Voin täydellä sydämmellä sanoa että miehelläni on paras anoppi mitä maa päällään kantaa.Suurperheen äitinä hän on luovinut läpi elämän karikoiden,ilman katkeruuden häivää!
Vaikeassa parisuhteessa elää isäni kanssa,rakastaa lapsiaan ja miniöitään/vävyjään,puhumattakaan lapsenlapsistaan,joita onkin tähän mennessä siunaantunut jo 8,aina ovat tervetulleita vaikka viikoksi hoitoon,jos vanhemmilla on jotain menoja.
Ikinä ei hauku eikä arvostele,asutaan suht. lähellä toisiamme,ja vaikka ollaan sanottu että tule koska haluat,aina soittaa ja varmistaa,ettei tuppaudu väärään väliin.Miniöitään ei arvostele,joskus on vain ohimennen ihmetellyt miksi nykyajan äidit ovat niin väsyneitä,etteivät oikein jaksa lastensa kanssa?Ennen ei siihen ollut aikaa!Ja lapsuuteni hänen kanssaan eläneenä voin kertoa ettei todella ollut,ainakaan hänellä!
Yritämme myös ilahduttaa häntä siskoni kanssa välillä,että pääsisi irti arjesta,reissussa käydään koko perhe ja anoppi mukaan,hauskaa on ollut!Eikä ole äitini mukana lapsenvahdin ominaisuudessa,vaan rentoutumassa ja pitämässä hauskaa.On arki eläkeläisellä arkista puurtamista,siksi haluaa lastenlapsia ympärilleen mahd. usein.
Olen nyt yrittänyt saarnata pienten lasten nostelusta,kun ikääkin jo lähellä 70,mitä vielä!Välillä vihjailen veljilleni joiden lapsia on vaippaiässä,että veisivät muualle hoitoon kun ei se äiti kehtaa sanoa ei,vaikka ei fyysisesti ole aina kykenevä hoitamaan taaperoikäisiä,mutta heillä se ei tunnu menevän jakeluun,vaimoista puhumattakaan!Itsekkyys rehoittaa välillä kyllä meidän suvussa siellä nuoremmassa polvessa.Myönnän itsekin syyllistyneeni moiseen,mutta ollaan mieheni kanssa anteeksi pyydetty kun joskus rankkojakin riitojamme joutunut äitini kuulemaan(myöhemmin,yleensä puhelimitse ja minun keromanani).
Äitini,mieheni anoppi on aarre jota kunnioitamme ja rakastamme,niin myös miniänsä,ja siskoni mies.
Kun muistaisi sanoa sen riittävän usein!Tänään hän kävi kylässä ystävättärensä kanssa,katsomassa koiranpentua,toivat tuoretta pullaa ja puolukkapiirakkaa ym herkkuja,viipyivät 4 tuntia,meillä oli erittäin mukavaa.Ihanaa kun ei tarvi pingottaa puolin eikä toisin.Tietävät etten leivo,joten tuovat tullessaan.En ees kuvittelis hakevani kaupasta valmista,mummille on kunnia-asia että pullat katoavat vauhdilla parempiin suihin,on hänelläkin kuulema suorastaan ylpeä olo leipoessa!En kyllä parempaa pullaa ole muilta saanutkaan,paras oli kun mieheni kanssa ihmeteltiin mikä se taika on,joten äitini tuli kerran meille ja tehtiin pullat yhdessä,kaikki aikuiset.Vaadin saada alustaa taikinan,mieheni jatkoi,äiti seurasi vieressä,
Lopulta valmiit pullat pöytään ja maistamaan.Ei olleet yhtä hyviä kuin mummin pullat!Ainoa kerta kun äitini vähän naureskeli meille..
Miniätkään ei koskaan tarjoa pullaa,muuta herkkua kylläkin,on se niin peto keittiössä!
Haluttaisiin lähteä reissuun tän vuoden puolella,edes risteilylle.Minä,siskoni,miniät ja äitini,ilman lapsia.Aikatauluista vaan on kiinni,kaikki pitää sopia kuukausia etukäteen,ja se ei johdu ainakaan äidistäni.
Ystävilläni on myös hyvät suhteet anoppeihinsa,omani on ollut ikävä kyllä aivohalvauksen saaneena sairaalan kroonikko-osastolla,jo seurusteluajoistamme lähtien,mutta sen mitä ehdin häneen tutustua,oli kaikki myös positiivista.Muisti meni häneltä,aivot tuhoutuneet,20 vuotta katosi jonnekin.
Helsinkiläisinä(syntyperäisinä)ollaan joskus mietitty,että liittyykö nää vaikeat suhteet eri sukupolvien välillä jotenkin pienempiin paikkoihin?Tältäistumalta ajatellen tulee mieleen5-6 kaveripariskuntaa,ilman ongelmia.Eihän kaikkea ystäville toitoteta,mutta uskon kyllä että mulle purettais jos hirveetä kädenvääntöä tai nokkimista olis.
Terveiset kaikille anopeille ja miniöille,ja muistakaa että haudalla on vähän myöhäistä pyydellä anteeksi,pätee myös vävyihin ja appeihin.Ei se niin vaikee sana ole ettei kannattaisi pyytää anteeksi,jos aihetta on.
Me miniät ollaan tulevaisuuden anoppeja(toivottavasti),vai mitä?
Vaikeassa parisuhteessa elää isäni kanssa,rakastaa lapsiaan ja miniöitään/vävyjään,puhumattakaan lapsenlapsistaan,joita onkin tähän mennessä siunaantunut jo 8,aina ovat tervetulleita vaikka viikoksi hoitoon,jos vanhemmilla on jotain menoja.
Ikinä ei hauku eikä arvostele,asutaan suht. lähellä toisiamme,ja vaikka ollaan sanottu että tule koska haluat,aina soittaa ja varmistaa,ettei tuppaudu väärään väliin.Miniöitään ei arvostele,joskus on vain ohimennen ihmetellyt miksi nykyajan äidit ovat niin väsyneitä,etteivät oikein jaksa lastensa kanssa?Ennen ei siihen ollut aikaa!Ja lapsuuteni hänen kanssaan eläneenä voin kertoa ettei todella ollut,ainakaan hänellä!
Yritämme myös ilahduttaa häntä siskoni kanssa välillä,että pääsisi irti arjesta,reissussa käydään koko perhe ja anoppi mukaan,hauskaa on ollut!Eikä ole äitini mukana lapsenvahdin ominaisuudessa,vaan rentoutumassa ja pitämässä hauskaa.On arki eläkeläisellä arkista puurtamista,siksi haluaa lastenlapsia ympärilleen mahd. usein.
Olen nyt yrittänyt saarnata pienten lasten nostelusta,kun ikääkin jo lähellä 70,mitä vielä!Välillä vihjailen veljilleni joiden lapsia on vaippaiässä,että veisivät muualle hoitoon kun ei se äiti kehtaa sanoa ei,vaikka ei fyysisesti ole aina kykenevä hoitamaan taaperoikäisiä,mutta heillä se ei tunnu menevän jakeluun,vaimoista puhumattakaan!Itsekkyys rehoittaa välillä kyllä meidän suvussa siellä nuoremmassa polvessa.Myönnän itsekin syyllistyneeni moiseen,mutta ollaan mieheni kanssa anteeksi pyydetty kun joskus rankkojakin riitojamme joutunut äitini kuulemaan(myöhemmin,yleensä puhelimitse ja minun keromanani).
Äitini,mieheni anoppi on aarre jota kunnioitamme ja rakastamme,niin myös miniänsä,ja siskoni mies.
Kun muistaisi sanoa sen riittävän usein!Tänään hän kävi kylässä ystävättärensä kanssa,katsomassa koiranpentua,toivat tuoretta pullaa ja puolukkapiirakkaa ym herkkuja,viipyivät 4 tuntia,meillä oli erittäin mukavaa.Ihanaa kun ei tarvi pingottaa puolin eikä toisin.Tietävät etten leivo,joten tuovat tullessaan.En ees kuvittelis hakevani kaupasta valmista,mummille on kunnia-asia että pullat katoavat vauhdilla parempiin suihin,on hänelläkin kuulema suorastaan ylpeä olo leipoessa!En kyllä parempaa pullaa ole muilta saanutkaan,paras oli kun mieheni kanssa ihmeteltiin mikä se taika on,joten äitini tuli kerran meille ja tehtiin pullat yhdessä,kaikki aikuiset.Vaadin saada alustaa taikinan,mieheni jatkoi,äiti seurasi vieressä,
Lopulta valmiit pullat pöytään ja maistamaan.Ei olleet yhtä hyviä kuin mummin pullat!Ainoa kerta kun äitini vähän naureskeli meille..
Miniätkään ei koskaan tarjoa pullaa,muuta herkkua kylläkin,on se niin peto keittiössä!
Haluttaisiin lähteä reissuun tän vuoden puolella,edes risteilylle.Minä,siskoni,miniät ja äitini,ilman lapsia.Aikatauluista vaan on kiinni,kaikki pitää sopia kuukausia etukäteen,ja se ei johdu ainakaan äidistäni.
Ystävilläni on myös hyvät suhteet anoppeihinsa,omani on ollut ikävä kyllä aivohalvauksen saaneena sairaalan kroonikko-osastolla,jo seurusteluajoistamme lähtien,mutta sen mitä ehdin häneen tutustua,oli kaikki myös positiivista.Muisti meni häneltä,aivot tuhoutuneet,20 vuotta katosi jonnekin.
Helsinkiläisinä(syntyperäisinä)ollaan joskus mietitty,että liittyykö nää vaikeat suhteet eri sukupolvien välillä jotenkin pienempiin paikkoihin?Tältäistumalta ajatellen tulee mieleen5-6 kaveripariskuntaa,ilman ongelmia.Eihän kaikkea ystäville toitoteta,mutta uskon kyllä että mulle purettais jos hirveetä kädenvääntöä tai nokkimista olis.
Terveiset kaikille anopeille ja miniöille,ja muistakaa että haudalla on vähän myöhäistä pyydellä anteeksi,pätee myös vävyihin ja appeihin.Ei se niin vaikee sana ole ettei kannattaisi pyytää anteeksi,jos aihetta on.
Me miniät ollaan tulevaisuuden anoppeja(toivottavasti),vai mitä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitokset sinulle, joka uskallat työntyä palstalle positiivisella kertomuksellasi. Jokaisesta miniästä on ehkä tulossa aikanaan anoppi, joten toivoisin, että nämä kauhutarinat painuisivat syvälle nuoriin naisiin, jotta eivät sitten itse kostaisi oman anoppinsa aiheuttamia traumoja seuraavassa sukupolvessa.
Kun sinulla on itselläsi noin ihana esimerkki, niin uskon, että asenteesi on samanlainen 20 v. kuluttua, kun itse olet aikuisten lasten äiti ja ehkä anoppikin.
Kaikille anopeille toivon voimia uskoa, että kyllä hekin ovat ihan normaaleja ihmisiä, vaikka ovatkin anoppeja. Miniöillä on ilman muuta ennakkoasenteet miehensä sukua kohtaan, eikä se ainakaan hälvene näistä pahansuovista krijoituksista tällä palstalla.
On niin helppoa ajatella joka asia negatiivisesti.
Harva "paha anoppi" on tällä palstalla kirjoitellut. Ehkä eivät tunnista itseään niistä.
En muuten itsekään, vaikka anoppi olenkin.
Äitisi on mielestäsi aivan ihana anoppi. Mahtaakohan miehesi olla samaa mieltä? Kirjoituksestasi paistoi läpi, että tuskin mieleesi on tullut sitä edes kysyä.
..että mieheni laittaa ennemmin meikäläisen kuin anopin pois elämästään,kun ei mun luonne ole kuulema ainakaan anopilta periytynyt!
Ei pidä olla niin kade ja kyyninen,mulla on muutakin tekemistä elämässäni kuin käydä täällä palstoilla haukkumassa ihmisiä.
Mieheni rakastaa ja kunnioittaa anoppiaan,ja onkin sen kertonut monta kertaa hänelle,ja lapsillemme myös!
Kattokaas ihan oikeassa maailmassa joillain voi olla tällaiset ihmissuhdeasiat kunnossa,ja kirjoituksessani aikaisemmin mainitsinkin että ystäväperheillä myös.Ja monet miniöitä,anopit hengissä ja täysissä ruumiin ja sielunvoimissa,ja hyvissä väleissä keskenään.
Se tuntuu tuo asennevamma levinneen pahasti oman peilikuvan ulkopuolellekin..
Oman anoppini kanssa olin hyvissä väleissä,kunnes hän sairasstui jo vuosia sitten vakavasti ja menetti muistinsa ja liikuntakykynsä.Nyt hän on edelleen hyvissä väleissä kaikkien kanssa, ei muista kuin 2 poikaansa,eikä mikään pysy päässä 2 min. kauempaa,hoitokodissa asuu täysin autettavana.
Olisi meilläkin ollut vielä monet hauskat jutut ja reissut,mut kesken jäi.Eipähän jäänyt mikään sanottu tai sanomaton harmittamaan,se kylläkin ettei hän tunne omia lastenlapsiaan.Ja jo suht. nuorena joutui muiden käsiin,olisi sillä rouvalla ollut vielä paljon edessä!
Kevätterveisiä kaikille,varsinkin kaikille Anopeille,ja niille 'äidinpikkuvauvoille' joita nykyajan naiset miehinään pitävät(tälleen anonyymisti ja salaa),miniöille myös,opetelkaa te se terveen järjen käyttö,tai lopettakaa liioittelu.Eniten ja rakkaimmat terkut kaikille katkerille kyynikoille,joita on tämä palsta pullollaan,kyllä se siitä..!
End of Story.
Joo jepulis.
...sen tästä näkee, että omaa äitiään miniät kyllä kehuvat (yleensä) se kun on oma äiti, mutta miehen äiti se vasta kamala on. Yleensä. Tai no, jos ei olisi, niin tuskin he tällä palstalla juuri kirjoittelisivat.
Mielenkiintoista muuten, että yleensä sarjakuvissa, vitseissä yms se on yleensä mies joka ei voi sietää vaimonsa äitiä, mutta täällä ongelma näyttää olevan juuri toisinpäin: naiset eivät sulata miehensä äitiä.
Niin se maailma muuttuu.