Menin ja rakastuin mieheen, jolla oli suhteen alusta asti aikomus lähteä kaukomaille töihin. Ja tietenkin kyseessähän nyt täytyy olla palava ensirakkaus. Kerkesimme vajaan puolivuotisen olemaan ja asumaankin tiiviisti yhdessä, mutta se katkerien kyyneleiden täyttämä lentokenttä reissu tuli vääjäämättä vastaan.
Eipä tässä. Voidaan kumpikin keskittyä omaan arkeemme, enkä ole itse lainkaan mustasukkaista sorttia ja luotto on kumminkin puolin moitteeton. Ja näemme taas alkuvuodesta.
MUTTA ongelmaksi muodostuu, ettei miestä kiinnosta pitää yhteyttä kuin vain viestein. Suomalainen tuppisuu, puhuu kun on asiaa ja nuorisoon kun kuulutaan, niin puhelimeen puhuminen tuntuu olevan varsinaista myrkkyä. Tämä piirre ei ollut ongelma, kun kommunikointi onnistui elein, ilmein ja niide harvoin sanoin...mutta nyt vaadin häneltä liikaa halutessani soitella, kun viestein saisi vaivattomammin asiat esitettyä ja hänelle ne riittää. Ei mene läpi päättäväiseen kalloon, että pelkästään äänen kuuleminenkin riittäisi lieventämään ikävää. Kerran viikkoon tai kahteen pitkin hampain antaa mun soittaa, mutta silloinkin kyseessä on yksinpuhelu ja muistaa aina tuumata mun olevan ihan hölömö puheluineni.
Te joilla on kokemusta omista uskomattomista jääräpäistä, taikka sattutte olemaan itse tämänkaltaisia (oikeasti tietyissä tilanteissa ihastuttavia) tapauksia niin heittäkääpä vinkkiä tulemaan :)
Painostus, syyttely ja erolinjaa välttelen.
Eipä tässä. Voidaan kumpikin keskittyä omaan arkeemme, enkä ole itse lainkaan mustasukkaista sorttia ja luotto on kumminkin puolin moitteeton. Ja näemme taas alkuvuodesta.
MUTTA ongelmaksi muodostuu, ettei miestä kiinnosta pitää yhteyttä kuin vain viestein. Suomalainen tuppisuu, puhuu kun on asiaa ja nuorisoon kun kuulutaan, niin puhelimeen puhuminen tuntuu olevan varsinaista myrkkyä. Tämä piirre ei ollut ongelma, kun kommunikointi onnistui elein, ilmein ja niide harvoin sanoin...mutta nyt vaadin häneltä liikaa halutessani soitella, kun viestein saisi vaivattomammin asiat esitettyä ja hänelle ne riittää. Ei mene läpi päättäväiseen kalloon, että pelkästään äänen kuuleminenkin riittäisi lieventämään ikävää. Kerran viikkoon tai kahteen pitkin hampain antaa mun soittaa, mutta silloinkin kyseessä on yksinpuhelu ja muistaa aina tuumata mun olevan ihan hölömö puheluineni.
Te joilla on kokemusta omista uskomattomista jääräpäistä, taikka sattutte olemaan itse tämänkaltaisia (oikeasti tietyissä tilanteissa ihastuttavia) tapauksia niin heittäkääpä vinkkiä tulemaan :)
Painostus, syyttely ja erolinjaa välttelen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ite oon ollu vasta samassa tilanteessa. Yhteydenpito hiipunut pikkuhiljaa ja mies ei sitä tuntunut kaipaavan ja nyt lähettää vaan jonkun tosi lyhyen viestin ehkä kahden viikon välein. En oikeestaan edes tiedä ollaanko enää yhdessä vai ei. Jotenkin semmonen olo, että hänelle on aivan sama odottelenko täällä häntä vai en ja pitää mun tuntemuksia pilkkanaan tai väheksyy niitä. Kaukosuhteessa mun mielestä pitäisi pystyä tekemään välillä ees kerran pari kk kunnon skype ym puhelut jos on mielenpäällä jotain. Itestä tuntuu, että tunteita taisi olla mulla enemmän pelissä kuin hänelle ja hän halusi, että hällä on vaan joku varalla täällä Suomessa kun tulee tänne. Mutta tää on vaan mun kokemus ja sun miehes voi olla erilainen kuin mun. Mä ainakin oletan, että ollaan erottu kun ei enää juuri pidä yhteyttä ja oonkin jo Tinderissä juttelemassa muille. En jää tyhjää odotteleen jos minun tarpeita ei oteta yhtään huomioon ja vähätellään niitä "akkojen jutuiksi" kun kyllähän se on kahden kauppa ja saahan siinä mieskin jotain. Sitoutunut mies toimii mun mielestä eritavoin ja haluaa soitella ym. pitää yhteyttä ja ratkoa myös ongelmat. En kuitenkaan kannusta toimimaan kuten minä toimin eli jos sun mielestä kuitenkin ootte vielä yhdessä niin ei kannata sitä Tinderiä vielä laittaa eikä pettää toista. Jos vaan saatte jotenkin puhuttua asioista. Voithan sä viimeistään sitten kun hän Suomeen tulee vähän kyseenalaistaa koko hommaa, että tuleeko sun tarpeet tyydytettyä ja onko hän halukas tekeen jotain sen eteen, että saatte homman toimimaan. Tekosyyksi ei käy kiire.
Parisuhteeseen kuuluu kiinnostus toisesta, kuulumisten kysely, juttelu, ajatustenvaihto. Ei nuori ikä tätä asiaa miksikään muuta, eikä suomalaisuus.
Tottakai sitä voi olla vaikka kuuromykän kanssa parisuhteessa ja tulkita asiat ilmeistä ja eleistä. Se vaan ei pidemmän päälle toimi. Kaukosuhde ei toimi ensinkään, jos ei ole kommunikaatiota kuin lyhyin viestein. Ja toinen on jopa sitä mieltä että yhteydenpito on aika lailla turhaa eikä asiaa toiselle ole.
Mun mies esimerkiksi soitti seurusteluaikana videopuhelun joka päivä silloin kun ei ehditty näkemään, vaikka asuttiin vain 5 km päässä toisistamme. Aina oli jotain asiaa, vaikka mitä kuuluu ja halus vaan nähdä toisen. Nykyään ollaan avoliitossa.
Joko hyväksyt sen että mies on kommunikointikyvyiltään liki viisivuotiaan tasolla, tai sitten menet eteenpäin ja mietit uudestaan aiotko jatkaa suhdetta missään muodossa sitten kun hän palaa matkaltaan.
Minä en tollaseen mieheen tuhlais aikaa ja tunteita,enää. Kertoo aika paljon jos ei yhtään halua kuulla rakkaansa ääntä ja kuulumisia,pitää anella yhteydenpitoa. Itteäs turhaan kidutat tollasen tunnekylmän tyypin kanssa ja se muuten pahenee iän myötä..
Noin käy kun vain ulkonäkö ratkaisee.
Ja samaan aikaan haukutaan mies siaksi jos mies kehtaa vaatia tyttöystävältä tapaamisia edes joskus eikä tyydy pelkkään viestittelyyn.
Itse elän kaukosuhteessa naiseni kanssa. kello nyt 5 aamulla olen saanut 6 viestiä ja yhden valokuvan, tälle päivälle.
Normaalipäivänä puhumme nyt noin 3 tuntia puhelimessa. tunti aamulla ja 2 illalla.
talviaikaan siirtyminen vähensi tunnilla puheluita :) . Aikaero kasvoi tunnilla.
Kyllä nukkuakin voi mese auki :) Luo kuulemma turvallisuutta.
Näin meillä. Mut meille tämä sopii.