Kohta on taas 1. adventti

Miksi juhlisin, koska Mestarin pöydän äärellä ko. perinnettä ei tarvitse juhlia.
Mutta, joillekin se pakanuudessakin on pakko juhlia - vaikka ei jumalaisesti.
Kun Baabelin pillit huutaa, kansa tanssii - sika kuolee, sekä kuusi koristellaan ja ollaan niin onnellisia. Mietin sitä orjuutta, mitä tuo juhla tuo monen heikko-osasen perheeseen.
Lapset- joiden vanhemmilla ei ole varaa, ja tämä kastin mukaan, kun PITÄÄ juhlia, se on karvasta kalkkia. Miettii heitä, vaikka ei itse juhlikaan.
Siksi pakanallisuus on kirosana ihmiskunnassa. Jopa syntymäpäivä voi olla jollekin raskas taakka, siis puhun perheistä ja pienistä.
Se on luokkayhteiskuntaa se ja sellaisen kunnioittaminen, on tavallaan häpeää juhlijoille itselleen.

En mitenkään. Tosin olen ripustanut joulutähtiä ja lapset laittoivat kohvehtit adventtikalenteriin. On kiva kuulla Hoosianna, joka tarkoittaa: "oi, pelasta!".

Noilla neljällä adventilla on teemansa.

Ensimmäinen adventtikynttilä symboloi odotusta. Toisen aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla. Kolmas puhuu joulurauhasta ja silloin puhutaan Johannes Kastajasta ja hänen kehotuksestansa katumukseen ja parannukseen. Neljäs, pyhä adventti (Adventus sanctificationis), on monissa kirkkokunnissa omistettu Marialle. Niin on vuodesta 2000 lähtien ollut myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, jotta se erottuisi selkeämmin kolmannesta adventista. Neljäs kynttilä on rakkauden kynttilä. Lähde alla oleva linkki

https://fi.wikipedia.org/wiki/Adventti

Siis varsinaista sillisalaattia. Rooman kirkon pakanajuhlaan yritetty ympätä Raamatun hahmoja siten, että Maria on Pyhä, ja arvokkaimpana, juuri ennen joulua eli auringon syntymäpäivää. Huh, huh. Onneksi ei tiedä, eikä halua tietääkään, kaikkea pakanaperinteitä, mitä jouluun liittyy.