Minusta aihe ehkä ansaitsee oman aloituksen, koska helposti monia asioita mielletään vihaksi, vihaamiseksi ja vihapuheeksi.
Lähinnä kiinnostaa se, että miten toimit kun olet vihaamassa, vihan kohdetta vastaan?
Ps. Paskamäen ja pentutehtailijan kommentit ei edelleenkään kiinnosta... :D
Lähinnä kiinnostaa se, että miten toimit kun olet vihaamassa, vihan kohdetta vastaan?
Ps. Paskamäen ja pentutehtailijan kommentit ei edelleenkään kiinnosta... :D
Vastaukset 26
Vanhimmat
Luulen että aika monet käyttää sanaa "viha" aika kevyesti, vaikkei ne oikesti, konkreettisesti vihaa ne voi ilmoittaa vihaavansa. No käyttäähän monet toki rakkaus -sanaakin kevyesti, ne sanoo rakastavansa vaikkeivat oikeasti tunne mitään, varmaan ne on samoja tyyppejä.
Itse en oikeastaan voi sanoa vihaavani ketään, jos hetkellisesti jostain vähän kuohahtaisin ei se ole oikeaa vihaa. Jos jotain voin ajatella vihaavani se on sitten vaikkapa nykypolitiikka jolla ajetaan maata perikatoon.
Jotkut vihaa voimakkaammin ja niiden teotkin on sitten sen mukaisia, varmaan se on joku aivojuttu että joku asia jää kaivelemaan eikä siitä voi päästä ylitse, sitten vihataan naapuria, työkaveria tms. kun olisi liian kova paikka antaa anteeksikin.
Minäkin olen tässä hetken miettinyt, että olenko ikinä vihannut ketään? Ei tule mieleen, että olisin. En ole pitänyt ketään vastaan ajojahtia, en ole halunnut "tuhota" ketään. Kukaan ei ole ikinä
päässyt mun ihon alle niin pahasti, että olisin kokenut sen vihattavana vihollisena...
Vihaaminen on minun mielestäni lopulta aika vaikeaa, vaikka haluaisikin vihata. Mä en osaa...
Et sitten taida olla narsumarsu jos et vihata osaa. Mulla tästäkin avauksesta nimittän tuli narsukaverini jostain syystä mieleen, jos se pahoittaa mielensä johonkin juurikin sillä tulee tuollainen "tuhoamisen" halu. Ei auta vaikka sille sanoo että anna olla, pikkujuttu, se itse mielessään rakentaa asiat niin että pikkujuttu onkin sitten kohta iso juttu ja hän oikeutetulla kostoretkellä.
Joo, vaikeaa se varmasti "normaaleille" ihmisille on ja kuluttavaa, ei vaan jaksaisi hautoa joitakin juttuja mutta paljon on niitäkin jotka jaksaa:
https://naapuririita.fi/
No tottakai jos joku oikein hankala paskiainen olisi naapurissa sille pitäisi näyttää kaapin paikkaa ihan vittuillessaan, ei niinkään vihasta.
Minusta kostamatta jättäminen on aina ollut paras kosto... :)
Totta. Narsistit ovat henkilöitä jotka vihaavat ja kostavat. Muut omaavat inhimilliset käytöstavat ja osaavat halita mielialojaan.
Minä luulen että se johtuu siitä että narsu näkee maailman eri tavalla. Tavalliselle ihimselle jos tapahtuu jotain ikävää hän toteaa "no näitähän sattuu, on sattunut muillekin" koska ymmärtää että on itsekin vain yksi pieni osanen maailmankaikkeudessa. Nrsun maailmassa taas narsu itse on keskiössä, hän on tärkeä ja jos hänelle tapahtuu se on aina henkilökohtainen loukkaus ja vaatii sen mukaisia toimia.
Valehtelet!! Vihaathan paskamäkeä ja pentutehtailijaakin kun noin heitä nimität!! Onko valtakunta se pentutehtailija!!?????
Sanaa "rakastaa" käytetään usein tykkäämisen synonyymina. Onko vihaamiselaa vastavaa?
Paskansin housuuni.
No siinä on kyllä kohtuullisen hyvä syy itsensä vihaamiseen...
Mut siitäkin vihasta kantsii jossain vaiheessa päästää irti. Vahinkoja sattuu... :)
En osaa vihata ketään, en tunne sellaista tunnetta. Joskus olen ollut suuttunut joillekin, mutta sekin kestää vain vähän aikaa.
Vihaa tarvitaan vääryyden poistamiseen, kun rakkaus ei siihen kykene. Erikoista että juuri eliitti on kaikkein eniten huolissaan vihapuheesta.
Tässä on pointtia. Hanakammin muita syyttävät syyllistyy lähes poikkeuksetta itse pahimmin siihen mistä muita syyttävät.
Nuorena teininä olin vihainen, mutta asenne on muuttunut iän myötä enkä nykyään tunne vihaa enkä vihastu, mielummin vaikenen.
Osaisikin oikeassa kohtaa näyttää tunteensa, mutta se ei oikein aina onnistu, jokin suodatin on esteenä.
Suomalaisilla viha taitaa kääntyä sisäänpäin itseen, valitettavasti! Sitten vedetään kännit ja rähistään....🙄
Välttelen viimeiseen asti. Maailmassa on loppujen lopuksi aika vähän ihmisiä, joiden kanssa on pakko olla tekemisisissä.
Oikea vihaaminen on mielensairautta mille pitäisi tajuta tehdä jotakin, mutta onneksi suurin osa käyttää viha sanaa turhan helposti.
Kuka on pentutehtailija?
Nykyäänhän kaikki on "vihapuhetta" mikä ei miellytä yleisesti hyväksyttyä mielipidettä,tai henkilöä..varsinkin tällaisilla palstoilla tätä tapahtuu..Mutta viha..eiköhän suurin osa vihasta ole pelkkää ärsyyntymistä. Oikea viha voi laittaa tekemään asioita joita katuu ja mä uskon,melkein kaikki on kykeneviä synkkään upottavaan vihaan kun oikeita nappuloita painelee. Mä en jaksa kuluttaa vähäistä energiaa "vihaamiseen" joten mulle se tyyppi on kuin poistettu,doesnt exist : p
»Mutta viha..eiköhän suurin osa vihasta ole pelkkää ärsyyntymistä.»
Vai oiskohan viha enemmänkin itsensä pelkäämistä?
"jos mun on pakko täällä johonkin uskoo,
niin mieluummin valitsen rakkauden kuin vihan
yöhön haluun mennä rakkaus vierelläni
haluun herätä aamuun haaveet sylissäni"
- kari hipponen -
mutta..entä jos vihaat jotain tiettyä kohdetta,haluat tappaa..en usko että se liittyy itsensä pelkäämiseen silloin. se on kyllä totta että usein pelko kulkee käsi kädessä vihan kanssa.
En koe vihaavani ketään,mutta inhoan joitakin jonkin inhottavan asian takia.
Mikä saa sut inhoamaan?
Ajatus tai kokemus, jostakin vastenmielisestä. Jostain mistä en pidä ja jota pidänvastenmielisenä...
Eräs ihminen on tuollainen, voin pahoin kun ees kuulen nimenkin. Hän on tyyppi joka lähenteli ja käpälöi seksuaalisesti minua ja muita koulukyydittäviään usein...
Inhoan myös ihmistä, joka teki seksuaalista pahaa läheiselleni hänen lapsuudessaan...se tunne on voimakas ja kuvottava, melkein vihaa jos tilanne toistuisi varmaan mukiloisin ko. tyypin, vaikka muuten olen rauhaisa.
Toisaalta uskon, että voisin myös alkaa vihaamaan jotakin joka tekisi jotain pahaa vaikka rakkailleni, varmasti jopa janoaisin kostoa ja en kaihtaisi keinoja päästä käsiksi pahantekijään.
Tiedän sisälläni olevan pimeyden, joka voi roihahtaa kun olen uhattuna tai koen läheiseni joutuvan uhatuksi...olen aivan varma, että kykenen aivan hirveisiin tekoihin, jos menetän sydämeni valon ja joudun nurkkaan. Tai koen sietämätöntä tuskaa...
Viha on muuttanut minulla merkityksen muutamaan vuoteen. En enää vihaa samoin.
Ärsytys tai pettymys kuvaa enemmän sellaista tunnetta, mikä ennen oli vihaa.
Tilanteesta riippuen kyllä ilmoitan pettymykseni tai ärsytyksen. Ilmoitan, etten siedä moista ja väistän tilannetta viimein.
Exä on pahin tälläisen tunteen tuoja. Mutta en voi ignoirata häntä täysin, koska meillä on yhteisiä lapsia. Paras vaihtoehto onkin ilmoittaa vaan, että nyt riittää ja pysytään aiheessa lapsien etu. Otan kyllä väliä, kun ei ole pakko juuri sillähetkellä päättää mitään ja odotan, että oma ärsytys menee ohi ja mietin uudelleen.
Nyrkkisääntönä toimii hyvin ajatus, että jos joku tarvitsee jotain todella minulta, se kyllä odottaa vastausta, eikä sitä tarvitse antaa ärsytyksen tunteen vallassa.
"miten toimit kun olet vihaamassa, vihan kohdetta vastaan?"
Tärisen ja puhkun ja puhisen, verenpaineeni nousee, naama muuttuu punaiseksi. Ja alan tekemään spastisia liikkeitä ennenkaikkea käsilläni, mutta myös jaloillani. Huudan kovaan ääneen.