Haluampa kertoa teille oman tarinani millainen ystävä mulla oli.. Se oli vuosi 2002 kun me tutustuimme kirjeenvaihdon kautta. Tämä toinen asui ihan toisessa päässä Suomea kuin minä, mutta se ei meitä haitannut! Kirjoittelimme toisillemme todella useasti ja kirjeet olivat pitkiä ja niitä aina odotettiin innolla toisiltamme. Vaihdoimme jossain vaiheessa myös puhelin numeromme ja tekstailimme lähes päivittäin, mutta kirjeenvaihto kuitenkin jatkui ja niissäkin riitti asiaa. Kaikki meni hyvin Joulukuuhun 2002 asti kunnes tapahtui jotain joka ensimmäisen kerran rikkoi välimme ja mikään ei muuttunut enää entiselleen.. En nyt muista ihan tarkalleen mitä tapahtui mutta tämä reaktio ja luonteenpiirre ystävässäni oli ihan uutta minulle.. Olimme kuitenkin jostain asiasta eri mieltä ja tämä ystäväni ei hyväksynyt sitä että minä olin erimieltä ja minulla oli asiasta oma mielipiteeni. Ystäväni suuttui mulle aivan silmittömästi ja sitten alkoikin tulla tekstiä.. Olin tunteeton paska joka ei ymmärtänyt häntä ja tukenut missään ja ei ymmärtänyt miksi en ollut samaa mieltä asiasta. Hän haukkui minut todella rumasti ja nimitteli ilkeiilä nimillä minua ja jopa haukkui myös avomiestäni! Olin ihan puulla päähän lyöty ja ihmeissäni.. Järkytyin niistä viesteistä niin paljon että en osannut edes vastata mitään takaisin. Ja viimeisessä viestissään tämä ystäväni vielä sanoi että se on nyt loppu, älä enää koskaa laita viestiä tai kirjettä hänelle että hän ei halua kuulla enää minusta koskaan yhtään mitään!
No minäpä en todellakaan sitten mitään yhteyttä ottanut tähän ihmiseen.
No, meni parisen viikoa kun sain viestin tältä ystävältäni.. Siinä hän pyyteli minulta anteeksi rumaa käytöstään ja haukkumisiaan ym. Pyysi että voitaisiinko unohtaa se mitä oli tapahtunut ja aloittaa alusta. No minä sitten annoin anteeksi ja sovimme asian, mutta SE OLI VIRHE JA SITÄ TULEN KATUMAAN LOPUN IKÄÄNI! Tämä ystäväni suuttuikin jatkossa ihan onnettoman pienistä asioista.. eli aina kun joku asia ei mennyt niinkuin hän halusi. Sain sietää monet raivostumiset ja haukkumiset.
Sitten tuli elokuu 2003 ja viimeinen pisara kaikkeen tapahtuneeseen.. Muistan että kirjoitin ystävälleni viestissä ja kyselin kuulumisia aivan normaalisti ja sitten kysyin että milloinka hän taas ehtii muistamaan minua kirjeellä että olisi kiva saada taas häneltä ihanaa postia!
Siitäpä tämä ystäväni ottikin nokkiinsa kun kysyin siitä kirjeestä.. Hän laittoi tulemaan niin rumaa, ilkeää, inhottavaa ja loukkaavaa tekstiä minulle. Hän haukkui minut, mieheni, perheeni ja kaikki ne vähäiset ystäväni joita minulla on. Viestin loppuun hän oli vielä kirjoittanut että toivottavasti kuolet pois tuollainen vittumainen akka!
Loukkaannuin todella paljon tuosta kaikesta ja masennuin hyvin paljon.. itkin minta päivää ja mietin että mitä oikeiasti tapahtui.. Mielestäni en sanonut mitään pahaa siinä viestissäkään.
Sitten aloin saamaan ihmeellisiä viestejä uodoista numeroista, puhelimeeni alkoi tulla yöllä puheluita joissa ei numeroita näkynyt.. Säikähdin niin kovasti että vaihdoin puhelin numeroni ja sillä pääsin eroon niistä häiriöistä. Luulen että kiusantekijä oli tämä entinen ystäväni.
No sitten tulikin jo joulukuu 2003 ja töistä tullessani huomasin saaneeni kirjeen ja katselinkin että ompas tuttu käsiala ja niin vain olin saanut vielä kirjeen tältä ystävältäni. siinä hän aneli ja suorastaan rukoili että antaisin hänelle anteeksi sen tapahtuneen ja että voisimme taas olla ystäviä ym.
Mutta nyt en enää siihen ansaan langennut vaan revin kirjeen ja hävin sen pois!
Olen onnellinen että pääsin siitä ihmisestä eroon ja hän ei ole enää ystäväni!! Eikä hänellä ole enää ikinä takaisin asiaa minun elämääni!!!
Tuo kaikki vaan on vaikuttanut aika ikävällä tavalla siihen että en uskalla enää ystävystyä toisiin niin helposti ja luottamus pitää ansaita. En todellakaan halua tulla enää kohdelluksi niinkuin ystäväni minua kohteli!
No minäpä en todellakaan sitten mitään yhteyttä ottanut tähän ihmiseen.
No, meni parisen viikoa kun sain viestin tältä ystävältäni.. Siinä hän pyyteli minulta anteeksi rumaa käytöstään ja haukkumisiaan ym. Pyysi että voitaisiinko unohtaa se mitä oli tapahtunut ja aloittaa alusta. No minä sitten annoin anteeksi ja sovimme asian, mutta SE OLI VIRHE JA SITÄ TULEN KATUMAAN LOPUN IKÄÄNI! Tämä ystäväni suuttuikin jatkossa ihan onnettoman pienistä asioista.. eli aina kun joku asia ei mennyt niinkuin hän halusi. Sain sietää monet raivostumiset ja haukkumiset.
Sitten tuli elokuu 2003 ja viimeinen pisara kaikkeen tapahtuneeseen.. Muistan että kirjoitin ystävälleni viestissä ja kyselin kuulumisia aivan normaalisti ja sitten kysyin että milloinka hän taas ehtii muistamaan minua kirjeellä että olisi kiva saada taas häneltä ihanaa postia!
Siitäpä tämä ystäväni ottikin nokkiinsa kun kysyin siitä kirjeestä.. Hän laittoi tulemaan niin rumaa, ilkeää, inhottavaa ja loukkaavaa tekstiä minulle. Hän haukkui minut, mieheni, perheeni ja kaikki ne vähäiset ystäväni joita minulla on. Viestin loppuun hän oli vielä kirjoittanut että toivottavasti kuolet pois tuollainen vittumainen akka!
Loukkaannuin todella paljon tuosta kaikesta ja masennuin hyvin paljon.. itkin minta päivää ja mietin että mitä oikeiasti tapahtui.. Mielestäni en sanonut mitään pahaa siinä viestissäkään.
Sitten aloin saamaan ihmeellisiä viestejä uodoista numeroista, puhelimeeni alkoi tulla yöllä puheluita joissa ei numeroita näkynyt.. Säikähdin niin kovasti että vaihdoin puhelin numeroni ja sillä pääsin eroon niistä häiriöistä. Luulen että kiusantekijä oli tämä entinen ystäväni.
No sitten tulikin jo joulukuu 2003 ja töistä tullessani huomasin saaneeni kirjeen ja katselinkin että ompas tuttu käsiala ja niin vain olin saanut vielä kirjeen tältä ystävältäni. siinä hän aneli ja suorastaan rukoili että antaisin hänelle anteeksi sen tapahtuneen ja että voisimme taas olla ystäviä ym.
Mutta nyt en enää siihen ansaan langennut vaan revin kirjeen ja hävin sen pois!
Olen onnellinen että pääsin siitä ihmisestä eroon ja hän ei ole enää ystäväni!! Eikä hänellä ole enää ikinä takaisin asiaa minun elämääni!!!
Tuo kaikki vaan on vaikuttanut aika ikävällä tavalla siihen että en uskalla enää ystävystyä toisiin niin helposti ja luottamus pitää ansaita. En todellakaan halua tulla enää kohdelluksi niinkuin ystäväni minua kohteli!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huh! Entinen ystäväsi on selkeästi tasapainoton ihminen. Tiedän myös millaista on kun joku, jota luulee ystäväksi alkaa käyttäytyä todella järjettömästi ja kuinka pahalta se itsestä tuntuu. Jos joku asia ei mennyt kuten ystäväni halusi, hän usein suuttui siitä. Hän ei välittänyt esim. siitä että tein lopputyötäni viime keväänä ja kun hän pyysi kävelylle, minun olisi ilmeisesti pitänyt jättää työ kesken ja lähteä hänen mieliksi. Tai kun en kerran jaksanut kolmatta viikonloppua putkeen lähteä baariin kun hän pyysi, suuttui tietenkin ja laittoi viestiä että "turha sitten pyytää mua joskus sinne".
Tämmöisiä pieniä juttuja tapahtui vähän väliä enkä ymmärtänyt mikä helvetti toista oikein hiertää kun koko ajan tuli jostain sanomista. Lopullisesti katkaisin välini kun hän alkoi syytellä minua siitä kuinka kohtelen miestäni (kerran oli paikalla todistamassa kun suutuin hänelle) ja alkoi selittää kuinka epänormaalilta parisuhteemme vaikutti ja että meneekö meillä edes hyvin. Jos tällaista tekstiä alkaa tulla ystävältä, niin kyseessä EI ole mikään ystävä. Aito ystävä kysyisi asiallisesti kuinka meillä menee, onko minulla kenties huolia (tiesi varsin hyvin että mieheni on paljon pois kotoa ja että se ei minusta tunnu kivalta). Hän ei välittänyt kuinka muilla menee, purki aina vain huoliaan muille, minkä seurauksena pari muutakin kaveria laittoivat välit poikki.
Lueskelin netistä narsisteista ja heidän tunnusmerkeistään. Yllättävän moni niistä sopi tähän ystävääni. Tosin voihan olla niinkin, että hänen luonteenpiirteissään on todella vahvana täysi empatiakyvyttömyys ja itsekeskeisyys. Oli miten oli, tuollaiset ihmiset kannattaa heti sulkea pois elämästään, koska he vain aiheuttavat mielipahaa ja ahdistusta lähimmilleen. Säälittää vain tämänkin entisen ystäväni puolesta, koska hän ei taida edes tajuta mikä hänessä on vikana. Kuitenkin jonkin pitää hieman olla vikana, jos puolen vuoden sisällä 3 ystävää laittaa välit poikki kuten tässä tapauksessa...
Kuvailemasi tilanne on varsin tuttu ja pirun kipeä. Vaatii aikamoista itseluottamusta panna tilanne poikki, kun toinen vakuuttelee vaan.
Itse en aikanani tajunnut ajoissa. Ystäväni kanssa olin tosin tekemisissä ihan irl. Oli todella ihana jutella kerrankin jonkun niin ymmärtäväisen ja samanhenkisen ihmisen kanssa. Tehtiin ja harrastettiinkin yhdessä. Näin jälkikäteen tajuan että lähinnä niitä asioita mitä hän tahtoi tehdä. Jos ehdotin jotain niin hän lähti mukaan, mutta vain omalla versiollaan suunnitelmasta.
Sitten kerran hänellä oli riitaa silloisen puolisonsa kanssa. Veti minut ja avomieheni mukaan asiaan. Soitti ja myrkyllisellä äänellä hakkui, syytteli, ja voivotteli että kun oli tosissaan yrittänyt olla ystäväni niin nyt sitten kaikki hajoaa. Järkytyin kovasti, hän oli nopeasti tullut minulle erittäin tärkeäksi ihmiseksi. Niinpä kun hän sitten seuraavana päivänä sai riitansa sovittua ja soitti pahoitellen oli valmis unohtamaan koko asian. Samoin ohitin monta häiriintyneisyyden merkkiä arjessa, kun hän muuten oli varsin viehättävä ihminen.
Lopulta sitten välimme menivät sairaalla tavalla pieleen. Tällä hetkellä tilanne on se että olen itsekin päätynyt loukkaamaan häntä. Hän käskee painua helvettiin ja kohta soittelee sovinnon merkeissä. En jaksa tätä enää. Liian kauan pelkäsin jo tekstiviestin ääntäkin. Jouduin vaihtamaan puhelinnumeroni.
Olen usein toivonut että olisin uskonut ajoissa näitä merkkejä, jotka kyllä hyvin huomasin. Menee luottamus ystävyyteen tällä tavalla. Olen silti toiveikas, ehkä niitä terveitäkin ihmisiä kuitenkin on. Toivottavasti sattuu sellainen seuraavaksi vastaan molemmille.