeenpäin. Sen sijaan suhteen kannalta on merkityksellistä tietää toisen terveydentilasta. Voi olla jopa ratkaisevaa hengissä pysymisen kannalta ja ainakin kumppanin toisesta tekemien tulkintojen vuoksi.