Näitä juttuja lueskellessa, ja toki täytyy myöntää että omaakin kokemusta on , tulee mieleen vain yksi asia:äidit eivät osaa päästää poikansa elämään muita naisia.
Onko joku muu huomannut saman? Juuri koskaan ei ongelmaa ole appiukon kanssa tai naisen vanhempien kanssa. Luultavasti miehet oppivat hyväksymään helpommin isänä tyttären tai pois lähdön ja oman elämän hankinnan, ja tyttäriähän äidit opettavat koko pienen elämän valmistautumaan tulevaan äiti-elämään ja kodinhoitoon (laitetaan ruokaa, ommellaan nappeja,siivotaan yms yhdessä)Näin muutos ei tule yhtä shokkina kun äidin kultapojun muutto TOISEN naisen kanssa asumaan.Näille pojille opetettiin enemmän autonkorjausta, kuin makaroonilaatikon laittoa, joten vähemmästäkin se huoli kasvaa, saako poika edes ruokaa?
Omalla kohdallani löysin unelmapojan äitin kullasta... Ikinä en niin suunnitellut,halusin itsenäisen miehen, mutta pinnan alta löytyi ahkera ja reipas mies jonka mamma kuitenkin on päässyt pilalle hemmottelemaan. Äiti tarkistaa joka päivä onko kaikki hyvin, kyselee onko syöty hyvin..tarkistaa raha- asiat ettei vaan tuhlata liikaa (totta, ostimme erään pelin ja mammahan siitä suuttui niin kovin että keskellä yötä piti soittaa ja haukkua kun ei uni tullut silmään kun niin huoletti. Eipä tullut puheenvuoroa väliin että oisi voinut sanoa että rahat olivat minun 20 euroa, joten hän voisi huoletta nukkua)..ja ulkona syöminen (edes kerran kuussa) on kallista, samoin elokuvat ja lomanvietto, vaikka näitä ei tekisi kuin kerran vuodessa..
ymmärrettävästi kyse on kuitenkin miehen ÄIDISTÄ, ei hän voi omalle äidilleen välejäkään poikki pistää, enkä niin haluaisikaan. Haluaisin vain hiukan omaa elämää, omien mokien korjaamista ilman että kukaan sanoo: mitäs minä sanoin.Nuoria ollaan mutta enhän halua leipääni valmiiksi pureskeltuna eteen, haluan koittaa itse ilman kommentteja onnistuuko asia vai ei..Tätä on vaikea saada miestä tajuamaan, hänen mielestä olen vain yliherkkä.
Onko joku muu huomannut saman? Juuri koskaan ei ongelmaa ole appiukon kanssa tai naisen vanhempien kanssa. Luultavasti miehet oppivat hyväksymään helpommin isänä tyttären tai pois lähdön ja oman elämän hankinnan, ja tyttäriähän äidit opettavat koko pienen elämän valmistautumaan tulevaan äiti-elämään ja kodinhoitoon (laitetaan ruokaa, ommellaan nappeja,siivotaan yms yhdessä)Näin muutos ei tule yhtä shokkina kun äidin kultapojun muutto TOISEN naisen kanssa asumaan.Näille pojille opetettiin enemmän autonkorjausta, kuin makaroonilaatikon laittoa, joten vähemmästäkin se huoli kasvaa, saako poika edes ruokaa?
Omalla kohdallani löysin unelmapojan äitin kullasta... Ikinä en niin suunnitellut,halusin itsenäisen miehen, mutta pinnan alta löytyi ahkera ja reipas mies jonka mamma kuitenkin on päässyt pilalle hemmottelemaan. Äiti tarkistaa joka päivä onko kaikki hyvin, kyselee onko syöty hyvin..tarkistaa raha- asiat ettei vaan tuhlata liikaa (totta, ostimme erään pelin ja mammahan siitä suuttui niin kovin että keskellä yötä piti soittaa ja haukkua kun ei uni tullut silmään kun niin huoletti. Eipä tullut puheenvuoroa väliin että oisi voinut sanoa että rahat olivat minun 20 euroa, joten hän voisi huoletta nukkua)..ja ulkona syöminen (edes kerran kuussa) on kallista, samoin elokuvat ja lomanvietto, vaikka näitä ei tekisi kuin kerran vuodessa..
ymmärrettävästi kyse on kuitenkin miehen ÄIDISTÄ, ei hän voi omalle äidilleen välejäkään poikki pistää, enkä niin haluaisikaan. Haluaisin vain hiukan omaa elämää, omien mokien korjaamista ilman että kukaan sanoo: mitäs minä sanoin.Nuoria ollaan mutta enhän halua leipääni valmiiksi pureskeltuna eteen, haluan koittaa itse ilman kommentteja onnistuuko asia vai ei..Tätä on vaikea saada miestä tajuamaan, hänen mielestä olen vain yliherkkä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei. Minulla on ollut noin neljä vuotta tilaisuus tutustua poikani avovaimoon.
Meillä ei ole ollut mitään vaikeuksia, vaikka he ovat viettäneet meillä lähes kaikki viikonloput.
Ajattelen poikani olevan niin fiksun, että itse valitsee seuralaisensa ja huomaan niin käyneen. Poikani on todella itsenäinen ja ennen armeijaa he muuttivat yhteen.
En todellakaan mene kutsumatta tai soittamatta käymään ja kun käyn, huomaan olevani tervetullut. Meillä on todella läheiset välit, voi johtua siitäkin että olen lapseni saanut nuorena ja opetan ylä-asteella, olen nuorten kanssa koko ajan tekemisissä.
Jos tulee vaikeuksia, huumorilla niistä selvitään, ei kannata pingoittaa, jokainen tekee elämällään sitä, minkä parhaaksi kokee.
Nipottaa ei kannata, kenenkään siivoamiset tai pyykit eivät kuulu muille!
Joskus, jos tulee jotain sanomista,niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin minäkin olen pärjäillyt sinänsä mukavan anoppini kanssa.
Ketään ei voi omistaa, ei äiti poikaansa tai toisinpäin.
Onnellista oloa kaikille!