"Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista, pane käsi käteen ollaan hiljaa...."
- Onko? Minusta tämä on elämää, ei kuolemaa.
"Heräsin unesta jostain. Kuin unessa edelleen, hiivin ympäriinsä ja tutkin paikkoja. Siivosin kerääntyneet astiat, juomattomat viinit ja kaadoin pois toivoa täynnä olevat rippeet viemäriin. Eihän ne kuitenkaan lupaa mitään, tuo mitään, tai ainakaan ole varmuus mistään. Katselin hetken ihmisten kirjoittamia kirjoituksia. Sielläkin on elämää. Kävelin luokesi ja tarkistin tilanteen. Hengitit. Olet vielä läsnä. Mutta olenko minä?"
Oletko sinä?
- Onko? Minusta tämä on elämää, ei kuolemaa.
"Heräsin unesta jostain. Kuin unessa edelleen, hiivin ympäriinsä ja tutkin paikkoja. Siivosin kerääntyneet astiat, juomattomat viinit ja kaadoin pois toivoa täynnä olevat rippeet viemäriin. Eihän ne kuitenkaan lupaa mitään, tuo mitään, tai ainakaan ole varmuus mistään. Katselin hetken ihmisten kirjoittamia kirjoituksia. Sielläkin on elämää. Kävelin luokesi ja tarkistin tilanteen. Hengitit. Olet vielä läsnä. Mutta olenko minä?"
Oletko sinä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Menen viereesi. Ehkä saan unessa hetken unohduksen. Ja olemme molemmat läsnä.
Aina.
Jos itse saisit valita, valitsisitko kuoleman ja unohduksen, vai kivun ja elämän?
No kokeilen nyt tämän kivun ja elämän, mutta kun unohdus vie, en välitä kuolemastakaan.
Mjaa-a
Tuohon en osaa kyllä vastata. Sinänsä erittäin hyvä kysymys. Ehkä olen ja en ole - siis puolittain olen ja sitten toisella puolella en.
(Naurua)
Ihmisen joka huomaa elämänsä olevan liian kepeää (ja näin irrallaan elämän karuista realiteeteista), tulisi hakeutua vuodeksi pariksi humanitäärisiin vapaaehtoistehtäviin jollekin maailman pahimmista kriisipesäkkeistä.
Jos heräät aamuneljältä bileiden jälkeen, ja käväiset vain vilkaisemassa että kotisi on vielä ehjä juhlien jäljiltä, ennenkuin palaat yhden yön pa.osi viereen vielä hetkeksi, niin sinulla ei ole enää kosketusta elämän perimmäisiin kysymyksiin.