On ilo lukea tata palstaa ja siten piristaa joskus yksitoikkoista oloa. Suomalaisten into langeta erinaisiin aktiviteetteihin ei nayta laantuneen olipa kyseessa bingo, kiertokirjeet, ternimaitokapselien myynti tai auton tuonti Saksasta.
Suomalaisten stereotyyppinen usko saksalaisiin saastavaisena ja uutterana koneiden –joihin myos autot kuuluvat- huoltajakansana on liikuttavaa ja sita paitsi pitkan perinteen omaavaa. Kaiketi saksalaispapat hinkkasivat kuplavolkkareitaan kiiltaviksi 40 vuotta sitten saastettyaan ensin 5 vuotta mutta pojista on polvi muuttunut.
Kierratys ei ole Saksassa uusi asia vaan ideana on, etta kohtuullisen kayttoian jalkeen auto tai kone romutetaan ja metallit ja muut uusiokayttoon sopivat aineet kaytetaan uudelleen. Autojen kohdalla kohtuullinen kayttoika tuskin ylittaa kymmenta vuotta mm. koritakuiden kestosta paatellen. Muistaakseni Messerschmitt 109 –koneen valmistajan ilmoittama sallittu kayttoika oli 150 tuntia, jonka jalkeen se romutetttiin mutta Suomessahan tata ei tietenkaan uskottu vaan koneilla lennettiin moninkertainen tuntimaara ja kun metalli ei moottorin ymparilla enaa pysynyt kasassa, tehtiin uusi runko vanerista. Lentaminen nailla taas oli lentajien hengelle haitallista puuhaa. Isien usko nayttaa siirtyneen poikiin ja pojanpoikiin, jotka ostavat Saksasta tuotuja vanhahkoja autoja kaiketi uskoen niiden olleen erityisen huolenpidon alaisena. Saksan valtiolle taman ymparisto-ongelman ratkaiseminen vapaaehtoispohjaisesti on tietysti taivaan lahja.
En ole kiinnostunut, mista kukin autonsa ostaa mutta harmittaa, jos suurehkon summan autoon luottavaisena sijoittava saa kenties muuta kuin mita han on toivonut.
Ilmaista lounasta ei ole. Varsinkaan Suomen ulkopuolisessa maailmassa. Eras kirjoittaja mainitsee, etta saksalaiset eivat varmuudella huollata tai korjauta autojaan Romaniassa. En pysty kiistamaan tata, kun en ole liikkunut autoasioissa Romaniassa mutta sen sijaan olen asunut pitkahkon ajan eraassa Romanian naapurimaassa ja tiedan varmuudella, etta saksalaiset korjauttavat autojaan tassa maassa, koska tunnen eraan tata harrastavan saksalaisen henkilokohtaisesti. Saksalaiset eivat ole yhtaan sen typerampia kuin suomalaisetkaan etsiessaan halvinta vaihtoehtoa. Pain vastoin. Se, mita suomalaiset bensiininostajat harrastavat omalla rajallaan toistuu myos Keski-Euroopassa Unionin itarajalla. Kun ajoaika Saksasta Itavallan lapi Balkanille on alle 10 tuntia, bensiini puolet halvempaa ja tyovoimakustannukset murto-osa EU-alueen kustannuksista olisi outoa, jos tata ei tapahtuisi. Aikamoisen naarmun voi korjauttaa 25 eurolla ja naistakin hinnoista viela yritetaan tinkia. Saksalaiset eivat edelleenkaan ole yleisesti tunnettuja tuhlaavaisuudestaan. Laatu pitkalla aikavalilla vastannee taysin hintaa mutta pikaista myyntia se ei haittaa. Toisaalta kun autolla ei ole tarkoituskaan ajaa sukupolvien ajan, tama on lahinna ulkonakoseikka.
Keski-Euroopassa on pitka autoiluperinne – noin 100 vuotta. Huijausperinne on kuitenkin vahintaan kymmenen kertaa vanhempi ja tassa lajissa olemme ikava kylla oppipoikia. Paremman kaluston myynnin edistamiseksi naytetaan tekevan paljon tyota. Muun muassa sisatilojen otsonointi huolellisen puhdistuksen jalkeen havittaa tupakinsavut. Tamahan ei ole tietenkaan ole pettamista mutta saattanee selittaa osaltaan maalipintojenkin poikkeuksellista hohtoa.
Saksassa auto on selkeammin kayttoesine kuin Suomessa, ja se nakyy kayttotavoissa. Autobahnien yleisehko kurja kunto yhdistettyna suuriin nopeuksiin raatelee alustaa. Nopeuden kaksinkertaistuessa vaikkapa kahdeksastakympista sataan sataankuuteenkymppiin nousee alustaparan vastaanotettava energia nelinkertaiseksi. Etenkin Etela-Saksassa suolaa matetaan surutta, koska nollan tienoilla olevia keleja on useahkosti ja muuten liukkauden torjunta nastarenkaattomassa maassa, jossa liikkuu satojatuhansia kuorma-autoja on toivotonta. Kaikesta huolimatta lumisateiden aikana peltisepot saavat tyota. Viime viikkoina olen katsellut Rheinland-Pfalzin uutisia ja viimeisen kahden viikon aikana autoilijat ovat valilla seisoneen jopa 12 tuntia tiella liukkaudentorjunnasta huolimatta. Ovat nayttaneet laittavan suolaakin.
Auton tuonti saattaa olla rahallisesti hyvinkin kannattavaa – varsinkin, jos sen tuo myytavaksi jollekin toiselle. Talloin voiton maksimoimiseksi saattaa hyvinkin tulla mieleen vierailu jossain verkkoaitaliikkeessa, joita muuten taallakin on runsaasti. Autotkin ovat hyvia ja halpoja kaikki tyynni. Saksasta tuotuja. Sita paitsi jos itse valittaisin autoja ammatikseni, saattaisi mieleeni myos tulla ajatus jattaa syntyvista tuloista verot maksamatta mihinkaan valtioon. Talloin tuntisin todennakoisesti varsin vahan viehtymysta tunnustautua osalliseksi kaupantekoon virheen ilmaantuessa.
Tietenkaan kaikki saksalaiset autot eivat ole halvan tyovoiman maissa ehostettuja ja huollettuja. Laadukkaan autokaupan tunnistanee yhta helposti Saksassa kuin muuallakin ja hinta korreloinee laadun kanssa maailman laajuisesti. Omaan kayttoon autoa etsivan kannattaisi mielestani menna paikalle henkilokohtaisesti ja tehda kauppa suoraan omistajan kanssa olipa se autoliike tai kuka tahansa tai muuten unohtaa koko homma. Nain on edes pienia mahdollisuuksia varmistua auton todellisesta olemuksesta ja takuista. Mokan sattuessa ei tarvitse etsia syyllista kaukaa. Muistaen kuitenkin, etta Saksassakaan kaikilla ei ole vara ostaa uusia autoja ja tyottomyyden vaivatessa hyvista autoista kilpailevat muutkin eli paremmassa asemassa olevat paikalliset asiakkaat, Ita-Eurooppalaiset unioniveljemme seka jasenyytta hakevien maiden autoilijakollegat.
Kaiken kaikkiaan kaytavan keskustelun perusteella on vaikea ymmartaa, mita eraat suomalaiset autonostajat todella haluavat. Kun halutaan kallis auto halvalla ja jonka yllapito ja huolto eivat saisi maksaa mitaan, on siina yhtaloa ratkaistavaksi kerrakseen. Lukuisat kyselyt huoltovalojen nollausmahdollisuuksista ja kayttoohjekirjojen kopioista antavat aiheen olettaa, etta kaikki parametrit eivat ole olleet hankintapaatosta tehtaessa selvilla.
Suomalaisten stereotyyppinen usko saksalaisiin saastavaisena ja uutterana koneiden –joihin myos autot kuuluvat- huoltajakansana on liikuttavaa ja sita paitsi pitkan perinteen omaavaa. Kaiketi saksalaispapat hinkkasivat kuplavolkkareitaan kiiltaviksi 40 vuotta sitten saastettyaan ensin 5 vuotta mutta pojista on polvi muuttunut.
Kierratys ei ole Saksassa uusi asia vaan ideana on, etta kohtuullisen kayttoian jalkeen auto tai kone romutetaan ja metallit ja muut uusiokayttoon sopivat aineet kaytetaan uudelleen. Autojen kohdalla kohtuullinen kayttoika tuskin ylittaa kymmenta vuotta mm. koritakuiden kestosta paatellen. Muistaakseni Messerschmitt 109 –koneen valmistajan ilmoittama sallittu kayttoika oli 150 tuntia, jonka jalkeen se romutetttiin mutta Suomessahan tata ei tietenkaan uskottu vaan koneilla lennettiin moninkertainen tuntimaara ja kun metalli ei moottorin ymparilla enaa pysynyt kasassa, tehtiin uusi runko vanerista. Lentaminen nailla taas oli lentajien hengelle haitallista puuhaa. Isien usko nayttaa siirtyneen poikiin ja pojanpoikiin, jotka ostavat Saksasta tuotuja vanhahkoja autoja kaiketi uskoen niiden olleen erityisen huolenpidon alaisena. Saksan valtiolle taman ymparisto-ongelman ratkaiseminen vapaaehtoispohjaisesti on tietysti taivaan lahja.
En ole kiinnostunut, mista kukin autonsa ostaa mutta harmittaa, jos suurehkon summan autoon luottavaisena sijoittava saa kenties muuta kuin mita han on toivonut.
Ilmaista lounasta ei ole. Varsinkaan Suomen ulkopuolisessa maailmassa. Eras kirjoittaja mainitsee, etta saksalaiset eivat varmuudella huollata tai korjauta autojaan Romaniassa. En pysty kiistamaan tata, kun en ole liikkunut autoasioissa Romaniassa mutta sen sijaan olen asunut pitkahkon ajan eraassa Romanian naapurimaassa ja tiedan varmuudella, etta saksalaiset korjauttavat autojaan tassa maassa, koska tunnen eraan tata harrastavan saksalaisen henkilokohtaisesti. Saksalaiset eivat ole yhtaan sen typerampia kuin suomalaisetkaan etsiessaan halvinta vaihtoehtoa. Pain vastoin. Se, mita suomalaiset bensiininostajat harrastavat omalla rajallaan toistuu myos Keski-Euroopassa Unionin itarajalla. Kun ajoaika Saksasta Itavallan lapi Balkanille on alle 10 tuntia, bensiini puolet halvempaa ja tyovoimakustannukset murto-osa EU-alueen kustannuksista olisi outoa, jos tata ei tapahtuisi. Aikamoisen naarmun voi korjauttaa 25 eurolla ja naistakin hinnoista viela yritetaan tinkia. Saksalaiset eivat edelleenkaan ole yleisesti tunnettuja tuhlaavaisuudestaan. Laatu pitkalla aikavalilla vastannee taysin hintaa mutta pikaista myyntia se ei haittaa. Toisaalta kun autolla ei ole tarkoituskaan ajaa sukupolvien ajan, tama on lahinna ulkonakoseikka.
Keski-Euroopassa on pitka autoiluperinne – noin 100 vuotta. Huijausperinne on kuitenkin vahintaan kymmenen kertaa vanhempi ja tassa lajissa olemme ikava kylla oppipoikia. Paremman kaluston myynnin edistamiseksi naytetaan tekevan paljon tyota. Muun muassa sisatilojen otsonointi huolellisen puhdistuksen jalkeen havittaa tupakinsavut. Tamahan ei ole tietenkaan ole pettamista mutta saattanee selittaa osaltaan maalipintojenkin poikkeuksellista hohtoa.
Saksassa auto on selkeammin kayttoesine kuin Suomessa, ja se nakyy kayttotavoissa. Autobahnien yleisehko kurja kunto yhdistettyna suuriin nopeuksiin raatelee alustaa. Nopeuden kaksinkertaistuessa vaikkapa kahdeksastakympista sataan sataankuuteenkymppiin nousee alustaparan vastaanotettava energia nelinkertaiseksi. Etenkin Etela-Saksassa suolaa matetaan surutta, koska nollan tienoilla olevia keleja on useahkosti ja muuten liukkauden torjunta nastarenkaattomassa maassa, jossa liikkuu satojatuhansia kuorma-autoja on toivotonta. Kaikesta huolimatta lumisateiden aikana peltisepot saavat tyota. Viime viikkoina olen katsellut Rheinland-Pfalzin uutisia ja viimeisen kahden viikon aikana autoilijat ovat valilla seisoneen jopa 12 tuntia tiella liukkaudentorjunnasta huolimatta. Ovat nayttaneet laittavan suolaakin.
Auton tuonti saattaa olla rahallisesti hyvinkin kannattavaa – varsinkin, jos sen tuo myytavaksi jollekin toiselle. Talloin voiton maksimoimiseksi saattaa hyvinkin tulla mieleen vierailu jossain verkkoaitaliikkeessa, joita muuten taallakin on runsaasti. Autotkin ovat hyvia ja halpoja kaikki tyynni. Saksasta tuotuja. Sita paitsi jos itse valittaisin autoja ammatikseni, saattaisi mieleeni myos tulla ajatus jattaa syntyvista tuloista verot maksamatta mihinkaan valtioon. Talloin tuntisin todennakoisesti varsin vahan viehtymysta tunnustautua osalliseksi kaupantekoon virheen ilmaantuessa.
Tietenkaan kaikki saksalaiset autot eivat ole halvan tyovoiman maissa ehostettuja ja huollettuja. Laadukkaan autokaupan tunnistanee yhta helposti Saksassa kuin muuallakin ja hinta korreloinee laadun kanssa maailman laajuisesti. Omaan kayttoon autoa etsivan kannattaisi mielestani menna paikalle henkilokohtaisesti ja tehda kauppa suoraan omistajan kanssa olipa se autoliike tai kuka tahansa tai muuten unohtaa koko homma. Nain on edes pienia mahdollisuuksia varmistua auton todellisesta olemuksesta ja takuista. Mokan sattuessa ei tarvitse etsia syyllista kaukaa. Muistaen kuitenkin, etta Saksassakaan kaikilla ei ole vara ostaa uusia autoja ja tyottomyyden vaivatessa hyvista autoista kilpailevat muutkin eli paremmassa asemassa olevat paikalliset asiakkaat, Ita-Eurooppalaiset unioniveljemme seka jasenyytta hakevien maiden autoilijakollegat.
Kaiken kaikkiaan kaytavan keskustelun perusteella on vaikea ymmartaa, mita eraat suomalaiset autonostajat todella haluavat. Kun halutaan kallis auto halvalla ja jonka yllapito ja huolto eivat saisi maksaa mitaan, on siina yhtaloa ratkaistavaksi kerrakseen. Lukuisat kyselyt huoltovalojen nollausmahdollisuuksista ja kayttoohjekirjojen kopioista antavat aiheen olettaa, etta kaikki parametrit eivat ole olleet hankintapaatosta tehtaessa selvilla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kysymys kuuluu vain, missä "porkkana"?
Näitä samoja satuja on ollut vähän väliä jokaisella saitilla.
Saksalaiset huollattavat autonsa Romaniassa.
Nyt järki käteen "erkki", ettet täydellisesti munaa itseäsi.
Saksassa on joka päivä liikenteessä n. 50 milj autoa. Myynnissä on joka päivä n. 15 milj autoa.
Et kai tosissasi väitä, että sakemannit jonottavat EU:hun kuulumattoman maan rajalla passin sun muine tarkastuksineen vain sen takia, että saisivat 50 €:n naarmun korjattua 25 €:lla.
Mitä tulee huonokuntoisten "baahnien" tilaan, niin ovat ne satakertaa paremmassa kunnossa kuin meidän "baahnit".
Ja Sinäkin "erkki", väität silmäö kirkkaana, että saksalaiset suolaavat teitään. Ota nyt "erkki" selvää siitä aineesta. Sillä jos perunasi keität, ei kunniankukko laula. Aine on glugoolipohjaista. Se on myrkkyä, joka estää jäätymisen, mutta ei edistä ruostumista, päinvastoin.
No aivan koko kirjoitustasi en jaksa kommentoida, mutta valitettavasti asiaa siinä ei ollut, oli vain jotain ihmeellistä saksalaisten mollaamista.
Ikäänkuin kaikissa saksalaisten autoissa olisi jotain "vialla".
Muuten "erkki", tiedätkö, paljonko Itävaltalaiset laskuttavat suoraan läpiajosta?
Kiitos Erkki hyvästä kirjotuksesta. Olen kanssasi eri mieltä,mutta "antaa kaikkien kukkien kukkia". Täytyy muistaa, että Saksa on suuri maa. Autoja on paljon, ja on ihan selvää, että tuohon maahan mahtuu niin hyviä kuin huonojakin autoja, sekä ruusuja että horsmakukkia. Tuontiauton tuomisessa on omat riskinsä, mutta auton ostoon liittyy aina riskinsä. Edes tuliterät Suomiautot eivät välttämättä ole luotetttavia. Hyvää päivänjatkoa Sinulle, toivottavasti näistäkin asioista voi keskustella asiallisesti; ja jos tuontiauto on jonkun mielestä hyvä ja toisen mielestä huono niin ei eriävästä mielipiteestä tarvitse vetää herneitä nenään; tämä muistettakoon jatkossa kirjoituksia kommentoitaessa.
Saahan sitä mielipiteensä ketoa. Mikäs siinä. Tuossa jo pari kommentoikin, että, kun autoja on kymmeniä miljoonia, on tarinoitakin.
Sinällään olet paikoitellen oikeassa: auto on monelle kulkuväline, ei mikään ikuisuuslaatikko. Kyllä ne Mersutkin on tarkoitettu kestämään n 10 v hyvässä kunnossa. Sen jälkeen ei enää niin paljoa väliä.
Ylipäätään, kun auton ikä lähentelee kymmentä vuotta, alkaa vikoja olla kaikissa. Sama mistä maasta ostettu.
Ihan sama mitä kirjoitat suolasta = olen tuonut muutaman auton, itselle, ja niiden kunto on huomattavasti parempi kuin vastaavan ikäisten ns Suomiautojen.
Sinällään kertomuksesi Autobahnien kunnosta on pieneltä osin totta. Joissakin tapauksissa betonilevyt ovat kyllä luvattoman paljon eritasossa. Ja, kun siihen lisätään kovempi vahti, totta: alustan kuluneisuus kasvaa.
Mutta: saman ajan vastaava ns Suomipeli on ollut suolakylvyssä roudan runtelemilla kynnöspoluilla (oletko ollut viime viikkoina Suomessa?, kun teitä ei aurata nimeksikään, edes valtaväyliä. jolloin ne todellakin muistuttavat kynnöspeltoja!)
PS vertauksesi sodanaikaisiin lentokoneisiin on naurettava
Tässäpä oiva keskustelun aloitus. Joskus aikaisemmin on provosoivasti kysytty, mikä eräillä on tuontiautoja vastaan.
Voin vastata siihen rehellisen omakohtaisesti. Minua jurppii se, että joudun itse autoa vaihtaessani maksamaan sen edun, jonka tuontiautoilijat ovat saaneet. Eli kun tuonnin vaikutuksesta käytettyjen autojen hintataso on laskenut, saan vaihtaessani uuteen vanhasta suhteessa selvästi vähemmän kuin aikaisemmin. Koko suomessa uutena rekisteröityjen käytettyjen autojen omaisuusmassa on pienentynyt ja tästä aiheutunut kansantaloudellista tappiota.
Esimerkki. Perheessämme on kaksi autoa, jotka uusitaan vuorovuosin sitten aika yksi välivuosi. Vaihtohyvitysten reaalitaso on pudonnut vähintään 2500 euroa (hintaluokka molemmissa uutena noin 30.000. Eli kolmen vuoden syklin aikana tappiomme on noin 5000 euroa. Tämä siitä ilosta, että eräät saavat tyydytyksen kyykyttäessään valtiota ja ajaessaan sekä omien käyttö tarkoituksiensa että ilmaston surkean tilan kannalta liian suurilla autoilla.
Tärkeintä ei tunnu olevan se, minkä auton ostaa. Vaan se, minkä tuonnilla säästää eniten veroja.
No, tämä on tätä. Lapset ovat lapsia. Ja jatkeet jatkeita. Toivottavasti itsellä ei mene koskaan niin huonosti että joutuu alentumaan käytetyn auton hankintaan. Uusi on uusi, uusien autojen (varsinkin japanilaismerkkien) paras piirre on täydellinen huolettomuus. Voi keskittyä töihin, lomailuun ja yhdessäoloon perheen kanssa. Ei tarvitse renata ja murehtia auton kanssa.
Itse näkisin asian toiselta suunnalta; uusilla autoilla ajaneet ovat riistäneet köyhempiä ihmisiä, joilla ei ole ollut varaa uuteen. Mekanismi on toiminut niin että vähälukuisten vaihtoautojen vuoksi hyvityshinnat olivat kohonneet pilviin ja sitä myöten myös käytettyjen hinnat. Tuttavani vaihtoi 90-luvun loppupuolella uutena 108 000mk maksaneen autonsa kaksivuotiaana ja 60 000 km ajettuna uuteen saman malliseen saksalaiseen. Hyvityshinta oli 94 000 mk. Jos tämä ei ole tulonsiirtoa uudella ajaville niin mikä sitten? Onneksi tilanne alkaa vähitellen normalisoitua ja uusilla ajavat saavat myös maksaa ajostaan huolettomalla ja takuun alaisella autolla.
Puheenvuorosi perusteella voi vain päätellä, että toivot korkeampaa autoverotusta, jotta autoihin sidottu omaisuusmassa kasvaisi. Ihanteellinen olisi jatkuvasti nouseva autovero - autokannan arvo kasvaisi. Vauraus lisääntyy verottamalla! Mikä näky! Suomi voisi verottaa itsensä maailman vauraimmaksi valtioksi!
Mitä taas tulee toiveeseesi siitä, ettei sinulla mene koskaan niin huonosti, että joutuisit alentumaan ajamaan käytetyllä autolla, niin valitettavasti joudut pettymään. Auto muuttuu käytetyksi, kun ajat sen liikkeestä kotiin. Vai onko sinulla tällä hetkellä kaksi uutta autoa pihalla?
Tom Stanleyn mukaan amerikkalaisista miljonääreistä 37 % ostaa autonsa käytettynä. Ovatko nämä ihmisparat siis joutuneet alentumaan tähän häpeälliseen tilaan? Vai olisiko, Kalkyyli, kyse siitä, että sinun ajattelusi olisikin alkeellisimman tason pröystäilyä? Onko ihminen sitä mitä hän omistaa? Tiedän vastauksesi, vaikket vastaisikaan.
Edelleen Saksalaiset EIVÄT käy huollattamassa autojaan Romaniassa tai Puolassa tai... TOTTAKAI Franfurt Oderissa asuvat käyvät ostoksilla Puolassa tai korjaamassa autojaan. Niinkuin Lappeenrantalaiset Venäjällä tankkaamassa. Mutta Tamperelaiset eivät, eikä Jyväskyläläiset, eikä Kuopiolaiset ym. Eikä niinikään Dortmundilaiset, eikä Kasselilaiset, eikä Berliiniläiset jne...
niin saadaan parempia ja turvallisempia kiesejä.