Miten GGR 2022 voitetaan?

"Jos sitten otetaan mukaan myös pohjan kunto, vesigenun käyttötarve jne., jotka eivät riipu venevalinnasta, tulee eroja jo enemmän, mutta ei edelleenkään toteutuneita eroja vastaavasti."

Muuten samaa mieltä, pois lukien pohjan kunto. Se voi vaikuttaa järkyttävän paljon. Oma kokemukseni vain normaalin merirokon täyttämästä pohjasta oli tässä suhteessa opettava. Jarrutus tuhoaa purjehdusominaisuudet, ei nouse eikä kulje. Koneajossa marssinopeus tippui n. 20%. Kyse oli "vain" merirokosta jota tosin oli paljon, mutta mikäli vastaava määrä olisi hanhenkauloja niin en pahimmissa painajaisissakaan osaa kuvitella miten veneen käytös muuttuu.

Tämän vuoksi pidin alkuun jokseenkin mahdottomana että yksin pallon ympäri seilaavilla olisi pohjan maalauksen osalta otettu yhtään minkäänlaista riskiä. Niin triviaali kysymys antifoulingin tehokkuus on. Fiksua olisi kaikille kilpailijoille pakollinen ja samanlainen veneen pohjan eliönestokäsittely.

Muuten samaa mieltä, venetyyppi sen 10%, purjehtijan kilpapurjehdustaidot 20%, kilpailijan kokemus yksinpurjehduksesta valtamerillä 30%, varustus ja varustautuminen 40% (heh, ja prosentit ovat varsin tarkkoja, vaikken desimaaleja merkannutkaan :)

Jurristikko kirjoitti:

"Jos sitten otetaan mukaan myös pohjan kunto, vesigenun käyttötarve jne., jotka eivät riipu venevalinnasta, tulee eroja jo enemmän, mutta ei edelleenkään toteutuneita eroja vastaavasti."

Muuten samaa mieltä, pois lukien pohjan kunto. Se voi vaikuttaa järkyttävän paljon. Oma kokemukseni vain normaalin merirokon täyttämästä pohjasta oli tässä suhteessa opettava. Jarrutus tuhoaa purjehdusominaisuudet, ei nouse eikä kulje. Koneajossa marssinopeus tippui n. 20%. Kyse oli "vain" merirokosta jota tosin oli paljon, mutta mikäli vastaava määrä olisi hanhenkauloja niin en pahimmissa painajaisissakaan osaa kuvitella miten veneen käytös muuttuu.

Tämän vuoksi pidin alkuun jokseenkin mahdottomana että yksin pallon ympäri seilaavilla olisi pohjan maalauksen osalta otettu yhtään minkäänlaista riskiä. Niin triviaali kysymys antifoulingin tehokkuus on. Fiksua olisi kaikille kilpailijoille pakollinen ja samanlainen veneen pohjan eliönestokäsittely.

Muuten samaa mieltä, venetyyppi sen 10%, purjehtijan kilpapurjehdustaidot 20%, kilpailijan kokemus yksinpurjehduksesta valtamerillä 30%, varustus ja varustautuminen 40% (heh, ja prosentit ovat varsin tarkkoja, vaikken desimaaleja merkannutkaan :)

Lue lisää

Jos niputetaan yhteen kilpapurjehdustaidot ja -motivaatio, niin osuus nousee paljon suuremmaksi. Ja nehän kulkevat nipussa, ilman motivaatiota ei synny taitokaan. GGR on jopa niin pitkä, että kokemus ehtii karttumaan matkan aikana. Toisaalta valtameren yksin ylityksen jälkeen ollaan jo oppimiskäyrällä aika korkealla, eikä toinen pallonkierros ensimmäisen jälkeen enää paljoa opeta. Sisäänajettu veneen pitää olla, jotta sillä pärjäisi, mutta jopa aivan nollatilanteesta lähtienkin näyttäisi olevan hyvät mahdollisuudet päästä perille. Toisaalta viimeisen päälle testatullakin konseptilla saattaa tulla kilpailullisesti fataali vaurio.

Pakollinen ja samanlainen antifouling olisi pahasti vastaan kilpailun henkeä. Nyt asia on useammankin kilpailijan päässyt yllättämään, ensi kerralla ovat viisaampia (tai vähemmän lainkuuliaisia) sen suhteen. Oman pohjani muuten pesin syys-elokuun vaihteessa. Ei siinä ollut kuin kevyt lima, mutta melkein pari kymmenystä nopeus nousi tavallisesti käytetyillä kierroksilla koneajossa tyynessä.

Jurristikko kirjoitti:

"Jos sitten otetaan mukaan myös pohjan kunto, vesigenun käyttötarve jne., jotka eivät riipu venevalinnasta, tulee eroja jo enemmän, mutta ei edelleenkään toteutuneita eroja vastaavasti."

Muuten samaa mieltä, pois lukien pohjan kunto. Se voi vaikuttaa järkyttävän paljon. Oma kokemukseni vain normaalin merirokon täyttämästä pohjasta oli tässä suhteessa opettava. Jarrutus tuhoaa purjehdusominaisuudet, ei nouse eikä kulje. Koneajossa marssinopeus tippui n. 20%. Kyse oli "vain" merirokosta jota tosin oli paljon, mutta mikäli vastaava määrä olisi hanhenkauloja niin en pahimmissa painajaisissakaan osaa kuvitella miten veneen käytös muuttuu.

Tämän vuoksi pidin alkuun jokseenkin mahdottomana että yksin pallon ympäri seilaavilla olisi pohjan maalauksen osalta otettu yhtään minkäänlaista riskiä. Niin triviaali kysymys antifoulingin tehokkuus on. Fiksua olisi kaikille kilpailijoille pakollinen ja samanlainen veneen pohjan eliönestokäsittely.

Muuten samaa mieltä, venetyyppi sen 10%, purjehtijan kilpapurjehdustaidot 20%, kilpailijan kokemus yksinpurjehduksesta valtamerillä 30%, varustus ja varustautuminen 40% (heh, ja prosentit ovat varsin tarkkoja, vaikken desimaaleja merkannutkaan :)

Lue lisää

Pohjan kunto vaikuttaa valtavasti, mutta suuria vauhtieroja oli jo alkumatkasta, jolloin tuskin kenenkään pohja oli pahassa kunnossa.

Ukun pohja oli Tasmaniassa surkeassa kunnossa, mutta silti hän oli edellä montaa muuta.

Jos koneella vauhti tippuu reilusti samoilla kierroksilla, kyse on todennäköisesti enemmän potkurin kuin pohjan kunnosta.

Joakim1 kirjoitti:

Pohjan kunto vaikuttaa valtavasti, mutta suuria vauhtieroja oli jo alkumatkasta, jolloin tuskin kenenkään pohja oli pahassa kunnossa.

Ukun pohja oli Tasmaniassa surkeassa kunnossa, mutta silti hän oli edellä montaa muuta.

Jos koneella vauhti tippuu reilusti samoilla kierroksilla, kyse on todennäköisesti enemmän potkurin kuin pohjan kunnosta.

Lue lisää

Vauhtiero oli havaittavissa jo paraatipurjehduksella Falmouthista. Silloin oli vielä miehistöäkin mukana. Tapio otti kilpapurjehtijan startin ja ylitti linjan ykkösenä, mutta jäi venevauhdissa selvästi kärjestä pitkin matkaa. Tuulioloista ei jäänyt parempaa muistikuvaa, paitsi että kovia tuulia ei matkalla ollut.

Vajaa pari kymmenystä tiputti limainen pohja, potkuri oli ja on edelleen paria keskiössä ollutta rokkoa lukuunottamatta kiiltävän puhdas. Ei kai 20% hidastus niin ihme ole rokon peittäessä pohjan?

pohjan.pessyt kirjoitti:

Jos niputetaan yhteen kilpapurjehdustaidot ja -motivaatio, niin osuus nousee paljon suuremmaksi. Ja nehän kulkevat nipussa, ilman motivaatiota ei synny taitokaan. GGR on jopa niin pitkä, että kokemus ehtii karttumaan matkan aikana. Toisaalta valtameren yksin ylityksen jälkeen ollaan jo oppimiskäyrällä aika korkealla, eikä toinen pallonkierros ensimmäisen jälkeen enää paljoa opeta. Sisäänajettu veneen pitää olla, jotta sillä pärjäisi, mutta jopa aivan nollatilanteesta lähtienkin näyttäisi olevan hyvät mahdollisuudet päästä perille. Toisaalta viimeisen päälle testatullakin konseptilla saattaa tulla kilpailullisesti fataali vaurio.

Pakollinen ja samanlainen antifouling olisi pahasti vastaan kilpailun henkeä. Nyt asia on useammankin kilpailijan päässyt yllättämään, ensi kerralla ovat viisaampia (tai vähemmän lainkuuliaisia) sen suhteen. Oman pohjani muuten pesin syys-elokuun vaihteessa. Ei siinä ollut kuin kevyt lima, mutta melkein pari kymmenystä nopeus nousi tavallisesti käytetyillä kierroksilla koneajossa tyynessä.

Lue lisää

Ei se reissun aikana hankittu kokemus veneen nopeuden optimoinnin suhteen ole niin hyödyllistä. Siksi koska ei ole mitään vertailukohtaa. Avomerellä yksin ja ilman GPS:ää. Omaa nopeuttaan ei tiedä tarkasti eikä sitä myöskään voi verrata mihinkään. Kun kokeilee erilaisia trimmejä yms. ei tiedä juurikaan auttoiko se vai ei. Normaalisti sen näkisi desimaalin tarkkuudella mittareista ja/tai lähellä olevista muista veneistä. Kyllä se vene pitää opetella tuntemaan ennen reissua.

pohjan.pessyt kirjoitti:

Vauhtiero oli havaittavissa jo paraatipurjehduksella Falmouthista. Silloin oli vielä miehistöäkin mukana. Tapio otti kilpapurjehtijan startin ja ylitti linjan ykkösenä, mutta jäi venevauhdissa selvästi kärjestä pitkin matkaa. Tuulioloista ei jäänyt parempaa muistikuvaa, paitsi että kovia tuulia ei matkalla ollut.

Vajaa pari kymmenystä tiputti limainen pohja, potkuri oli ja on edelleen paria keskiössä ollutta rokkoa lukuunottamatta kiiltävän puhdas. Ei kai 20% hidastus niin ihme ole rokon peittäessä pohjan?

Lue lisää

Tietysti 20% tiputus on mahdollinen vakiokierroksilla, mutta silloin on potkurikin yleensä pahassa kunnossa. Potkurin työntövoima todennäköisesti tippuu enemmän kuin rungon vastus lisääntyy.

Vaikea.optimoida kirjoitti:

Ei se reissun aikana hankittu kokemus veneen nopeuden optimoinnin suhteen ole niin hyödyllistä. Siksi koska ei ole mitään vertailukohtaa. Avomerellä yksin ja ilman GPS:ää. Omaa nopeuttaan ei tiedä tarkasti eikä sitä myöskään voi verrata mihinkään. Kun kokeilee erilaisia trimmejä yms. ei tiedä juurikaan auttoiko se vai ei. Normaalisti sen näkisi desimaalin tarkkuudella mittareista ja/tai lähellä olevista muista veneistä. Kyllä se vene pitää opetella tuntemaan ennen reissua.

Lue lisää

Hyvin vaikea mittareillakaan arvioida trimmimuutoksia, koska tuuli ei pysy vakiona. Valtameriaallokossa se on vielä moninkerroin vaikeampaa. Toisaalta pallonkierron vallitsevissa avotuulissa hienosäädöillä ei ole paljoa merkitystä. Ja toiselta toisaalta erot nytkin ovat pikemminkin solmuja eikä niiden pieniä osasia. Muu optimointi on sitten enimmäkseen budjettikysymys, eikä GGR tule ensikerrallakaan olemaan mikään isojen budjettien kisa. Niillä purjeilla mennään, mitä tuli aluksi hankittua. Yksityyppiluokkien kisat voitetaan puolilla veneenmitoilla, GGR tekemällä töitä viikosta toiseen. Radallakin pärjää keskinkertaisella venevauhdilla ja hyvällä taktiikalla.

pohjan.pessyt kirjoitti:

Hyvin vaikea mittareillakaan arvioida trimmimuutoksia, koska tuuli ei pysy vakiona. Valtameriaallokossa se on vielä moninkerroin vaikeampaa. Toisaalta pallonkierron vallitsevissa avotuulissa hienosäädöillä ei ole paljoa merkitystä. Ja toiselta toisaalta erot nytkin ovat pikemminkin solmuja eikä niiden pieniä osasia. Muu optimointi on sitten enimmäkseen budjettikysymys, eikä GGR tule ensikerrallakaan olemaan mikään isojen budjettien kisa. Niillä purjeilla mennään, mitä tuli aluksi hankittua. Yksityyppiluokkien kisat voitetaan puolilla veneenmitoilla, GGR tekemällä töitä viikosta toiseen. Radallakin pärjää keskinkertaisella venevauhdilla ja hyvällä taktiikalla.

Lue lisää

Tuulen näkee tietysti tuulimittarista. Viimeiset 30 vuotta mittareihin on saanut myös targetit, joten on helppo nähdä onko trimmi hyvä vai ei. Jos ei saa, voi aina tehdä muistiinpanot eri tilanteiden parhaista vauhdeista.

Samoin se on helppoa, kun kisaa toista vastaan lähietäisyydellä. Eikä veneen tarvitse olla edes samanlainen, mutta ero pitää tietysti tuntea.

Radalla ei kyllä pärjää keskinkertaisella venevauhdilla kuin satunnaisesti riskitaktiikalla. Hyvän taktiikan luominen on aika toivotonta, jos on useampi venevauhdiltaan hiukankin parempi vene.

Jurristikko kirjoitti:

"Jos sitten otetaan mukaan myös pohjan kunto, vesigenun käyttötarve jne., jotka eivät riipu venevalinnasta, tulee eroja jo enemmän, mutta ei edelleenkään toteutuneita eroja vastaavasti."

Muuten samaa mieltä, pois lukien pohjan kunto. Se voi vaikuttaa järkyttävän paljon. Oma kokemukseni vain normaalin merirokon täyttämästä pohjasta oli tässä suhteessa opettava. Jarrutus tuhoaa purjehdusominaisuudet, ei nouse eikä kulje. Koneajossa marssinopeus tippui n. 20%. Kyse oli "vain" merirokosta jota tosin oli paljon, mutta mikäli vastaava määrä olisi hanhenkauloja niin en pahimmissa painajaisissakaan osaa kuvitella miten veneen käytös muuttuu.

Tämän vuoksi pidin alkuun jokseenkin mahdottomana että yksin pallon ympäri seilaavilla olisi pohjan maalauksen osalta otettu yhtään minkäänlaista riskiä. Niin triviaali kysymys antifoulingin tehokkuus on. Fiksua olisi kaikille kilpailijoille pakollinen ja samanlainen veneen pohjan eliönestokäsittely.

Muuten samaa mieltä, venetyyppi sen 10%, purjehtijan kilpapurjehdustaidot 20%, kilpailijan kokemus yksinpurjehduksesta valtamerillä 30%, varustus ja varustautuminen 40% (heh, ja prosentit ovat varsin tarkkoja, vaikken desimaaleja merkannutkaan :)

Lue lisää

Älä nyt vänkää. Kyllä Joakim tietää. Sillä on niin paljon kokemusta valtameripurjehduksesta ja hanhenkaulojen poistamisesta.

Joakim1 kirjoitti:

Tuulen näkee tietysti tuulimittarista. Viimeiset 30 vuotta mittareihin on saanut myös targetit, joten on helppo nähdä onko trimmi hyvä vai ei. Jos ei saa, voi aina tehdä muistiinpanot eri tilanteiden parhaista vauhdeista.

Samoin se on helppoa, kun kisaa toista vastaan lähietäisyydellä. Eikä veneen tarvitse olla edes samanlainen, mutta ero pitää tietysti tuntea.

Radalla ei kyllä pärjää keskinkertaisella venevauhdilla kuin satunnaisesti riskitaktiikalla. Hyvän taktiikan luominen on aika toivotonta, jos on useampi venevauhdiltaan hiukankin parempi vene.

Lue lisää

Kun nyt enimmäkseen radalla kllpailen ilman tasoituksia, luulen osaavani jotain siitä sanoa. Huonompi venevauhti ei tietenkään missään oloissa tilannetta paranna, mutta muita parempi taktiikka ei kuitenkaan edellytä mitään changareiden ottoa. Vauhti korjaa virheet vain rajoitetusti.

Oletpa itsekin sanonut, että pienien trimmierojen havaitseminen mittareilla on mahdotonta. Suuret tietenkin löytyvät targettien perusteella. Tuulimittarin virheet jo peittävät ne pienet erot targeteissa.

pohjan.pessyt kirjoitti:

Kun nyt enimmäkseen radalla kllpailen ilman tasoituksia, luulen osaavani jotain siitä sanoa. Huonompi venevauhti ei tietenkään missään oloissa tilannetta paranna, mutta muita parempi taktiikka ei kuitenkaan edellytä mitään changareiden ottoa. Vauhti korjaa virheet vain rajoitetusti.

Oletpa itsekin sanonut, että pienien trimmierojen havaitseminen mittareilla on mahdotonta. Suuret tietenkin löytyvät targettien perusteella. Tuulimittarin virheet jo peittävät ne pienet erot targeteissa.

Lue lisää

Kyllä minäkin olen paljon kisannut radalla sekä ilman tasoituksia että tasoitusten kanssa. Olen kyllä erittäin vahvasti sitä mieltä, että venevauhti on täysin ratkaiseva. Tietysti huonolla taktiikalla pilaa kisan vaikka venevauhti olisi mikä, mutta keskinkertainen ja riskitön taktiikka riittää niiden voittamiseen, joilla on huonompi venevauhti.

Huonommalla venevauhdilla muiden ohitus vaatii erilaisen taktiikan kuin muilla. Samaan laitaan ajamalla jää aina niiden taakse. Jos paremman venevauhdin veneitä on useita, aina löytyy muutama, joka valitsee suunnilleen saman taktiikan, ellei ota suuria riskejä, joita muiden ei ole järkevä ottaa. Sitten osa niistä huonommankin taktiikan valinneista on edellä sen venevauhdin takia.

Mittaristoja on eri tasoisia ja erilailla ylläpidettyjä. Rahalla ja työllä saa mittariston, jolla pääsee ehkä 1% tarkkuuteen targeteissa. 5% on jo helppo tavoite, johon pääsee kaikilla targetteja näyttävillä mittaristoilla kalibroimalla ne kunnolla. Jos mittaristo ei näytä targettia, pitää itse keskiarvottaa tuulilukemia ja nopeuksia. Kyllä silläkin pääsee helposti parempaan kuin 10% tarkkuuteen.

Ilman refererenssiä perstuntumalla tulee helposti 20% virheitä, varsinkin veneellä, jolla ei ole harjoitellut riittävästi mittariston kanssa tai muita vastaan.

GGR:ssä on toki muutamia oleellisia taktisia valintoja, mutta väittäisin, että 90 % tulee hyvän venevauhdin ylläpidosta. VDH on erittäin suuren osan ajasta vain ajanut suoraan seuraavaa "merkkiä" kohti. Hän on ollut selvästi ainoa, joka on pystynyt koko kisan ajan ko. venetyypille mielekkäisiin vuorokausivauhteihin eli muut ovat venevauhdissa todella pahasti jäljessä. Tosin viimeisen viikon ajan myös Susie ja Mark ovat siinä onnistuneet, jopa mastovaurioista VDH:ta paremmin.

Joakim1 kirjoitti:

Kyllä minäkin olen paljon kisannut radalla sekä ilman tasoituksia että tasoitusten kanssa. Olen kyllä erittäin vahvasti sitä mieltä, että venevauhti on täysin ratkaiseva. Tietysti huonolla taktiikalla pilaa kisan vaikka venevauhti olisi mikä, mutta keskinkertainen ja riskitön taktiikka riittää niiden voittamiseen, joilla on huonompi venevauhti.

Huonommalla venevauhdilla muiden ohitus vaatii erilaisen taktiikan kuin muilla. Samaan laitaan ajamalla jää aina niiden taakse. Jos paremman venevauhdin veneitä on useita, aina löytyy muutama, joka valitsee suunnilleen saman taktiikan, ellei ota suuria riskejä, joita muiden ei ole järkevä ottaa. Sitten osa niistä huonommankin taktiikan valinneista on edellä sen venevauhdin takia.

Mittaristoja on eri tasoisia ja erilailla ylläpidettyjä. Rahalla ja työllä saa mittariston, jolla pääsee ehkä 1% tarkkuuteen targeteissa. 5% on jo helppo tavoite, johon pääsee kaikilla targetteja näyttävillä mittaristoilla kalibroimalla ne kunnolla. Jos mittaristo ei näytä targettia, pitää itse keskiarvottaa tuulilukemia ja nopeuksia. Kyllä silläkin pääsee helposti parempaan kuin 10% tarkkuuteen.

Ilman refererenssiä perstuntumalla tulee helposti 20% virheitä, varsinkin veneellä, jolla ei ole harjoitellut riittävästi mittariston kanssa tai muita vastaan.

GGR:ssä on toki muutamia oleellisia taktisia valintoja, mutta väittäisin, että 90 % tulee hyvän venevauhdin ylläpidosta. VDH on erittäin suuren osan ajasta vain ajanut suoraan seuraavaa "merkkiä" kohti. Hän on ollut selvästi ainoa, joka on pystynyt koko kisan ajan ko. venetyypille mielekkäisiin vuorokausivauhteihin eli muut ovat venevauhdissa todella pahasti jäljessä. Tosin viimeisen viikon ajan myös Susie ja Mark ovat siinä onnistuneet, jopa mastovaurioista VDH:ta paremmin.

Lue lisää

Kun radalla ottaa hyvän startin, pysyy hiukan nopeampienkin veneiden edellä. Valintoja on paljon radan laitojen välissäkin. Tietenkään venevauhti ei saa olla surkea, yksityyppiluokissa erot ovat joka tapauksessa pienet. Ehkä viimeinen kolmannes jää viimeiseksi puhtaasti venevauhdin puutteessa, mutta nopein vene ei ikinä takaa voittoa.

Vaikka GGR:ssä onkin nähtävissä käsittämättömän isoja eroja, ne veneet saa silti kulkemaan vähemmälläkin trimmien hakemisella sinne 5%:n sisään targeteista. Siis kohtuullisen mittariston tarkkuuteen. Niin pitkään olen mukana ollut, että vanhemman IOR-kauden veneet ja niiden ominaisuudet tunnen. Ne ovat varsin lähellä noita GGR-veneitä.

VDH:n track on hyvin suoran näköinen, mutta kun kilpailua on alusta lähtien tuulitietoineen seurannut, ei hän matkalla ole ajanut pläkäpaikkoihin tai muihin hidasteisiin. Se ei onnistu sattumalta, vaan nimenomaan erittäin hyvällä taktiikalla. VDH:n omia kykyjä ei takuulla pidä aliarvioida, mutta taustalla on varmasti myös hyvin tehtäviensä tasalla oleva tiimi, ehkä ripaus onneakin.

pohjan.pessyt kirjoitti:

Kun radalla ottaa hyvän startin, pysyy hiukan nopeampienkin veneiden edellä. Valintoja on paljon radan laitojen välissäkin. Tietenkään venevauhti ei saa olla surkea, yksityyppiluokissa erot ovat joka tapauksessa pienet. Ehkä viimeinen kolmannes jää viimeiseksi puhtaasti venevauhdin puutteessa, mutta nopein vene ei ikinä takaa voittoa.

Vaikka GGR:ssä onkin nähtävissä käsittämättömän isoja eroja, ne veneet saa silti kulkemaan vähemmälläkin trimmien hakemisella sinne 5%:n sisään targeteista. Siis kohtuullisen mittariston tarkkuuteen. Niin pitkään olen mukana ollut, että vanhemman IOR-kauden veneet ja niiden ominaisuudet tunnen. Ne ovat varsin lähellä noita GGR-veneitä.

VDH:n track on hyvin suoran näköinen, mutta kun kilpailua on alusta lähtien tuulitietoineen seurannut, ei hän matkalla ole ajanut pläkäpaikkoihin tai muihin hidasteisiin. Se ei onnistu sattumalta, vaan nimenomaan erittäin hyvällä taktiikalla. VDH:n omia kykyjä ei takuulla pidä aliarvioida, mutta taustalla on varmasti myös hyvin tehtäviensä tasalla oleva tiimi, ehkä ripaus onneakin.

Lue lisää

Tietenkään nopein vene ei takaa voittoa, mutta useampi jo 1-2% nopeampi takaa sen, että se hitaampi voittaa erittäin harvoin.

Parhaalla lähdöllä voit ehkä estää paria venettä ohittamasta, mutta kovin montaa et pysty estämään. Jos olet vaikkapa 10 m edellä lähdössä, 1000 m matkalla leikkarille 1% nopeampi on jo tasoissa ja 2% nopeampi 10 m edellä. Jos olet vielä tasoissa ja styyralla, voit estää, mutta et useampaa kerralla.

Jos otat sen hyvän lähdön lipulta, todennäköisesti et pysty tekemään vendaa ennen paaran leikkaria, ellei lähtösi ollut täysin ylivoimainen tai lähelltä ylempää lähteneet veneet ovat sinua hitaampia. Jos taas otat sen veneeltä, et pysty estämään lipulta lähtenyttä nopeampaa ohittamasta sinua, ellei sitten oikea laita vedä paremmin ja se toinen ei sinne pääse tai ymmärrä tulla.

1-2% on todella pieni ero. Suomessa tuskin kenelläkään on mittaristoa, josta tuollaisen näkisi luotettavasti. Eikä tuollainen ero ihan helpolla näy vierekkäin ajaenkaan. Usein ero tulee tuulen tai aallokon muutoksissa, joihin paremman venevauhdin omaavat reagoivat nopeammin ja paremmin. Siis voidaan ajaa 5 minuuttia täysin samaa vauhtia, mutta sitten tuuli heikkenee tulee pari puuskaa tms. ja toinen onkin saanut veneenmitan edun. Sama juttu kiihdytys vendasta, jiipistä tai merkinkierrosta.

Olen lähivuosina purjehtinut neljän eri OD-luokan kisoissa. Kaikissa niissä on ollut venevauhtieroja, joilla on ollut ratkaiseva merkitys. Siis myös aivan kärjessä. Toki on ollut myös kisoja, joissa on niin suuria eroja tuulessa, että se on ollut aivan ratkaisevaa. Mutta silloin yleensä edun saa useampi vene, joista vahvimmilla ovat ne, joilla on parempi vauhti.

Vastassa on ollut myös viime vuosina olympialaisten kärkisijoista kamppailleita purjehtijoita. En kuvittele pärjääväni heille alkuunkaan taktiikassa, mutta heille vieraammassa luokassa venevauhdissa saatan hyvinkin olla parempi ja sen avulla pärjätä heitä paremmin.

Tietysti on myös tilanteita, joissa taktiikkaa ja venevauhtia voi olla vaikea erottaa toisistaan. Onko esimerkiksi oikean leikkauskulman ajaminen enemmän venevauhtia vai taktiikkaa? Itse luen sen venevauhtiin ja tuossa tulee valtavia eroja.

Ajan kisaa etelässä tanskalaisessa First 31.7:ssa. Rakkain kisakumppanimme on brittiläinen Elan 333, LYS 1,18 vs. 1,22. Kun Firstin kippari ajoi, hävisimme aina Elanille. Katsoin että hävisimme enemmän kuin mitä piti. Pinnamies vaihdettiin ja minun ajaessani olemme sittemmin aina voittaneet Elanin.
En ennen ollut ajanut kisaa koskaan, mutta tehnyt reissua yksin paljonkin. Se kokemus antaa perstuntumaa hommaan. Jokainen päätös tulee mittarien luvun sijasta jostain selkäytimestä. Tuuli, aallokko ja vene ovat siellä selkäytimessä.

Tiedän Suomesta pari pariskuntaa jotka ovat perhepursillaan reissanneet maailmaa, palanneet Suomeen ja osallistuvat joskus kisoihin. He ovat tuloksissa korkealla, paljon ylempänä kuin mitä kalustosta tai miehistön olemuksesta voisi koskaan olettaa. Kaikki tehdään eleettömästi, heti, kerralla oikein, kohkaamatta ja usein jopa puhumatta. Vene tunnetaan kun sillä samalla on ajettu vaikka 40 000 mpk. Sillä kokemuksella kepittää max. 800 mpk/kausi ajaneita, sekalaisia miehistöjä käyttäviä teknologiaseiloreita, ns. tosiskabaajia Äksineen tai muineen.
Van den Heede lienee siinä perstuntumaseilorien sarjassa Euroopan huippumies ja suorite GGR:ssä sen mukaista.

ariel371 kirjoitti:

Ajan kisaa etelässä tanskalaisessa First 31.7:ssa. Rakkain kisakumppanimme on brittiläinen Elan 333, LYS 1,18 vs. 1,22. Kun Firstin kippari ajoi, hävisimme aina Elanille. Katsoin että hävisimme enemmän kuin mitä piti. Pinnamies vaihdettiin ja minun ajaessani olemme sittemmin aina voittaneet Elanin.
En ennen ollut ajanut kisaa koskaan, mutta tehnyt reissua yksin paljonkin. Se kokemus antaa perstuntumaa hommaan. Jokainen päätös tulee mittarien luvun sijasta jostain selkäytimestä. Tuuli, aallokko ja vene ovat siellä selkäytimessä.

Tiedän Suomesta pari pariskuntaa jotka ovat perhepursillaan reissanneet maailmaa, palanneet Suomeen ja osallistuvat joskus kisoihin. He ovat tuloksissa korkealla, paljon ylempänä kuin mitä kalustosta tai miehistön olemuksesta voisi koskaan olettaa. Kaikki tehdään eleettömästi, heti, kerralla oikein, kohkaamatta ja usein jopa puhumatta. Vene tunnetaan kun sillä samalla on ajettu vaikka 40 000 mpk. Sillä kokemuksella kepittää max. 800 mpk/kausi ajaneita, sekalaisia miehistöjä käyttäviä teknologiaseiloreita, ns. tosiskabaajia Äksineen tai muineen.
Van den Heede lienee siinä perstuntumaseilorien sarjassa Euroopan huippumies ja suorite GGR:ssä sen mukaista.

Lue lisää

Jos muutos oli noin suuri, First 31.7:n kippari oli varsin huono pinnamies. Sellaisia tietysti on paljon niin kisaavissa kuin maailmaa kiertäneissä.

Maailmaa reissaavat ajavat 90 % ajasta auto- tai tuulipilotilla. Tuskin siitä erityisen hyväksi pinnamieheksti tulee. Noin hatusta heittäen tietyn tason saavuttaminen kisapinnamiehenä vaatii 10x enemmän matkapurjehdusta ja 100x enemmän pitkän matkan purjehdusta kuin kisapurjehdusta. Tietysti riippuu paljon miten tuota hommaa tekee. Jos matkapurjehduksella välttelee kryssimistä, voi kerroin olla paljon suurempikin.

Vielä suurempi ero tulee manöövereissä. Ratakisassa spinnu nousee 2 mpk välein, matkapurjehduksessa tuskin edes 100 mpk välein.

GGR:ssä tietysti perstuntuma on tärkeä, mutta kyllä muissa kisoissa ajaminen perustuu pitkälti mittareihin tuon kokoluokan ja varsinkin sitä suuremmilla veneillä.

Nykyisellä veneelläni olen purjehtinut 10 000 mpk. Ilman mittreita vauhti on edelleen huonoa ja helposti voi tulla puolen tai jopa solmun vauhtiero optimiin verrattuna, jos ei mittareiden avulla asiaa tiedosta. Ei tuota eroa tunne. Kai jonkinlainen perstutuma kuintekin on, kun OD-luokassa, jossa mittarit ovat kiellettyjä, pärjään ihan OK. Vene on siinä paljon pienempi ja vierellä on aina toinen samanlainen verrokkina.

Joakim1 kirjoitti:

Jos muutos oli noin suuri, First 31.7:n kippari oli varsin huono pinnamies. Sellaisia tietysti on paljon niin kisaavissa kuin maailmaa kiertäneissä.

Maailmaa reissaavat ajavat 90 % ajasta auto- tai tuulipilotilla. Tuskin siitä erityisen hyväksi pinnamieheksti tulee. Noin hatusta heittäen tietyn tason saavuttaminen kisapinnamiehenä vaatii 10x enemmän matkapurjehdusta ja 100x enemmän pitkän matkan purjehdusta kuin kisapurjehdusta. Tietysti riippuu paljon miten tuota hommaa tekee. Jos matkapurjehduksella välttelee kryssimistä, voi kerroin olla paljon suurempikin.

Vielä suurempi ero tulee manöövereissä. Ratakisassa spinnu nousee 2 mpk välein, matkapurjehduksessa tuskin edes 100 mpk välein.

GGR:ssä tietysti perstuntuma on tärkeä, mutta kyllä muissa kisoissa ajaminen perustuu pitkälti mittareihin tuon kokoluokan ja varsinkin sitä suuremmilla veneillä.

Nykyisellä veneelläni olen purjehtinut 10 000 mpk. Ilman mittreita vauhti on edelleen huonoa ja helposti voi tulla puolen tai jopa solmun vauhtiero optimiin verrattuna, jos ei mittareiden avulla asiaa tiedosta. Ei tuota eroa tunne. Kai jonkinlainen perstutuma kuintekin on, kun OD-luokassa, jossa mittarit ovat kiellettyjä, pärjään ihan OK. Vene on siinä paljon pienempi ja vierellä on aina toinen samanlainen verrokkina.

Lue lisää

Siinä perstuntumassa onkin isot erot. Oma aikansa meni omalla veneellä niin, että targettitaulukot oli aina käsillä. Nyt on jo ties kuinka pitkään riittänyt loki vauhdinpitoon ja sillä oppinut jopa pärjäämään. Yksityyppiluokassa tarvitsen edelleen nopeustiedon, mutta useampi minua paremmin menestyvä ajaa pelkällä perstuntumalla. Menee takuulla vielä monta vuotta ennenkuin alan niille paremmille säännöllisesti pärjäämään. Venevauhteja on tietenkin vertailtu, eikä niissä juuri eroa ole, toiset vaan on silti kisassa parempia.

Joakim1 kirjoitti:

Tietenkään nopein vene ei takaa voittoa, mutta useampi jo 1-2% nopeampi takaa sen, että se hitaampi voittaa erittäin harvoin.

Parhaalla lähdöllä voit ehkä estää paria venettä ohittamasta, mutta kovin montaa et pysty estämään. Jos olet vaikkapa 10 m edellä lähdössä, 1000 m matkalla leikkarille 1% nopeampi on jo tasoissa ja 2% nopeampi 10 m edellä. Jos olet vielä tasoissa ja styyralla, voit estää, mutta et useampaa kerralla.

Jos otat sen hyvän lähdön lipulta, todennäköisesti et pysty tekemään vendaa ennen paaran leikkaria, ellei lähtösi ollut täysin ylivoimainen tai lähelltä ylempää lähteneet veneet ovat sinua hitaampia. Jos taas otat sen veneeltä, et pysty estämään lipulta lähtenyttä nopeampaa ohittamasta sinua, ellei sitten oikea laita vedä paremmin ja se toinen ei sinne pääse tai ymmärrä tulla.

1-2% on todella pieni ero. Suomessa tuskin kenelläkään on mittaristoa, josta tuollaisen näkisi luotettavasti. Eikä tuollainen ero ihan helpolla näy vierekkäin ajaenkaan. Usein ero tulee tuulen tai aallokon muutoksissa, joihin paremman venevauhdin omaavat reagoivat nopeammin ja paremmin. Siis voidaan ajaa 5 minuuttia täysin samaa vauhtia, mutta sitten tuuli heikkenee tulee pari puuskaa tms. ja toinen onkin saanut veneenmitan edun. Sama juttu kiihdytys vendasta, jiipistä tai merkinkierrosta.

Olen lähivuosina purjehtinut neljän eri OD-luokan kisoissa. Kaikissa niissä on ollut venevauhtieroja, joilla on ollut ratkaiseva merkitys. Siis myös aivan kärjessä. Toki on ollut myös kisoja, joissa on niin suuria eroja tuulessa, että se on ollut aivan ratkaisevaa. Mutta silloin yleensä edun saa useampi vene, joista vahvimmilla ovat ne, joilla on parempi vauhti.

Vastassa on ollut myös viime vuosina olympialaisten kärkisijoista kamppailleita purjehtijoita. En kuvittele pärjääväni heille alkuunkaan taktiikassa, mutta heille vieraammassa luokassa venevauhdissa saatan hyvinkin olla parempi ja sen avulla pärjätä heitä paremmin.

Tietysti on myös tilanteita, joissa taktiikkaa ja venevauhtia voi olla vaikea erottaa toisistaan. Onko esimerkiksi oikean leikkauskulman ajaminen enemmän venevauhtia vai taktiikkaa? Itse luen sen venevauhtiin ja tuossa tulee valtavia eroja.

Lue lisää

Kauaksi on tultu aiheesta. Vai onko maailman ympäripurjehduksella joku rata joka kierretään vieri vieressä? Eli jos tiistaskabassa pärjää, niin GGR:ssä on varmasti kärjessä?

Oi.mikä.logiikka kirjoitti:

Kauaksi on tultu aiheesta. Vai onko maailman ympäripurjehduksella joku rata joka kierretään vieri vieressä? Eli jos tiistaskabassa pärjää, niin GGR:ssä on varmasti kärjessä?

Lue lisää

No tuossa etsitään sitä pallonkiertokisan ydintä. Kun ei ole juurikaan mittareita - eikös laahusloki ollut sallittu - ja ei ole sitä rinnalla olevaa venettä niin mistä pirusta tiedät, että kulkeeko tämä vene hyvin vai ei?

Luotettavan perstuntuman hankkiminen ei ole simppeli homma.

Ja mitenkähän VDH on trimminsä hakenut? Onko hänellä ollut siinä aiemmin täysi setti mittareita, jotka ennen lähtöä on purettu pois. Tai onko ajettu venevauhteja toisen sisarveneen kanssa? Ja onko ajettu ne vertailut myös Tasmanian meren olosuhteissa? Taitaapa olla vastaus kaikkiin kysymyksiin "ei".

Kaiken toiminnallisuutta ja luotettavuutta on kyllä hierottu vuoden verran. Kukaties maston lyhennys pelasti kuperkeikassa sen suuremmilta vaurioilta.

miten.VDH kirjoitti:

Ja mitenkähän VDH on trimminsä hakenut? Onko hänellä ollut siinä aiemmin täysi setti mittareita, jotka ennen lähtöä on purettu pois. Tai onko ajettu venevauhteja toisen sisarveneen kanssa? Ja onko ajettu ne vertailut myös Tasmanian meren olosuhteissa? Taitaapa olla vastaus kaikkiin kysymyksiin "ei".

Kaiken toiminnallisuutta ja luotettavuutta on kyllä hierottu vuoden verran. Kukaties maston lyhennys pelasti kuperkeikassa sen suuremmilta vaurioilta.

Lue lisää

Tiedätkö jotain oikeasti VDH:n valmistautumisesta? Ranskassahan oli useampi Rustler 36 lähdössä GGR:ään ja lisäksi muita veneitä. Tiedätkö, etteivät he harjoitelleet tai jopa kisanneet toistensa kanssa ennen lähtöä? Varmasti VDH:lla on ollut ainakin GPS mukana harjoitellassa. Eikä ole lainkaan mahdotonta, että olisi ollut myös tuulimittari ja loki. Sellaisethan nyt ovat lähes kaikissa tuon kokoisissa veneissä. Tietysti uuteen mastoon se olisi pitänyt erikseen asentaa, mutta loki lienee jo ollut.

Miten Tasmanian meren olosuhteet poikkeavat Atlantista trimmien ja venevauhdin kannalta?

Joakim1 kirjoitti:

Tiedätkö jotain oikeasti VDH:n valmistautumisesta? Ranskassahan oli useampi Rustler 36 lähdössä GGR:ään ja lisäksi muita veneitä. Tiedätkö, etteivät he harjoitelleet tai jopa kisanneet toistensa kanssa ennen lähtöä? Varmasti VDH:lla on ollut ainakin GPS mukana harjoitellassa. Eikä ole lainkaan mahdotonta, että olisi ollut myös tuulimittari ja loki. Sellaisethan nyt ovat lähes kaikissa tuon kokoisissa veneissä. Tietysti uuteen mastoon se olisi pitänyt erikseen asentaa, mutta loki lienee jo ollut.

Miten Tasmanian meren olosuhteet poikkeavat Atlantista trimmien ja venevauhdin kannalta?

Lue lisää

Matmutin masto on lyhennetty ja custom made, tuskin on toista samanlaista, johon verrata. Mastoja sen trimmit olivat vielä lähtiessä aika uudet.

Tasmanian merellä kovat tuulet ovat paljon tavallisempia kuin Ranskan kotivesillä, Hyväntoivonniemellä on omat olsuhteensa merivirtojen kohdatessa... VDH on kyllä kaiken sen kokenut useampaan kertaan, mutta ei Matmutilla.

miten.VDH kirjoitti:

Matmutin masto on lyhennetty ja custom made, tuskin on toista samanlaista, johon verrata. Mastoja sen trimmit olivat vielä lähtiessä aika uudet.

Tasmanian merellä kovat tuulet ovat paljon tavallisempia kuin Ranskan kotivesillä, Hyväntoivonniemellä on omat olsuhteensa merivirtojen kohdatessa... VDH on kyllä kaiken sen kokenut useampaan kertaan, mutta ei Matmutilla.

Lue lisää

Ei sen vertailuveneen tarvitse olla samanlainen. Kunhan vauhtiero ei ole suuri ja sen tietää. Kuten GGR:stä näkee ei tuo maston lyhennys ole juuri vauhtia haitannut.

Eihän tuolla ole erityisen kovia tuulia ollut keskimäärin. Ranskassa tuulee aivan riittävästi ja riittävän usein.

Joakim1 kirjoitti:

Jos muutos oli noin suuri, First 31.7:n kippari oli varsin huono pinnamies. Sellaisia tietysti on paljon niin kisaavissa kuin maailmaa kiertäneissä.

Maailmaa reissaavat ajavat 90 % ajasta auto- tai tuulipilotilla. Tuskin siitä erityisen hyväksi pinnamieheksti tulee. Noin hatusta heittäen tietyn tason saavuttaminen kisapinnamiehenä vaatii 10x enemmän matkapurjehdusta ja 100x enemmän pitkän matkan purjehdusta kuin kisapurjehdusta. Tietysti riippuu paljon miten tuota hommaa tekee. Jos matkapurjehduksella välttelee kryssimistä, voi kerroin olla paljon suurempikin.

Vielä suurempi ero tulee manöövereissä. Ratakisassa spinnu nousee 2 mpk välein, matkapurjehduksessa tuskin edes 100 mpk välein.

GGR:ssä tietysti perstuntuma on tärkeä, mutta kyllä muissa kisoissa ajaminen perustuu pitkälti mittareihin tuon kokoluokan ja varsinkin sitä suuremmilla veneillä.

Nykyisellä veneelläni olen purjehtinut 10 000 mpk. Ilman mittreita vauhti on edelleen huonoa ja helposti voi tulla puolen tai jopa solmun vauhtiero optimiin verrattuna, jos ei mittareiden avulla asiaa tiedosta. Ei tuota eroa tunne. Kai jonkinlainen perstutuma kuintekin on, kun OD-luokassa, jossa mittarit ovat kiellettyjä, pärjään ihan OK. Vene on siinä paljon pienempi ja vierellä on aina toinen samanlainen verrokkina.

Lue lisää

Firstin kippari oli broachipelkoinen. Venettä ajettiin tuulessa täydellä isolla, se usein löysällä jo valmiiksi. Ison jalus on siis pinnamiehellä ja gasti hoitaa keulan työt.
Itselläni on peräsimen syvyyteen verrattuna ylirikattu vene ja se broachaa erittäin rajusti. Fiilistä rajuntaa korkealla oleva avotila. Asiaan tottui ja kun sain alleni sen Firstin, sen peräsimen pito tuntui liki loputtomalta verrattuna omaan veneeseeni. First on tavattoman hauska ajettava kunhan siihen luottaa ja antaa vaan mennä ja hakee rajoja.

Joillekin purjehtijoille jotka ajavat alkujäykillä veneillä on äkillinen kova kallistus pelkotiloja aiheuttava asia ilman varsinaista broachiakin.
Algarven kallio- ja hiekkarantojen edustoilla seilatessa tuulet ovat usein maalta ja siten puuskaisia. Puuskat hyödyntäen, niiden pelkäämisen sijasta, saa hyvää tulosta.
Pilottiajo ei tietysti opeta itse ajamista, mutta purjetrimmiä kyllä hyvinkin. Hyvä pilotti ajaa merkkiä kohti paremmin kuin pinnamies ja kaikki tarmo voidaan käyttää purjesäätöihin.

Vajaalla miehistöllä ajettaessa pilotti on ykkösasia. Se kompensoi keskinkertaisen pinnamiehen puttumisen myös vendatessa. Näin osin siksi että halssinvaihtotapahtuma on aina samanlainen, samankestoinen ja -kulmainen. Genoamies oppii sen ja homma optimoituu. Vene pysyy optimivauhdissa yli vendan ja kurssin hienosäätö jalustuksen säätöineen tehdään tarvittaessa vasta kun veto ja vauhti ovat täydet sille automaattisesti käännetylle kurssille.

Joakim1 kirjoitti:

Ei sen vertailuveneen tarvitse olla samanlainen. Kunhan vauhtiero ei ole suuri ja sen tietää. Kuten GGR:stä näkee ei tuo maston lyhennys ole juuri vauhtia haitannut.

Eihän tuolla ole erityisen kovia tuulia ollut keskimäärin. Ranskassa tuulee aivan riittävästi ja riittävän usein.

Lue lisää

Kaksi metriä pois toppirikisen mastosta ja vielä pitäisi olla vertailukelpoinen nopeus muulloinkin kuin kovissa avotuulissa? Mitäs VPP siitä sanoo?

suurivaipieniero kirjoitti:

Kaksi metriä pois toppirikisen mastosta ja vielä pitäisi olla vertailukelpoinen nopeus muulloinkin kuin kovissa avotuulissa? Mitäs VPP siitä sanoo?

GGR:n kippari esittelyjen mukaan VDH harjoitteli Lionel Regnierin avustuksella. Lionelha oli lähdössä GGR:ään, mutta jäi väliin ja myi veneensä Ukulle. VDH siis mitä ilmeisemmin harjoitteli toista Rustler 36:sta vastaan. Missä vaiheessa hän sitten vaihtoi maston toistamiseen eli häntä varten tehdyn maston tilalle laittoi lyhyemmän? Onko lyhennys kaksi metriä? Onko lyhennystä kompensoitu jotenkin, vaikkapa pidemmällä puomilla tai keulapurjeilla?

Jos Gaia 36:sta ottaa mastosta 2 m pois ja lyhentää kaikkia purjeita vastaavasti, hidastuu se tietysti valtavasti, varsinkin kevyessä kelissä. Mutta 20 solmun kryssillä ei vauhtieroa enää ole. Sivutuulessa vauhtiero on pieni jo 12 solmun tuulessa, vain reilut 2%. Rustlerissa on 70 cm suuremmat P- ja I-mitat, joten siinä 2 m tuntunee hiukan vähemmän.

Kyllä tuota vastaan voi hyvin hakea trimmejä aivan keveyitä kelejä lukuunottamatta.

VDH on itse sanonut olevansa kovin tyytyväinen mastoon ja vain alun kevyissä tuulissa siitä olleen haittaa. Kisan eteneminen selvästi osoittaa, että hän on pysynyt hyvin pitkämastoisten lähituntumassa ja sitten karannut niiltä.

Joakim1 kirjoitti:

GGR:n kippari esittelyjen mukaan VDH harjoitteli Lionel Regnierin avustuksella. Lionelha oli lähdössä GGR:ään, mutta jäi väliin ja myi veneensä Ukulle. VDH siis mitä ilmeisemmin harjoitteli toista Rustler 36:sta vastaan. Missä vaiheessa hän sitten vaihtoi maston toistamiseen eli häntä varten tehdyn maston tilalle laittoi lyhyemmän? Onko lyhennys kaksi metriä? Onko lyhennystä kompensoitu jotenkin, vaikkapa pidemmällä puomilla tai keulapurjeilla?

Jos Gaia 36:sta ottaa mastosta 2 m pois ja lyhentää kaikkia purjeita vastaavasti, hidastuu se tietysti valtavasti, varsinkin kevyessä kelissä. Mutta 20 solmun kryssillä ei vauhtieroa enää ole. Sivutuulessa vauhtiero on pieni jo 12 solmun tuulessa, vain reilut 2%. Rustlerissa on 70 cm suuremmat P- ja I-mitat, joten siinä 2 m tuntunee hiukan vähemmän.

Kyllä tuota vastaan voi hyvin hakea trimmejä aivan keveyitä kelejä lukuunottamatta.

VDH on itse sanonut olevansa kovin tyytyväinen mastoon ja vain alun kevyissä tuulissa siitä olleen haittaa. Kisan eteneminen selvästi osoittaa, että hän on pysynyt hyvin pitkämastoisten lähituntumassa ja sitten karannut niiltä.

Lue lisää

Eikö uuden rikin saaminen trimmiin olisi vaatinut vuoden työn, kuten täällä aiemmin on kirjoitettu? Ja tarkoittaako "harjoitteli avustuksella" venevauhtien ajoa vai kokemusten ja näkemysten vaihtoa? Lionel kai oli omistanut Rustlerinsa pidempään.

Pidän ihan puuta heinänä tätä rikin trimmaus ja harjoittelua muita rustlereita vastaa. Ei ole mitään tekemistä ggr: n tapaisessa kisassa menestymisen kanssa.
Se on kestävyyslaji äärimilleen vietynä. Valvominen, karmeat olosuhteet, kylmyys ja pimeys, yksinäisyys, jatkuva hengenvaara, epävarmuus maalintulosta yms. ja niistä mahdollisimman suorituskykyisenä selviytyminen peittoaa lapselliset rikitrimmiasiat venenopeuden kannalta mennen tullen.
Toki kisan oi hävitä esimerkiksi pohjan kasvuston johdosta, mutta vhd: n vahvuus on korvien välissä.

suurivaipieniero kirjoitti:

Eikö uuden rikin saaminen trimmiin olisi vaatinut vuoden työn, kuten täällä aiemmin on kirjoitettu? Ja tarkoittaako "harjoitteli avustuksella" venevauhtien ajoa vai kokemusten ja näkemysten vaihtoa? Lionel kai oli omistanut Rustlerinsa pidempään.

Lue lisää

Ei kai kukaan ole väittänyt, että uuden rikin trimmaaminen kestäisi vuoden? Sen sijaan uudesta veneestä täyden potentiaalin saaminen kestää pitkään, tavallisilta kuolevaisilta (kuten Tapio), vuosia. Ammattiprojektilta voi sujua nopeammin, mutta sellaisia ei Suomessa ole.

VDH kunnosti veneensä jo 2016 kisakuntoon eli hänellä oli ainakin 1,5 vuotta aikaa testata ja harjoitella veneellä. Jostain muistan lukeneeni, että hän purjehti veneellä paljon myös ennen kunnostusta. Milloin hän vaihtoi lyhyempään mastoon? Ilmeisesti 2016 kunnostuksessa laitettiin se normaalimittainen, joka sittemmin on esitelty GGR:n videossa eteenpäin myytynä.

Kyllähän tämän kerran kisassa on selvästi riittänyt se, että on pitänyt kohtuullisesti veneen potentiaalin mukaista vauhtia ja vain VDH on siihen pystynyt. Siihen pystyäkseen pitää tietysti tuntea veneen potentiaali hyvin ja tietää millä purjeilla ja trimmeillä kannattaa ajaa. Sekä tietysti pitää jaksaa tehdä sitä duunia. Hyvä osoitus tuosta on se, että VDH pysähtyi Hobartissa vain 3,5 tunniksi. Ei siis kaivannut lepoa, pitkiä kunnostuksia eikä pitkää höpöttelyä, vaan oli valmis jatkamaan.

Miksi kuivaa ruokaa? Säilykkeiden mukana tuleva vesi merkisisi alle puolen prosentin hidastetta ja sekin vain alussa, mutta olisi merkittävä määrä lisänestettä. Ihmeellisempi valinta olisi silti Stroh ja tuollaisena megamääränä. Ainoasta oikeasta Tapio näytti mallia Hobartista lähtiessään, se suomalaisen purjehtijan ainoa oikea on yhden tähden jallu. Se juoma nautitaan harkiten pieninä annoksina.

Sadevettä on käytetty kautta aikain, minäkin olen niin tehnyt. Ei se toista säiliötä tarvitse, se tarvitsee puomiliikin, josta vesi juoksutetaan tankkiin.

Arielilla on hyviä ajatuksia mutta joitain muuttaisin. Asiat hänen esittämässään järjestyksessä: Pienen dieselmoottorin varustaisin 2. laturilla mutta dieseliä ei kannattaisi polttaa kuin pläkässä propulsioon eikä sähkön tuotossa. Sähkön tuottoon tärkeysjärjestyksessä: paneelit, tuuligenu, vesigenu säätölapapotkurilla, siis kaikki. Potkuriksi valitsisin 2- lapaisen kääntyväsiipisen, mikä olisi pystyasennossa kölin takana pyörimättä. 2 vesitankkia on hyvä ajatus turvallisuuden vuoksi, kannelta kerääminen huono. Filtterin läpi tankkiin ja hopeapitoinen säilöntätabletti perään. Pyykinpesustaja hygieniasta en tinkisi, vettä ympärillä riittää nyrkkipyykkiin. Corned beef on niin kamalaa, etten pysty tekemään siitä kunnon ruokaa. Jos joku tietää reseptin niin kiinnostaa. Ilman kaurahiutalepikapuuroa en lähde merelle. Jotkut mehutiivisteet ovat todella erinomaisi, samoin uht- maito. Viinaa ottaisin vain kalastusta varten. Satsaisin helppokäyttöisiin keveän tuulen purjeisiin kuten code0 ja assy. Pohjan puhdistukseen varaisin kuivapuvun, pikkukompuran " deep snorkel") ym rekvisiitan. Pohjaan pistäisin Coppercoatia, ellei ole muodollisia esteitä.

Corned beef on erinomaista verrattuna pemmikaaniin. Sika-nauta säilyke myös, valurautapannulla käristettynä.
Umpisuoli syytä poistaa kyllä ennen tällaisia eväitä.
Kerran sain kakun jossa oli pähkinöitä ja rusinoita,kirsikoita ja imeytetty siihen sitten mallasviskiä. Säilyi vuosia. Oli muuten semmoinen energia- ja motivaattoripaukku että kyllä alkoi tapahtumaan.
Varmaan tämä:

https://www.britishcornershop.co.uk/walkers-glenfiddich-highland-whisky-cake-tin#

7. VDH:lla on hyvä teami maissa neuvomassa säätä. Tuskin reitinvalinta on ollut sattumaa.
Hydrovanen peräsinpinta on varsin pieni mutta sijainti kaukana takana. Ilmeisesti sen teho kovassa tuulessa riittää?. Lapioperäsimen ( ei GGR) lukitseminen kuulemma tekee veneestä erittäin suuntavakaan, en ole itse kokeillut. Pitäisi selata kaikki tarinat läpi, mikä tuuliperäsin on toiminut. Osa purjehtijoista raportoi, ettei vene ole ollut ohjattavissa myötätuuleen käsiohjauksellakaan. Ja sitä ei kovin pitkään jkukaan jaksa,

seppomartti kirjoitti:

7. VDH:lla on hyvä teami maissa neuvomassa säätä. Tuskin reitinvalinta on ollut sattumaa.
Hydrovanen peräsinpinta on varsin pieni mutta sijainti kaukana takana. Ilmeisesti sen teho kovassa tuulessa riittää?. Lapioperäsimen ( ei GGR) lukitseminen kuulemma tekee veneestä erittäin suuntavakaan, en ole itse kokeillut. Pitäisi selata kaikki tarinat läpi, mikä tuuliperäsin on toiminut. Osa purjehtijoista raportoi, ettei vene ole ollut ohjattavissa myötätuuleen käsiohjauksellakaan. Ja sitä ei kovin pitkään jkukaan jaksa,

Lue lisää

Tuoreimmassa sateliittipuhelussa VDH kertoo "säätiiminsä" toiminnasta ja varmisti, ettei kyse ole kielletystä reitityksestä. Hänelle kerrotaan tulevista tuulista, mutta ei ehdoteta minne pitäisi purjhetia. Miten se poikkeaa muiden saamasta tiedosta? Tuskin ranskalaisilla on sen parempia säätietoja, mutta voihan niiden viestitys olla tehokkaampaa. Samoin VDH:n oma osaaminen säätietojen muuttamisesta parhaaksi reitiksi juuri ko. veneellä.

Don myös kertoi tuoreimmassa Q&A:ssa, ettei tässä kisassa kenelläkään ole suurta budjettia eikä mitään ihmeellistä teamiä. VDH:lla varmasti ammattipurjehtijana ja eläkeikäisenä on ollut eniten aikaa ja ehkä rahaakin valmistautua. Hänhän taitaa olla kisassa jäljelläolevista ainoa, joilla on kovia meriittejä ja tulee vielä maasta, jossa tällaisia kisoja arvostetaan. Sponssien kanssa siis lienee ollut paljon helpompaa kuin muilla.

Joakim1 kirjoitti:

Tuoreimmassa sateliittipuhelussa VDH kertoo "säätiiminsä" toiminnasta ja varmisti, ettei kyse ole kielletystä reitityksestä. Hänelle kerrotaan tulevista tuulista, mutta ei ehdoteta minne pitäisi purjhetia. Miten se poikkeaa muiden saamasta tiedosta? Tuskin ranskalaisilla on sen parempia säätietoja, mutta voihan niiden viestitys olla tehokkaampaa. Samoin VDH:n oma osaaminen säätietojen muuttamisesta parhaaksi reitiksi juuri ko. veneellä.

Don myös kertoi tuoreimmassa Q&A:ssa, ettei tässä kisassa kenelläkään ole suurta budjettia eikä mitään ihmeellistä teamiä. VDH:lla varmasti ammattipurjehtijana ja eläkeikäisenä on ollut eniten aikaa ja ehkä rahaakin valmistautua. Hänhän taitaa olla kisassa jäljelläolevista ainoa, joilla on kovia meriittejä ja tulee vielä maasta, jossa tällaisia kisoja arvostetaan. Sponssien kanssa siis lienee ollut paljon helpompaa kuin muilla.

Lue lisää

Tulevan sään kertomisen ja reitityksen välinen raja on hatara. Sään kertojan täytyy tietää, missä vene kulloinkin tulevaisuudessa on. Eli tuleva reitti. Jos molempiin suuntiin välitetään tiedot puheradion huonolla yhteydellä eikä kuvilla ja sateliitilla niin siinä taitaa olla ongelmakohta.

seppomartti kirjoitti:

Tulevan sään kertomisen ja reitityksen välinen raja on hatara. Sään kertojan täytyy tietää, missä vene kulloinkin tulevaisuudessa on. Eli tuleva reitti. Jos molempiin suuntiin välitetään tiedot puheradion huonolla yhteydellä eikä kuvilla ja sateliitilla niin siinä taitaa olla ongelmakohta.

Lue lisää

Reititystä on se, että kerrotaan minne kannattaa ajaa. Sään kertominen eri suuntavaihtoehdoilla veneen etenemistä seuraten ei ole reititystä. Voihan VDH itsekin kysyä säätiedot muutamissa eri koordinaateissa tai vaikkapa suuntana ja etäisyytenä nykyisestä sijainnista. Kai sitä puolessa tunnissa aika ison kasan pisteitä ehtii välittää?

Tietysti huijaaminen tuossa on helppoa eli jollain koodilla kertoo paikan tai suunnan jonne pitää ajaa. Varsinkin Tapiolla olisi, kun kovin moni ei Suomea ymmärrä.

Joakim1 kirjoitti:

Reititystä on se, että kerrotaan minne kannattaa ajaa. Sään kertominen eri suuntavaihtoehdoilla veneen etenemistä seuraten ei ole reititystä. Voihan VDH itsekin kysyä säätiedot muutamissa eri koordinaateissa tai vaikkapa suuntana ja etäisyytenä nykyisestä sijainnista. Kai sitä puolessa tunnissa aika ison kasan pisteitä ehtii välittää?

Tietysti huijaaminen tuossa on helppoa eli jollain koodilla kertoo paikan tai suunnan jonne pitää ajaa. Varsinkin Tapiolla olisi, kun kovin moni ei Suomea ymmärrä.

Lue lisää

Esimerkki: Jos jatkat kohti kääntöpistettä niin kahden vuorokauden päästä saat 45 notsia tuulta suunnasta 280 mutta 150 mailia pohjoisempana olisi vain tuulta vain 35 ja se seuraavana päivänä olisi sivutuulta. Polaarien mukaan pohjoinen reitti olisi nopeampi. Olisiko em hypoteettinen radio-ohje kiellettyä reititystä vai sallittuja säätietoja?.
Asia 2: Ei kai Tapio ole matkalla Aucklandiin pohjan putsaukseen kun jatkaa liki 200 astetta?

seppomartti kirjoitti:

Esimerkki: Jos jatkat kohti kääntöpistettä niin kahden vuorokauden päästä saat 45 notsia tuulta suunnasta 280 mutta 150 mailia pohjoisempana olisi vain tuulta vain 35 ja se seuraavana päivänä olisi sivutuulta. Polaarien mukaan pohjoinen reitti olisi nopeampi. Olisiko em hypoteettinen radio-ohje kiellettyä reititystä vai sallittuja säätietoja?.
Asia 2: Ei kai Tapio ole matkalla Aucklandiin pohjan putsaukseen kun jatkaa liki 200 astetta?

Lue lisää

Tuskin pystyy tarkkaa rajaa vetämään reitityksen ja säätiedotuksen väliin. Jonkinlainen raja kuitenkin on juuri siinä, jos maissa katsotaan veneen polaareja ja niiden mukaan kerrotaan, että yksi reitti on nopeampi kuin toinen.

Tapio jatkaa kohti Kap Hoornia parhaansa mukaan. Odotettavissa olevissa tuulissa vain ei voi odottaa tuuleennousukyvystä mitään ja toisella puolen oli kivet vaarallisen lähellä. Niistä piti päästä kauemmas. Tulee olemaan tuskainen viikko Tapiolle, ehkä sentään joutuu kaiken vastaisen tuulen keskellä sellaiseen pläkään, että saa pohjaa raivattua. Lienee parin päivän homma sekin.

Niinhän sitä maakrapu luulee, että tuuri ratkaisee. Ehkä sitten niin, mutta jostain syystä samoilla on aina hyvä tuuri.

Ai jaha. Enpä juuri osaa purjehtia mutta jos noin on niin osallistun ensi kerralla samanlaisella veneellä kuin muillakin on. Se on sitten vaan arpapeliä, saatan hyvinkin voittaa.

Samojen hyvä tuuri perustuu reititykseen, he siis huijaavat.

fasd423 kirjoitti:

Samojen hyvä tuuri perustuu reititykseen, he siis huijaavat.

Ks. ylempää

Kukaan ei haluakommentoida?. En ole omistanut koskaan ketsiä mutta 70-luvulle asti ne olivat suosittuja valtameriveneinä. Etuina pidettiin: purjeet ovat jakaantuneet pienempiin mutta useampiin yksikköihin. Helpompi käsiteltävyys ja enemmän säätömahdollisuuksia. Mastot ovat matalammat, vähemmän kallistavia momentteja. Avotulessa mesaanin haruspurje mahdollistaa lisää neliöitä heikossa tuulessa. Mesaanimasto on hyvä paikka tutka- ja muille antenneille. Voi myös jäädä pystyyn maston kaatuessa, lisäturvaa ahkä. Negatiivista: kaksi takilaa lisää vastusta tuulessa, painoa korkaealla ja ilmeisesti myös hintaa. On hitaampi kuin sluuppi.

"On hitaampi kuin sluuppi". Tuskin pitää kaikilla tuulen suunnilla paikkaansa, kun on olemassa jopa melko tuoreita kilpaveneitä 2000-luvulta, jotka olivat ketsejä. Nykyään 2010-luvulla kaikki taitavat kyllä olla sluuppeja.

Väittävät, että ketsi olisi tietyillä sivutuulen suunnilla ja tuulen nopeuksilla nopeampi, kuin sluuppi. Vastaavasti sitten hitaampi täysmyötäisillä (ainakin lyhyempi masto) samoin saattaa olla ehkä hitaampi luovilla. Kaikki nämä riippuen siis pitkälti tuulen nopeudesta, suunnasta ja aallokostakin. Tämä siis, jos kaikki muut muuttujat pysyvät samana.

Abilaish Tomy - GGR kilpailun Intialainen osanottaja - kertoi, että hänellä oli tuulipilotti irronnut yön aikana, tai oli sitten itse unohtanut laittaa paikoilleen. Heräsi joka tapauksessa jossain vaiheessa ja totesi, että vene oli mennyt oikeaan suuntaan tuntikausia, joskin oli tuntenut että oli kiemurrellut hieman normaalia enemmän - ja juuri siihen herännyt.
Kertoo siis aika paljon ketsin suuntavakaudesta ja samalla myös kertoo, miksi alkuperäisen GGR:än voittaja, Sir Robin Knox Johnson (jonka veneen replika tuo Abilaish Tomyn vene muuten oli) pärjäsi kisassa suurimman osan ilman toimivaa tuulipilottia!

Samoin maailman ensimmäinen yksinpurjehtija, Joshua Slocum kertoi oman veneensä erittäin suuntavakaaksi, jopa täysmyötäiseen. Hänellähän ei tietysti siihen aikaan ollut minkäänlaista tuulipilottia, kun sellaista ei oltu vielä keksitty. Vaikka runkomuodolla oli osansa, myös merkittävä osa suuntavakaudesta aiheutuu varmasti hänen takilastaan, joka ei kylläkään ollut ketsi vaan jooli, eli taaempi masto peräsinakselin takapuolella (ketsissä etupuolella) ja taaempi purje hyvin pieni, enemmänkin vain juurikin tasapainotusta varten.

Jotkut ilkeämieleiset ovat sittemmin kylläkin kertoneet, että Joolin purjehdusominaisuuksia parannetaan parhaiten sahaamalla joolimasto poikki...

Ah, onnea on kovemmalla tuulella purjehtia ketsirikillä ilman isopurjetta sopivalla keulapurjeella ja mesaanilla. Meno on arvokasta ja rauhaisaa. Resepti ei tietenkään sovi kilpapurjehdukseen.

Olen omistanut molemmat. Ketsi häviää eniten myötäisellä ja vastaisella. Myötäisellä siksi, kun purjeet varjostavat toisiaan enemmän ja spinnu on pienempi. Vastaisella siksi, kun mesaanipurje saa vain likaista ilmaa. Sama purjemäärä toimisi vastaisella paremmin keulapurjeessa. Muilla tuulilla ei ainakaan suurta eroa ole. Pinta-alan säätö on helpompaa ketsissä, ehkä siitä on marginaalista hyötyä. Ja harusvälipurje on kuulemma valtamerellä tehokas. Muita erikoispurjeita on ainakin muuli.

Kun VDH on alirikatulla ketsillä vetäissyt tullaisen kaulan, olisi hän varmaan johdossa myös ketsirikatun Rustlerin kanssa, jos purjeala olisi sama kuin muissa Rustlereissa.

Bossu kirjoitti:

Olen omistanut molemmat. Ketsi häviää eniten myötäisellä ja vastaisella. Myötäisellä siksi, kun purjeet varjostavat toisiaan enemmän ja spinnu on pienempi. Vastaisella siksi, kun mesaanipurje saa vain likaista ilmaa. Sama purjemäärä toimisi vastaisella paremmin keulapurjeessa. Muilla tuulilla ei ainakaan suurta eroa ole. Pinta-alan säätö on helpompaa ketsissä, ehkä siitä on marginaalista hyötyä. Ja harusvälipurje on kuulemma valtamerellä tehokas. Muita erikoispurjeita on ainakin muuli.

Kun VDH on alirikatulla ketsillä vetäissyt tullaisen kaulan, olisi hän varmaan johdossa myös ketsirikatun Rustlerin kanssa, jos purjeala olisi sama kuin muissa Rustlereissa.

Lue lisää

Tarkoitin:"Kun VDH on alirikatulla Rustler-sluupilla vetäissyt tullaisen kaulan, "

Tuuliperäsimiä on ollut sitten Haslerin ajoista monen moisia. Yleistäen arvelen, että lapa veteen ja köydet pinnaan kiinni kestää alle minuutin. Tuulikulman säätely 10 sekunttia. Aikahukka ei ole ongelma. Voima ohjaukseen ei ole ongelma, servolapa tuottaa ihmistä enemmän kilopondeja. Pinnaan on helpompi kytkeä mutta rattiinkin saa kiinni lisälaitteella. Pystyakselin ympäri kääntyvät tuulilavat toimivat huonommin kuin vaaka-akselin ympäri kyljelleen kaatuvat, jotka ovat herkempiä,. Tuuliperäsin ajaa sitä paremmin, mitä enemmän tuulee. Huonoimmin toimii nopeassa myotätuulipurjehduksessa heikossa tuulessa, etenkin jos on vanhaa maininkia paljon. Ja tietenkin puute ajaa kompassikurssia on suuri heikkous, jota voi lisälaitteilla yrittää kiertää ellei ole hyvääautopilottia. Siinä aluksi.

Hydrovanella menee se seppomartin mainitsema kymmenkunta sekuntia tuulilavan asettamisessa oikeaan asentoon ja sitten käännetään vivusta "vaihde" päälle. Peräsinhän on pysyvästi vedessä.

Kryssillä tuulen alaraja on jossain 2 m/s yäpuolella, mutta alle kolmen. Myötäisellä alaraja on korkeammalla ja aallokosta riippuvainen. Ylärajaa ei oikein ole löytynyt.

Käyttö ei ole tuuliperäsimien ongelma. Mutta ne ovat isohkoja rakennelmia peräpeilissä, haittaavat perä laituriin kiinnittymistä ja maksavat kaiken lisäksi aika paljon. Yleisimmin Itämerellä ja varsinkin saaristossa käytettyyn purjehdustapaan kuuluu päivittäin moottorin käyttöä, joten sähköisen autopilotin kulutus ei ole lainkaan samanlainen ongelma kuin isojen vesien ylityksillä. Siksi tuuliperäsimet ovat täällä harvinaisempia. Tekniikka niissä kuitenkin on erittäin luotettavaa autopilottiin verrattuna.

vähänlisää kirjoitti:

Hydrovanella menee se seppomartin mainitsema kymmenkunta sekuntia tuulilavan asettamisessa oikeaan asentoon ja sitten käännetään vivusta "vaihde" päälle. Peräsinhän on pysyvästi vedessä.

Kryssillä tuulen alaraja on jossain 2 m/s yäpuolella, mutta alle kolmen. Myötäisellä alaraja on korkeammalla ja aallokosta riippuvainen. Ylärajaa ei oikein ole löytynyt.

Käyttö ei ole tuuliperäsimien ongelma. Mutta ne ovat isohkoja rakennelmia peräpeilissä, haittaavat perä laituriin kiinnittymistä ja maksavat kaiken lisäksi aika paljon. Yleisimmin Itämerellä ja varsinkin saaristossa käytettyyn purjehdustapaan kuuluu päivittäin moottorin käyttöä, joten sähköisen autopilotin kulutus ei ole lainkaan samanlainen ongelma kuin isojen vesien ylityksillä. Siksi tuuliperäsimet ovat täällä harvinaisempia. Tekniikka niissä kuitenkin on erittäin luotettavaa autopilottiin verrattuna.

Lue lisää

Autopilottien toimintavarmuutta ei kannata aliarvioida. Raymarin 6001 systeemipilottini on ajanut 12v ja yli 50000 mailia varsin luotettavasti. Varaosia on kulunut 0 ja korjauksia vain kontaktiien tarkistelua ja rasvausta. En osaa verrata tuuliperäsimien luotettavuuteen mutta ei nekään ole ikuisia kuten runsaat rikkoontumiset GGRssa ovat osoittaneet.

seppomartti kirjoitti:

Autopilottien toimintavarmuutta ei kannata aliarvioida. Raymarin 6001 systeemipilottini on ajanut 12v ja yli 50000 mailia varsin luotettavasti. Varaosia on kulunut 0 ja korjauksia vain kontaktiien tarkistelua ja rasvausta. En osaa verrata tuuliperäsimien luotettavuuteen mutta ei nekään ole ikuisia kuten runsaat rikkoontumiset GGRssa ovat osoittaneet.

Lue lisää

Raymarinen hydraulinen järjestelmäpilotti ollut vuodesta 2003 ja ainoa hajonnut osa on ulkona oleva ohjainpaneeli.

Sivumyötäisessä swellissä pilotin joutuu laittamaan aggressiiviseksi ja silloin pumpun ulvahdukset kuuluvat veneen sisälle, pumppu on konetilassa. Koen äänen ennemminkin informatiiviseksi kuin häiritseväksi. Pumppu liikuttaa samaa peräsimen työsylinteriä kuin ruorikin.

Pidän hydrauliohjausta ylivoimaisena ratkaisuna matkaveneessä jota ajetaan kuitenkin varmaan 95-98% ajasta pilotilla. Peräsintuntumaa ei oikeastaan ole, lapa-asentoa joutuu katsomaan pilotin näytöstä.

seppomartti kirjoitti:

Autopilottien toimintavarmuutta ei kannata aliarvioida. Raymarin 6001 systeemipilottini on ajanut 12v ja yli 50000 mailia varsin luotettavasti. Varaosia on kulunut 0 ja korjauksia vain kontaktiien tarkistelua ja rasvausta. En osaa verrata tuuliperäsimien luotettavuuteen mutta ei nekään ole ikuisia kuten runsaat rikkoontumiset GGRssa ovat osoittaneet.

Lue lisää

Tuuliperäsinten "runsaat rikkoutumiset" GGR:ssä olisi kai syytä selvitellä tarkemmin ja merkkikohtaisesti, ettei tule väärinymmärryksiä. Luotettavina tunnetut mallit kuten Hydrovane, Monitor ja Aries ovat mielestäni olleet luotettavia taaskin kuten kärkiveneistä on nähty. Rikkoutumiseksi ei mielestäni voi lukea esim. Monitorin servolavan "väliputken" taittumista, koska sen tarkoitus on estää servolavan vaurioitumista liiallisesa kuormituksessa. Tuo "väliputki" on muuta rakennetta ohuempaa rosteriputkea ja kuuluu varaosiin pitkillä reissuilla. Hydrovanen lavan varoventtiilinä on teräksinen sokkatappi, joka katkeaa ennenkuin lapa vaurioituu. Itsellä kokemusta kummastakin tuuliperäsimestä, Hydrovanesta pallonkierron kahden Atlantin ylityksen verran, Monitorista n 14 v. ajalta pohjoisilta vesiltä. Kummassakaan ei ole ollut ongelmnia. Monitorin väliputki taittui satamassa toisen veneen törmättyä perään. Hydrovanen sokan jouduin vaihtamaan kerran.
Autopilottien ongelmat samana ajanjaksona ovat olleet moninaisia (viimeksi Raymaninen systeemipilotin computer-osa hajosi).

ariel371 kirjoitti:

Raymarinen hydraulinen järjestelmäpilotti ollut vuodesta 2003 ja ainoa hajonnut osa on ulkona oleva ohjainpaneeli.

Sivumyötäisessä swellissä pilotin joutuu laittamaan aggressiiviseksi ja silloin pumpun ulvahdukset kuuluvat veneen sisälle, pumppu on konetilassa. Koen äänen ennemminkin informatiiviseksi kuin häiritseväksi. Pumppu liikuttaa samaa peräsimen työsylinteriä kuin ruorikin.

Pidän hydrauliohjausta ylivoimaisena ratkaisuna matkaveneessä jota ajetaan kuitenkin varmaan 95-98% ajasta pilotilla. Peräsintuntumaa ei oikeastaan ole, lapa-asentoa joutuu katsomaan pilotin näytöstä.

Lue lisää

Vaikea hahmottaa ohjaussysteemi ilman tuntumaa olisi hyvä puhumattakaan ylivoimainen purjeveneessä. Omalla veneellä on takana vasta 14 000 mpk. Ei ole ollut mitään vikoja tai huoltotarpeita Raymarinen systeemipilotissa (2005), lukuunottamatta sitä näyttö/ohjauslaitetta, josta piti vaihtaa sisuskalut (itse tehtynä alle 300 €) 2011. Tuossa on lineaarityöyksikkö. Ei se kovin kummoista ääntä pidä. Pientä "kolahtelua" kuuluu työyksikön suunnanvaihdoissa ilmeisesti tuen ja työyksikön välisessä nivelessä on hiukan klappia.

ariel371 kirjoitti:

Raymarinen hydraulinen järjestelmäpilotti ollut vuodesta 2003 ja ainoa hajonnut osa on ulkona oleva ohjainpaneeli.

Sivumyötäisessä swellissä pilotin joutuu laittamaan aggressiiviseksi ja silloin pumpun ulvahdukset kuuluvat veneen sisälle, pumppu on konetilassa. Koen äänen ennemminkin informatiiviseksi kuin häiritseväksi. Pumppu liikuttaa samaa peräsimen työsylinteriä kuin ruorikin.

Pidän hydrauliohjausta ylivoimaisena ratkaisuna matkaveneessä jota ajetaan kuitenkin varmaan 95-98% ajasta pilotilla. Peräsintuntumaa ei oikeastaan ole, lapa-asentoa joutuu katsomaan pilotin näytöstä.

Lue lisää

Minulla Raymarine hydraulinen toimii moiteetta isossakin aallokossa ja spinnulla. Vene on huippusuunnittelijan ja huippuveistämön, ehkä se edesauttaa hyvää tasapainoa.
Huono puoli on, että Raymarinin paska on hajonnut neljästi; kurssitietokone, ohjaustaulu, työyksikkö sekä viimeisimpänä coil eli kaiketi suomeksi solenoidi. Viimeksi mainittu on kiusallinen, kun automaattiohjaus ei lähde pois päältä stand by asentoon (on muuten hengenvaarallinen vika/ominaisuus, jos olisi nopea moottorivene) vaikka katkaisee virran tai tekee mitä. Kiva ajaa laituriin tai poijuun, kun kaasukahva muutaman mertin päässä automaatin ja - näppäimistä. Ja peruutus ei onnistu laisinkaan, automaattilla ei voi peruuttaa niin, että se tunnistaa suunnan muutokset oikein.
Nyttemmin olen hankkinut varaosiksi käytetyt ebaystä, joista voi sitten laittaa toimivan tilalle, kun menee viidennen kerran rikki.

kjhklhlllh kirjoitti:

Minulla Raymarine hydraulinen toimii moiteetta isossakin aallokossa ja spinnulla. Vene on huippusuunnittelijan ja huippuveistämön, ehkä se edesauttaa hyvää tasapainoa.
Huono puoli on, että Raymarinin paska on hajonnut neljästi; kurssitietokone, ohjaustaulu, työyksikkö sekä viimeisimpänä coil eli kaiketi suomeksi solenoidi. Viimeksi mainittu on kiusallinen, kun automaattiohjaus ei lähde pois päältä stand by asentoon (on muuten hengenvaarallinen vika/ominaisuus, jos olisi nopea moottorivene) vaikka katkaisee virran tai tekee mitä. Kiva ajaa laituriin tai poijuun, kun kaasukahva muutaman mertin päässä automaatin ja - näppäimistä. Ja peruutus ei onnistu laisinkaan, automaattilla ei voi peruuttaa niin, että se tunnistaa suunnan muutokset oikein.
Nyttemmin olen hankkinut varaosiksi käytetyt ebaystä, joista voi sitten laittaa toimivan tilalle, kun menee viidennen kerran rikki.

Lue lisää

Mieleniintoisia kokemuksia autopilotin ongelmista. Pahin on tuo magneettikytkimen solenoidi, jos oikein ymmärsin. Sehän on suunniteltu väärin. Pitäisi olla niin päin, että virta pitää olla päällä, jotta ap:n kytkin kytkeytyy. Ja virran katkaisu vapauttaisi, eikä päin vastoin. Sama epäloogisuus magneettikytkimessä on Volvon pikkudieseleissä ilman vedettävää pysäytysvipua. Virran katketessa magneettiventtiilin vikaantuessa polttoaineen saanti on kiinni eikä lähde käyntiin. Ja son vian keksiminen ei ollut ihan helppo juttu. Virran puuttuminen pitäisi jättää venttiili auki koska pysäytysvipu on vielä tallella
Onko mitään lisätietoa autopilotin komputerin vikaantumismekanismista?. Korrosio kosteudesta?.

Talvella on aikaa askarrella. Katso googlella diy wind vane tai diy wind pilot.

Tehdasvalmisteisiin sisältyy aikamoinen määtä kokemusta, mitä diy-miehellä ei ole. Rakentelu täytyy olla mieluinen harrastus. Ja valmius muutoksiin ja korjailuihin kokemuksen karttuessa kun et etukäteen tiedä mikä hajoaa.
Äänettömyus on tosiaan hyvä piirre verrattuna jurnuttavaan autopilottiin.

seppomartti kirjoitti:

Tehdasvalmisteisiin sisältyy aikamoinen määtä kokemusta, mitä diy-miehellä ei ole. Rakentelu täytyy olla mieluinen harrastus. Ja valmius muutoksiin ja korjailuihin kokemuksen karttuessa kun et etukäteen tiedä mikä hajoaa.
Äänettömyus on tosiaan hyvä piirre verrattuna jurnuttavaan autopilottiin.

Lue lisää

Tarvitaan paitsi mieluinen harrastus, myös varsin pätevät metallimiehen taidot ja työkalut. Käsityökaluilla ei synny kuin prototyyppi keveisiin oloihin konseptin todentamiseksi.

en.rupeais kirjoitti:

Tarvitaan paitsi mieluinen harrastus, myös varsin pätevät metallimiehen taidot ja työkalut. Käsityökaluilla ei synny kuin prototyyppi keveisiin oloihin konseptin todentamiseksi.

Lue lisää

Työkalut on nykyisin halpoja. Rälläkän ja laikat saa parilla kympillä, puikkohitsausvehkeet satasella-kahdella. Itsekin hitsausvehkeet hankin pari vuotta sitten, ja kevyesti ovat jo maksaneet itsensä takaisin.

Bossu kirjoitti:

Työkalut on nykyisin halpoja. Rälläkän ja laikat saa parilla kympillä, puikkohitsausvehkeet satasella-kahdella. Itsekin hitsausvehkeet hankin pari vuotta sitten, ja kevyesti ovat jo maksaneet itsensä takaisin.

Lue lisää

Oletko bossu hitsannut sähköllä rosteria onnistuneesti?. Miten estät sauman ruostumisen?.

seppomartti kirjoitti:

Oletko bossu hitsannut sähköllä rosteria onnistuneesti?. Miten estät sauman ruostumisen?.

Oikea puikko/lanka ja suojakaasu. Onhan veneessä monta hitsattua ruostumatonta osaa ilman sauman ruostumisongelmaa. Teetin tutulla koneistajalla keulaportaan. Ei siinä ole 7:ssä kaudessa saumat ruostuneet. Puikolla hitsasi.

Itse ostin MIGin viime vuonna, tosin suojakaasu on hankkimatta, joten olen käyttänyt täyteainelankaa. En ole ruostomattomia kokeillut vielä.

seppomartti kirjoitti:

Oletko bossu hitsannut sähköllä rosteria onnistuneesti?. Miten estät sauman ruostumisen?.

Pieniä hitsauksia olen tehnyt. Saumat täytyy hioa näteiksi. Haponkestäviä puikkoja olen käyttänyt. Ihan hyvä tulee, tosin kokemuksia on vasta parin vuoden ajalta. Suurempi hitsaus kannattaisi tehdä TIGillä, mutta siinä taitaa ulkotiloissa suojakaasu karata tuulen mukana.

Bossu kirjoitti:

Pieniä hitsauksia olen tehnyt. Saumat täytyy hioa näteiksi. Haponkestäviä puikkoja olen käyttänyt. Ihan hyvä tulee, tosin kokemuksia on vasta parin vuoden ajalta. Suurempi hitsaus kannattaisi tehdä TIGillä, mutta siinä taitaa ulkotiloissa suojakaasu karata tuulen mukana.

Lue lisää

Myös peittaus auttaa kiillotuksen lisäksi. Sillä juuri estetäåän punastuminen.

Monta pohdintaa. Kaikkeen pitää reissussa olla varajärjestelmä, tai ainakin suunnitelma B.
Tuuligenuista katso uusia pitkäsiipisiä Silentwind ja Superwind. Säätimen kautta veneen sähköön.
Systeemipilotin pettäessä varalla on Raymarin 2000ST varapinnaan ja ao purjesysteemi ruorirattaaseen kytkettävissä. Ei ole tarvittu vielä.
Itse olen menneinä aikoina käyttänyt varaohjauksena pientä viklan fokkaa, mistä voi virittää ohjauksen pinnaan paitsi lenssiin, mihin 2x spinnupuomi, iso pois ja veto skuuteista suoraan tai 2:1 taljalla pinnaan. Nyt voi genoat olla liian suuria ja hauis heikko mutta puolitonnarissa toimi.

Köysi pinnasta laitaan varmaankin järjestyisi veneestä löytyvillä tarvikkeilla. Jos se toimii lyhyellä matkalla, niin miksei pitkälläkin. Joku varmaan kohta selittää.

Parannettu versio olisi kai skuutista pinnaan -järjestelmä. Varmaan tehtävissä sekin.

Papapapapa kirjoitti:

Köysi pinnasta laitaan varmaankin järjestyisi veneestä löytyvillä tarvikkeilla. Jos se toimii lyhyellä matkalla, niin miksei pitkälläkin. Joku varmaan kohta selittää.

Parannettu versio olisi kai skuutista pinnaan -järjestelmä. Varmaan tehtävissä sekin.

Lue lisää

Köysi pienestä ohjailupurjeesta ( esim myrskfokka) , millä ei ole muuta funktiota, toimii luultavasti paremmin kun nuo vedossa olevasta skuutista viritetyt, Muttei hyvin myötätuulessa.

Luuppiketsille tiedoksi, että löytyy kirja, jossa on piirustukset ja millintarkat mitat useisiin erityyppisiin tuuliperäsimiin ilman koneistettuja osia. Löytyy nimellä Bill Belcher : Yacht wind-vane steering. Kirjassa esitettyjen piirustuste perusteella on myös tehty niitä toimivia laitteita; ei siis ole pelkkiä ideoita ja teorioita.

Kiitos vinkistä! Pitää kirjoittaa joulupukille..