Minä tiedän ettei se kannata, sillä olen sen kerran tehnyt. En tiedä, mitä päässäni liikkui, kun pettämiseen sorruin. Mies oli ihana ja seksikäs, hyvännäköinen ja hellä. Se oli ihanaa ja se tapahtui ainoastaan kerran, mutta... Elämä sen jälkeen pelkkää itsesyytöstä ja painajaista. Siihen, että petin, liittyy taustalla myös onneton parisuhde, mutta se ei kuitenkaan anna pettämiselle oikeutta. Yhä edelleen yritän selvittää sitä onnetonta parisuhdetta ja monimutkaisempaa se on, kun pettäminen taustalla, vaikkei avomieheni asiasta tiedäkään. Ja toivottavasti ei koskaan saakaan tietää, turhaa kärsimystä en hänelle haluaisi. Kuinka toivoisinkaan, etten olisi sitä tehnyt. Olen aina ollut kiltti ja hyvän moraalin omaava nainen, mutta nyt tunnen itseni arvottomaksi ja tosiaan... melkeinpä huoraksi, vaikkei rahasta ollutkaan kyse. Nyt kuulun siihen puoleen ihmisistä, jotka ovat pettäneet vaikka olen vannonut etten ikinä heihin kuulu. En tiedä miten saan omantuntoni ja arvoni tästä nostettua. Toivottavasti aikaa korjaa osansa.
Joten ottaakaa neuvostani vaarin älkääkä pettäkö!
Joten ottaakaa neuvostani vaarin älkääkä pettäkö!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei sitä huoratkaan aina rahaa muista pyytää. Ei tosin firma pysy pystyssä kovin hyvin, jos ei hommiaan hallitse.
Haha. Joo, pettäjiltä onkin hyvä ottaa neuvoja. Toivottavasi miehesi älyää jättää sinut tai käy itse paremman naisen luona.
Sut o tietysti petetty koska noin katkera olet. Tai pelkäät et sun oma puoliso pettää/on pettänyt, ni toivot kostoa. Jos ihminen katuu noin paljon kun ed. mainittu niin älä noin törkeesti sano. Ja jos on paska suhde niin kyl se mieskin on pettänyt et ole tyytyväinen :(
Ei ole petetty. Paskat se auttaa, vaikka kuinka katuisi. Taitaa eräs radiotoimittajakin hiukka katua. Löytyykö sympatiaa? Taitaa Mansoniakin kaduttaa, päästetäänkö vapaaksi?
Jos jotain tekee, on otettava vastuu. Törkeä teko, törkeät kommentit.
No toivon et sit kun ite petät ni kukaan ei puolusta sua. Ihmiset on vain ihmisiä ja kaikki mokailee ja yleensä viel kännissä!
Hyvä moraali sinulla yhä on, jos noin rankasti petoksen koet. Anna se itsellesi anteeksi.
Jokainen horjahtaa jollain tavalla elämässä.
Älä hyvä ihminen koe tuollaista itsesyytöstä. Jos olet kerran hairahtanut, niin tee rauha itsesi kanssa ja jatka elämääsi.
Muista, että on olemassa törkeää ja vähemmän törkeää pettämistä. Yhden yön keikka on pieni juttu verrattuna esim. vuosikaudet kestäneeseen harkittuun pettämiseen (vrt. Ilkka Kantola).
Äläkä missään tapauksessa tunnusta pettämistäsi avopuolisollesi: ei ole reilua keventää omaatuntoaan tekemällä toinen surulliseksi! Helpommalla pääset, kun maltat pitää suun supussa.
mutta ei aivan hetkessä. Noin viiden vuoden kuluttua sinulla on jo paljon helpompaa, koeta kestää. Vaikuttaa, että suhtaudut saamaasi opetuksen vakavasti, olet oikella tiellä.
Niin, pettäminenhän on väärin, mutta sen olisin antanut puolisolleni anteeksi. Mutta se valehtelu loukkasi paljon enemmän ja kaatoi suhteemme.
En voi ymmärtää näitä tyyppejä: "älä paljasta puolisollesi". Kyllä pettäminen tulee jossain vaiheessa ilmi, se jättää niin ison jäljen parisuhteeseen ja sen viattomuuteen, että sen salailu ei kannata.(VAIKKA kyse olisi vain kerrasta!!!) Nosta kissa pöydälle ja puhu asia halki puolisosi kanssa. Salailu ei johda hyvään -usko kokenutta!