Läheiseni on elänyt 25 vuotta avioliitossa, joka on kuin oppikirja henkisestä helvetistä. Aviomies on ottanut suhteessa kyseenalaistamattoman diktaattorin paikan ja hallinnut aina piiloaggressiivisella käyttäytymisellään koko perheen elämää. Hän ei ole kuitenkaan väkivaltainen hakkaajatyyppi, eikä käytä alkoholia. Vieraille ihmisille hän esittää mitä herttaisinta vanhaa hassua ukkelia, vaikka onkin aina ollut perhepiirissä sairaalloinen psykonatsi. Hän oli lisäksi jossain vaiheessa fanattinen uskonkiihkoilija, mikä tosin on ajan myötä laimentunut.
Henkinen väkivalta on kuitenkin jatkunut koko avioliiton ajan. Mies kuvainnollisesti istuu perheen yhteisen yritystoiminnan ja maatilan myymisen kautta kertyneiden rahavarojen päällä, eikä anna vaimonsa käyttää rahoja ilman todella pätevää syytä (kuten esim. hammaslääkäri tai sairaalalasku). Jokaista lanttia on vaimon pyydettävä kuin lapsen viikkorahaa ja pyytämiseen liittyy yleensä nöyryyttämistä, vittuilua ja mielivaltaista kieltämistä ("tuommoiseen humpuukiin ei tarvitse rahojaan laittaa").
Mies itse on eläkkeellä, nainen on selkeästi työkyvytön, mutta ei ole saanut eläkepäätöstä. Miehellä on talletustilillä maatilan myynnistä saatu omaisuus, jota hän vartioi pedon raivolla. Tosin hän kyllä saattaa päräyttää omiin hankintoihinsa isohkonkin summan, kun sille päälle sattuu. Pariskunnalla on käsittääkseni avioehto. He ovat kuitenkin eläneet ja työskennelleet yhdessä 25 vuotta ja kaikki perheen tulot ovat menneet miehen pankkitilille. Naisella ei ole enää edes omaa tiliä, kun ei ole mitään tulojakaan.
Nainen on henkisesti niin masentunut, alistettu ja nöyryytetty, ettei edes kykene menemään virastoihin hakemaan itselleen mitään tukea, ei työttömyyskorvausta, päivärahaa tai muutakaan. Hän on niin maahan poljettu, ettei pystyisi pitämään huolta edes työkkärilappujen täytöstä, saati sitten virastoissa asioimisesta oma-aloitteisesti. Nainen on pitkän tuntemiseni perusteella kuitenkin älykäs, herkkä, henkisesti miestään huomattavasti terveempi, mutta täysin nujerrettu, katkeroitunut ja psykoosin partaalle ajettu. Häneltä on viety tuossa avioliitossa ihmisoikeudet, eikä hänen asemansa ole kotitalousorjaa kummempi: katto pään päällä ja ruoka sentään hänelle sallitaan. Miehen sukulaiset käyvät silloin tällöin tukemassa miestä ja osoittamassa halveksuntaansa naiselle.
Maalaisjärjelläkin ajateltuna nainen on työkyvytön: paha selkäkuluma leikattu, molemmat polvet leikattu, korkea verenpaine, sydänkohtaus takana, kulumavikoja kaularangassa, kilpirauhassairaus jne. Lääkäri oli hänestä tekemässään pikadiagnoosissa sitä mieltä, ettei tämä lähes kuusikymppinen nainen ole silti tarpeeksi sairas päästäkseen eläkkeelle.
Tietäisikö teistä kukaan, onko nainen edes oikeutettu avioliitossaan saamaan mitään yhteiskunnallista tukea? Miehen rahoja hän ei hingu lainkaan, haluaisi vain päästä elämään rauhassa vanhuutensa kyttäävän miehensä silmän alta ja sen verran rahaa, että voisi maksaa omat välttämättömimmät tarpeensa ja jotain harrastaa päiviensä piristykseksi. Mies nälvii häntä jatkuvasti siitä, että kaksi ihmistä joutuu elämään hänen surkealla 500 euron eläkkeellään ja hän joutuu maksamaan perheen kaikki laskut. Nainen ei saisi tämän takia edes soittaa puheluita perheen puhelimella… ei edes omille lapsilleen. Kahvin juontiakin mies kyttää silmä kovan. Uskomatonta mutta totta.
Mitä naisen tulisi tehdä, kun hän ei ole kykenevä puolustamaan omia etujaan? Kehen ottaa yhteyttä, miten pyristellä irti tuosta helvetistä? Mies puolustautuu avioeron puheeksi tullessa, että millä nainen kuvittelisi yksin elävänsä, hän muka on ottanut selvää sosiaaliviranomaiselta, ettei nainen saisi mistään mitään, jos lähtisi omilleen.
Neuvokaa joku. Ystävän sydän särkyy katsellessa, kuinka tuo nainen vähän kerrassaan menettää loputkin mielenterveydestään ja elämänhalustaan.
Henkinen väkivalta on kuitenkin jatkunut koko avioliiton ajan. Mies kuvainnollisesti istuu perheen yhteisen yritystoiminnan ja maatilan myymisen kautta kertyneiden rahavarojen päällä, eikä anna vaimonsa käyttää rahoja ilman todella pätevää syytä (kuten esim. hammaslääkäri tai sairaalalasku). Jokaista lanttia on vaimon pyydettävä kuin lapsen viikkorahaa ja pyytämiseen liittyy yleensä nöyryyttämistä, vittuilua ja mielivaltaista kieltämistä ("tuommoiseen humpuukiin ei tarvitse rahojaan laittaa").
Mies itse on eläkkeellä, nainen on selkeästi työkyvytön, mutta ei ole saanut eläkepäätöstä. Miehellä on talletustilillä maatilan myynnistä saatu omaisuus, jota hän vartioi pedon raivolla. Tosin hän kyllä saattaa päräyttää omiin hankintoihinsa isohkonkin summan, kun sille päälle sattuu. Pariskunnalla on käsittääkseni avioehto. He ovat kuitenkin eläneet ja työskennelleet yhdessä 25 vuotta ja kaikki perheen tulot ovat menneet miehen pankkitilille. Naisella ei ole enää edes omaa tiliä, kun ei ole mitään tulojakaan.
Nainen on henkisesti niin masentunut, alistettu ja nöyryytetty, ettei edes kykene menemään virastoihin hakemaan itselleen mitään tukea, ei työttömyyskorvausta, päivärahaa tai muutakaan. Hän on niin maahan poljettu, ettei pystyisi pitämään huolta edes työkkärilappujen täytöstä, saati sitten virastoissa asioimisesta oma-aloitteisesti. Nainen on pitkän tuntemiseni perusteella kuitenkin älykäs, herkkä, henkisesti miestään huomattavasti terveempi, mutta täysin nujerrettu, katkeroitunut ja psykoosin partaalle ajettu. Häneltä on viety tuossa avioliitossa ihmisoikeudet, eikä hänen asemansa ole kotitalousorjaa kummempi: katto pään päällä ja ruoka sentään hänelle sallitaan. Miehen sukulaiset käyvät silloin tällöin tukemassa miestä ja osoittamassa halveksuntaansa naiselle.
Maalaisjärjelläkin ajateltuna nainen on työkyvytön: paha selkäkuluma leikattu, molemmat polvet leikattu, korkea verenpaine, sydänkohtaus takana, kulumavikoja kaularangassa, kilpirauhassairaus jne. Lääkäri oli hänestä tekemässään pikadiagnoosissa sitä mieltä, ettei tämä lähes kuusikymppinen nainen ole silti tarpeeksi sairas päästäkseen eläkkeelle.
Tietäisikö teistä kukaan, onko nainen edes oikeutettu avioliitossaan saamaan mitään yhteiskunnallista tukea? Miehen rahoja hän ei hingu lainkaan, haluaisi vain päästä elämään rauhassa vanhuutensa kyttäävän miehensä silmän alta ja sen verran rahaa, että voisi maksaa omat välttämättömimmät tarpeensa ja jotain harrastaa päiviensä piristykseksi. Mies nälvii häntä jatkuvasti siitä, että kaksi ihmistä joutuu elämään hänen surkealla 500 euron eläkkeellään ja hän joutuu maksamaan perheen kaikki laskut. Nainen ei saisi tämän takia edes soittaa puheluita perheen puhelimella… ei edes omille lapsilleen. Kahvin juontiakin mies kyttää silmä kovan. Uskomatonta mutta totta.
Mitä naisen tulisi tehdä, kun hän ei ole kykenevä puolustamaan omia etujaan? Kehen ottaa yhteyttä, miten pyristellä irti tuosta helvetistä? Mies puolustautuu avioeron puheeksi tullessa, että millä nainen kuvittelisi yksin elävänsä, hän muka on ottanut selvää sosiaaliviranomaiselta, ettei nainen saisi mistään mitään, jos lähtisi omilleen.
Neuvokaa joku. Ystävän sydän särkyy katsellessa, kuinka tuo nainen vähän kerrassaan menettää loputkin mielenterveydestään ja elämänhalustaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Asiassa auttaa parhaiten lakimies. Kunnalta saa ilmaista oikeusapua ja Suomessa on myös järjestöjä, jotka tarjoavat neuvontaa ilmaiseksi. Tämä siis koskien yhteisen omaisuuden jakamista ja eron juridista puolta.
Mies on väärässä sanoessaan, ettei nainen saisi avioeron jälkeen sosiaalitoimelta apua. Tottakai hän saa! Ei mies voi etukäteen sinne soittaa ja saada jotakin faktapäätöstä asiasta, sillä jokainen asiakas käsitellään tapauskohtaisesti. Mikäli vaimolla ei ole tuloja, hänelle kuuluu täysimääräinen toimeentulotuki. Lisäksi pienituloisena hän saa Kelalta asumistukea. Apua voi myös pyytää seurakunnalta, joilla on määrärahoja varattu tällaiseen työhön. He voivat harkinnan mukaan maksaa jopa takuuvuokria, laskuja ja heiltä saa tietenkin viikoittaisen ruoka-avustuksen, jolla jo yksistään pärjää hienosti ja pysyy hengissä.
Jos vaimo päättää lähteä (toivottavasti ja mahdollisimman pian!), kannattaa siihen pyytää apua sosiaalitoimelta. Heidän kauttaan on mahdollista järjestää asunto, huonekalut ja välttämättömimmät tarvikkeet uuden elämän aloittamiseen. Lisävauhtia operaatioon saadaan, jos lääkärikin toteaa masennuksen ja esimerkiksi mielenterveystoimisto tukee muuttopäätöstä. Tällöin eri viranomaiset voivat toimia yhdessä edistääkseen naisen asiaa. Etenkin kun heille tekee selväksi, että naisen elämänlaadun surkea tila on miehen aiheuttamaa. Toimeentulotuki ja sosiaalitoimen apu on lakisääteistä, joten siihen ei yksittäisen ihmisen mielipiteet tai etukäteissoitot vaikuta.
Keinoja on monia. Naisen on vain itse rohkeasti päätettävä lähteä. Ensimmäiset viikot ovat vaikeimmat, jos ei ole suoraanomaa asuntoa mihin muuttaa, mutta toivottavasti hänellä on tuttavia tai ystäviä, joiden luona voi majailla kunnes asiat selviävät. Ja ne selviävät. Kenenkään ei ole enää nykyisin pakko olla huonossa avioliitossa, sillä apua on tarjolla turvakodeista kriisipuhelimiin ja diakoniatyöstä tukiasuntoihin. Pitää vain ottaa se apua vastaan.
En ota tuohon rahapuoleen kantaa, kun tuntuu siltä, että melkein ko. nainen voisi omat vaatteensakin antaa, jos vain pääsisi miehestä eroon. Rahalla ei niinkään väliä...
Luultavasti nainen on niin huonossa jamassa, ettei itse kykene selkeästi ajatettelemaan tai toimimaan.
Minusta hyvien ystävien täytyisi nyt häntä auttaa. Ottaa vaikka yökylään tai keksiä jokin "syy" päästä joksikin aikaa pois kotoa.
Sitten vain perheneuvolaan, sosiaalityöntekijöiden tai jopa lääkäri voisi tulla kysymykseen. Takuulla jokin masennuksen poikanen vähintäänkin on muhimassa, ellei suurempikin...
Lääkäri voisi sitten määrätä keskusteluterapiaa ja sitä kautta ko. naisen silmät avautuvat ja hän kykenee tekemään ratkaisuja.
Mielestäni ystävät ovat nyt kuitenkin se nro 1. Voisit sinä vaikka soittaa johonkin ja kysellä miten toimia ja auttaa. Varata vaikka ko. naisen puolesta ajan ja menisitte yhdessä. Hän tarvitsee roppakaupalla tukea.
Itse elin aika miedossa "perhekriisissä" koko ajan, mutta jo se mietokin oli kamalaa. Saati tuollainen.
Kävin keskustelemassa ja sitten vain lähdin. Aloin näkemään asioita.
Kaikkea hyvää hänelle, sinulle ja samankaltaisessa tilanteessa oleville.