Tutkimus: uskonto ja kirkko eivät ole suomalaisille pyhiä

YLE tapansa mukaan kaunisteli uutisissa tilastoja. "Yksi kuudesta pitää kirkkoa ja uskontoa pyhinä", vaikka yksi seitsemästä olisi lähempänä totuutta.

Näin tuon tutkimuksen ja en viitsinyt edes lukea, mitä se sisälsi. "Pyhä" jo sanana sai väristyksiä, ei mun juttu.

Tuossa tutkimuksessa oli "pyhä" määritelty aika mielenkiintoisesti. Se oli otettu pois uskonnollisesta käytöstä.

Uskonto ja kirkko rahastavat sinua. Minua ei. Erosin kirkosta enkä usko mihinkään uskontoon.

Kun käytetään uskonnollista termiä pyhä, silloin odottaisi uskonnollisesti värittyneitä vastauksia. Siihen nähden uskontoa piti pyhänä yllättävän harva.

Vaikka en pidä ajatuspaha e2:sta kovin laadukkaana tutkijatahoa, on toki hyvä että tulee tämän kaltaista uutisointia.

Itse en edes ymmärrä miksi kirkon tulisi olla pyhä.
Mielestäni kirkko on valtahierarkinen toimija omia jäseniään kohtaan.
Lisäksi kirkko vääristää kilpailua monilla aloilla.


"Sen sijaan 44 prosentille suomalaisista luonto on pyhää. Suomalaisten kirkko taitaakin olla sanan mukaisesti metsässä"

Ei ole kauaa aikaa, kun kirkko sai julkisuutta kaadettuaan pyhää metsää ihan hullun kiimassa.

Minun on kauhean vaikea ajatella mikä olisi minulle -- tai kenelle tahansa tavalliselle maalliselle suomalaiselle -- "pyhää".

Jehovan todistajalle verikielto on pyhä. Jos vaihtoehtona on kuolla tai antaa omien lasten kuolla, sekin on parempi kuin ottaa verta. Ei kai ateistille mikään ole samalla tavalla pyhää?

Pyhä on myös arjesta erotettua. Mutta sellaista pyhää on kaikilla -- juhlat erotamme arkipäivästä pukeutumisella, ruualla jne.

Pyhä voi tarkoittaa kokemusta. Kun kiipeän puurajan yläpuolelle, tuntuu vain tuuli ja koen jotain, mitä on kuvattu sanalla "syvähenkinen". Onko se minulle pyhää?

Pyhä, pyhyys
14.10.2016 • YDINKOHDAT / P
Pyhä (heprean kadosh tai kodesh) tarkoittaa jotakin erotettua. Sanat viittaavat asemaan tai tilaan, joka poikkeaa aikaisemmasta. Pyhän vastakohta on epäpyhä (hepr. hol). Puhtaus on merkitykseltään hyvin lähellä pyhyyttä, joka on erotettu epäpyhästä ja saastaisesta.

Ihmisestä tai hänen ympäristöstään puhuttaessa Vanha testamentti tarkoittaa pyhyydellä sitä, mikä on erotettu epäpyhästä. Tällaisia ovat esimerkiksi pyhät paikat, Beetel, palavan pensaan ympäristö, Siionin vuori ja Kanaanin maa. Pyhällä tarkoitetaan myös jotain mikä on erotettu Jumalaa ja hänen palvelustaan varten, kuten kaikkia esikoisia, joitakin henkilöitä (pappeja, profeettoja ym), uhreja, pyhäkköä, jumalanpalveluksen esineitä ja pappien vaatteita. Pyhä oli vihitty Jumalalle ja osallinen hänen ominaisuuksistaan.

Jumalan pyhyys on erilaista kuin paikkojen tai ihmisten pyhyys. Se ei ole Jumalan yksittäinen ominaisuus vaan pyhyys on Jumalan olemuksessa. Hän on täyteydessään pyhä, täynnä pyhyyttä.

Vanhassa testamentissa Jumala on ”Israelin Pyhä” (Jes. 1:4; 43:15) tai pelkästään ”Pyhä” (Jes. 40:25). Raamatun mukaan ”vain Herra on Pyhä, ei ole toista” (1. Sam. 2:2). Jumalan nimi edustaa Jumalaa ja siksi hänen nimensäkin on Pyhä (3. Moos. 20:3; Ps. 33:21). Koska Jumala on täynnä pyhyyttä, hänen pyhyytensä vaikuttaa kaikkiin, joiden kanssa hän on kosketuksissa.

Vanhassa liitossa Jumalan pyhyyttä pidettiin nimenomaan synnin ja saastaisuuden vastakohtana. Koska hän on Pyhä, hän on ”kiivas Jumala”, ”kuluttava tuli” syntiä vastaan (5. Moos. 4:24). Pyhyydessään hän asettaa ehdottoman rajan itsensä ja luomakunnan välille: ”Minä olen Jumala enkä ihminen” (Hoos. 11:9; 4. Moos. 23:19). Hän on kolminkertaisesti Pyhä (Jes. 6:3). Ihminen on siksi hengenvaarassa, jos hän syntisenä kohtaa Pyhän Jumalan (Jes. 6:5; Tuom. 13:22).

Jumalan kirkkaus tarkoittaa hänen pyhyyttään sellaisena kuin se ilmenee hänen ilmestyessään ihmisille. Pyhä Jumala on ”valkeus”, hänen pyhyytensä näkyy hohtavana kirkkautena hänen ilmestyessään (Jes. 6:3): ”Israelin Valosta tulee liekki, Israelin Pyhästä tulenlieska, joka yhdessä päivässä polttaa ja nielee Assyrian orjantappurat ja ohdakkeet” (Jes. 10:17). Pyhä Jumala ei kenellekään ole niin vaarallinen kuin hänen lähellään oleville, jotka eivät noudata hänen tahtoaan.

Jumalan pyhyyteen ei kuitenkaan kuulu vain synnin tuhoaminen vaan myös pelastaminen. Jesaja nimittää Israelin Pyhää lunastajaksi (Jes. 41:14; 43:3, 14; 48:17; 49:7). Jumala ilmoittaa nimekseen Pyhä, joka asuu ”korkeudessa ja pyhyydessä”, mutta myös ”murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen” (Jes. 57:15).

Uudessa testamentissa pyhästä ja pyhyydestä käytetään kreikan sanoja hagios ja hosios. Hagios tulee verbistä hadzo, joka merkitsee kunnioittamista tai pelkäämistä.

Uuden testamentin kuva Jumalan pyhyydestä on pitkälti samanlainen kuin Vanhassa testamentissa. Jesajan kirjan kolminkertainen ”pyhä”-huuto kaikuu myös Ilmestyskirjassa (4:8). Pyhä Jumala on ikuinen. Jumalan pyhyys ja kirkkaus mainitaan Uudessakin testamentissa rinnakkain.

Jeesukselle Jumala on Pyhä Isä (Joh. 17:11). Isä meidän rukouksessa pyydetään Jumalan nimen tulemista pyhitetyksi (Matt. 6:9).

Jeesuksen olemus ja teot ilmentävät Jumalan pyhyyttä. Erityisesti Johanneksen evankeliumissa Jeesusta kuvataan pyhäksi. Pietari tunnustaa: ”Sinä olet Jumalan Pyhä” (Joh. 6:69). Näin Jeesus rinnastetaan Jumalaan. Jumala on pyhittänyt hänet ja lähettänyt maailmaan (Joh. 10:36). Jeesuksen pyhyys ilmeni hänen kasteessaan, jossa Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen (Luuk. 3:21-22). Apostolien teoissa käytetään nimitystä Jumalan ”pyhä Poika” (Ap.t. 4:27, 30).

Jumalan pyhyydestä kertoo Uudessa testamentissa myös Pyhän Hengen vuodattaminen. Pyhä Henki vaikuttaa seurakunnassa ja sen armonvälineissä (Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen). Näin Jumalan pyhyys tekee syntisistä ihmisistä pyhiä, Jumalalle erotettuja ja osallisia hänen olemuksestaan. Uskovia kutsutaan usein pyhiksi (Room. 1:7; 2. Kor. 1:1; Ef 1:1; Kol. 1:2). Itsessään he ovat syntisiä, mutta Kristuksen sovitustyön tähden heidät on julistettu pyhiksi ja puhtaiksi. Kristuksessa he ovat pyhiä.

Luterilaisessa kristillisyydessä ei pidetä pyhänä rakennuksia (kirkkoja) tai esineitä. Ne voidaan siunata pyhää käyttöä varten, mutta niissä ei itsessään ole pyhyyttä. Vain Jumalan armonvälineet ovat pyhiä, ja siksi niistä voidaan käyttää nimiä Pyhä Raamattu, Pyhä Kaste ja Pyhä Ehtoollinen. Niiden pyhyys perustuu Jumalan sanan pyhyyteen: ”Sillä Jumalan sana on … ainoa pyhyys, minkä me kristityt tunnemme ja omistamme” (Iso katekismus, 3. käsky, 91). Kristuksen kirkko on uskontunnustuksen mukaan yksi, pyhä, yhteinen (katolinen) ja apostolinen.

Luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan pyhät ihmiset eivät ole lunastuksen välittäjiä eikä heitä tule rukoilla (Augsburgin tunnustus XXI). Heidän kunniakseen ei tule myöskään järjestää palvontaa eikä jumalanpalveluksia, sillä se olisi epäjumala

Vastaus on selvä uskonnottomuudessa: Pyhää ei ole olemassa, joten mitään pyhää ei ole olemassa.

Joka väittää jotain pyhäksi, on totaalisen väärässä, sillä se on vain pelkästään, ja VAIN JA AINOASTAAN mielikuvituksen tuotetta.

Eli epätotta, puhdasta satua, tarua, humpuukia!

Rohkenen esittää teille,että lukekaapa Raamattua,jos tämän uskaltaisitte tehdä ,niin olen vakuuttunut siitä,että teidän ajatukset voivat muuttua hiukan toisenlaiseksi.Raamattu on ylivertainen kirja maailmassa ja sen viisaampaa kirjaa ei ikinä tule toista.Ottakaa huomioon,että Raamatun tekstit istuvat tähän maailman aikaan täysin.Vaikka maailma muuttuu Raamattu aina pystyy täydentämään sitä maailman ajankulusta huolimatta.Eli se pystyy tavallaan tulkkaamaan maailmaa luomisesta nykypäivään ja ajanlaskun loppuun asti ja hiukan raottaa ovea myös iänkaikkisen elämän tuolle puolen.Jumala on valinnut pienen juutalaiskansan,joka on Isä Jumalan silmäterä,Jumala tulee pitämään pienestä Israelin valtiosta huolen loppuun saakka,mikään mahti ei voita Israelia koskaan,ei vaikka koko maailma hyökkäisi sitä vastaan,koska Jumala on sen puolella.Raamattu osaa kertoa millainen ihminen oikeasti on Jumalahan tuntee sinut ja minut paremmin kuin me itse tunnemme itse itsemme.Me emme voi olla häneltä piilossa missään,hän pystyy laskemaan meidän hiuksemme määrän,eli hän tietää ja tuntee kaiken eikä hän ole sidottu aikaan eikä paikkaan,Jumalalle on yksi päivä kuin tuhat vuotta.Eli Pyhä on totta ja itse Pyhyys siinä.
Kiitos.