Onko ihan pakko....

Odota kunnes olet laillisesti täysi-ikäinen, sitten voit opintojesi ohella ottaa ilta- ja viikonlopputyopaikan ja muuttaa omillesi asumaan. Maksat omat ruokasi, vaatteesi, vuokrasi ja verosi.

Siihen saakka, ota käyttoosi teflon-kuulo = yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos. Mitään ei tartu muisti- eikä kuulopankkiin.

Isäsi ei ole kunnossa. Hänellä saattaa olla kipuja, vaikka hän ei itse sitä tajua tai tajuaa mutta ei tee niille mitään. Hän voi nukkua huonosti, rahasta voi olla pulaa, tai mielekkäästä tekemisestä, jos hän on vielä töissä, siellä on joku ongelma. Tai hän on masentunut, tympeentynyt omaan elämänsä tylsyyteen ja ilottomuuteen. Syitä käytökseen voi olla vaikka kuinka

Itselläni oli samanlaista ärsyyntymistä pikkuasioista vuosikausia. Töissä viimeiset 5 vuotta helvetillinen tressi, kotona kaikenlaista remonttia sun muuta rahanmenoa koko ajan. Fyysinen kuntoni oli heikko, ei jaksanut mitään vaikka olisi pitänyt, en selvinnyt enää samoista hommista kuin ennen ja se vitutti. Olisi pitänyt käydä lääkärissä mutta koko ajan tuli jotain muuta muka tärkeämpää eteen. Hammas oli kipeä, mätin siihen vain buranaa buranan perään, kun en tykkää hammaslääkärissä käymisestä.

Lopulta kävin lääkärissä, otettiin laaja verenkuva ja siellä oli vaikka ja mitä pielessä, siitä sydänrasituskokeeseen, kuvauksiin. Lääkärin kanssa jutellessa ja sen jälkeisissä testeissä selvisi, että olin burn outin partaalla, mutta pahinta oli se kun tarvitsin sydämen 3 suonen ohitusleikkauksen.
Sitä ennen piti hoitaa hampaat, tuli 4 uutta paikkaa ja 1 hammas kokonaan pois, vaikka mielestäni vain yhtä särki silloin tällöin.

Puhu isäsi kanssa tuosta ärtyisyydestä, sano että olet huolissasi, kysy mikä on hätänä.

Tuollaista esiintyy myös parisuhteessa, avovaimoni kilahtelee pienistä asioista, saan olla varpaillani koko ajan etten tee mitään virhettä. Kun puolustaudun kertomalla rauhallisesti miksi kävi noin niin sen jälkeen vaimoni aloittaa mykkäkoulun joka on henkisesti raskasta ja se masentaa minua mutta en tuo sitä esille. Jos vaikka jälkeeni jää vahingossa parrasänkeä kylpyhuoneeseen vaikka yritän siivota jälkeni niin silti se on maailmanloppu ja saan siitä kuulla, itse siivoan vaimoni hiuksia yms mutta en niistä numeroa tee ja jos siitä huomauttaisin niin taas olisi maailmanloppu edessä ja mykkäkoulu. Mahdoton tilanne, olenkin alkanut välttelemään samassa huoneessa olemista ja vetäydyn omiin harrastuksiin tai pitkälle lenkille. Puhuminen ei auta.

Tuo valittaminen, syytteli ja katkera jaarittelu on ihan yleistä. Ihmiselle tulee tietty ikä, kun se tajuaa ettei siitä tule koskaan poliisia eikä palomiestä. Se tajuaa, että hän olikin vain tykkimies eikä se presidentti lähetä majurin natsoja ikinä. Se tajuaa, että töissä on nyt oltu 20v samassa hommassa ja itse asiassa ukko on vain keskinkertainen nobody. Hieman sen allekin. Se tajuaa, ettei nuoret tai vanhatkaan naiset sen perään katso muuta kuin korkeintaan, että hyi helvetti mikä maha ja persekin näkyy housuista. Kenen vika tämä kaikki on? No tietenkin KAIKKIEN MUIDEN. Syy on postiljoonin, naapurin jupin, neekereiden ja mamujen, hallituksen, pomon ja työkavereiden.

Pahimmassa tapauksessa se syy onkin lasten. Poika ei perkele osaakaan luistella, vaikka iskästä piti tulla ammattijääkiekkoilija. Poika ei jaksakaan hiihtä, vaikka iskä muistaakseen oli huippu hiihtäjä. Aina pitää hävetä. Naapurin jupin kakarakin voittaa pojan. Siksi pitää kännissä lyödä ja haukkua. Tytärkin on laiska läski. Vaimo myös. Siksi juodaan lisää viinaa. Ja valitetaan lisää postimiehistä sekä maailman salaliitosta tätä iskää kohtaan.

Älä väitä sille vastaan. Myötäilet vain ja samalla opiskelet ihmisen psyykettä. Katso, miltä katkera ihminen näyttää ja tunnista itsestäsi ne maneerit ajoissa.