Fx linssit Dx rungossa

Fx-linssi on yleensä isompi, painavampi ja kalliimpi kuin vastaava Dx-linssi. Dx-rungon pienempi kenno rajaa kuvaa ikään kuin se olisi otettu 1,5 kertaa suuremmalla polttovälillä, mikä voi olla tilanteesta riippuen toivottua tai ei. Enpä nyt muuta keksi.

Osa FX linsseistä toimii hyvin DX rungossa. Dxomark testaa runkojen ja objektiivien yhteensopivuutta, FX rungoilla on testattu vain FX laseja, mutta DX rungoilla myös FX laseja, joten voit Dxomarkin sivuilta katella testejä miten mikäkin FX lasi toimii DX rungossa. Esim.https://www.dxomark.com/Cameras/Nikon/D7100---Lenses-tested
Kaikkia DX runkoja ei ole testattu eikä toki kaikkia käyviä objektiiveja.

Minulla on sekä DX että FX runko. Kroppiin on mutama lasi koska siten saa kevyemmän yhdistelmän mutta suurin osa laseistani on FX:lkle ja ne kuten makro 105mm F2.8, laajakulma 16 - 35 F4, pitkä 300mm F4 jne toimivat yhtälailla molemmissa ja myös nuo DX lasit FX rungossa mutta kuvaavat vain kennon keskiosalla kuten DX rungossakin., saman alueen valottaen. Tuo FX optiikka DX rungossa antaa kuvan optisen pituuden kasvusta koska kuvakulma muuttuu esim 300 mm -> 450 mm samaan hintaan.

Molemmin toimii mutta en hirveästi näe syytä käyttää DX optiikkaa FX rungossa kuin hätätapauksissa kun muuta mahdollisuutta ei ole ja hyvä aihe tuppaa päälle.

Vanhojen laadukkaiden objektiivinen piirtokyky on mitoitettu kinofilmille. Nyt APS-C lennoista revitään irti aikamoisia tarkkuuksia. Vanhat objektiivi toimivat, mutta eivät anna läheskään kaikkea, mitä lennosta saisi.

Canonistille. Ymmärsin kyllä että aloittaja ei tarkoittanut varsinaisesti mitään vanhoja filmiajan optiikoita, vaan ihan näitä nykyisiä kinokennoiselle sopivia objektiiveja versus aps-c kennoisille sopivia.
Nikonilla FX ja DX lyhenteet näille. Ja kennoille kansansuussa käytettävät nimitykset ”täys-” ja ”croppikennoiset”

Piirto riippuu aina objektiivista. Jos FF objektiivi on marginaalinen tarkkuudeltaan, niin tulos kropilla ei ole hyvä. Tony Northrup mainitsi erityisesti Canonin 70-200 mm f/2.8:n ykkösmallin. Sen piirto riittää täyskennolla n. 20 megapikseliin. Kropilla saa vain n. 40% pikseleistä, joten jos sitä käyttää 18-24 megapikselin kennolla, ei jälki ole hyvää. Ei se silti huonompi ole kuin esim. 55-250 mm, mutta hinta on toinen. Objektiivin kakkosmalli on sitten selvästi parempi ja antaa esim. 750D:llä 14 megapikseliä kahdeksan sijaan. Sama ongelma tietääkseni voi olla myös filmikauden objektiiveilla.

Omasta kokemuksesta sanoisin, että huippu tarkat FX lasit (kuten esim 105 2.8 af-s vr macro) piirtää täysin mainiosti myös pikselitiheällä dx kennolla, kuten myös pikselitiheällä fx kennolla. Vanhat zoomit saattoi mennä vielä jollain 6mpix kennolla, mutta kyllä nuo vanhat zoomit ovat auttamatta surkeita nyky kameroiden kennoille. Joku perus 18-55 kroppikennon muovirimpula lyö kuvanlaadultaa kirkkaasti vanhat ammattilasit, kuten 35-70/2.8 (paitsi bokehissa)

Ymmärtääkseni objektiivi ”piirtää” täysin samanlaisen kuvan riippumatta siitä minkäkainen tai minkäkokoinen kuvapinta on sen takana ja myös silloin kun sitä ei ole kiinnitetty kameraan.
Kokonan toinen asia on sitten se tietääkö kamera (softa) minkälainen objektiivi siihen on liitetty ja mitä softa tekee kuvalle ennen tallennusta. Korjaako kameran softa vääristymiä, vinjetointia, pakkaako se kuvaa jne. Eli on kysymys kameran tekemän kuvankäsittelyn ja objektiivin yhteensopivuudesta.

Fx (eli FF) optiikka aiheuttaa vajaakennoisessa kamerassa enemmän heijastumia kuin Dx (APS-C) optiikka, eli kontrasti putoaa karvan verran. Tämä johtuu tietysti siitä että optiikka tekee kameraan turhan ison eli kuvaympyrältään liian suuren kuvan. Ylimääräinen valo kimpoilee sinne tänne. Tämä nyt on ensiksi mieleen tuleva haitta.

Se, että Fx optiikasta käytetään vain terävin keskikohta Dx rungossa saattaa olla enemmän legendaa kuin totta, siis siinä mielessä, että Dx optiikat on voitu optimoida pienemmälle kuvaympyrälle = helpompi suunnitella ja valmistaa = todellisuudessa terävämpi kuva kuin suuriympyräisessä saman polttovälin Fx optiikassa. Tämä on arvailua, mutta saattaa olla totta.

Kaikki vanhat hienot filmiajan optiikat eivät välttämättä toimi yhtä hienosti digikennoilla, koska digikenno ei siedä liian vinosti tulevia valonsäteitä. Tästä syystä esimerkiksi monet klassiset Leica/Voigtlander/Contax laajakantit tekevät digikamerassa suttua reunoihin, vaikka ne filmillä olivat aikanaan ylivertaisia, niissä takalinssi on liian lähellä kennoa. Samoin tietyt konstruktiot (suora takalinssi, esim.) eivät toimi digikennon kanssa, koska niistä saattaa tulla linssipinnan ja kennon välille kimpoileva heijastus. Tämä nyt ei liity tähän otsikon Fx/Dx vertailuun, mutta kun vanhat linssit mainittiin niin koskettelenpa tätäkin ongelmakenttää hieman.