Kun minä ja avopuoliso olemme päättäneet olla menemättä naimisiin niin sehän hiertää yhtä sukulaistani todella. Pikkuserkkuni äiti on saanut todellakin vanhoillisen kotikasvatuksen jossa seksiä on vasta lupa harjoittaa vihkimisen jälkeen ja sekin lähinnä lapsen tekoa varten. Kun sitten pakostakin oli yhteinen tapahtuma jossa tämä nainen näki minut ja naiseni hän paheksui heti etten ole mennyt naimisiin naiskumppanin kanssa ja lapsikin siitetty avioliiton ulkopuolella, naisen mielestä se kun on syntiä. Sain suuni auki ja totesin että josko kaikki vain hoitasivat omat suhteensa ja antaisivat muiden olla rauhassa. Välit meni poikki ja pysyvät ellen saa anteeksi pyyntöä. Kyllä ihmetyttää tuo vanha käsitys mikä naisella on, vain avioliitto on naisen mielestä ainoa oikea tapa elää ja lapsi pitää siittää avioliitossa ei sen ulkopuolella.
Välit poikki
pienestäkiinni
6314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi Luoja, että sinuako ihmetyttää. Voisitko ajatella, että tämä pikkuserkkusi äiti (aika kaukaista sukulaisuutta vieläpä) on saanut vanhoillisen kasvatuksen ja elää sen mukaisesti. Vain herkkähipiäinen voi suuttua vanhan naisen kommenteista.
Tai sitten hän osui vain arkaan paikkaan.......
Saa suuttuakin jonkun siveellisen haahkan jutuista, pysyis vaan peräkammarissaan lukemassa satukirjaa eli raamattua.
Terveellä itsetunnolla, ei tuollaisesta olla moksiskaan =D =D =D
" Välit meni poikki ja pysyvät ellen saa anteeksi pyyntöä. "
Kirjoitin juuri avioeropalstalle ihmisten erilaisuudesta. Kirjoitan sitä samaa tähänkin. Ihmiset ovat erilaisia ja ajattelevat eritavoin, heillä on eriäviä mielipiteitä. Etenkin vanhoilla ihmisillä on hyvin jäykkiä käsityksiä siitä miten "kuuluu" elää. Heidät on kasvatettu siihen miten "kuuluu". Ei siihen, että he voivat ajatella itse. Etenkään siihen heitä ei ole kasvatettu että jokainen elää omalla tavallaan.
Itse asuin avoliitossa nykyisin jo exäni kanssa pitkään ennen kuin menimme naimisiin. Naimisiin en olisi mennytkään, mutta silloin ajatus lasten syntymästä avioliittoon tuntui hyvältä. Asuin siis avoliitossa, vaikka äidilleni (joka muuten oli läheinen) se oli kova paikka. Hän uhkasi jättää perinnöttä, kertoi "susipareista" ja kaikenlaista soopaa kuten ikivanhoissa suomalaisissa elokuvissa. No ei sen puoleen. Nykyisin vielä "karsastetaan" Keski-Euroopassakin avopareja, jotka ovat vain tämän pohjoisimman pallonpuoliskon normeja. No, joka tapauksessa sain äidin ymmärtämään, että minä olen minä ja hän on hän. Jos häntä hävettää kertoa sukulaisille avoliitostani, salatkoon sen. Nykyisinhän ja jo 30v sitten avoliitto ennen avioliittoa oli pikemmin sääntö kuin poikkeus. Äiti rauhoittui, kun sisarensa lapsetkin alkoivat "harrastaa" avoliittoja. Mitään anteeksipyyntöjä en todellakaan odottanut, en olisi edes halunnut. Ymmärrän, että äitini on kasvanut täysin erilaisissa olosuhteissa ja ympäristössä kuin minä.
Kaikkia ei voi pitää tyytyväisenä kun avoliitossa eletään ja lapsi saatiin sen sain minäkin huomata miehenä. Arvostelijoita löytyi mutta jännä huomio että minun puoleltani niitä ei löytynyt, kaikki olivat naisen lähiomaisia jopa muutama naisen kaveri että johan on kumma mies kun ei kosi, ei taida olla toissaan pitää sua vaan panokaverina ja lapsen äitinä. Ei voi kun nauraa huvittuneena. Pääni olen kuitenkin pitänyt ja elän "naimattomana" elämän loppuun asti.
"Hän uhkasi jättää perinnöttä"
Aika heikko uhkaus kun omaa lastaan ei Suomessa voi jättää perinnöttä.