Olen tuumaillut elämäni kulkua ja tajunnut, että joka ikisessä paikassa olen ennemmin tai myöhemmin saanut kimppuuni katkeran kitkeriä ihmisiä, lähinnä naisia. Olen nainen itsekin.
Viimeisin kokemukseni on autokoulusta, jonka nimen jätän mainitsematta vain ja ainoastaan oman yksityisyyteni takia. Kärsin unettomuudesta ja unirytmini on erittäin vaihteleva. Kuten kaikki ymmärtävät, unettomuutta ei ennusteta. Tällä hetkellä en todellakaan tiedä, nukunko ensi yönä vai en. Perusjuttu jonka jokainen tajuaa.
No autokoulun loppusilaus ei ole sujunut haluamallani aikataululla, koska joko en ole nukkunut kirjaimellisesti ollenkaan, tai sitten jopa 3 tuntia. Tästä olen kertonut autokoululle. Olen itse erittäin turhautunut tilanteeseen. Ihana autoni odottaa pihassa, mutta en voi ajaa. En ihan vielä...
No tästä em. jutusta sain sitten yhtäkkiä kamalan avautumisen autokoulun sihteeriltä. Siis tästä, että en ole päässyt monille ajotunneille. Niin, itseänihän se ei tietenkään v*tuta ollenkaan. Ja kuka se on, joka nekin tunnit maksaa? MINÄ. ASIAKAS.
Joten mitä hemmettiä joku sihteeri alkaa riitelemään kanssani, kun minä olen se joka joutuu maksumieheksi? Kaikissa paikoissa ajanvaraukset on peruttava viimeistään edellisenä päivänä, jotta välttyy laskulta. Jos tiedän, että lasku tulee joka tapauksessa, niin hittoako enää siinä vaiheessa näen vaivaa minkään eteen. Nythän minulle väitettiin, että en saisi laskua jos peruisin tunnin heti aamusta. No, tämähän ei päde yleisesti yhtään missään paikassa Suomessa, joten...
Ja tämä oli vain viimeisin kokemus. Olin töissä tai missä tahansa, aina saan ennemmin tai myöhemmin kimppuuni jonkun elämäänsä kyllästyneen, joka purkaa minuun ongelmiaan ja ilkeilee. Kyseisen autokoulun naisopettajakin oli todella epämiellyttävä ja suoraan sanottuna todella huono opettaja. No, yksi ajokerta hänen kanssaan riitti ja vaihdoin opettajaa.
Nyt joku voi ajatella, että vika on minussa, koska "kaikki" sitä ja "kaikki" tätä. Suoraan sanottuna olen hyvin perillä lakikiemuroista ja kuten sanoin, on kaikki ajanvaraukset aina peruttava viimeistään edellisenä päivänä. Joten totta kai, kun huomaan että peli on menetetty, jään v*ttuuntuneena odottamaan laskua. En minä siinä vaiheessa enää näe vaivaa ja soittele jne. Mitä minä siitä hyödyn?
Asenteeni muita kohtaan ei todellakaan ole tyly, päinvastoin. Olen ujo ja varautunut (jostain kumman syystä...), mutta ilkeä? Vasta silloin kun joku autokoulun sihteeri alkaa jäkättämään minulle asioista, jotka eivät edes minulle kuulu.
Tai kuka milloinkin ja mistäkin syystä... Ymmärtäkää ihmiset: kaikki hyvännäköiset ihmiset eivät ole ilkeitä! Kaikki varautuneisuus ei ole ilkeyttä! Ujous on vain ja ainoastaan ujoutta! Lopettakaa se ainainen hyökkääminen ja antakaa minun olla.
Viimeisin kokemukseni on autokoulusta, jonka nimen jätän mainitsematta vain ja ainoastaan oman yksityisyyteni takia. Kärsin unettomuudesta ja unirytmini on erittäin vaihteleva. Kuten kaikki ymmärtävät, unettomuutta ei ennusteta. Tällä hetkellä en todellakaan tiedä, nukunko ensi yönä vai en. Perusjuttu jonka jokainen tajuaa.
No autokoulun loppusilaus ei ole sujunut haluamallani aikataululla, koska joko en ole nukkunut kirjaimellisesti ollenkaan, tai sitten jopa 3 tuntia. Tästä olen kertonut autokoululle. Olen itse erittäin turhautunut tilanteeseen. Ihana autoni odottaa pihassa, mutta en voi ajaa. En ihan vielä...
No tästä em. jutusta sain sitten yhtäkkiä kamalan avautumisen autokoulun sihteeriltä. Siis tästä, että en ole päässyt monille ajotunneille. Niin, itseänihän se ei tietenkään v*tuta ollenkaan. Ja kuka se on, joka nekin tunnit maksaa? MINÄ. ASIAKAS.
Joten mitä hemmettiä joku sihteeri alkaa riitelemään kanssani, kun minä olen se joka joutuu maksumieheksi? Kaikissa paikoissa ajanvaraukset on peruttava viimeistään edellisenä päivänä, jotta välttyy laskulta. Jos tiedän, että lasku tulee joka tapauksessa, niin hittoako enää siinä vaiheessa näen vaivaa minkään eteen. Nythän minulle väitettiin, että en saisi laskua jos peruisin tunnin heti aamusta. No, tämähän ei päde yleisesti yhtään missään paikassa Suomessa, joten...
Ja tämä oli vain viimeisin kokemus. Olin töissä tai missä tahansa, aina saan ennemmin tai myöhemmin kimppuuni jonkun elämäänsä kyllästyneen, joka purkaa minuun ongelmiaan ja ilkeilee. Kyseisen autokoulun naisopettajakin oli todella epämiellyttävä ja suoraan sanottuna todella huono opettaja. No, yksi ajokerta hänen kanssaan riitti ja vaihdoin opettajaa.
Nyt joku voi ajatella, että vika on minussa, koska "kaikki" sitä ja "kaikki" tätä. Suoraan sanottuna olen hyvin perillä lakikiemuroista ja kuten sanoin, on kaikki ajanvaraukset aina peruttava viimeistään edellisenä päivänä. Joten totta kai, kun huomaan että peli on menetetty, jään v*ttuuntuneena odottamaan laskua. En minä siinä vaiheessa enää näe vaivaa ja soittele jne. Mitä minä siitä hyödyn?
Asenteeni muita kohtaan ei todellakaan ole tyly, päinvastoin. Olen ujo ja varautunut (jostain kumman syystä...), mutta ilkeä? Vasta silloin kun joku autokoulun sihteeri alkaa jäkättämään minulle asioista, jotka eivät edes minulle kuulu.
Tai kuka milloinkin ja mistäkin syystä... Ymmärtäkää ihmiset: kaikki hyvännäköiset ihmiset eivät ole ilkeitä! Kaikki varautuneisuus ei ole ilkeyttä! Ujous on vain ja ainoastaan ujoutta! Lopettakaa se ainainen hyökkääminen ja antakaa minun olla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen saanut monesti palautetta, että vika on minussa jos kaikki sitä ja kaikki tätä. EI OLE. Vika ei ole minussa. Vika ei ole minussa, jos autokoulun opettaja ja sihteeri ottavat nokkiinsa siitä, että asiakas eli oppilas ei saa unta yöllä eikä pääse sängystä ylös. Ei ole minun vastuullani tietää, että ajo-ope Pertsa ajaa pitkän matkan töihin. Minä olen tottunut siihen, että työntekijöillä on työajat. Se on sellainen yleinen käytäntö. Ei se, että töihin mennään miten milloinkin ja asiakkaille räyhätään.
Minä en ansaitse p*skaa niskaani siksi, että olen ujo enkä lörpöttele (siis puhu) tuntemattomille oma-aloitteisesti. Minä en ansaitse p*skaa niskaani siksi, että olen jotain mitä sinä et ole. Olen aina ja joka paikassa oma itseni, mutta jostain kumman syystä se on kuin tähtiin kirjoitettu totuus, että joku tulee jäkättämään minulle syystä tai toisesta, ennemmin tai myöhemmin. Olen VÄSYNYT SIIHEN. Ennen vihasin itseäni, koska sain 'aina' porukkaa kimppuuni. En ymmärtänyt, mikä minussa on vikana kun en ikinä kelpaa. En ikinä onnistu tekemään mitään ilman, että joku hyökkää verbaalisesti ja antaa kuulua. Itkin ja olin pelokas, varautunut. Masentunut.
Nykyään ymmärrän niin paljon enemmän.