Hei!
Kuinka jaksan eteenpäin. Mieheni kertoi äskettäin pettäneensä minua ja näyttää haluavan avioeroa.
On kuulemma miettinyt pitkään asiaa ja tuntuu olevan kovin varma. Hän on paljon ollut poissa
olen hoitanut kotia ja lapsia. Käynyt työssä ja
ollut lapsille läsnä aina kun he tarvitsevat.
en tiedä mikä ajatus miehellä on haluta eroa. En itse sitä todellakaan halua. Välitän miehestäni ja haluaisin perheen pysyvän koossa.
Mutta vihreää valoa miehen suunnalta ei oikein näy kuin vähän. Haluaa harkinta-aikaa. Mutta onko minun järkevää jäädä odottelemaan vaan antaa mennä kertarytinällä.
Olen nyt ahdistunut ja ruoka ei ole maistunut neljään päivään. Kuinka jaksan eteenpäin 6 ja 10 vuotiaitten tyttärien kanssa.
Terveisin surusilmä
Kuinka jaksan eteenpäin. Mieheni kertoi äskettäin pettäneensä minua ja näyttää haluavan avioeroa.
On kuulemma miettinyt pitkään asiaa ja tuntuu olevan kovin varma. Hän on paljon ollut poissa
olen hoitanut kotia ja lapsia. Käynyt työssä ja
ollut lapsille läsnä aina kun he tarvitsevat.
en tiedä mikä ajatus miehellä on haluta eroa. En itse sitä todellakaan halua. Välitän miehestäni ja haluaisin perheen pysyvän koossa.
Mutta vihreää valoa miehen suunnalta ei oikein näy kuin vähän. Haluaa harkinta-aikaa. Mutta onko minun järkevää jäädä odottelemaan vaan antaa mennä kertarytinällä.
Olen nyt ahdistunut ja ruoka ei ole maistunut neljään päivään. Kuinka jaksan eteenpäin 6 ja 10 vuotiaitten tyttärien kanssa.
Terveisin surusilmä
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koeta kestää. Itselleni on käynyt ihan samalla tavalla. Uskomatonta on, että mies voi rakastua niin, että hylkää perheensä. Hän voi ajan myötä pyrkiä takaisin. Silloin on miettimisen paikka. Itse en enää ottaisi miestäni takaisin. Talous on itselläni kunnossa, joten senkään takia en ole riippuvainen kenestäkään.
Silloin kun toinen ei halua, niin ei siinä oikein mitään ole tehtävissä. Sitä viedään kuin kuusnollaa....Rauhoita tilanne, itse olen harmitellut, että menin aivan paniikkiin. Kaikki järjestyy. Keskity ensin samaaan asunto ym. asiat kuntoon, hae tukea läheisiltä. Maailma varmasti romahtaa, mutta vähitellen asiat sujuvat. Lapset auttavat pysymään kiinni arjessa....
Lapset olivat suunnilleen samanikäiset. Ensin olin peloissani, katkera, vihainen, kierin itsesäälissä, syyttelin itseäni. Aika pian huomasin, että tämä on minun elämäni ja mieheni ei sitä tule hyväksi tekemään, joten aloin itse tekemään elämästäni hyvää.
Kahden vuoden kuluttua miestäni petettiin tässä uudessa suhteessa ja ehdotti alusta alkamista.
Siihen en kuitenkaan enää pystynyt ja voin sanoa, että meillä on ollut ihana kolmen kopla, olen erittäin tyytyväinen elämääni.
Jos kohdallasi ei ole mitään tehtävissä, elämän voi avioeronkin jälkeen tehdä hyväksi.
Itselläni kävi samanlainen tilanne syksyllä, eli vihreää valoa oli todella vähän avioliiton jatkumiselle. Mies kuitenkin miettii mitä tekisi koska ei haluaisi tehdä minua onnettomaksi, tulee käytännön ongelmia avioeron osalta jne. Alkuun tilanne oli se, että mies oli toisen naisen pään sekoittama, on jonkun verran edelleen, mutta huomaan hänen tasoittuneen. Se toinen nainen ei vaan jätä miestä rauhaan... Haluaa niin kovasti mieheni itselleen! Jos jättäisi mieheni rauhaan, asiahan olisi selvä.
Tämä aika asian esille tulosta on ollut ylä- ja alamäkeä, ja haluaisin tietää milloin tämä loppuu ja miten, olen välillä itsekin ollut tekemässä ratkaisua, mutta en ole siihen pystynyt. Välillä riidellään rajustikin ja sitten sovitaan, alkuun oltiin eroamassa mutta nyt tajuamme tilanteen mitä ero tuo tullessaan. Sekin mietityttää pystyykö mieheni unohtamaan tämän naisen, vai jääkö se kummittelemaan hänen mieliinsä?
Olen itse miettinyt asioita ja tulin siihen tulokseen että en koskaan pystyisi yrittämään saada varattua miestä itselleni, varsinkin jos kyseessä on vielä alle kouluikäisiä lapsia!
Lapset nauttivat kun isä on kotona, mutta isähän ajattelee välillä vaan itseään, eli pystyisi siis jättämään lapset.
Itselleni annettiin alussa neuvo, älkää tehkö liian hätiköityjä päätöksiä, aika sen näyttää! Kiukkupäissämme olemme sanoneet mitä sylki suuhun tuo ja niitä on jouduttu molemmin puolin katumaan. Jos huonosti käy (mies ei jää kuitenkaan kotiin), olisi tämä kannattanut tehdä selväksi jo aiemmin. Mutta vieläkään en tiedä mikä ratkaisu tulee olemaan. En ole katsonut miehen vierailuja vieraassa sängyssä koko tätä aikaa!
Melkein kuin minun tarinani. Ero tuli ja se toinen nainen vei voiton. Minun lapsestani tuli avioerolapsi. = (
Nyt sinnitellään yksinhuoltajana taloudellisesti ollaan tiukilla. mutta elämä jatkuu.
Mies ilmoitti yhtäkkiä tavanneensa uuden ja halusi alkaa olemaan uuden kanssa.
Mies souti ja huopasi ajatuksineen edestakaisin ja sanoi rakastavansa minua ja lapsia edelleen, mutta myös sitä uuttakin.
Mies lähti yhtenä iltana noin vaan ilmoittaen nyt lähden.Shokki oli aika iso ja tuntui vaan siltä,että halusin elämäni takaisin.
Kaikki oli sekavaa ja miljoona asiaa järjestettävänä.
Viikon päästä soitti mies itkien ja pyysi päästä takaisin,alkoi tappelu ja houkutus vaihe toisen naisen kanssa (olivat samassa työpaikassa).
Mies itki olkaani vasten ja lähti taas (juovuksissa) uuden naisen luokse,nainen heitti pois ja mies takaisin.
Sitten elettiin hetki taas perheenä ja koko ajan mies tapasi selkäni takana uutta.Yhtenä iltana kun tulin töistä oli mies lähdössä ja ilmoitti päätöksen olevan lopullinen.Sitten taas kertoi käyttävänsä harkinta-ajan harkintaan ja toisaalla varasi vihkimispäivää uuden kanssa.
Mitä tästä opin?
Kun on lähdössä pitää antaa mennä,ei siinä itkut ja järkisyyt auta.Kun uusi pillu on niin maittavaa vanhan totutun jälkeen (rumasti sanottu mutta niin totta!)ettei siinä järki kulje
miehellä enää mihinkään suuntaan.
Turhaan otin takaisin ja kiusasin itseäni ja lapsia,tuollainen monta kertaa lähteminen on kaikille osapuolille tosi raskasta,olisi pitänyt vaan heti alkaa surutyö ja elää eteenpäin.
Nyt on erosta pari vuotta ja elän uutta hyvää aikaa elämässäni,lapset voi hyvin ja uusi kumppani kainalossa.
Hyvästi ex, olen oikeastaan onnellisempi ilman
sinua!