Työnarkomaanista juoppo

Olen 50-vuotiaan isäni ainut lapsi. Olen itsekkin jo aikuinen ihminen.
Pienenä isäni oli töissä 6/7 päivää viikossa (otti oman juopon isänsä velkaisen firman ja maksoi velkoja tämän kuollessa viinan ja viagran sekoitukseen 2004). Isäni oli aina uupunut ja ei tehnyt kanssani mitään. Minulla ei ollut muita sisaruksia ja asuin maaseudulla, missä ei muita lapsia ollut. Äitini kanssa olemme läheisiä.
Isäni käytös alkoi muuttua siinä 3-4 luokan aikana ja hän alkoi suuttua pienistäkin asioista. Hän heitti puhelimensa kraniitti takkaamme päin ja huusi. Hänellä kului n.1 puhelin 3kk aikana. Kerran heitti puhelimen kaivoon vaikka se oli vain kostunut ja Pariisin matkakuvia meni siinä samassa, jonkun ojaan.
Isäni on aina ollut hyvin taipuvainen kaljan juoja. Hän joi ennen vain viikonloppuisin, koska hän oli yrittäjä LVI alalla, niin autolla piti pystyä ajamaan arkisin aamu 6- ilta 7. Aina kun isäni suuttui hän ei koskaan pyytänyt anteeksi, vaan syytti minua ja äitiäni että: "kuinka meidän olemassa olomme hermostuttaa häntä".
Isäni suuttui niin naurettavista aiheistakin. Esim. olimme lähdössä Thaimaaseen lomalle 3vk ja äitini kysyi isäni mielipidettä "pitäisikö jättää ohjelappu katkasioista"(meillä oli valehtelematta miljoona katkaisijaa talossamme ja niitä piti painaa kun pin koodia, että sai jonkin pälle ja toisen sammumaan), milloin isäni raivostui todella kovin ja rikkoi sekä heitti tavaroita. Isäni on myös silmieni edessä taivuttanut läppärini rikki polveaan vasten (syytä ei ollut), hän heitti liha ja leipä veitsiä minua päin, koska en kuulemma vienyt roskia ? aikaan vaan vasta kun äitini pyysi.
Emme voineet enää matkustaa minnekään perheenä. Isäni sai hirveän slaaki kohtauksen Tallinassa kun olin 14 ja vanhemmillani oli 15 vuotis hääpäivä, ja tämän draaman sai hotellissa (hotellin loungessa) aikaan kuohari pullon hinta mikä maksoi 12 euroa, vaikka häntä odotti pre orferista tilattuna yli 250l kaljaa!!! (Kaljan hän joi alle 2,5vk)
Myös hän huusi risteilyllä ollessamme, että hän tappaa itsensä ja katosi, koska englantilainen nainen tuli huutamaan minulle ilman syytä.
Myös kun olin lukion abi, muistan kuinka kerran tein ruokaa ja isäni oli ottanut jo varmaan 9 olutta, tuli hakemaan uutta jääkaapista ja minulla oli paha nielutulehdus joten nieleskelin todella usein. Hän yhtäkkiä osoitti minua sormellaan ja sanoi "nielaise vielä kerran niin......." ja minun oli pakko nielaista. Hän heitti olut tölkin seinään (reikä tuli eikä muuten pieni) ja kaljaa vaan suihkusi ympäri keittiötä ja olohuonetta. Hän huusi ja alkoi tökkimään sekä kuristamaan minua. Hän syytti minua siitä että :"Mikset ole töissä?! Omistan tämän talon! Vittu mä tapan sut kun mukut!".... Hän meni jääkaapille ja otti uuden kaljan ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nukahti 10min sisällä päissään sohvalle.
Koskaan ei ole isäni pyytänyt anteeksi minulta tai äidiltäni. Hän kotrolloi elämäämme ja olimme/olemme vielä osittain hänen armoillansa. Ketään ei uskoisi meitä, koska isäni osaa näytellä sukulaisten ollessa paikalla. Hän on nukkunut sohvalla viimeiset 12-14 vuotta ja minä jouduin pienenä lapsena nukkumaan äitini kanssa suljetussa huoneessa, jotta isä ei pääsisi "yllättämään".... Jos isäni suuttui toisinaan niin hän vaan katosi. Kun asuimme lapsuuden kodissani, niin hän tuli töistä kotiin ja minulla oli yläaste ikäisenä jotain sanaharkkaa äitini kanssa. Hän huokaisi, paiskaisi oven takaisin kiinni ja katosi 3 päivän ajaksi. Myös isäni katosi kerran, niin että auto ei pihasta tällä kertaa lähtenyt, eikä puhelin ym. Lähti van kalsarit päällä jonnekkin ja tuli kotiin 3 aikaan yllä. Syytä siihen en tiennyt.
Hän ei koskaan välittänyt, tukenut eikä ollut isä ja aviopuoliso kenellekkään.
olen katkaissut välini isääni ja äitini on ajatellut hakea eroa. Olen harkinnut lähestymis kiellon hankkimista, kun on uhannut niin monta kertaa tappavansa minut ja äitini. Muistan etten saanut soittaa poikaystävälleni sunnuntaisin, koska isäni oli humalassa nukahtanut jo iltapäivä 5, ja soittoni kuulemma herätti hänet. Isäni uhkasi myydä tavarani ja kebytmoottoripyöräni silloin. Osan tavaroistani hän tuhosi ja vei kaatopaikalle.

Onko normaalia tämä minun lapsuus ollut? Olenko monsteri jos en halua isääni elämääni enää uudelleen? Monesti kysyin itseltäni pienenä, että onko tämä väkivaltaa? Väkivallasta on tullut fyysisempää vasta, kun olin itsekkin n.15-16 vuotias. Olen aina ollut sinisilmäinen ja uskonut toisista hyvää loppuun asti. En koskaan äitini kanssa väittänyt isälle oikein vastaan ja aloimme uskoa, että isän käytös tosiaan oli meidän vikamme.