Se palauttaa jopa Raamatun takaisin tekijänoikeuden piiriin eli toisinsanoen Raamattua ei enää jatkossa voi lainailla ja kopioida ilman sen alkuperäisten tekijöiden lupaa, mutta koska Raamatun tekijät eivät ole tiedossa, niin Raamatun tekstien lainailu ja uusien Raamattujen tehtailu loppuu siihen. Tämän on riemunvoitto ja aion vetää sen kunniaksi viikon mittaiset perskännit heti kun tekijänoikeusartikla tulee lainvoimaiseksi.
EU:n uusi tekijänoikeusartikla on riemunvoitto
Artikla13
787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei palauta. Tekijänoikeuksilla on tietty määräaika minkä ne ovat voimassa. Raamatun osalta se määräaika on ohitettu jo kauan aikaa sitten.
Nykyisessä käytännössä tekijänoikeudet raukeavat 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Uuden tekijänoikeudirektiivin myötä tämä vanha käytäntö poistuisi ja tekijänoikeuksista tulisi pysyviä. Tämä on oieni, mutta huomattama muutos. Minä kiitän EU:ta ja uutta tekijänoikeusdirektiiviä siitä. Suunnilleen hypinriemuissani ja kiljahtelen. Tätä onnellisempi en voisi olla.
"Uuden tekijänoikeudirektiivin myötä tämä vanha käytäntö poistuisi ja tekijänoikeuksista tulisi pysyviä. "
Vain uusien tekijänoikeuden piiriin kuuluvien asioiden osalta.
Uusi tekijänoikeusdirektiivi koskee kaikkia teoksia, myös jo olemassa olevia kuten esimerkiksi Raamattua. Nyt öitä.
Ei koske. Ota nyt hyvä ihminen selvää asioista. Öitä öitä.
Ei olisi ensimmäinen kerta. Uusi tekijänoikeuslaki tuli voimaan 1.1.2006. Lain valmistelun yhteydessä puhuttiin paljon jumalanpalvelusmusiikista, mutta julkisuudessa ei huomattu, että eduskunta oli myös vähällä tehdä Raamatun lukemisen jumalanpalveluksissa luvanvaraiseksi....
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että ”esityksen perusteluista ilmenevänä sääntelyn tarkoituksena on siirtää musiikin esittäminen jumalanpalveluksessa tekijänoikeuden piiriin. Sääntely ei säännöksen sanamuodon perusteella kuitenkaan rajaudu jumalanpalvelusmusiikkiin vaan kattaa musiikkiteosten lisäksi muidenkin teosten esittämisen jumalanpalveluksessa. Ehdotuksen vaikutukset riippuvat tältä osin siitä, missä määrin kunkin uskonnollisen yhteisön jumalanpalveluksissa esitettävät tekstit tai esimerkiksi saarnat ovat tekijänoikeuslaissa tarkoitettuja teoksia.”
Raamattu on aivan varmasti kirjallinen teos. Sen tekijänoikeus alkuperäisessä muodossa ei enää ole voimassa, koska viimeisimmänkin profeetan kuolemasta on tullut kuluneeksi yli 70 vuotta. Samoin on käynyt Agricolan suomennokselle, mutta nykyisen, vuoden 1992 raamatunkäännöksen tekijänoikeudet kuuluvat kääntäjille ja kirkolle. Vastaavan ruotsinkielisen käännöksen oikeudenomistajat lienevät Ruotsissa.
Yksi tekijän yksinoikeuksista on oikeus julkiseen esittämiseen. Oikeus Raamatun julkiseen esittämiseen on Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla tai kääntäjillä, riippuen siitä mitä on aikanaan sovittu. Periaatteessa kirkko voisi kieltää muita yhteisöjä käyttämästä tilaisuuksissaan raamatunsuomennosta. Näillä olisi tietysti mahdollisuus turvautua vuoden 1776 vanhaan kirkkoraamattuun, joka on vapaa, tai teettää omat käännöksensä, mutta tältä osin tekijänoikeus ja uskonnonvapaus ovat potentiaalisesti ristiriidassa keskenään..
Tekijänoikeuslain näkökulmasta kirkon ja kääntäjien välinen suhde se ei poikkea kustantajien ja tekijöiden suhteesta. Jos sanomalehti palkkaa toimittajan kirjoittamaan juttuja, oikeus teosten käyttöön siirtyy palkkaa vastaan kustantajalle, mutta oikeuksien luovutus ymmärretään suppeasti. Jos toimittaja sattuisi kirjoittamaan lehteen niin menevät pakinan, että siitä tehdään myöhemmin elokuvakäsikirjoitus, kustantaja ei voi myydä juttua elokuvayhtiölle, vaan tästä on sovittava kirjoittajan kanssa.
Jos olisin rahanahne tyyppi ja edesmennyt isäni olisi ollut raamatunkäännöskomitean jäsen, voisin argumentoida seuraavasti. Kirkko on aikanaan saanut kustannusoikeuden raamatunkäännökseen, mutta sillä ei ole oikeutta esittää tekstejä jumalanpalveluksissa ilman kääntäjien lupaa. Tällaisesta oikeudesta ei nimittäin ole voitu aikaisemmin sopia, koska sellaista ei sopimusta tehtäessä ollut olemassa. Samalla logiikalla on päätelty, että yleisradioyhtiöillä ja sanomalehdillä ei ole oikeutta julkaista toimittajien vanhoja juttuja internetissä ilman eri sopimusta. Omalta osaltani saattaisin luovuttaa esitysoikeudet korvausta vastaan, mutta jos olisin militantti ateisti, haluaisin ehkä kieltää Raamatun esittämisen kokonaan.
En uskalla arvailla, miten tällainen vaatimus menestyisi oikeusistuimissa. Tekijänoikeuslaista sille löytyy perusteita, mutta luultavasti hallitus toisi eduskuntaan muutosesityksen viimeistään siinä vaiheessa, kun uskontunnustuksen esitysoikeuksista riideltäisiin hovioikeudessa. Olennaista kuitenkin on, että tekijänoikeudessa ei ole kysymys (pelkästään) rahasta.
Eduskunta päätti tekijänoikeuslain käsittelyssä jättää edelleen jumalanpalvelukset lain ulkopuolelle. Sivistysvaliokunta ja perustuslakivaliokunta esittivät asiassa vastakkaiset kannanotot. Mielenkiintoista nähdä, jatkuuko asian käsittely myöhemmin. Nytten siis vanha kummitus on palaamassa oelottelemaan.
Too long, too boring.