Hei vaan kaikki kotosalla pyörijät. Kertokaapa miten saatte päivänne kulumaan kun ei tarvitse (lue: saa) töissä käydä?? Niin, itsekin olen työtön ja on alkanut tuntua että päivät toistavat itseään ja kuvioihin on tulleet "työttömän rutiinit". Joka aamu on samanlainen ja toisinaan sitä miettii, että miksi sitä ylipäätään edes sängystä nousee. Aamulla kello herättää klo 7, netti auki, vilkaisu mol.fi sivuille (josko vaikka yön aikana olis sivuille tullut ilmoitus mun unelma työstä, tai ees jostain muusta järkevästä työstä, johon olisi mahdollisuuksia. Yleensä ei ole tullut...)Teen keitto ja odottamaan että ykköseltä alkaa vartin yli yhdeksän holby cityn sairaala. Siinä meneekin tunti ja sen jälkeen postin haku ja kotitöitä ja taas mol.fi sivuille (taaskaan siellä ei ole mitään...!) Sitten kun nämä rutiinit on tehty, alkaa taas se toivottomuuden tuntu syödä sisältä päin.. Mites sitten päiväänsä kuluttaisi???!?? Välillä käyn lenkillä, välillä maitokaupassa, välillä näyteikkunaostoksilla keskustassa, välillä kirjastossa... Siinäpä ne. Odottelen iltaa ja seuraavan aamun rutiinia.. Välillä tapaan kavereita ja välillä vedän kunnon kännit..
Onko tämä kaikilla (lapsettomilla) samanlaista tämä työttömän arki vai olenko nyt joutunut johonkin työttömyysmasennukseen, enkä tiedä kuinka tästä suosta itseni saapastelisin kuiville??
Kertokaapa kuinka te muut saatte aikanne kulumaan ja kuinka keksitte uusia virikkeitä arkeen.
Jaaha.. jos vilkasis taas mollin sivuja.. jospa vaikka tänään olisi se päivä kun voisi kirjoittaa edes työhakemuksen...
Onko tämä kaikilla (lapsettomilla) samanlaista tämä työttömän arki vai olenko nyt joutunut johonkin työttömyysmasennukseen, enkä tiedä kuinka tästä suosta itseni saapastelisin kuiville??
Kertokaapa kuinka te muut saatte aikanne kulumaan ja kuinka keksitte uusia virikkeitä arkeen.
Jaaha.. jos vilkasis taas mollin sivuja.. jospa vaikka tänään olisi se päivä kun voisi kirjoittaa edes työhakemuksen...
Vastaukset 19
Vanhimmat
harrastuksia. Työväenopistot tarjoaa vaikka mitä. Kielten, kättentöiden harrastusta, niilläkin pääsee alkuun. Eikä kirjastotkaan pahasta ole.
käyttää tämä aika itsensä kehittämiseen eikä lorvailla. Kunnosta huolehtiminen on tärkeää myös. Mieti mikä sinua kiinnostaisi ihan tosissaan ja sitten toimeksi.Jokin harrastuskin voi poikia jonkin työn alun..
Eikä ne rutiinitkaan nyt niin pahoja ole jos niitä tulee. Jotkin kaipaavat niitä jopa, saadakseen elämäänsä turvallisuuden tunnetta.
Tässä kannattaa ottaa sellainen asenne että, nyt eletään tätä hetkeä ja ei kannata masentua tulevasta..kesä tulee..tulee..tulee!:)
Suunnilleen samalla tavalla täälläkin.
Ajan pyörällä paljon. Teen myös pitkiä kävelylenkkejä. Iltaisin käyn silloin tällöin paikallisessa pubissa juomassa kaljan että saa vähän sosiaalisia kontakteja ja rentoutuu. Työttömyys on paradoksaalisesti stressaavaa. Nukkuu paremmin yhden kaljan (huom! vain yhden!) jälkeen.
Yritän epätoivoisesti ylipäätänsäkin saada sen ”suuren idean”, jolla pääsen pois tästä tilanteesta ja ratkaisen työttömyysongelman, mutta sitä en ole vielä saanut. Pitäisi keksiä jotain uutta ja luovaa. Luulen, että keksiminen se on paljon uskalluksesta kiinni. Pitää uskaltaa jotain todella ratkaisevaa ja repäisevää. Ja mielikuvitusta tarvitaan. Mielikuvitus on paljon siitä kiinni että uskaltaa rikkoa rajoja. Olen ajatellut yksityisyrittäjäksi ryhtymistä mutta en ole vielä keksinyt hyvää liikeideaa. Myynti- ja mainostöiden opettajani sanoi kauppakoulussa joskus aikoinaan mainonnan yhteydessä, että ”hullut ideat ovat hyviä, pähkähullut parhaita”. Sain tässä eilen idean, että alan myymään työsuhteita. Työttömät voivat ottaa minuun yhteyttä mihin työpaikkaan ja mihin tehtävään haluavat, ja minä teen työnantajalle ”an offer he/she can’t refuse”. Idean sain Kummisedästä. Siinä se laulaja ei meinaa saada filmiosaa joltain tuottajalta, ja Kummisetä panee hevosen pään filmituottajan sänkyy, ja kohta laulaja on saanut filmiroolin. Työntekijä sitten maksaa minulle 10 % palkasta vuoden ajan. Epätoivoisia työttömiä on niin paljon että firma kannattaisi varmasti jonkun aikaa. Tässä olisi liikeidea työttömyyden piiristä.
Ei leikki sikansa saakoon, ”kids, don´t try that at home!”. Mutta jotain ratkaisevaa tässä täytyy keksiä, jos aikoo saada työtä nykypäivänä.
Aika menee kivasti kun minulle soitetaan tai tullaan käymään ja pyydetään tekemään jotakin. Sitten vastaan heille kohteliaasti "Kiitos vaan, mutta en voi tehdä sitä, olen työtön". Monet ovat kuitenkin tyytyväisiä kun saavat edes muutaman vinkin, miten jokun asian voisi tehdä.
Sinulle "pitkän aikaa työtön": Minulla on sama rulianssi meneillään eli tässä harkitsen yrittäjäksi ryhtymistä. Ideakin on, mutta varovaisesti lähden toteuttelemaan. Paljon olen jo taustatyötä tehnyt ja edelleen teen. Jollakinhan se on itsensä toimeen saatava ja vaikka kaikki aina pelottelevat "yrittäjyyden kauhuilla", en sitä pelkää. Saanpahan ainakin määrätä itse tekemisistäni.
Tsemppiä kaikille tuleville yrittäjille!!
Minä en aio riskeerata. Mieluummin sanon kiitos ei ja saan joka kuukausi pienen summan. Toki jos voisi tehdä mitä tarjotaan ja se vain vähentäisi tuen määrää, tekisin mitä pyydetään. Olisihan se itse hankittua rahaa. Mutta yrittäjäksi nykyisillä ehdoilla, kiitos ei.
Työtön itsekin ja kiitänkin "holby city" -vinkistä aamuohjelmaan. Itselläni on myös aikataulut, joita noudatan muuten paitsi viikonloppuisin. Uskon, että ajan hallitseminen auttaa säilyttämään kosketuksen myös työelämään. Kaupassa, kirjastossa, lenkillä ja välillä lärveissä minäkin. Ilmaisia toimintoja ei ole kovinkaan paljon. Luen paljon kirjoja. Etsin netistä uusia halpoja ruokaohjeita tai leipomuksia ja kokeilen niitä. Kirjoittelen ja kuuntelen musiikkia. Tuskin olet sen enempää masentunut kuin minäkään -mahdollisuudet ovat vain niin vähissä. Eikä sielä työkkärin sivuilla kannata käydä kuin kerran päivässä; kannattaa opetella sellainen rutiini, koska siellä ei ikinä ole mitään iloisia uutisia. Kannattaa suunnitella edellisen päivän iltana seuraavan päivän ohjelma -päivä tuntuu mielekkäämmältä, aamulla esim. herätys, aamupala, lehti, työkkärin sivut ja tv-ohjelma. Sitten netistä mielenkiintoisten kirjojen etsintää ja kirjastoon kysymään kyseisiä teoksia. Samalla lehtien ja musiikin lainausta.
KOTIIN: Uusi musiikki soimaan ja sämpylöitä leipomaan. Samalla voi tehdä jonkun keittoruuan. Kun taikina kohoaa, voi netistä hakea muita halpoja tai hyviä ideoita (mainio.net keittokirjasta). Ruuan jälkeen ruokalepo ja samalla voi lukea uusia lehtiä tai kirjoja. Levon jälkeen kahvi/tee ja reipas lenkki ja suihku. Sen jälkeen voi katsella tv:tä, surffailla netissä tai lukea.
Olin ½-viimevuodesta työttömänä ja täytyy myöntää että aluksi oli todella kivaa. Kesällä kävin kavereiden kanssa pelaamassa tennistä ja jalkapalloa ilmaiseksi kunnan kentillä. Vanhenpani asuvat maalla joten voin mennä sinne koska vaan viettämään aikaa ja nauttimaan eläiten pariin. Meillä oli tuohon aikaan hevonen joten kävin ratsastelemassa metsäteillä, tai sitten otin veneen ja lähdin ajelemaan. Kesällä ei edes huomaa että on työtön.
Sitten kun syksy ja pimeä aika tuli niin alkoi vähän masentaa kun ulos ei jaksanu enään mennä, se meni sit siihen että pelasin tietokoneelle yömyöhään ja heräsin iltapäivällä hikisenä sängystä.
Mutta hei, kesä tulee kohta, se on työttömän parasta aikaa!!!
PS. ja mikäs sen mukavampaa on olla työttömänä jos on muutama tonni rahaa tilillä ja oma kämppä?
on muitakin linkkejä kuin MOL.
Käy välillä täälläkin.
http://www.uranus.fi/tyonhakijat/paikat/
Yleensä herään yhdentoista jälkeen, ellei kissa herätä aikaisemmin. Aamutoimet venyvät helposti puoli kahteen, sitten pukeudun. Edessä ankara työttömyyspäivä kello neljään saakka, jolloin alkaakin vapaa-aika, eli lakkaan olemasta työtön.
Ilta sujuu normaalisti, paitsi että minä voin valvoa niin myöhään kuin huvittaa.
Mikäpä tässä.
Työttömänä nyt eilun vuoden, ansiosidonnainen plus reilu kymppitonni vielä rahaa (myin kalliin autoni). Klo 6-7 herääminen, aamupala plus pullo-kaksi keskiolutta naamaan, klo 9 paikalliseen lähiökapakkaan, ekat huiviin. Välillä kotona sapuskalla (puolivalmisteita, eineksiä, en osaa laittaa ruokaa), nettisurffailua, viimeistään 17-18 aikaan taas kapakkaan, juttelua tuttujen ja tuntemattomien kanssa rentusta tohtorismieheen saakka, unten maille klo 23- 24 maissa.
Poikkeuksia välillä, eli kauniina päivinä jopa pitkiä kävelylenkkejä, välillä jopa juoksulenkki, eli ei ihan rapakuntoinenkaan.
Molli sivuja en enää jaksa tutkia enkä hakemuksia laittaa, olkoot, kun ei kelpaa ei kelpaa. Tätä riittää viel jonkin aikaa, sitten fyrkat loppuu ja peruspäivärahalla ostan köyden, vahvan köyden...
työmarkkinatukilaisten vapaaajanongelmat.kaikki
pääsevät töihin jos tukea haluavat.kysyntä on
kova kaikille ei riitä työmarkkinatukilaisia.
Olen ollut työttömänä neljä vuotta. Minulla on kuitenkin niin paljon tekemistä, että olen joskus miettinyt, miten olen yleensä kerinnyt töissä käymään!
Samat sanat , kuinka ennen ehti olla duunissa
........
mieti minkälaisissa yrityksissä voisit käyttää osaamistasi ja etsi sellaisia netistä, keltaisilta sivuilta puh. luettelosta, tms. ja lähettele avoimia hakemuksia sekä soita perään ja kysy miltä työmahdollisuudet näyttää.
Tosin tämäkään konsti ei ole meikäläistä työllistänyt mutta mollissakaan on erittäin harvoin mitään sopivaa.
Ihan samoja ratoja menee mun päivä. Mol.fi on alkanut tuleen jo uniinkin, ja uni on alkanut olemaan pinnallista. Heräilen yöllä murhetimaan tilannetta ja öisin asiat tuntuu pahemmilta muutenkin. Aiemmin jaksoin pitää paremmin huolta itsestäni, mutta nyt käyn enää kerran päivässä kävelemässä ulkona, joskus en sitäkään. Telkkaria en katsele aamulla koska se nuuduttaa. Kirjastossa kävin minäkin jossain vaiheessa aktiivisesti, mutta nykyään en pysty enää keskittymään kirjojen lukemiseenkaan. Koko ajan pyörii päässä vain se yksi asia: mistä sais kunnon töitä ja rahaa.
Joskus kun saan tuet, käyn kaupassa ostamassa jotain hyvää ja kokkaan itselleni. Sit huomaan että sen ruoan jäljiltä jonka vetäisen naamaani kahdessa minuutissa, on tiskipöytä täynnä tiskejä. Alan tiskaamaan ja yleensä sit alan myös siivoamaan. Nykyään ei kiinnosta sekään. Oon vaan ja surffailen netissä.
Tv:tä katselen iltapäivästä yöhön asti niin että silmiin sattuu. Sit onkin hyvä mennä nukkuun kun silmät on ihan kuivat ja rasittuneet.
Ihanaa työttömän elämää.
Nautin elämästä omilla ehdoillani, en riistäjä-työnantajien. Olen ollut työttömänä 5 vuotta, aluksi 500 pv ansiosidonnaista, sitten perspäivärahaa. Sossusta lisäfyrkkaa, ja Kelan asumistukea.
nautin olostani, kävelen, teen juoksulenkkejä, käyn kirjastossa lukemassa lehtiä ja surffaamassa netissä, työkkärissä vain pakolliset käynnit (en enää hae aktiivisesti töitä koska sadoista hakemuksista huolimatta en kelpaa). Kokkaan edullista kotiruokaa, teen kotitekoista olutta ja kiljua, kerran-kaksi kertaa kk:ssa sitten pohjat otettuna käyn lähiökapakassa tanssi- tai karaokeilloissa (kun juo suurelta osin omatekoista, ei pari kapakkailtaa kk:ssa vähin ostoin konkurssiin vie). Päällysvaatteet kaikki kirpputorilta, harvoin uusittavat alusasut joko Tarjoustalosta tai supermarketista. Hiukset leikkaan itse halvalla leikkuukoneella (sänkitukka). TV ja stereo vanhoja puoli-ilmaisia joista näkyy ja kuuluu aivan hyvin. CD-levyt lainaan kirjastosta.
Eli: hyvin pärjään, nautin, en ryve itsesäälissä. Koska aikoinaan olin hyvissä hommissa, ja koulutusta on, eikä silti kelpaa työmarkkinoille, en ota stressiä enkä suostu surkimukseksi. Nautin aamuvarhaisen kävelylenkeistä luonnossa, välillä kotitekoisen aineen nostattamasta kännistä, kaikesta.
Tsemppiä kolleegoille!
taas tukka putkella painaa... se on totuus. Vaikka on menny näin ranttaliksi välillä. Hyvähän se on olla elossa.
hei olen entinen työtön ,silloin kun olin työtön kehitin itselleni uusia harrastuksia koiran ulkoiluttamista kahdesti päivässä,luonnossa liikkumista,kalastusta.Itse asun kainuussa jossa työn perässä on paljon muuttanut ihmisiä pois.Työöttömyysturva uudistus on syvältä,ihminen tarvitsee ainoastaan työtä ja vielä mielekästä,ei mitään höpötöitä!!Rohkeutta työttömät ,ihmisiä olette tekin!