Itku kurkussa

Miehen suhde exän kanssa oli aikanaan yhtä soutamista ja huopaamista. Neljään vuoteen mahtui varmasti 50 eroa (enkä varmaan edes liiottele, oikeasti!!). Tekivätpä lapsen siinä sivussa kuitenkin ja nainen oli yksin lähes koko r-aikansa sekä about 2 vkoa lapsen syntymän jälkeen. Äijä tuli ja meni miten sattui. Sitten kuvioihin tulin minä. Pyöritys minun ja exän välillä jatkui puoli vuotta, kunnes löin hanskat tiskiin ja lähdin pois.

Palatessani mies oli "muuttunut". Puoli vuotta tämän jälkeen hän muutti luokseni ja siitä vuosi eteenpäin on ollut kuin ruusuilla tanssimista. Hänen rakkautensa on ollut aistittavissa ja itse olen antanut sitä hänelle (annan edelleen..).

Miehestä tuli työtön viime vuoden lopulla. Työttömyyttä seurasi turhautuminen ja loputkin rahat oli nähtävästi vedettävä kurkusta alas. Mies on viinaan menevä muutenkin, joten tämä oli odotettavissa. Alkuvuonna kuvaan tuli pettäminen. Kun äijä palaa reissuiltaan ja selviää, on hän todella pahoillaan ja yrittää hyvitellä. Vielä tämän viikon maanantaina hän ehdotteli kultaisesti yhteistä ruuanlaittoa ja löhöilyiltaa.

Pelottavinta on se, että mies on nyt kuitenkin myös selvinpäin ottanut esille suhteen toimimattomuuden. Tämä kävi ilmi jo jokunen viikko sitten, mutta jatkaa samaa linjaa. Eniten oikeastaan loukkaa se, että mies sanoo näin ja kuitenkin vakuuttaa, että haluaa olla juuri MINUN kanssani ja haluaa homman toimimaan... mutta käyttäytyy toisin. Kaikki tilaisuudet, mitä hänellä olisi, jättää käyttämättä. Sitten palaa taas reissuiltaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja hermostuu kun kiukuttelen.

Eilinenkin riita alkoi pikkujutusta, kun hän "jäi kiinni" asiasta, mitä olen kieltänyt (koska asia loukkaa minua - tätä välttämällä mies olisi voinut osoittaa kunnioittavansa mielipidettäni). Tästä sitten herpaantuneena aloin ilkeillä ja mies hermostui. Sanoi, ettei jaksa tätä jokapäiväistä vittuilua. Huomautin hänen itsensä olevan siihen syypää ja muistutin, että kaikki paska ja sydänsurut mitä olen niskaani saanut, eivät katoa ihan äkkiä. Itken joka päivä tätä paskaelämääni ja vaan odotan parempaa huomista. Mutta nyt tuntuu että keinot on käytetty. En enää jaksa tehdä mitään. Menkööt, jos on mennäkseen.

Mutta kun ei mene!! Ja siksi takerrun kiinni!!

Mitä sitoutumiskammoisille miehille voi tehdä? Olemme kuitenkin kihloissa ja puhuttu avioliitosta, yrittäneet lapsiakin mutta huonolla menestyksellä...

Ja totta puhuen tänä päivänäkin vielä panee ilman suojaa, vaikka huomautan elämäntilanteen olevan sellainen, että nyt jos koska tulisi välttää "vahinkoja"... ihmettelee vain, että mikä mua vaivaa.

Onko hiukka sairasta???

Candy kirjoitti:

Miehen suhde exän kanssa oli aikanaan yhtä soutamista ja huopaamista. Neljään vuoteen mahtui varmasti 50 eroa (enkä varmaan edes liiottele, oikeasti!!). Tekivätpä lapsen siinä sivussa kuitenkin ja nainen oli yksin lähes koko r-aikansa sekä about 2 vkoa lapsen syntymän jälkeen. Äijä tuli ja meni miten sattui. Sitten kuvioihin tulin minä. Pyöritys minun ja exän välillä jatkui puoli vuotta, kunnes löin hanskat tiskiin ja lähdin pois.

Palatessani mies oli "muuttunut". Puoli vuotta tämän jälkeen hän muutti luokseni ja siitä vuosi eteenpäin on ollut kuin ruusuilla tanssimista. Hänen rakkautensa on ollut aistittavissa ja itse olen antanut sitä hänelle (annan edelleen..).

Miehestä tuli työtön viime vuoden lopulla. Työttömyyttä seurasi turhautuminen ja loputkin rahat oli nähtävästi vedettävä kurkusta alas. Mies on viinaan menevä muutenkin, joten tämä oli odotettavissa. Alkuvuonna kuvaan tuli pettäminen. Kun äijä palaa reissuiltaan ja selviää, on hän todella pahoillaan ja yrittää hyvitellä. Vielä tämän viikon maanantaina hän ehdotteli kultaisesti yhteistä ruuanlaittoa ja löhöilyiltaa.

Pelottavinta on se, että mies on nyt kuitenkin myös selvinpäin ottanut esille suhteen toimimattomuuden. Tämä kävi ilmi jo jokunen viikko sitten, mutta jatkaa samaa linjaa. Eniten oikeastaan loukkaa se, että mies sanoo näin ja kuitenkin vakuuttaa, että haluaa olla juuri MINUN kanssani ja haluaa homman toimimaan... mutta käyttäytyy toisin. Kaikki tilaisuudet, mitä hänellä olisi, jättää käyttämättä. Sitten palaa taas reissuiltaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja hermostuu kun kiukuttelen.

Eilinenkin riita alkoi pikkujutusta, kun hän "jäi kiinni" asiasta, mitä olen kieltänyt (koska asia loukkaa minua - tätä välttämällä mies olisi voinut osoittaa kunnioittavansa mielipidettäni). Tästä sitten herpaantuneena aloin ilkeillä ja mies hermostui. Sanoi, ettei jaksa tätä jokapäiväistä vittuilua. Huomautin hänen itsensä olevan siihen syypää ja muistutin, että kaikki paska ja sydänsurut mitä olen niskaani saanut, eivät katoa ihan äkkiä. Itken joka päivä tätä paskaelämääni ja vaan odotan parempaa huomista. Mutta nyt tuntuu että keinot on käytetty. En enää jaksa tehdä mitään. Menkööt, jos on mennäkseen.

Mutta kun ei mene!! Ja siksi takerrun kiinni!!

Mitä sitoutumiskammoisille miehille voi tehdä? Olemme kuitenkin kihloissa ja puhuttu avioliitosta, yrittäneet lapsiakin mutta huonolla menestyksellä...

Ja totta puhuen tänä päivänäkin vielä panee ilman suojaa, vaikka huomautan elämäntilanteen olevan sellainen, että nyt jos koska tulisi välttää "vahinkoja"... ihmettelee vain, että mikä mua vaivaa.

Onko hiukka sairasta???

Lue lisää

Tuttu juttu se, kun yrittää yksinään suhdetta korjata ja ei saa toista kunnolla puhumaan. Niin se aika kuluu ja oma vointi vaan huononee. Olen sen homman läpikäynyt, tosin ilman alkoholi ja pettämiskuvioita.
Kuulostaa siltä, että sun miehelläsi on ongelmia aikuistua ja ottaa vastuuta asioista. Onhan hänelle sattunut ikäviä asioita kuten työttömyys, mutta onko se nyt sitten kypsän ihmisen käytöstä vetää lärvit ja jatkuvasti. Nyt olisi miehen aika ryhdistyä ja alkaa käyttäytyä kuin aikuinen mies. Sellaisen miehen kanssa sen avioliiton ja perheen varmaan haluaisit. Ota sinä vastuu siitä, että näin hankalaan tilanteeseen ainakaan tule pientä vauvaa. Ja mieti itse mitä elämässä haluat, toteutuuko toiveesi juuri tämän miehen kanssa. Olet antanut miehelle nähtävästi useita tilaisuuksia muuttua eikä mitään pysyvää muutosta kai ole näkyvissä. Kuinka monta tilaisuutta on riittävästi? Ja niinhän se on, että et voi toista muuttaa, vain itseään pystyy muuttamaan ja omasta halustaan. Mieheltä taitaa tuo halu ja selkäranka puuttua. Taidat joutua olemaan se vahvempi osapuoli joka joutuu ratkaisun tekemään. Älä menetä elämäniloasi ja terveyttäsi, mulle melkein kävi niin. Tiedän se on vaikeaa, kun vielä rakastaa, mutta aina ei rakkaus vaan riitä vaan tahtoa pitää löytyä myös.

sitä minäkin monesti ihmettelen. Mikä meidät naiset saa aina rakastumaan renttuihin????????