Olen nyt tapaillut muutaman viikon erästä naista. Meillä tuntui jo alussa että kemiat kohtasivat täydellisesti, meillä on yhdessä todella kivaa ja meillä on samanlaiset elämän arvot ja visiot tulevaisuudesta. Olemme jo keskustelleet tulevaisuudesta että haluamme molemmat saada lapsia ja yhteisen kodin ja matkustella yhdessä yms, ja puhuimme molemmat että haluamme oikeasti että suhde tulee kestämään. Muutama päivä sitten kyseinen nainen kertoi että häntä alkoi ahdistamaan suhteen nopea kehittyminen. Hän ei yhtäkkiä ollut enää yhtään oma itsensä, ei vastaile viesteihini, perui sovittuja tapaamisiamme ja en saa hänestä oikein mitään irti enkä viitsisi kokoajan kysellä miten hänellä menee kun saan hänestä sellaisen kuvan ettei halua edes puhua.
Tässä alkaa menemään toivo koko juttuun, harmittaa vaan aivan perkeleesti kun en ole koskaan tavannut ketään kenen kanssa synkkaisi näin hyvin jo alussa ja hänestä tuli lyhyessä ajassa minulle todella tärkeä ihminen..
Kokemuksia vastaavista tilanteista?
Tässä alkaa menemään toivo koko juttuun, harmittaa vaan aivan perkeleesti kun en ole koskaan tavannut ketään kenen kanssa synkkaisi näin hyvin jo alussa ja hänestä tuli lyhyessä ajassa minulle todella tärkeä ihminen..
Kokemuksia vastaavista tilanteista?
Vastaukset 1
Vanhimmat
""Muutama päivä sitten kyseinen nainen kertoi että häntä alkoi ahdistamaan suhteen nopea kehittyminen.""
Voi olla juurikin noin, että hän säikähti. Ei sinua, vaan tilannetta. Tuossa tilanteessa et voi oikeastaan itse tehdä juurikaan mitään muuta kuin antaa ajan kulua. Voisit vaikka muutamien päivien tai viikon parin hiljaisuuden jälkeen ehdottaa asiasta keskustelua. Ja avoimin mielin, ei niin että itse pidät kiinni yhteisestä visiosta tai olleesta alun kemiasta, vaan puhtaalta pöydältä. Saa neitokainenkin vähän aikaa tuumata.
Itse kuulun säikähtäjiin: pidän siitä että suhde kehkeytyy vähitellen, ja mielelläni vältän suuria keskusteluja ainakin suhteen alussa, koska ne sinänsä alkaa melko helposti painaa taakkana - kuin olisi tullut luvattua toiselle jo jotain... ja olisi sittenkin halunnut säilyttää sen alun avoimuuden ja tutustumisen ikään kuin puhtaana.