Erilaisia 'todellisuuksia' on käsitelty paljon, että miten me jokainen käsitämme 'todellisuuden', millaisia merkityksiä sillä on, mitä vaihtoehtoja on jne.
Ensin on syytä hahmottaa, millainen "kone" ihminen on. Eliöt muodostuvat tähdissä fuusioituneista hiukkasista, jolle luonnon ärsykkeet (säteily, molekyylien liike, kosketus jne.) ovat muokanneet sensoreita, kykyjä, erilaisten informaatioiden, signaaleiden jne. vastaanottamiseen, sekä myöhemmin niiden jatkokäsittelyyn tarkoitetun elimen, aivot. Aivojen myötä kehittyi tietoisuus ja sen myötä oppiminen, kommunikointi, käsitteellisyys, erilaiset luonteenpiirteet jne., joiden myötä syntyi mm. uskonnot, tiede, taide, musiikki jne. Tietoisuus, mieli, on suljettu luomisympäristö sensoreiden takana, jossa vastaanotettu informaatio käsitellään todellisuusprojektioksi. Ilman sensoreita mieli olisi tyhjä poislukien DNA:han koodatut perustoiminnot. Jos et näe, kuule, haista ja tunne, tietoisuutesi jäisi hyvin heikoksi, sillä sen laajuus on riippuvainen paitsi aistimisesta myös muistiin tallentuneista kokemuksista.
Miten mielessä syntynyt todellisuusprojektio vastaa mielen ulkopuolella olevaa todellisuutta?
Merkittävää on se, että universumin tarjoama informaatio muuttuu vastaanottoprosessissa. Tämän voisi ymmärtää tarkemmin "näkemällä" mielen ulkopuolelle ja vertaamalla sitä omaan todellisuusprojektioon. Fakta on se, että esim. valo ja ääni ovat fyysisiä prosesseja, jotka tulkitaan vasta mielessä sellaisiksi. Valon ja äänen kokeminen ja ymmärtäminen on siten ihmismielelle arkipäiväinen ja luonnollinen kokemus, mutta kun "katsotaan" mielen ulkopuolelle, siellä ei ole ns. valoisaa, vaan pelkästään säteilyä, eikä siellä kuulu ääntä, vaan tapahtuu kappaleiden värähtelystä johtuvaa ilmamolekyylien liikettä. "Näkeminen" ja "kuuleminen" on siis ihmismielen suljetussa luomisympäristössä tapahtuvia "lopputuotteita".
Ulkoinen ja sisäinen todellisuus ovat siis kaksi eri asiaa, sillä vastaanotettu raakatieto muuttuu paitsi vastaanottoprosessissa, myös mielessä, jossa se saa uutta ja täydentävää sisältöä, sekä merkityksiä jokaisen omien ominaisuuksien, oppien, älyn, motiivien jne. myötä. Näin muokkaamme suljetussa luomisympäristössämme, eli mielessä, meille jokaiselle sopivan 'todellisuuden'. Meillä kaikilla 'todellisuus' siis muodostuu hyväksytyistä ja hylätyistä asioista, eli syntyy kontrasti "tämä on todellisuutta" ja "tämä on epätodellisuutta" välille. Esim. "Jumala on luonut kaiken" vs. "alkuräjähdys" jne. Oma lukunsa on mielenterveysongelmat, jossa rakenteelliset tms. syyt luovat epänormaalin "lopputuotteen", joka vaikuttaa mm. käytökseen poikkeavasti.
Fakta. Elämme illuusiossa, jota emme koe illuusioksi, vaan luonnolliseksi kokemukseksi. Se projektio, mikä mielessämme kaikesta aistitusta yms. muodostuu, sen koemme olevan sellaista myös ulkopuolellamme. Mutta näinhän ei siis ole. Kun hahmotat inhimillisten ominaisuuksien todellisen luonteen vs. ulkopuolisen todellisuuden, niin todennäköisesti aiheet, kuten Big Bang, elämä, evoluutio, uskonnot jne. näkyy enemmän tai vähemmän erilaisina, uudenlaisina, epätodellisina, ihmismäisinä luomuksina, jotka syntyvät kaikki omassa suljetussa luomisympäristössä jokaisella omaksi subjektiiviseksi "todellisuudeksi".
Mitä on todellisuus?
23
1537
Vastaukset
- outoa_meininkiä
"Elämme illuusiossa, jota emme koe illuusioksi, vaan luonnolliseksi kokemukseksi. Se projektio, mikä mielessämme kaikesta aistitusta yms. muodostuu, sen koemme olevan sellaista myös ulkopuolellamme. Mutta näinhän ei siis ole."
Tässä kohden joudut ongelmiin, kun väität ihmisen kokemaa 'todellisuutta' illuusioksi. Pitäisi ensin tietää, mikä on se todellinen 'todellisuus', jotta voisit järkevästi esittää tullaisen väitteen. Sitähän ei kuitenkaan voine tavoittaa, joten illuusio voi hyvin olla 'todellisuutta' tai sitten olla olematta. Emme tiedä. Tämä tietämättömyys on ainoa fakta. Ei todellisuus ole illuusio tai harha. Me emme vain tiedä omaa rooliamme, funktiotamme, kokoamme tai asemaamme universiumissa. Jos oletetaan, että miljardin valovuoden kokoinen galaksimuuri tai galaksifilamentti on soluseinä jonkun tosi ison ruumiissa ja meidän Galaksijoukomme kuuluu tuollaiseen soluseinään niin kun ajatellaan atomitasolla niin oma Galaksiryhmämme saatta olla pelkkä kolmen kvarkin joukko, jonkin protonin sisässä. Ja noita kolme galaksia ympäröivät pikkugalaksit ovat ehkä gluoneja. Itse olemme jotakin tosi pientä kvarkin sisässä.
Ymmärrätte varmaan, että todellisuus siinä tapauksessa tuntuu aika ajoin illuusiolta.'
Galaksimuuri = Soluseinä
Galaksijoukko = Soluseinän pieni osanen, Atomi
Galaksiryhmä, pieni = Kolmen kvarkin ja Gluonien yhdistelmä Atomin sisässä
Aurinkokunta = Pieni osanen Kvarkin sisässä.
Planeetta = ?????
Jos ollaan fraktaalinomainen rakennelma niin kaikki on kyllä todellista, mutta silti illuusiota.- kiikkustuolista
Fiktiivinen kuva maailman kerrostuneisuudesta ja kertautuvuudesta on sikäli ongelmallinen, että sitä ei voida todentaa. Makrokosmos ei välttämättä ole mikrokosmoksen kaltainen tai että se edes muistuttaisi sitä. Liioin epämääräinen joukko galakseja ei vielä merkitse sitä, että siitä emergentoituisi jokin "tosi iso ruumis". Maailma toki voi olla kerroksellinen, mutta kaikki kerrokset eivät välttämättä ole toistensa kaltaisia, niin kuin kertomasi teoria antaa ymmärtää. Näin ollen esittämäsi, sinänsä mielenkiintoinen ja ajatuksellisesti kiehtova teoriasi jää vääjäämättä tyhjäksi.
- kiikkustuolista
"Todellisuus" on tulkinnallinen kysymys. Siten esittämäsi tietoisuuden "koneoppi" on vain yksi tulkinta monien tulkintojen joukossa. "Fyysisyys", "psyykkisyys", "henkisyys", jne. ovat niin ikään tulkinnallisia kysymyksiä.
Väite, että olisi mahdollista tarkastella mielen ulkopuolista todellisuutta jotenkin mielestä erillisenä ilmiönä, on vähintäänkin kyseenalainen. Esimerkiksi hiukkaskiihdyttimen läpi kulkevat alfahiukkaset eivät ole yhtään sen vähempää mielellisiä kuin mitkään muutkaan ilmiöt Tämä puolestaan johtuu havainnoinnin kaksinaisuudesta. Havainnointia on nimittäin kahdenlaista, yhtäältä aistimellista ja toisaalta "puhdasta", eli ajatuksellista havainnointia. Ajattelu puolestaan on mielen ominaisuus. Juuri tuo kyseinen mielen ominaisuus estää mielen ulkopuolisen tarkastelun. Todellisuutemme ei ole koko todellisuus, vain siinä mielessä olemme simulaatiossa, ja se on vain ihmisen tapa hahmottaa todellisuutta. Todellisuudessa on neljä tasoa ja näille monia aspekteja, esimerkiksi yhteiskunnallinen aspekti, aineellinen ja hengellinen aspekti, historiallinen, maantieteellinen (paikka- aspekti) jne:
fyysinen taso, elämän taso, psyykinen taso ja Jumalan ja henkimaailman taso, joka viimeinen on tuntematon tai olematon.
Ihmisessä nämä kaikki tasot yhdistyvät- tähtienlähettiläs
Lue kirjoja. Muinaiset Helleenit tätä jo pohtivat.
Todellisuus on sitä mitä kuppa-aivoinen havainnoitsija omien rajallisten päätelmiensä mukaan uskoo olevan. Tämän harhaisen illuusion mukaisesti tämä kuppa-aivoinen profeetta yrittää Sokrateen hengessä tämän elämänharhaan tiukasti horjumalla tukeutuen väenväkisin ängetä oman "harhailluusion" (kuvan) harhassa muita ihmisiä palvomaan ylistämällä häntä kuppa-aivoista idioottia itseänsä. Täten tämä kuppa-aivoinen idiota saa ympärillensä kerättyä heikkolahjaisia ihmisiä joilla on eläimen sielu. Nämä eläinsieluiset "ihmiset" janoamalla janoavat tietoa muunmuuassa tällaisista turhista kysymyksistä kuin: "Mitä on todellisuus ?"
Saahan tuollaisillakin pohdinnoilla nuorilta naisilta pillua, jos se riittää.- Anonyymi
Tämän logiikan mukaan jokainen yksilö on kuppa-aivo, jolla oma näkemyn on aina se 'oikea'.
- Anonyymi
Mitä jos elämme matriisissa?
Miten toimia?- Anonyymi
"Mitä jos elämme matriisissa?
Miten toimia?"
Ei se varmaan arkista elämää paljon muuttaisi. Syödä ja nukkua on pakko jos meinaa olla hengissä. Ehkä vois yrittää saada tietoa henkilöiltä, jotka on matriisin ulkopuolella, että minkälaista siellä on ja miten ehkä irtautua matriisista.
Mutta tuskin elämme missään matriisissa. - Anonyymi
Kannattaa ottaa ne lääkärin määräämät lääkkeet, jos alkaa tuntumaan tällaiselta.
Se että voi tuntua tai ajatella, että elämme simulaatiossa, johtuu siitä, että elämme aineellisessa maailmassa emmekä näe henkimaailmaa emmekä kokonaista maailmaa, joka on henkimaailma ja aineellinen maailma yhdessä.
Tätä tarkoittaa Platonin luolavertaus. Se toinen maailma ei ole mikään ulottuvuus, eikä tämä pelkkä simulaatio, se on vain näkymätön henkimaailma, jota fysiikkamme ei vielä tunne, ei pysty havaitsemaan eikä käsittelemään. Ei se silti sen kummempi ole kuin näkymättömät radioaallot tai kentät.- Anonyymi
Enpä ole ikinä lukenut Platonin vertauksen tarkoittavan tuota. Platonin todellinen maailman oli ideaalien maailma, josta näemme vain kaksiulotteisen heijastuksen. Henkiolennoista Platon ei puhu mitään.
Anonyymi kirjoitti:
Enpä ole ikinä lukenut Platonin vertauksen tarkoittavan tuota. Platonin todellinen maailman oli ideaalien maailma, josta näemme vain kaksiulotteisen heijastuksen. Henkiolennoista Platon ei puhu mitään.
Sitä on ajateltu vertauksesi siitä, että elämme kolmessa ulottuvuudessa, mutta niitä oikeasti on enemmän.
Sekin kyllä pitänee paikkansa universumin tilan, avaruuden suhteen, mutta henkimaailma ei ole ulottuvuus, vaan näkymätön maailma tässä samassa maailmassa. Platon ajatteli sen ideoiden maailmaksi, mutta henkimaailma lienee lähempänä todellisuutta. Todellinen maailma on tämä aineellinen maailma ja henkimaailma yhdessä.
- Anonyymi
Jos maailma ei ole sitä mitä luulemme sen olevan, meillä ei (suurella todennäköisyydellä) ole mitään mahdollisuutta selvittää sitä.
Ihan esimerkkinä, ihmiset näkevät/aistivat yms., noin pääpiirteittäin värit samalla tavalla. Poikkeuksiakin toki on mutta kuitenkin on tietty maksimimäärä ja skaala värejä joita näemme eli me näemme vain osan väreistä (näin olen ymmärtänyt). Yrittäkääpä kuvitella jokin sellainen väri, jota ihminen ei näe.Ei kai ole, mutta valistuneita arvauksia siitä voimme tehdä. Se kai on filosofian ero tieteenä ja muutenkin eksakteihin luonnontieteisiin verrattuna. Jotka eivät kyllä näe henkimaailmaa ja pitävät henkimaailman, luomisen, ihmeiden ja Jumalan ajattelemista epätieteellisenä.
Tai ei se tiede ole, vaan naturalistinen käsitys tieteen tekemisestä.- Anonyymi
Olli.S kirjoitti:
Ei kai ole, mutta valistuneita arvauksia siitä voimme tehdä. Se kai on filosofian ero tieteenä ja muutenkin eksakteihin luonnontieteisiin verrattuna. Jotka eivät kyllä näe henkimaailmaa ja pitävät henkimaailman, luomisen, ihmeiden ja Jumalan ajattelemista epätieteellisenä.
Tai ei se tiede ole, vaan naturalistinen käsitys tieteen tekemisestä.Nimimerkki: Professori Realisti
Olli.S "Jotka eivät kyllä näe henkimaailmaa ja pitävät henkimaailman, luomisen, ihmeiden ja Jumalan ajattelemista epätieteellisenä. Tai ei se tiede ole, vaan naturalistinen käsitys tieteen tekemisestä."
Tieteessä vallitsee käytännössä *yksimielisyys* siitä, että tiedettä ei ole se, että *vaan ajatellaan ja väitetään*, vaan lisäksi esitettyjen väitteiden totuudellisuuden tulee olla *ainakin periaatteessa* testattavissa tai muuten luotettavasti arvioitavissa.
Koska on *todistettu*, että ei voi olla olemassa mitään tapaa testata sellaisten väitteiden oikeellisuutta luotettavasti, jotka sisältävät sellaisia ns. *yliluonnollisia* elementtejä, joiden ominaisuudet eivät kuitenkaan ole loogisesti ristiriitaisia, niin tuollaiset ajattelun; tai minkä tahansa prosessin, tuloksena syntyneet väitteet eivät mitenkään voi olla *osia* tieteellisistä selitysmalleista, vaan vain korkeintaan osia pseudo-tieteellisistä selitysmalleista.
Tuo rajanveto tieteen ja pseudo-tieteen välillä ei siis perustu "naturalistiseen käsitykseen tieteentekemisestä", vaan *esitettyjen väitteiden totuudellisuuden luotettavaan testattavuuteen*. Eli, esim. jos yrität sisällyttää sellaisen Jumala-käsitteen, jonka viittaamalla entiteetillä oletat olevan loogisesti ristiriidattomia yliluonnollisia kykyjä, osaksi tieteellistä teoriaa, niin tuollainen "teoria" ei sen seurauksena ole falsifioitavissa ja siten sen totuusarvoa ei voida mitenkään määrittää ja siten sillä ei myöskään voi olla mitään kontributiivista lisäarvoa todennetusti oikeellisen tiedon kerryttämisen kannalta.
Lisäksi, jos tiede käsitettäisiinkin ehdottamallasi tavalla sellaiseksi prosessiksi, jonka osana voitaisiin julkaista *millaisia väitteitä tahansa*, niin tiede ja fantasia olisivat määritelmällisesti sama asia, mikä taas ei ole *käytännön kannalta* tietenkään ollenkaan hyödyllinen määrittelytapa, koska jokainen voisi tuolloin esittää "tieteen alla" *mieleistänsä* fantasiaa...
Tämä ei kuitenkaan tietenkään tarkoita sitä, että minkään asioiden *ajatteleminen* tai edes väitteiden esittäminenkään olisi *tieteentekijöiltäkään* sinällään kiellettyä, vaan vain sitä, että epätieteellisiä väitteitä ei siis pidä hyväksyä *julkaistavaksi tieteellisiksi väitetyissä julkaisusarjoissa*, eli siis sellaisissa, joiden lukijoiden annetaan ymmärtää, että kyseisen julkaisusarjan sisältämien tutkimusten arvioinnissa eräänä keskeisenä hyväksymiskriteerinä on se, että ko. tutkimusten toteutuksessa on noudatettu tieteellistä menetelmää...
Lisäksi on myös ilmeistä, että kaikki todelliset asiat eivät edes ole kuvattavissakaan kielellisesti, mutta siltikään ja juuri siksi niitä koskevien väitteiden julkaiseminen kielellisessä muodossa ei myöskään ole tieteellistä ja esim. *edes* Jumalaan hyvin syvästi uskovaksi itseään väittänyt Newton ei edes enää 1600-luvullakaan sisällyttänyt esim. tieteelliseen suurteokseensa "Principia" *mitään* yliluonnollisiin asioihin viittaavia elementtejä ja on siis käsittämätöntä, jos joku nykyaikana *vakavissaan* kuvittelee, että tieteen pitäisi tai että se edes käytännössä edes voisi muuttua sellaiseksi, että tiedon tuottamisen kannalta *hyödyttömien* käsitteiden pyörittely otettaisiin osaksi sitä...
Tilanne on kuitenkin toinen, jos *ei* oleteta esim. "Jumalalla" olevan *mitään* yliluonnollisia ominaisuuksia ja esim. se muistaakseni joskus aiemmin esittämäsi idea siitä, että "Jumalat" olisivat kehittyneet evoluution kautta, ei sinällään ole epätieteellinen ja tuolta osin kyse on vain siitä, että joutuisit vähintään esittämään jonkin menetelmän, jolla voisit testata tuon väitteesi totuudellisuutta ja käytännössä myös tuottamaan sellaista empiiristä tietoa, joka olisi vakuuttavasti liitettävissä noihin "Jumaliin".
Eli, esim. jos "sillä avaruusaluksellasi" galaksien välillä matkatessasi törmäisit johonkin noista "Jumalista" ja saisit *jollakin* kokeella kerättyä siitä sellaista tietoa, joka koe olisi myös muiden; tuollaisia "Jumalia" olettamattomien, tutkijoiden *toisinnettavissa* siten, että myös nuo muut tutkijat saisivat; noista oletuksistaan, huolimatta noista kokeistaan samat tulokset, niin se olisi taatusti tieteellisesti järisyttävä tulos... Anonyymi kirjoitti:
Nimimerkki: Professori Realisti
Olli.S "Jotka eivät kyllä näe henkimaailmaa ja pitävät henkimaailman, luomisen, ihmeiden ja Jumalan ajattelemista epätieteellisenä. Tai ei se tiede ole, vaan naturalistinen käsitys tieteen tekemisestä."
Tieteessä vallitsee käytännössä *yksimielisyys* siitä, että tiedettä ei ole se, että *vaan ajatellaan ja väitetään*, vaan lisäksi esitettyjen väitteiden totuudellisuuden tulee olla *ainakin periaatteessa* testattavissa tai muuten luotettavasti arvioitavissa.
Koska on *todistettu*, että ei voi olla olemassa mitään tapaa testata sellaisten väitteiden oikeellisuutta luotettavasti, jotka sisältävät sellaisia ns. *yliluonnollisia* elementtejä, joiden ominaisuudet eivät kuitenkaan ole loogisesti ristiriitaisia, niin tuollaiset ajattelun; tai minkä tahansa prosessin, tuloksena syntyneet väitteet eivät mitenkään voi olla *osia* tieteellisistä selitysmalleista, vaan vain korkeintaan osia pseudo-tieteellisistä selitysmalleista.
Tuo rajanveto tieteen ja pseudo-tieteen välillä ei siis perustu "naturalistiseen käsitykseen tieteentekemisestä", vaan *esitettyjen väitteiden totuudellisuuden luotettavaan testattavuuteen*. Eli, esim. jos yrität sisällyttää sellaisen Jumala-käsitteen, jonka viittaamalla entiteetillä oletat olevan loogisesti ristiriidattomia yliluonnollisia kykyjä, osaksi tieteellistä teoriaa, niin tuollainen "teoria" ei sen seurauksena ole falsifioitavissa ja siten sen totuusarvoa ei voida mitenkään määrittää ja siten sillä ei myöskään voi olla mitään kontributiivista lisäarvoa todennetusti oikeellisen tiedon kerryttämisen kannalta.
Lisäksi, jos tiede käsitettäisiinkin ehdottamallasi tavalla sellaiseksi prosessiksi, jonka osana voitaisiin julkaista *millaisia väitteitä tahansa*, niin tiede ja fantasia olisivat määritelmällisesti sama asia, mikä taas ei ole *käytännön kannalta* tietenkään ollenkaan hyödyllinen määrittelytapa, koska jokainen voisi tuolloin esittää "tieteen alla" *mieleistänsä* fantasiaa...
Tämä ei kuitenkaan tietenkään tarkoita sitä, että minkään asioiden *ajatteleminen* tai edes väitteiden esittäminenkään olisi *tieteentekijöiltäkään* sinällään kiellettyä, vaan vain sitä, että epätieteellisiä väitteitä ei siis pidä hyväksyä *julkaistavaksi tieteellisiksi väitetyissä julkaisusarjoissa*, eli siis sellaisissa, joiden lukijoiden annetaan ymmärtää, että kyseisen julkaisusarjan sisältämien tutkimusten arvioinnissa eräänä keskeisenä hyväksymiskriteerinä on se, että ko. tutkimusten toteutuksessa on noudatettu tieteellistä menetelmää...
Lisäksi on myös ilmeistä, että kaikki todelliset asiat eivät edes ole kuvattavissakaan kielellisesti, mutta siltikään ja juuri siksi niitä koskevien väitteiden julkaiseminen kielellisessä muodossa ei myöskään ole tieteellistä ja esim. *edes* Jumalaan hyvin syvästi uskovaksi itseään väittänyt Newton ei edes enää 1600-luvullakaan sisällyttänyt esim. tieteelliseen suurteokseensa "Principia" *mitään* yliluonnollisiin asioihin viittaavia elementtejä ja on siis käsittämätöntä, jos joku nykyaikana *vakavissaan* kuvittelee, että tieteen pitäisi tai että se edes käytännössä edes voisi muuttua sellaiseksi, että tiedon tuottamisen kannalta *hyödyttömien* käsitteiden pyörittely otettaisiin osaksi sitä...
Tilanne on kuitenkin toinen, jos *ei* oleteta esim. "Jumalalla" olevan *mitään* yliluonnollisia ominaisuuksia ja esim. se muistaakseni joskus aiemmin esittämäsi idea siitä, että "Jumalat" olisivat kehittyneet evoluution kautta, ei sinällään ole epätieteellinen ja tuolta osin kyse on vain siitä, että joutuisit vähintään esittämään jonkin menetelmän, jolla voisit testata tuon väitteesi totuudellisuutta ja käytännössä myös tuottamaan sellaista empiiristä tietoa, joka olisi vakuuttavasti liitettävissä noihin "Jumaliin".
Eli, esim. jos "sillä avaruusaluksellasi" galaksien välillä matkatessasi törmäisit johonkin noista "Jumalista" ja saisit *jollakin* kokeella kerättyä siitä sellaista tietoa, joka koe olisi myös muiden; tuollaisia "Jumalia" olettamattomien, tutkijoiden *toisinnettavissa* siten, että myös nuo muut tutkijat saisivat; noista oletuksistaan, huolimatta noista kokeistaan samat tulokset, niin se olisi taatusti tieteellisesti järisyttävä tulos...Tuo on ehkä juuri se tieteen ja filosofian ero. Tieteessä ei voi sallia niin paljon valistuneita arvauksia ja todistamattomia postulaatteja. Filosofiassa niitä taas on pakko tehdä, kun kerran muodostetaan kokonaiskuva.
Eikä tule yhtä maailmankuvaa vaan monta, ja ne jäävät kilpailemaan. Niiden välillä ei ole ratkaisua.
Filosofia on sellaista. Professorin filosofia kumartaa liikaa tieteelliselle tiedolle. Filosofian on pakko mennä pidemmälle. Joissakin filosofioissa postuloidaan Jumala, joissakin ei. Eikä pystytä verfioimaan eikä falsifilimaan edes periaatteessa. Ja monen muun asian kanssa sama juttu.
- Anonyymi
Aistivaraisen 'todellisuuden' rakentuminen alkaa välittömästi aistimista lähtien. Se on 'todellisuuskuvan' perusta. Mutta 'todellisuuden' todellisuutta määriteltäessä törmätään heti ongelmaan; aistimet muuntaa vastaanotettavat signaalit eri muotoon, eli eri "kielelle", jotta aivot ymmärtävät ne. Tässä kohtaa herää tietenkin kysymys, mitä kaikkea tämä signaalien muuntuminen tarkoittaa käytännössä? Onko "käännös" virheetön, vai tapahtuuko "google-kääntäjä ilmiö", eli käännöksessä on virheitä?
Toinen vaihe 'todellisuuden' rakentamisessa on kaiken oleellisen informaation käsittely, mitä tietoosi on tallentunut. Se on monimutkainen prosessi, jossa yksi asia vaikuttaa moneen muuhun ja päinvastoin, ja lopulta lopputulokseen; mikä on sinun 'todellisuuskäsityksesi'? Sen esittäminen sisältää opittua informaatiota, sekä väittämiä ja varmuuden kokemista olevansa oikeassa, esim. koska "tiedemiehet sanoo niin". Taustalla on siis "minä uskon" ilmiö.
'Todellisuus' todellakin on ihmisen ominaisuuksien mukaan rakentunut illuusio, jota ei myönnä illuusioksi, vaan kutsuu sitä todellisuudeksi, johon uskoo. Ihminen näkee omasta näkökulmastaan kaiken totena ja epätotena, joihin etsii omasta näkökulmastaan selittäviä ja tukevia asioita. Silti yhden 'todellisuus' voi olla hyvinkin erilainen kuin toisen 'todellisuus'.
'Todellisuutta' ei enää pidetä primitiiviseen tapaan simppelinä luonnollisena luonnonkokemuksena. Suuret kysymykset on johdatelleet ihmiset jatkuvaan pohdintaan, jossa syntyy jatkuvasti uusia hypoteeseja ja teorioita, unohtamatta villiä mielikuvittelua. Kun tähän vauhtiin pääsee, mikä tahansa voi alkaa tuntua mahdolliselta. Jopa se, että kaikki tämä minkä koen, on kuviteltua, tai syötettyä tietoa, että kaikki se minkä koen, on vain minun tiedossani, ja kaikki ihmiset, eläimet jne. on syötettyä tietoa. Ts. kun joku vastaa tähän, niin se on ihan mahdollista, että ko. henkilöä ei ole olemassa. Ja taas kun sinä luet tätä tekstiä, niin on ihan mahdollista, että sen on tuottanut kone, joka syöttää sen tiedon sinulle, eikä tämän kirjoittaja ole todellinen henkilö. Mutta tästä päästään taas siihen, millaisen tuomion millekin asialle antaa; todellinen, epätodellinen, mahdollinen?
'Todellisuus' on siis aina asia, jonka voi nähdä vain itsensä sisältä, omasta näkökulmasta, ja itsensä luomana informaationa, jota kukaan ulkopuolinen ei näe. Kun mieli on näin suljettu, niin sen ymmärtäminen avaa varsin mielenkiintoisia tapoja pohdiskella hypoteettisesti, millainen maailma sen ulkopuolella on. Keskusteluista huomaa kuitenkin sen, että moni edelleen uskoo maailman olevan juuri sen näköinen, oloinen, tuntuinen jne. kuin sen mielessään kokee ja näkee.- Anonyymi
Teit karkean päättelyvirheen sanoessa todellisuutta illuusioksi mainitsemillasi perusteilla.
Se, ettei voida tietää, miten aistinvarainen tieto kuvaa todellisuutta, ei merkitse todellisuuden olevan illuusiota, vaan että ei voida tietää, millainen mahdollinen todellisuus on luonteeltaan. Sama koskee myös todellisuuskäsitystä.
Mitään mielenkiintoista havainnossasi ei ole, vaan se on latteaa lätinää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Teit karkean päättelyvirheen sanoessa todellisuutta illuusioksi mainitsemillasi perusteilla.
Se, ettei voida tietää, miten aistinvarainen tieto kuvaa todellisuutta, ei merkitse todellisuuden olevan illuusiota, vaan että ei voida tietää, millainen mahdollinen todellisuus on luonteeltaan. Sama koskee myös todellisuuskäsitystä.
Mitään mielenkiintoista havainnossasi ei ole, vaan se on latteaa lätinää.Joka on siis käytännössä illuusio, väänsitpä sitä miten tahansa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joka on siis käytännössä illuusio, väänsitpä sitä miten tahansa.
Ei ole, kuvittelitpa sen sitä olevan (miten tahansa).
- Anonyymi
Todellisuus on se, mikä saa eniten kannatusta. Kannatus, sekä sen takana olevat vaikuttajat, vaikuttaa voimakkaasti todentuntuisuuteen. Mitä uskottavampi selittäjä ja selitys, sen uskottavammalta vaikuttaa villeimmätkin hypoteesit todellisuudesta. Todellisuus on siis aina se, minkä pystyt itsellesi uskottavasti selittämään.
- Anonyymi
Todellisuudesta ei voi äänestää, joten olet väärässä puhuessa kannatuksesta.
Parempi on koejärjestely, jossa saadaan esiin todellisuuden 'ilmeisyys'. Tällainen on klassinen esimerkki henkilöstä, joka löi varpaansa kiveen. Siitä tulee välitön kokemus.
Kokeile kotona: mene lähimmän seinän viereen noin puolen metrin etäisyydelle seisomaan. Siirrä nyt voimakkaasti päätäsi eteenpäin. Jos liikkeesi oli tarpeeksi nopea, päätäsi särkee julmetusti. Olet todellisuuden lähteillä kokemuskesi jälkeen. Voin vakuuttaa!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 696806
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap284420Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2722833Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei262100MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna311663- 971457
Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee551161Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel3051135Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781134Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..391101