Siis pikkujoulujen aika, tosin ei niissä juuri joululla ole mitään tekemistä. Villillä tuulella, ja viinan äärellä. Toki työporukoissa, no on työporukoita joissa ei juuri toisen sukupuolen edustajia ole, mutta ne jatkot, ne vasta sotkee elämää.
Siellä tapaa kaikenlaista elämässä ontujaa. Siinä sitten hoidellaan tuntemattoman sydäntä vai jotain puutetta ja kas tie voi viedä jopa johonkin sänkykamariin ja kotiin unohtuu mennä. Siinäpä se alku suhteen vaihtoon pääse alkuun, saattaa viedä aikaa, mutta hiljalleen hioo erilleen, sillä ei tuollaista voi unohtaa kotona odottanut kumppani, sillä eihän firman pikkujouluihin saa kumppaniaan viedä mukaan.
Tuskin on ollut ajatus hajottaa, mutta viinainen pää hajottaa paljon.
Tuskin pystyt ajattelemaan, miten suuta tuhoa tulet jättämään perheellesi, lapsillesi, puolisollesi ja myös itsellesi. Kun joudut lopullisesti kodin ovien ulkopuolelle ja mietit mitä nyt, vastuu lapsistasi ei katoa, ainakin pitää maksaa elatusmaksuja ja jakaa kaikki ja aloittaa alusta elämän perustaminen, asunto ja sinne tarvittavat välttämättömät asiat. Enää et kuule lasten "lasten kitinää, et puolison urputusta", on tyhjää, no onhan ne rattolat, jonne voi mennä tuhoamaan lisää elämäänsä.
Tätäkö todella toivoit, tuleeko koskaan ikävä sitä perhettä, jonka elämän tuhosit. Kyllä lapsesi muistavat, mitä oli ennen ja mitä nyt, he laskevat, että et välittänyt heistä lainkaan ja merkitystä asialla on monesti heidän tulevaan elämäänsä, jaksavatko yrittää, unohdetut lapset ja puoliso.
Siellä tapaa kaikenlaista elämässä ontujaa. Siinä sitten hoidellaan tuntemattoman sydäntä vai jotain puutetta ja kas tie voi viedä jopa johonkin sänkykamariin ja kotiin unohtuu mennä. Siinäpä se alku suhteen vaihtoon pääse alkuun, saattaa viedä aikaa, mutta hiljalleen hioo erilleen, sillä ei tuollaista voi unohtaa kotona odottanut kumppani, sillä eihän firman pikkujouluihin saa kumppaniaan viedä mukaan.
Tuskin on ollut ajatus hajottaa, mutta viinainen pää hajottaa paljon.
Tuskin pystyt ajattelemaan, miten suuta tuhoa tulet jättämään perheellesi, lapsillesi, puolisollesi ja myös itsellesi. Kun joudut lopullisesti kodin ovien ulkopuolelle ja mietit mitä nyt, vastuu lapsistasi ei katoa, ainakin pitää maksaa elatusmaksuja ja jakaa kaikki ja aloittaa alusta elämän perustaminen, asunto ja sinne tarvittavat välttämättömät asiat. Enää et kuule lasten "lasten kitinää, et puolison urputusta", on tyhjää, no onhan ne rattolat, jonne voi mennä tuhoamaan lisää elämäänsä.
Tätäkö todella toivoit, tuleeko koskaan ikävä sitä perhettä, jonka elämän tuhosit. Kyllä lapsesi muistavat, mitä oli ennen ja mitä nyt, he laskevat, että et välittänyt heistä lainkaan ja merkitystä asialla on monesti heidän tulevaan elämäänsä, jaksavatko yrittää, unohdetut lapset ja puoliso.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.