Kasvoin kodissa jossa ei vanhemmat hellyyttä näyttäneet toisilleen ja se heijastui minuunkin sitten kun löysin nykyisen puolisoni. Olihan se yllätys kun tulimme treffeiltä ja seurustelua takana noin pari kuukautta ja tyttöystävä ajatteli avata pelin. Riisui itsensä ihan pokkana, tuli eteeni, antoi kumin mulle ja sanoi että haluaa rakastella ja laita toi ettei käy vahinkoa. Rakastella, mun kaverpiirissä kun seksiä kutsuttiin ihan vaan panona joten sana rakastelu yllätti. Pusuttelua, suutelua, tytön käsi meni haaroihini, sormet otti peniksen varresta kiinni ja alkoin käsinhyväily, minäkin sitten sormetin kun vähän läpnenin. Ja sitten ensimmäinen kerta eka tyttöystäväni jälkeen jonka kanssa olin pannut pari vaivaista kertaa. Kun vähän lisäsin vauhtia ja työntelin lujemmin tyttö sanoi et hitaasti, nautiskellen, ei ole kiire mihinkään. Kyllähän sitä yllättyy kun kuulee nuoren naisen suusta vastaavaa. Tätä rakastelua harrastettiin vuosia kunnes se muuttui hyvinkin arkiseksi naimiseksi vaan naisellakin. Puolisoni oli alusta asti romantiikkaa kaipaava nuori nainen, kynttilän valossa syontiä aina välillä, makkarissakin paloi välillä kynttilä tai valoja himmennetty seksin aikana ja rauhaisaa musiikkia mutta kun tälläisen vähän jäyhän kanssa on muuttuu siinä nainenkin. Romantiikka jäi ja seksikin muuttui arkiseksi panemiseksi parin vuosikymmenen saatossa ja sekin lopulta loppui naisen toiveesta. Ei romantiikkaa, ei seksiä, ei juuri hellyyttä mutta niin vain halutaan olla yhdessä, ehkä munkin seksi terpeet on täyttyneet, en oikein edes kaipaa enää yhdyntöjä, puolisoni myös muuttunut niin ulkoisesti kuin henkisesti. Niin viehättävä ja hyvävataloinen nainen ennnen on nykyään reilusti ylipainoinen tavallinen nainen.
Ei romantikko
ki69
184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuntuu että ajattelet olevan jonkinlainen luonnonlaki että suhtenne on mennyt noin kuin se on mennyt. Eli että sinä et vain voi muuttua romanttisemmaksi koska vanhempasikaan eivät ole olleet.
Mutta ei se niin mene. Ihminen voi muuttua, varsinkin jos havaitsee oman käytöksensä ja sen mitkä ovat sen ongelmat. Ei tietysti ihan perusluonteensa vastaiseksi mutta aika paljon kuitenkin.
Meiläkään ei aikoinaan kotona paljon tunteita näytetty. Mutta juuri siksi ajattelin että en halua itse olla samanlainen. Ja aika hyvin olen siinä onnistunutkin. Hellitään edelleen päivittäin vaikka yhdessä oltu jo yli 20 vuotta. Ja myös lasten nähden niin että huomaavat että rakkautta edelleen on.
Hauska muuten että näin pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa kun omat vanhempani pussasivat julkisesti, melken 70-vuotiaina hääpäivänään. Joten kyllä sitä rakkautta on sielläkin ollut pinnan alla kaikki nämä vuodet vaikka sitä ei olekaan näytetty. Kauheaa jos olisin ajatellut että niin kuulu ollakin ja toteuttanut samaa omassa elämässäni...