Jo kauan olen huomannut että aika suurta osaa nimellisestä kristikunnasta, nimenomaan protestanttien keskuudessa yhdistää pääosin jonkinlainen "uskoontulemisen" kokemus. Uskoontulokokemuksen ympärille on nykyaikana kerääntynyt jo niin paljon liikehdintää että voidaan puhua nykyaikaisesta yleisprotestantismista. Kutsuttakoon tätä "yleisprotestantismiksi" tässä mielipiteessä.
Pritestanttisuus syntyi 1500 -luvun alun uskonpuhdistusliikkeen vaikutuksesta jonka historiallisesti merkittäviä, klassisia päähaaroja on oikeastaan 4. Niitä ovat 1.) luterilaisuus, 2.) kalvinismi, 3.) anglikanismi ja 4.) spiritualismi.
Lisäksi uskonpuhdistuksen myötävaikutuksella sai katolisessa kirkossa jo ennen uskonpuhdistusta alkanut nk. reformismi -liike lisävauhtia, joka pyrki katolisen kirkon uudistamiseen säilyttämällä paavinvallan ym. roomalaiskatolisuudelle tyypilliset piirteet. Kuudennentoista vuosisadan puolivälin jälkeen myös roomalaiskatolinen liike kärsi paikka paikoin erilaisia kriisejä jollaisten taustalla olivat pääasiassa Englannin ja Ranskan sekä Saksan keskinäiset valtapiirikiistat. Mm. Espanjassa liikehti episkopaalikirkon alkusysäys, jonka pyrkimyksenä oli säilyttää katolisen kirkon usko ilman paavin ylivaltaa, aina siihen asti kunnes n. 1560 -luvun paikkeilla jesuiitta -liike vahvistui inkvisitiolaitoksensa ja katolisen kirkon sisääisen uudistusohjelman kautta lähinnä vuosikausia kestäneen Trodentin kirkolliskokouksen loppulauselmina jotka muotoilivat roomalaiskatolisen kirkon uskonopin katekismuksiksi ja dogmeiksi sellaisella jämäkkyydellä jota ei ennen oltu paavinkirkossa nähty. Samaan aikaan idän kirkkomuodostukset Ortodiksikirkkoineen elivät toisaalla omaa elämäänsä.
Aina ensimmäisistä kristityistä alkaen, uskonpuhdistuksen ja protestanttisten kirkkojen kautta 1700 -luvun lopulle, jolloin pietismin vaikutuksen voidaan katsoa voimakkaammin alkaneen, oli kaikkien kirkkomuodostusten keskeisenä uskonsisältönä kysymykset oikeasta uskonopista. Jopa spiritualististen uudestikastajaliikkeiden osalta. Jumalanpalveluselämä rakentui oikean uskonopin päälle ja siitä kiisteltiin myös paljon. Se yhdisti mutta myös erotti.
Nykyajan kristinuskon piirissä on tapahtunut vielä paljon hajaannusta ja lahkomuodostusta. Eniten sitä on tapahtunut spiritualistisissa hurmahenkisyyteen taipuvissa kastekiihkoilijakirkoissa. Samalla myös voidaan sanoa että näiden hurmoshenkisten kirkkojen juuresta kasvanut helluntailais-karismaattinen liikehdintä on vaikuttanut ehkä eniten protestanttisuuden parissa ja on syntynyt paljo nopillista sekaannusta ja välinpitämättömyyttä opillisista asioista.
Uskonyhteyttä on alettu rakentaa vaikka mitäöän uskonyhteyttä ei tosiasiallisesti olisikaan. Vanhat oppiriidat ovat vieläkin ajankohtaisia mutta niihin ei enää kiinnitetä huomiota. Väitän että voidaan jopa sanoa syntyneen uuden kristinuskon haarana, jota voidaan kutsua "uskoontulijoiksi". Tämä haara on eräänlaista hengellistä laiskuutta ja välinpitämättömyyttä. Sen piirissä korostetaan sellaisia kliseiksi muuttuneita lausahdyúksia kuten esim. "kirjain kuolettaa - henki tekee eläväksi".
Kysehän on Raamatusta otetusta, ja asiayhteydestään irrotetusta fraasista joka on satuloitu palvelemaan uusopittomuuden voittomarssia. Ainoa mistä pidetään kynsin hampain kiinni, on "uskoontulemiskokemus". Jollet kyekene nimeämään päivää, hetkeä ja tapaa jolla "tulit uskoon", et läpäise kristityn mittaa.
Vielä suuremopaa kunnioitusta nauttivat näiden piirissä ne jotka voivat kertoa "muuttumisestaan" uskoontulemiskokemuksen jälkeen. Muutos elämässä kertookin uskoontulo-kristitylle uskonntulokokemuksen aitoudesta ja voimakkuudesta. Vapaiden suuntien julistuksessa "muutoksesta" on tehty kristillisyyden mitta ja uskoontulemiskokemuksesta eräänlainen shibbolet.
Mutta ongelmallista on jos usko rakentuu uskoontulemiskokemuksen ja muutoksen ympärille, eikä oikein uskonopin. Oikeaan uskonoppiin rakentava kristitty pohjaa uskonsa Jumalan sanan ilmoitukseen, lakiin ja evankeliumiin! Tällöin uskolla on jokin sisältö ja paikoillaan pysyvä objekti johon uskotaan. Usko ei askartele oman uskoontulemisen tai muuttumisen kimpussa eikä nojaa niihin, vaan Kristuksen täytettyyn työhön ja Jumalan ilmoitussanaan. Oppi on silloin tärkeää sillä joka uskoo väärin, se uskoo vääriin asioihin ja rakentaa hiekalle, uskoen oman päänsä häilyviin ajatuksiin.
Usko oli mielestäni ainakin pietismin ja sekaoppisen uusopittomuuden ilmestymiseen asti aitoa uskoa kirkon sanomaan. En löydä keskiaikaisesta enkä sitä vanhemmasta kristillisestä kirjallisuudesta sellaista opittomuutta mikä nykyään on leimallista, enkä sellaista uskoontulemiskokemuksen ja muuttumisen korostusta mikä nykyään on niin yleistä. Sen sijaan löydän kautta kristikunna historian taisteluita oikean uskonopin puolesta, Kristuksen todistajia jotka eivät todistaneet uskoontulemisestaan, muuttumisestaan vaan Kristuksen armotyöstä, aina vereen ja kuolemaan asti.
Löytyykö kristikunnnasta enää tällaista uskoa?
Mistä kristillisessa uskossa on kysymys?
49
54
Vastaukset
Jostain syystä Dogmatikos ei näinä päivinä kirjoittele ja hän olisi antanut tähän kysymykseen pätevän vastauksen.
- Muikunpäälle
Miten homottajaliberaalipapin vastaus muka olisi pätevä?
- Näinseasiaon
Niin. Dogmatikos olisi luullakesni paljosta samaa mieltä, mutta siitä eri mieltä että uskon tulisi perustua Raamatun ilmoitukseen. Minä nimittäin eroan hänestä tällä julistuksellani - (vaikka tässä asiassa meillä lienee jotain yhteistäkin) -siten että minä en saarnaa epäuskoa enkä sitä että Jumalan sanan sijasta uskotaan ihmisten häilyviin mielipiteisiin, joiden varaan hän rakentaa.
Kumpikin siis tahtonee hylätä edellä kuvatunlaisen tunteisiin perustuvan kokemuskristillisyyden mutta minä tarjoan tilalle oikeaa, vakavaa kristinuskoa kun hän taas tarjoaa tilalle epäuskoa ja jumalankieltämistä.
- Näinseasiaon
Että uskoontulemisen kokemus on tullut shibboletiksi vapaissa suunnissa ja kirkon viidesläisyydessä myös pitkälti, osoittautuu mm. uudestikastamisrituaalin toimittamisessa jossa ainakin ennen helluntaiseurakunnissa kastettavmn piti "antaa todistus" omasta uskoontulemisestaan. Siis konkreettisesti noustiin seurakunnan eteen kertomaan uskoontulemiskertomus jonka jälkeen voitiin sitten kastaa.
Toinen osoitus siitä on ns. uuskarismaattisten lahkojen valtaisat massaherätyskokoukset joita järjestetään esim. kehitysmaissa. Näihin raahataan maailmankuuluja innostavia herätysjulistajia jotka valkeissa puvuissa, valkaistuine hampaineen ja tukka suave-rasvasta tihkuen julistavat "ratkaisun tekemistä" jopa satatuhatpäiselle yleisölle jolle ei välttämättä puheesta selviä ollenkaan mistä koko kristillisyydessä on kysymys. Pyrkimyksenä on eräänlaisen suggreoimisen ja tunteisiin vetoavan musiikin, innostavan julistamisen ym. ulkoisten keinojen avulla saattaa ihminen tunnetilaan jossa hän on altis tekemään "ratkaisun".
Nämä amerikanprofeetat rapoirtoivat medioissaan joita Suomessa mm. TV7 edustaa, jopa "sadoista tuhansista" uskoontulleista ja valllllllltavista herätyksistä. On kuitenkin todettu että esim. monissa Afrikan mantereen maissa noihin kokouksiin osallistuneista suurinkin osa on ollut monijumlaisiin uskontoihin uskovia pakanoita, jotak "varmuuden vuoksi" tekevät myös kristityn "ratkaisun" ja näin ottavat Jeesuksen kuvan kirjahyllynsä puujumalien rinnalle varmistaakseen taikauskoisen näkemyksensä siivittämänä pelastumisensa.
Uskoontulemistsa, ratkaisun tekemisestä ja muuttumisesta julistava saarnaaja pyrkiikin vaikuttamaan aina julistuksellaan kuulijan tunteisiin. Siksi esim. mesmeroivat ainekset puheessa tehovat ja saavat aikaan "ratkaisuja". Sen sijaan oikea Jumalan sanan julistaja julistaa Raamattua, Jumalan sanaa ja pyrkii vaikuttamaan kuulijan omaantuntoon.
Tunteisiin vetoava julistus synnyttää vaahtoa jonka tuuli pian puhaltaa poisja vakaumusesta ei jää paljon jäljelle.- Ldlslsl
Minusta on huvittavaa, että sinä yrität kirjoitaa asiasta mistä et ymmärrä yhtään mitään. Ei uskoa voi ilman uskoa tarkastella.
- Näinseasiaon
Ldlslsl kirjoitti:
Minusta on huvittavaa, että sinä yrität kirjoitaa asiasta mistä et ymmärrä yhtään mitään. Ei uskoa voi ilman uskoa tarkastella.
"Ei uskoa voi ilman uskoa tarkastella."
En minä niin ole sanonutkaan, vaan että uskon tulee perustua Jumalan sanaan, lakiin ja evankeliumiin eikä omaan uskoontulemiseen ja muuttumiseen. - Näinseasiaon
Näinseasiaon kirjoitti:
"Ei uskoa voi ilman uskoa tarkastella."
En minä niin ole sanonutkaan, vaan että uskon tulee perustua Jumalan sanaan, lakiin ja evankeliumiin eikä omaan uskoontulemiseen ja muuttumiseen.Minä itsekin olen nuoruudessani kokenut hyvin voimakkaan uskoontulemisen. Tarkoitukseni ei siis ole sanoa että uskoontuleminen on väärin, vaan että uskoontuleminen ei ole uskon sisältö eikä ankkuripaikka vaan se kaikki mitä Jumala sanassaan ilmoittaa.
Minun mielstäni ei tulisi oikein paljon paasata uskoontulemisen asiasta ja vielä vähemmän siitä miten joku muuttui, vaan enemmin tulisi kysellä että uskommeko me tänään ja ennenkaikkea että MITÄ me uskomme!
Joku tulee uskoon myöhemmällä iällä, joku kasvaa siihen lapsuudesta, joku osaa sanoa päivä ja hetken, toinen ei osaa. Mitä väliä? Oleellista on uskommeko tänään ja ennenkaikkea MITä me uskomme. SE on elämän ja kuoleman kysymys! SEN kautta ratkeaa kuka on kristitty ja kuka ei.
- Näinseasiaon
Liberaalikristitty ei ole sen parempi kuin ratkaisukristittykään sillä ratkaisukristitty luottaa omaan uskoontulemiseen ja ratkaisuunsa, kun taas liberaalikristitty luottaa omaan käsitykseensä siitä että hän on oikeassa. Kummankaan usko ei ankkuroidu Raamattuun ja Raamatun ilmoitukseen.
Kumpikin uskoo "omalla tavallaan, omaan jumalaansa" Toisella se oma jumala on uskoontulemisen kokemus -toiselle ne rusinat joita hän on itse valikoinut omaksi "kristinuskokseen" Raamatusta. Liberaali ja ratkaisukristitty ovat siis samassa veneessä vaikkeivät kumpikaan sitä tunnustakaan. Kuinka monta nimimerkkiä sinulla on ?
- Näinseasiaon
En kirjoita kuin tällä ainoalla.
Vähän vaikea uskoa, koska kirjoitat juuri samalla tyylillä kuin Dogmatikos.
- Näinseasiaon
No empä olisi kyllä uskonut että meikäläistä kaiken jälkeen epäillään vielä Dogmatikokseksi... :-D
Minusta kristillisessä uskossa on Evankeliumin vastaanottamisesta ja uskosta Jeesukseen Kristukseen Vapahtajana. Venäläinen kristitty kirjailija Tolstoi aikanaan kirjoitti siitä seuraavaa. Minäkin uskon elävään henkilökohtaiseen uskoon kuin synnytetyn kirkon uskonkappaleisiin. Elävä uskosta on kristinuskossa kyse eikä kirkon oppikappaleista?
https://fi.wikisource.org/wiki/Kristinopin_ydin_unhotettu
"...Lapsuudestani asti oli minuun aina evankeliumia lukiessani syvästi koskenut se osa Jesuksen oppia, jossa hän saarnaa rakkautta, nöyryyttä, itsensä kieltämistä ja pahan palkitsemista hyvällä.
Tämä on minusta aina ollut kristinopin ydin, ja epäuskostani ja epäilyksestäni huolimatta, tunnusti sydämmeni sen olevan totuutta. Sepä saikin minut liittymään siihen uskontoon, joka suurelle ja ahkeralle kansalle on elämän ainoa ja todellinen sisällys – oikea-uskoisen *) kirkon uskontoon. Mutta liittyessäni tähän kirkkoon havaitsin heti, ettei sen oppi ollut kristin-opin ydintä. Mikä minulle oli pää-asia, näytti olevan vaan sivuseikka kirkon opissa, ja mikä minusta oli tärkeintä, se ei ollut tärkeintä kirkosta.
Kirkon opista minua vieroittivat sen eriskummaiset opinkappaleet sekä se, että kirkko hyväksyi ja puollusti kuolemanrangaistusta, sotia ja vainoja, joita kaikissa kirkkokunnissa vallitseva suvaitsemattomuus synnyttää. Sillä nuo kirkot kukin puolestaan katsovat toisiaan ala-arvoisiksi. Pahinta minusta oli kuitenkin, ettei kirkko ollut milläänkään kaikesta siitä, mikä minusta tuntui olevan Jesuksen opin varsinainen ydin, ja että se kiivaasti intoili kaiken laista, joka minusta oli vähemmän tärkeätä...."- Näinseasiaon
Mutta elävä usko kohdistuu uskon opinkappaleisiin eikä omaan uskoontulemisen muisteluun ja korostamiseen. Uskon opinkappaleet taas sisältävät sen mitä kristinusko on. vrt, uskontunnustukset.
Minusta varsin usein, varsinkin vapaissa suunnissa ja viidesläisyydessä sekä karismaattisuudessa pidetään paljon suurempaa numeroa siitä uskomisesta kuin kuin uskon kohteesta: Jeesuksen Kristuksen kaikkein pyhimmästä evankeliumista!
Oikea usko ei siis kohdistu "uskomiseen JA kristinuskon ilmoitukseen" vaan ainoastaan kristinuskon ilmoitukseen, sen sanomaan Kristuksesta joka sovitti koko maailman synnit. - Näinseasiaon
Näinseasiaon kirjoitti:
Mutta elävä usko kohdistuu uskon opinkappaleisiin eikä omaan uskoontulemisen muisteluun ja korostamiseen. Uskon opinkappaleet taas sisältävät sen mitä kristinusko on. vrt, uskontunnustukset.
Minusta varsin usein, varsinkin vapaissa suunnissa ja viidesläisyydessä sekä karismaattisuudessa pidetään paljon suurempaa numeroa siitä uskomisesta kuin kuin uskon kohteesta: Jeesuksen Kristuksen kaikkein pyhimmästä evankeliumista!
Oikea usko ei siis kohdistu "uskomiseen JA kristinuskon ilmoitukseen" vaan ainoastaan kristinuskon ilmoitukseen, sen sanomaan Kristuksesta joka sovitti koko maailman synnit.ja tämä on ihan todellinen ongelma nykyaikana. Varsinkin ns. "yhteiskristittyjen" parissa.
Näinseasiaon kirjoitti:
Mutta elävä usko kohdistuu uskon opinkappaleisiin eikä omaan uskoontulemisen muisteluun ja korostamiseen. Uskon opinkappaleet taas sisältävät sen mitä kristinusko on. vrt, uskontunnustukset.
Minusta varsin usein, varsinkin vapaissa suunnissa ja viidesläisyydessä sekä karismaattisuudessa pidetään paljon suurempaa numeroa siitä uskomisesta kuin kuin uskon kohteesta: Jeesuksen Kristuksen kaikkein pyhimmästä evankeliumista!
Oikea usko ei siis kohdistu "uskomiseen JA kristinuskon ilmoitukseen" vaan ainoastaan kristinuskon ilmoitukseen, sen sanomaan Kristuksesta joka sovitti koko maailman synnit.Kiitos, tämä kuulosti siltä, että oli hyvin sanottu. Jeesus siinä ytimessä on - ja jos siinä on kielillä puhuminen tärkeää ja uskonnollinen hurmos niin ei välttämättä olla uskon ytimessä ja siinä mistä uskossa on kyse. Itse vähän vierastan helluntalaista käsitystä, koska itse olen luterilainen, mutta käynyt myös heidän tilaisuuksissaan.
- Näinseasiaon
Faith.Hope.Love kirjoitti:
Kiitos, tämä kuulosti siltä, että oli hyvin sanottu. Jeesus siinä ytimessä on - ja jos siinä on kielillä puhuminen tärkeää ja uskonnollinen hurmos niin ei välttämättä olla uskon ytimessä ja siinä mistä uskossa on kyse. Itse vähän vierastan helluntalaista käsitystä, koska itse olen luterilainen, mutta käynyt myös heidän tilaisuuksissaan.
Olen minäkin njuorempana ollut heidän tilaisuuksissaan, mutta minua häiritsee se että kristillisessä julistuksessa painottuu tämä omasta uskomisesta puhuminen enemmän kuin Kristuksesta puhuminen. Välillä tuntuu kuin julistettaisiin itsestään eikä Jeesuksesta?
Toki ymmärrän että todistamiseen voi kuulua myös omasta uskostaan kertominen, mutta todella tulisi kiinnittää tähänkin asiaan huomiota niiin ettei hyvästä tule parhaan vihollinen tässäkin asiassa. Uskoontulemisen tulee johtaa oikeaan uskoon, eikä niiin että kunhan vaan ns. "tullaan uskoon" niin lopulla ei sitten niin kauhean väliä... Näinseasiaon kirjoitti:
Olen minäkin njuorempana ollut heidän tilaisuuksissaan, mutta minua häiritsee se että kristillisessä julistuksessa painottuu tämä omasta uskomisesta puhuminen enemmän kuin Kristuksesta puhuminen. Välillä tuntuu kuin julistettaisiin itsestään eikä Jeesuksesta?
Toki ymmärrän että todistamiseen voi kuulua myös omasta uskostaan kertominen, mutta todella tulisi kiinnittää tähänkin asiaan huomiota niiin ettei hyvästä tule parhaan vihollinen tässäkin asiassa. Uskoontulemisen tulee johtaa oikeaan uskoon, eikä niiin että kunhan vaan ns. "tullaan uskoon" niin lopulla ei sitten niin kauhean väliä...Mikä se oikea usko on - Jeesuksen mukaan Jumalan tahdon toteuttamista? Fariseuksia hän arvosteli aikanaan ja kirjanoppineita, sillä he eivät kuulema seuranneet Jumalan tahtoa.
Näinseasiaon kirjoitti:
ja tämä on ihan todellinen ongelma nykyaikana. Varsinkin ns. "yhteiskristittyjen" parissa.
Mitä luulet ihmisten tekevän tiedolla maailman syntien sovituksesta?
Varsinkin heidän, jotka kärsivät, ovat kärsineet toisten pahojen tekojen takia? Kärsimyksen aiheuttajat toki tunnustavat Jeesuksen Kristuksen sovituksen hyvinkin mielellään, onhan se heille eduksi.- Näinseasiaon
Faith.Hope.Love kirjoitti:
Mikä se oikea usko on - Jeesuksen mukaan Jumalan tahdon toteuttamista? Fariseuksia hän arvosteli aikanaan ja kirjanoppineita, sillä he eivät kuulema seuranneet Jumalan tahtoa.
No, noinkin voidaan sanoa, mutta sitten tulee kysyä että mikä se Jumalan tahto on? Siihen on vain yksi ainoa oikea vastaus, kun kyseessä on kysymys kristillisestöä uskonmäärittelystä:
Jumalan tahto on että me uskomme Kristuksen Jeesuksen päälle syntiemme sovittajana ja Häneen yskin armosta, ilman omia ansioita.
Jos se jollain muulla, millä muulla tavalla tahansa määritetään, se ei ole kristinuskoa vaan kirottua harhaoppia. Esim. kolme vanhaa ekumeenista uskontunnustusta sisältyvät tähän Jumalan tahtoon. - Näinseasiaon
fari.g kirjoitti:
Mitä luulet ihmisten tekevän tiedolla maailman syntien sovituksesta?
Varsinkin heidän, jotka kärsivät, ovat kärsineet toisten pahojen tekojen takia? Kärsimyksen aiheuttajat toki tunnustavat Jeesuksen Kristuksen sovituksen hyvinkin mielellään, onhan se heille eduksi."Mitä luulet ihmisten tekevän tiedolla maailman syntien sovituksesta? "
Ensin tietenkin tulee laki, joka ilmoittaa ihmisen syntiseksi, armoa tarvitsevaksi. Jos syntiä ei tunneta eikä tunnusteta, ei ymmärretä armonkaan tarvetta. El ivastauksena kysymykseesi: ne ihmiset jotka eivät tiedä mitään syntisyydestään, eivät "tee mitään" armolla, mutta heidän tulisi ymmärtää että ovat kurjia syntisiä ja armon tarvitsijoita koska se on todellisuus" He eivät siis vain itse KOE tarvitsevansa armoa.
Todellisuudessa he tarvitsevat sitä juuri kaikkein kipeimmin, sillä ilman he joutuvat helvettiin. Näinseasiaon kirjoitti:
No, noinkin voidaan sanoa, mutta sitten tulee kysyä että mikä se Jumalan tahto on? Siihen on vain yksi ainoa oikea vastaus, kun kyseessä on kysymys kristillisestöä uskonmäärittelystä:
Jumalan tahto on että me uskomme Kristuksen Jeesuksen päälle syntiemme sovittajana ja Häneen yskin armosta, ilman omia ansioita.
Jos se jollain muulla, millä muulla tavalla tahansa määritetään, se ei ole kristinuskoa vaan kirottua harhaoppia. Esim. kolme vanhaa ekumeenista uskontunnustusta sisältyvät tähän Jumalan tahtoon.Minä pidän sitä kolmatta uskontunnusta vähän outona. Ilmankos sitä ei ole koskaan kirkossa luettu. Vain kahta yleisempää. Ehkä myös papeista se on outo. En muista nyt edes sen nimeä.
Hyvää iltaa ja yötä, sillä kohta alan lopettelemaan tämän illan osalta.- Näinseasiaon
Faith.Hope.Love kirjoitti:
Minä pidän sitä kolmatta uskontunnusta vähän outona. Ilmankos sitä ei ole koskaan kirkossa luettu. Vain kahta yleisempää. Ehkä myös papeista se on outo. En muista nyt edes sen nimeä.
Hyvää iltaa ja yötä, sillä kohta alan lopettelemaan tämän illan osalta.Hyvää iltaa. Itsekin lopettelen tältä illalta.
Näinseasiaon kirjoitti:
"Mitä luulet ihmisten tekevän tiedolla maailman syntien sovituksesta? "
Ensin tietenkin tulee laki, joka ilmoittaa ihmisen syntiseksi, armoa tarvitsevaksi. Jos syntiä ei tunneta eikä tunnusteta, ei ymmärretä armonkaan tarvetta. El ivastauksena kysymykseesi: ne ihmiset jotka eivät tiedä mitään syntisyydestään, eivät "tee mitään" armolla, mutta heidän tulisi ymmärtää että ovat kurjia syntisiä ja armon tarvitsijoita koska se on todellisuus" He eivät siis vain itse KOE tarvitsevansa armoa.
Todellisuudessa he tarvitsevat sitä juuri kaikkein kipeimmin, sillä ilman he joutuvat helvettiin.Kristillisestä synnistähän pääsee eroon, kun eroaa koko uskonnosta Niin minä tein, en halua olla juutalaisvihamielinen.
- Näinseasiaon
fari.g kirjoitti:
Kristillisestä synnistähän pääsee eroon, kun eroaa koko uskonnosta Niin minä tein, en halua olla juutalaisvihamielinen.
Pari oikaisua vääriin käsityksiisi:
Ensinnäkin, ei ole olemassa mitään "kristillistä syntiä". Synti ei näet ole kristllistä vaan meidän omaa tuotostamme. Ja se on myös harhaluulo että kuvittelet päässeesi synnistä irti eroamalla kristinuskosta (johon et ilmeisesti ole koskaan todellisesti kuulunutkaan). Päinvastoin, esim. eroamalla kirkosta tämän syyn takia, sinä ainoastaan olet lisännyt syntiesi paljoutta.
Ja toiseksi: MInäkään en ole koskaan ollut juutalaisvihamielinen eikä yksikään kristitty koskaan ole ollut juutalaisvihamielinen.
Joten sovitaanko ettet enää keksi omasta päästäsi tällaisia hourauksia? - Näinseasiaon
Näinseasiaon kirjoitti:
Pari oikaisua vääriin käsityksiisi:
Ensinnäkin, ei ole olemassa mitään "kristillistä syntiä". Synti ei näet ole kristllistä vaan meidän omaa tuotostamme. Ja se on myös harhaluulo että kuvittelet päässeesi synnistä irti eroamalla kristinuskosta (johon et ilmeisesti ole koskaan todellisesti kuulunutkaan). Päinvastoin, esim. eroamalla kirkosta tämän syyn takia, sinä ainoastaan olet lisännyt syntiesi paljoutta.
Ja toiseksi: MInäkään en ole koskaan ollut juutalaisvihamielinen eikä yksikään kristitty koskaan ole ollut juutalaisvihamielinen.
Joten sovitaanko ettet enää keksi omasta päästäsi tällaisia hourauksia?Niin, ja vielä kolmanneksi: enkös minä ole sanonut sinulle ettet sinä ole mikään oikea juutalainen myöskään vaikka semmoisena esiinnyt. Katsos yksikään juutalainen ei hyväksyisi käsityksiäsi kun osoitat suosiota homoudelle yms. asioille joita oikeat juutalaiset vihaavat.
"Fariseuksia hän arvosteli aikanaan ja kirjanoppineita, sillä he eivät kuulema seuranneet Jumalan tahtoa. "
Muistelkaapa vaihteeksi kristillisiä tapahtumia, omaa historiaa ja sen käännytystoimia. Olisi jotenkin kohtuullista kun oma historia on kuitenkin aika verinen ja peräti hirviömäinen. Fariseusten en ole kuullut tappaneen ketään."Fariseusten en ole kuullut tappaneen ketään."
Raamattu kertoo fariseuksesta nimeltä Saul, joka valvoi ensimmäisten kristittyjen kivittämisestä. Todella tiukkapipoja. Esimerkiksi se Saul oli varsinainen usko.vainen, josta tuli sittemmin Paulus,Paul, Paavali. Olen käynyt Roomassa tälle siellä kuoleelle omistettussa kirkossa. Oli Rooman toiseksi suurin kirkko ja omistettu entiselle fariseukselle.
"Fariseukset
Fariseukset olivat juutalainen kansallis-uskonnollinen puolue, joka syntyi makkabilaissotien aikana 2. vuosisadalla eKr. He esiintyvät Uuden testamentin evankeliumikertomuksissa Jeesuksen toiminnan arvostelijoina. Samaan aikaan vaikuttivat myös saddukeukset.
Fariseukset olivat arvostettu ryhmä Jeesuksen ajan Palestiinassa. He ottivat vakavasti vaatimukset, jotka Jumala oli Vanhan testamentin laissa ilmoittanut. Lain noudattaminen oli ja on yhä juutalaisuudessa uskovan uskollisuuden ilmaus Jumalalle, joka on tehnyt liiton kansansa kanssa. Fariseukset pyrkivät elämässään pitämään Jumalan lain vaatimukset.
Useimmat fariseukset olivat maallikkoja, tavallisia kansanihmisiä, mutta heihin kuului myös huomattavia kirjanoppineita, jotka vastasivat lain arvovaltaisesta tulkinnasta. Tooran lisäksi he katsoivat Moosekselta periytyvän suullisen lain, jota he vaalivat.
Kirjanoppineet selittivät lakia kuulijoilleen, jotta ihmiset eivät ainakaan vahingossa rikkoisi Jumalan tahtoa. Kirjanoppineet olivat juutalaisia, jotka opiskelivat ja selittivät Jumalan lakia. Heitä kutsuttiin usein opettajaa tarkoittavalla sanalla rabbi. Kirjanoppineet sovelsivat ja tulkitsivat lakia arkipäivän tilanteissa ja yksittäistapauksissa.
Fariseukset eivät Jeesuksen aikana juuri sekaantuneet poliittisiin kysymyksiin. Jumala oli heidän mielestään lähettävä Messiaan silloin kun hänelle sopii. Saulus eli apostoli Paavali, oli taustaltaan fariseus. Fariseuksia oli myös ensimmäisten kristittyjen joukossa (Ap. t. 15:5)."
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Fariseukset
"Ja toiseksi: MInäkään en ole koskaan ollut juutalaisvihamielinen eikä yksikään kristitty koskaan ole ollut juutalaisvihamielinen. "
Nyt valehtelet, olen lukenut kymmenen vuotta antisemitistisia kirjoituksia netissä ja yrittänyt karsia niitä etsimällä tietoa ja jakamalla sitä.
Evankeliumista se on peräisin.
Se ei poistu muuten kuin tiedon kautta. Mutta usko on tiukassa ja suuret laivat kääntyvät hitaasti.
Omin voimin te ette siihen kykenekkään, mutta kansa voi sen tehdä lähtemällä ulos.- Näinseasiaon
En minä väittänyt ettetkö olisi voinut lukea netistä "10 vuoden ajan antisemitististä" kirjoituksia, vaan sanoin ettei yksikään kristitty koskaan ole ollut juutalaisvihamielinen.
Näinseasiaon kirjoitti:
En minä väittänyt ettetkö olisi voinut lukea netistä "10 vuoden ajan antisemitististä" kirjoituksia, vaan sanoin ettei yksikään kristitty koskaan ole ollut juutalaisvihamielinen.
Juuri kristittyjä minä olen lukenut.
- Näinseasiaon
fari.g kirjoitti:
Juuri kristittyjä minä olen lukenut.
Et sinä ole lukenut kristittyjä. Kristityt eivät ole juutalaisvihamielisiä. Sinä taas tuskin pystyt edes arvioimaan kuka on kristitty, sanoaksesi lukeneesi kristittyjen kirjoituksia. Ethän sinä tunne edes omaa uskontoasi kunnolla, kuinka tuntisit kristinuskon?
Enemmän tai vähemmän jokaisella tuntuu olevan sellainen kuva, että se oma tapa uskoa on juuri se ainoa oikea.
On TÄYSIN turhaa puhua siitä krisinuskosta, joka vaikkapa keskiajalla oli olemassa. Aika oli erilainen kuin nyt. Suurin osa eurooppalaisista ei osannut lukea tai kirjoittaa. Tämän päivän hurskaat kristitytkin tuomittaisiin alta aikayksikön harhaoppisina kuolemaan.Vai niin, vai on turhaa puhua siitä kristinuskosta, joka oli keskiajalla. Vaikka samaa evankeliumia on sielläkin saarnattu.
Mutta ei ole turhaa puhua vielä tänäkin päivänä uskontunnustuksessa Juudaksen kavalluksesta ja fariseusten omavanhurskaudesta, sun muuta panettelua jota en viitsi toistaa.
Vaikka aikaa on kulunut tuhansia vuosia ja suurin osa vielä valhetta.fari.g kirjoitti:
Vai niin, vai on turhaa puhua siitä kristinuskosta, joka oli keskiajalla. Vaikka samaa evankeliumia on sielläkin saarnattu.
Mutta ei ole turhaa puhua vielä tänäkin päivänä uskontunnustuksessa Juudaksen kavalluksesta ja fariseusten omavanhurskaudesta, sun muuta panettelua jota en viitsi toistaa.
Vaikka aikaa on kulunut tuhansia vuosia ja suurin osa vielä valhetta.Tekstit eivät välttämättä ole suoraan muuttuneet, mutta tulkinnat ja painotukset ovat. Myös ajatukset siitä, miksi tekstejä kirjoitettiin ja pyrkimykset unohtaa inhimillinen tausta ovat muuttuneet.
- semmu
"Kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla." Siis kuoleman jälkeen, kun jätämme tämän savimajamme ja siirymme osastoon, jonka olemme täällä ajassa valinneet tietoisesti. Osasto,"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa". Niin kun eräässä laulussa. "Tää sana varma ja luotettava, kallehin kaikista meille on. Maailmaan Kristus Jeesus on tullut, Hän syntisille toi sovinnon"
Kun itse olin nuori en ollut kiinnostunut uskonnosta. Kävin kyllä rippikoulun, mutten käynyt seurakunnan tilaisuuksissa sen jälkeen. Kerran nuorena sattui kuitenkin sellainen tapaus, että aivan yllättäen aika pysähtyi kohdallani. Aivan kuin videoelokuva olisi muuttunut yksittäiseksi kuvaksi. Pysähtyneen kuvan lisäksi hetkessä oli mukana myös tietty ajatus. Jotain erikoista tuossa hetkessä oli, koska muistan sen vieläkin elävästi. Mitään vastaavaa en ole kokenut elämässäni sen jälkeen.
Tuossa hetkessä en mitenkään muuttunut uskovaiseksi. Uskontoon hetki liittyy sikäli, että siinä hetkessä edessäni oli Raamattu ja se ajatus oli sellainen, että en tunne tuota kirjaa lainkaan.
En siis muuttunut uskovaiseksi, mutta sellainen vaikutus kokemuksella oli, että aina kun satuin olemaan läsnä tilanteessa, jossa joku ateisti-agnostikko alkoi suoltamaan uskontoon liittyvää jargonia, sisälläni liikahti muisto tästä kokemuksesta, enkä voinut yhtyä ateisti-agnostikkojen vuodatuksiin. Tuntui vain, että onkohan se nyt ihan noinkaan.
Oikeastaan tilanne on edelleen sama. En tunne olevani uskovainen, mutten myöskään uskonnoton ateisti-agnostikko. Kun tuntee, että jokin merkityksellinen on koskettanut, ei sitä oman kokemukseni perusteella kannata unohtaa.
Itse asiassa lapsuudessani oli kaksi muuta tapahtumaa, jotka ovat vaikuttaneet voimakkaasti kiinnostuksen kohteisiini. Näin kerran ällistyttävän kauniin piirustuksen ja se vaikutti minuun syvästi. Olin kuin toisessa maailmassa. Toinen oli se, että kysyin itseltäni miten on mahdollista,
että ihminen tuntee olevansa olemassa. Aikamoinen kysymys jo lapsena. Ajattelin silloin, että ei hätää, koska kun kasvan aikuiseksi, saan vastauksen kysymykseen.
Nyt aikuisena olen huomannut, että kristillinen filosofia antaa näihin minua kiinnostaviin asioihin tyydyttäviä vastauksia. Kuinka muuten voisikaan olla kun yhteen tapaukseen liittyy oleelliselta osaltaan Raamattu. Kummallista on ehkä se, etten tunne olevani mitenkään uskovainen. Oma kokemus ei kai vaadi uskoa.
Ihmisen ei ole syytä väheksyä kokemuksiaan. Kuitenkin ne vaikuttavat.Tunnustatko sinä kuitenkin uskosi ääneen ja vaikkapa rukoilet ääneen🤓❓
Puhutko uskostasi muiden kanssa❓usko.vainen kirjoitti:
Tunnustatko sinä kuitenkin uskosi ääneen ja vaikkapa rukoilet ääneen🤓❓
Puhutko uskostasi muiden kanssa❓Ainakin ymmärrän Paavalia Damaskuksen tiellä.
- 7y6t5er
inti kirjoitti:
Ainakin ymmärrän Paavalia Damaskuksen tiellä.
Teologian opiskelija Kari Peitsamo lähtee siitä, että Paavali, joka ei koskaan tavannut Jeesusta, kohtasi Kosmisen Kristuksen, joka on ollut olemassa aina ja kirjoitti varhaisimmat Uuden Testamentin osat. Jeesusta historiallisena hahmona ei hänen mukaansa koskaan ollutkaan, vaan hänet ja evankeliumit luotiin innoittavaksi hahmoksi välittämään Kosmisen Kristuksen sanomaa eteenpäin.
- semmu
Lukekaapa ystävät luukkaan evankeliumia näin joulun, Jeesuksen synttäreiden aikaan, tietysti muitakin evankeliumeita on hyvä luke joka päivä, Niissä kun Jumala, joka oli Kristuksessa, puhuu lukijalle henkilökohtaisesti rauhan ja rakkauden ajatuksia. Miljoonat ja taas miljoonat ovat lukeneet, (onhan evankeliumeita käännetty noin kahdelletuhannelle kielelle) ja saaneet kokea armoa, voimaa, terveyttä, iloa ja toivoa Jeesuksen sanoista omaan elämäänsä.
- evita-ei.kirj
Silloin kun tulin uskoon, tai olinhan ollut tietynlaisessa lapsenuskossa aikaisemminkin, vaikutti kokemus Jumalan sanan lukemisesta.
Nuorena halusin löytää totuuden.
En pitänyt itseäni uskovana, vaikka halusinkin uskoa. Luin silloin sellaista kirjaa kuin Kristinuskon perusteet. Jotenkin kirjan sanoma hävisi kuin vesi hanhen selästä, mitään ei jäänyt mieleen. Kovasti kyllä halusin, että olisi jäänyt. Tuskastuin siihen lukemiseen, ja mielessäni rukoilin Jumalaa, että jos olet olemassa, salli minun edes saada jotain tolkkua tästä kirjasta. Yhtäkkiä kuin lämmin hyvänolon tunne vyöryi sisimpääni, ja kun jatkoin lukemista, kirjassa olevat Raamatunlauseet nousivat kaikkein selvimmiksi, aivan kuin muu teksi mikä kirjassa oli hävisi kokonaan. Suorastaan ahmin Raamatun lauseita siitä kirjasta.
Se kokemus oli niin valtava, että sen jälkeen olen alkanut korostamaan Raamattua ja Jumalan sanan merkitystä. En vähättele kokemuksia, mutta tärkeintä on uskoa Jumalan Sanaa, mikä löytyy Raamatusta.
Jotkut tietenkin tarvitsevat oppia, Sanan selitystä. Ei Raamattu niin helposti aukeava kirja ole. Ei ollut minullekaan. Eikä vieläkään, mutta mitä en ymmärrä jätän huoletta viisaammille. Ehkä kaikkia kohtia minun ei ole tarkoituskaan ymmärtää.
Tärkeäksi nousi myös Jeesuksen sovitustyö. Jotka vähättelevät sovitustyötä, saavat piut paut minulta. Heitä en kuuntele.
Ihmisen tulisi tiedostaa oma tilansa, tässä maailmankaikkeudessa, eikä pokkuroida Jumalaa vastaan. Jumala kyllä tietää, mitä tekoa me olemme,
Jumala on Pyhä ja me olemme syntisiä. Se näkyy kaikessa ihmisen toiminnassa.
Senpä vuoksi Jeesus tuli maailmaan, että löytäisimme tien Jumalan luokse, sinne mistä meidät kerran karkotettiin syntiinlankeemuksen seurauksena.
Totuus löytyy Raamatusta sille, joka haluaa sen löytää. Vaikka olenkin luterilainen, Luterilaisuus ei ole mikään itsetarkoitus.- Näinseasiaon
Tuossa kertomuksessasi näkyy minusta yksi asia josta en sano että se välttämättä sinun kohdallasi olisi ongelmallinen (johtihan se sinut kuitenkin pois tunneperustalta, uskomaan sanaa?) -mutta joka tuolla lailla esitettynä on omiaan vääristämään uskovaistenkin käsityksiä asioista.
Nimittäin, jos ei uskota mitään ennenkuin: "Yhtäkkiä kuin lämmin hyvänolon tunne vyöryi sisimpääni..." niin se on ongelmallista. Uskotaan siksi että tuli lämmin hyvänolontunne? Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan koe mitään, siis mitään muuta kuin että usko vain syntyy, ja SE jos jokin on kaiken päämäärä ja tähtäyspiste. Voisin jopa väittää vähän kärjistämällä että sellainen ihminen on "kokenut" enemmän joka ei ole "kokenut" mitään muuta kuin huomannut että hän voi ja saattaa uskoa Jumalan sanaa. Uskoahan ei anneta joka miehelle eikä edes naiselle.
Mutta kuten olen aiemmin sanonut, sillä miten joku on tullut uskoon, ei loppujen lopulta ole suurtakaan merkitystä, vaan sillä ollaanko tänään uskomassa! Kokemisten esittäminen jonkinlaisena "ainoana oikeana" (sinä et varmaan näin luule) uskoon tulemisen mallina, johtaa siihen harhaan ettei Jumala puhuisi ihmiselle jos ns. mitäöän ei "koeta". Jeesus sanoi: "autuaat ne jotka uskovat, vaikka eivät näe" (=tai koe).
Usko ei ole näkemistä eikä kokemista, vaan Jumalan sanan päälle USKOMISTA! Tuntui sitten joltain tai ei tuntunut! Oikeastaan olisi parempi uskoa ilman ylenmääräistä tunnelmointia koska tunteissa riippuminen johtaa uskovan sellaiseen harhaan että hän luulee itsellään olevan Jumalan armon vain silloin kun "tuntuu joltain".
Kyllä pitää ennen kaikkea sanan päälle perustaa, uskoa ja rakentaa vaikkei tuntuisi yhtään miltään. Uskoa voi ja saa vaikka ilman tuntemisiakin eikä silti ole yhtään huonompi uskovainen eikä yhtään vähempi armosta ja siunauksesta osallinen.
Oikeastaan tuneita ja kokemisia korostavat uskovat ovat heikkoja, kaikkein heikoimpia uskossaan, ja samalla vähän harhassakin sillä toden totta voi nähdä monen kohdalla että kaikki uskominen riippuu tunteista kiinni ja jos niitä ei ole, vaikerretaan kovasti ja jopa juostaan karismaattisissa tilaisuuksissa erilaisten helppoheikkien "esirukoiltavana" että tulisi humahdus taivaasta ja kaatuisi selälleen lattialle. Tällaista hengellistä sirkustakin paljon järjestetään.
Mutta kaikkein pahinta on kuitenkin se, että kun yleisesti luullaan (epäuskoistenkin keskuudessa) että uskomisessa on ennenkaikkea kyse jostain KOKEMUKSISTA ja uskoa luullaan tuntemiseksi, niin moni jää epätoivoon ja kuvittelee ettei hän muka "VOI" uskoa. Oikeasti kyse on siitä että kyllä hän voi mutta hän kuvittelee että pitäisi saavuttaa jokin uusi henkinen "olotila", vakuus tunnetasolla.
Tämä kaikki on oikeastaan meidän uskovaisten omaa syytä kun olemme levittäneet väärää informaatiota ja vääriä korostuksia. Monet kuvittelevat että heidän tulee kokea joku ihmeellinen "valonvälähdys" tms. tai muuttua sisäisesti sanoinkuvaamattoman salamannopeasti, mutta ei se niin ole.
JUMALAN SANAN päälle pitää uskoa! Ei siinä tulla kerrasta valmiiksi vaan useimmilla usko todellisuudessa syntyy pikkuhiljaa, ehkä koko elämän pituisena prosessina. Ollaan eri kohdissa samalla matkalla. Tärkeintä olisi kokemusten sijasta korostaa RAAMATTUA, koska vaikka olisi minkälainen kristillisten tunteidensa vallassa yötäpäivää piehtaroiva onneton sielu joka kieltää jotain Jumalan sanasta, ei se mikään uskovainen ole.
Jumalan sanaan uskomisessakaan ei pamahdeta kertaheitolla valmiiksi niin että eilen en uskonut mitään -tänään uskon kaiken enkä epäile yhtään. Ei niin, vaan Jeesukselle huusi eräs mies evankeliumissa: "Minä uskon, auta minun epäuskoani!"
Ei hän voinut vielä kaikkea uskoa, mutta huomaatteko tärkeän asian: hän ei KIELTÄNYT mitään, vaan sanoi: "AUTA MINUN EPÄUSKOANI!" hÄN IKÄÄNKUIN TUNNUSTI ETTÄ JOO, EN MINÄ KYKENE VIELÄ KAIKKEA USKOMAAN ENKÄ TAJUAMAAN, MUTTA MINÄ EN kiellä MITÄÄN, EN YHTÄKÄÄN jUMALAN SANAA VAAN TAHDON USKOA, JA TÄLLAISENA, EPÄTÄYDELLISENÄ HALUAN kRISTUS, JÄÄDÄ SINUN ARMOSI VARAAN JA KÄSIISI!
Eivät Jumalan lapset tässä elämässä vielä valmiita ole eivätkä tule. Se tapahtuu vasta kuolleiden ylösnousemuksessa ja vasta kerran taivaassa saamme vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Täällä m joudumme elämään uskon varassa.
Uskoa ei kysytä niinkään siinä mikä on helppoa ihmisjärjellä hyväksyä ja allekirjoittaa, vaan uskomme koetellaan siinä missä on epäilyksemme: Jäämmekö niiden edess kuitenkin Jeesuksen jalkain juureen tunnustamaan ettemme tosin ymmärrä kaikkea mutta tahdomme tunnustaa siltä sen oikeaksi koska se on Jumalan sana
vai:
rupeammeko kirotuiksi saatanan lapsiksi, epäuskoisiksi jumalanpilkkaajiksi jotka alamme ruotia ja mestaroida Raamattua ja hylkäämme jotain Pyhästä Raamatusta? Tässä se usko ja rukous koetellaan! Tästä käy ilmi ketkä ovat Jumalan lapsia, ja ketkkä Saatanan lapsia! - Näinseasiaon
"Luterilaisuus ei ole mikään itsetarkoitus."
Tuota et tainnut sanoa ihan viisaudestasi? Asetat luterilaisen uskon vastatusten Jumalan sanan kanssa? Vai onko sinulla tiedossa jotain miten luterilainen usko poikkeaa siitä kristinuskosta minkä Jeesukselta ja apostoleilta olemme perineet?
Mietithän asiaa vielä? - Näinseasiaon
Näinseasiaon kirjoitti:
Tuossa kertomuksessasi näkyy minusta yksi asia josta en sano että se välttämättä sinun kohdallasi olisi ongelmallinen (johtihan se sinut kuitenkin pois tunneperustalta, uskomaan sanaa?) -mutta joka tuolla lailla esitettynä on omiaan vääristämään uskovaistenkin käsityksiä asioista.
Nimittäin, jos ei uskota mitään ennenkuin: "Yhtäkkiä kuin lämmin hyvänolon tunne vyöryi sisimpääni..." niin se on ongelmallista. Uskotaan siksi että tuli lämmin hyvänolontunne? Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan koe mitään, siis mitään muuta kuin että usko vain syntyy, ja SE jos jokin on kaiken päämäärä ja tähtäyspiste. Voisin jopa väittää vähän kärjistämällä että sellainen ihminen on "kokenut" enemmän joka ei ole "kokenut" mitään muuta kuin huomannut että hän voi ja saattaa uskoa Jumalan sanaa. Uskoahan ei anneta joka miehelle eikä edes naiselle.
Mutta kuten olen aiemmin sanonut, sillä miten joku on tullut uskoon, ei loppujen lopulta ole suurtakaan merkitystä, vaan sillä ollaanko tänään uskomassa! Kokemisten esittäminen jonkinlaisena "ainoana oikeana" (sinä et varmaan näin luule) uskoon tulemisen mallina, johtaa siihen harhaan ettei Jumala puhuisi ihmiselle jos ns. mitäöän ei "koeta". Jeesus sanoi: "autuaat ne jotka uskovat, vaikka eivät näe" (=tai koe).
Usko ei ole näkemistä eikä kokemista, vaan Jumalan sanan päälle USKOMISTA! Tuntui sitten joltain tai ei tuntunut! Oikeastaan olisi parempi uskoa ilman ylenmääräistä tunnelmointia koska tunteissa riippuminen johtaa uskovan sellaiseen harhaan että hän luulee itsellään olevan Jumalan armon vain silloin kun "tuntuu joltain".
Kyllä pitää ennen kaikkea sanan päälle perustaa, uskoa ja rakentaa vaikkei tuntuisi yhtään miltään. Uskoa voi ja saa vaikka ilman tuntemisiakin eikä silti ole yhtään huonompi uskovainen eikä yhtään vähempi armosta ja siunauksesta osallinen.
Oikeastaan tuneita ja kokemisia korostavat uskovat ovat heikkoja, kaikkein heikoimpia uskossaan, ja samalla vähän harhassakin sillä toden totta voi nähdä monen kohdalla että kaikki uskominen riippuu tunteista kiinni ja jos niitä ei ole, vaikerretaan kovasti ja jopa juostaan karismaattisissa tilaisuuksissa erilaisten helppoheikkien "esirukoiltavana" että tulisi humahdus taivaasta ja kaatuisi selälleen lattialle. Tällaista hengellistä sirkustakin paljon järjestetään.
Mutta kaikkein pahinta on kuitenkin se, että kun yleisesti luullaan (epäuskoistenkin keskuudessa) että uskomisessa on ennenkaikkea kyse jostain KOKEMUKSISTA ja uskoa luullaan tuntemiseksi, niin moni jää epätoivoon ja kuvittelee ettei hän muka "VOI" uskoa. Oikeasti kyse on siitä että kyllä hän voi mutta hän kuvittelee että pitäisi saavuttaa jokin uusi henkinen "olotila", vakuus tunnetasolla.
Tämä kaikki on oikeastaan meidän uskovaisten omaa syytä kun olemme levittäneet väärää informaatiota ja vääriä korostuksia. Monet kuvittelevat että heidän tulee kokea joku ihmeellinen "valonvälähdys" tms. tai muuttua sisäisesti sanoinkuvaamattoman salamannopeasti, mutta ei se niin ole.
JUMALAN SANAN päälle pitää uskoa! Ei siinä tulla kerrasta valmiiksi vaan useimmilla usko todellisuudessa syntyy pikkuhiljaa, ehkä koko elämän pituisena prosessina. Ollaan eri kohdissa samalla matkalla. Tärkeintä olisi kokemusten sijasta korostaa RAAMATTUA, koska vaikka olisi minkälainen kristillisten tunteidensa vallassa yötäpäivää piehtaroiva onneton sielu joka kieltää jotain Jumalan sanasta, ei se mikään uskovainen ole.
Jumalan sanaan uskomisessakaan ei pamahdeta kertaheitolla valmiiksi niin että eilen en uskonut mitään -tänään uskon kaiken enkä epäile yhtään. Ei niin, vaan Jeesukselle huusi eräs mies evankeliumissa: "Minä uskon, auta minun epäuskoani!"
Ei hän voinut vielä kaikkea uskoa, mutta huomaatteko tärkeän asian: hän ei KIELTÄNYT mitään, vaan sanoi: "AUTA MINUN EPÄUSKOANI!" hÄN IKÄÄNKUIN TUNNUSTI ETTÄ JOO, EN MINÄ KYKENE VIELÄ KAIKKEA USKOMAAN ENKÄ TAJUAMAAN, MUTTA MINÄ EN kiellä MITÄÄN, EN YHTÄKÄÄN jUMALAN SANAA VAAN TAHDON USKOA, JA TÄLLAISENA, EPÄTÄYDELLISENÄ HALUAN kRISTUS, JÄÄDÄ SINUN ARMOSI VARAAN JA KÄSIISI!
Eivät Jumalan lapset tässä elämässä vielä valmiita ole eivätkä tule. Se tapahtuu vasta kuolleiden ylösnousemuksessa ja vasta kerran taivaassa saamme vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Täällä m joudumme elämään uskon varassa.
Uskoa ei kysytä niinkään siinä mikä on helppoa ihmisjärjellä hyväksyä ja allekirjoittaa, vaan uskomme koetellaan siinä missä on epäilyksemme: Jäämmekö niiden edess kuitenkin Jeesuksen jalkain juureen tunnustamaan ettemme tosin ymmärrä kaikkea mutta tahdomme tunnustaa siltä sen oikeaksi koska se on Jumalan sana
vai:
rupeammeko kirotuiksi saatanan lapsiksi, epäuskoisiksi jumalanpilkkaajiksi jotka alamme ruotia ja mestaroida Raamattua ja hylkäämme jotain Pyhästä Raamatusta? Tässä se usko ja rukous koetellaan! Tästä käy ilmi ketkä ovat Jumalan lapsia, ja ketkkä Saatanan lapsia!Ja elämän parannuksessakin voi onnistua kovin huonosti; niin että kuitenkin lankeaa monin tavoin joka päivä, mutta kun on se mieli että tunnustaa syntinsä ja katuu niitä, niin kyllä Jumalan armo riittää vaikka joka päivä lankeisi ja joutuisi käymään sellaistakin taistelua että itselle on vaikeaa ajatella itseä kristittynä ollenkaan, niin Jumalan armo ei kuitenkaan koskaan ole riippuvainen meidän parannuksemme onnistumisesta, vaan Hän on ilmoittanut haluavansa olla meille armollinen rakkaan Poikansa tähden, jnka lähetti sovittamaan meidän syntimme. Ei vain tähän asti tehtyjä, vaan myös kaikki vielä tulevaisiakin syntejäömme sillä niin kauan kuin tässä kuolevaisessa ruumiissamme täällä vaellamme, niin synti riippuu meissä kiinni ja olemme viheliäisiä ja meissä on halu syntiin.
Mutta onko meidän siis tehtävä sitten syntiä että armo suuremmaksi tulisi?
Roomalaiskirjeen 6. luku antaa meille vastauksen kysymykseemme:
"Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? 2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? 3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? 4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. 5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, 6. kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; 7. sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. 8. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, 9. tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse." - evita-ei.kirj
Näinseasiaon kirjoitti:
Tuossa kertomuksessasi näkyy minusta yksi asia josta en sano että se välttämättä sinun kohdallasi olisi ongelmallinen (johtihan se sinut kuitenkin pois tunneperustalta, uskomaan sanaa?) -mutta joka tuolla lailla esitettynä on omiaan vääristämään uskovaistenkin käsityksiä asioista.
Nimittäin, jos ei uskota mitään ennenkuin: "Yhtäkkiä kuin lämmin hyvänolon tunne vyöryi sisimpääni..." niin se on ongelmallista. Uskotaan siksi että tuli lämmin hyvänolontunne? Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan koe mitään, siis mitään muuta kuin että usko vain syntyy, ja SE jos jokin on kaiken päämäärä ja tähtäyspiste. Voisin jopa väittää vähän kärjistämällä että sellainen ihminen on "kokenut" enemmän joka ei ole "kokenut" mitään muuta kuin huomannut että hän voi ja saattaa uskoa Jumalan sanaa. Uskoahan ei anneta joka miehelle eikä edes naiselle.
Mutta kuten olen aiemmin sanonut, sillä miten joku on tullut uskoon, ei loppujen lopulta ole suurtakaan merkitystä, vaan sillä ollaanko tänään uskomassa! Kokemisten esittäminen jonkinlaisena "ainoana oikeana" (sinä et varmaan näin luule) uskoon tulemisen mallina, johtaa siihen harhaan ettei Jumala puhuisi ihmiselle jos ns. mitäöän ei "koeta". Jeesus sanoi: "autuaat ne jotka uskovat, vaikka eivät näe" (=tai koe).
Usko ei ole näkemistä eikä kokemista, vaan Jumalan sanan päälle USKOMISTA! Tuntui sitten joltain tai ei tuntunut! Oikeastaan olisi parempi uskoa ilman ylenmääräistä tunnelmointia koska tunteissa riippuminen johtaa uskovan sellaiseen harhaan että hän luulee itsellään olevan Jumalan armon vain silloin kun "tuntuu joltain".
Kyllä pitää ennen kaikkea sanan päälle perustaa, uskoa ja rakentaa vaikkei tuntuisi yhtään miltään. Uskoa voi ja saa vaikka ilman tuntemisiakin eikä silti ole yhtään huonompi uskovainen eikä yhtään vähempi armosta ja siunauksesta osallinen.
Oikeastaan tuneita ja kokemisia korostavat uskovat ovat heikkoja, kaikkein heikoimpia uskossaan, ja samalla vähän harhassakin sillä toden totta voi nähdä monen kohdalla että kaikki uskominen riippuu tunteista kiinni ja jos niitä ei ole, vaikerretaan kovasti ja jopa juostaan karismaattisissa tilaisuuksissa erilaisten helppoheikkien "esirukoiltavana" että tulisi humahdus taivaasta ja kaatuisi selälleen lattialle. Tällaista hengellistä sirkustakin paljon järjestetään.
Mutta kaikkein pahinta on kuitenkin se, että kun yleisesti luullaan (epäuskoistenkin keskuudessa) että uskomisessa on ennenkaikkea kyse jostain KOKEMUKSISTA ja uskoa luullaan tuntemiseksi, niin moni jää epätoivoon ja kuvittelee ettei hän muka "VOI" uskoa. Oikeasti kyse on siitä että kyllä hän voi mutta hän kuvittelee että pitäisi saavuttaa jokin uusi henkinen "olotila", vakuus tunnetasolla.
Tämä kaikki on oikeastaan meidän uskovaisten omaa syytä kun olemme levittäneet väärää informaatiota ja vääriä korostuksia. Monet kuvittelevat että heidän tulee kokea joku ihmeellinen "valonvälähdys" tms. tai muuttua sisäisesti sanoinkuvaamattoman salamannopeasti, mutta ei se niin ole.
JUMALAN SANAN päälle pitää uskoa! Ei siinä tulla kerrasta valmiiksi vaan useimmilla usko todellisuudessa syntyy pikkuhiljaa, ehkä koko elämän pituisena prosessina. Ollaan eri kohdissa samalla matkalla. Tärkeintä olisi kokemusten sijasta korostaa RAAMATTUA, koska vaikka olisi minkälainen kristillisten tunteidensa vallassa yötäpäivää piehtaroiva onneton sielu joka kieltää jotain Jumalan sanasta, ei se mikään uskovainen ole.
Jumalan sanaan uskomisessakaan ei pamahdeta kertaheitolla valmiiksi niin että eilen en uskonut mitään -tänään uskon kaiken enkä epäile yhtään. Ei niin, vaan Jeesukselle huusi eräs mies evankeliumissa: "Minä uskon, auta minun epäuskoani!"
Ei hän voinut vielä kaikkea uskoa, mutta huomaatteko tärkeän asian: hän ei KIELTÄNYT mitään, vaan sanoi: "AUTA MINUN EPÄUSKOANI!" hÄN IKÄÄNKUIN TUNNUSTI ETTÄ JOO, EN MINÄ KYKENE VIELÄ KAIKKEA USKOMAAN ENKÄ TAJUAMAAN, MUTTA MINÄ EN kiellä MITÄÄN, EN YHTÄKÄÄN jUMALAN SANAA VAAN TAHDON USKOA, JA TÄLLAISENA, EPÄTÄYDELLISENÄ HALUAN kRISTUS, JÄÄDÄ SINUN ARMOSI VARAAN JA KÄSIISI!
Eivät Jumalan lapset tässä elämässä vielä valmiita ole eivätkä tule. Se tapahtuu vasta kuolleiden ylösnousemuksessa ja vasta kerran taivaassa saamme vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Täällä m joudumme elämään uskon varassa.
Uskoa ei kysytä niinkään siinä mikä on helppoa ihmisjärjellä hyväksyä ja allekirjoittaa, vaan uskomme koetellaan siinä missä on epäilyksemme: Jäämmekö niiden edess kuitenkin Jeesuksen jalkain juureen tunnustamaan ettemme tosin ymmärrä kaikkea mutta tahdomme tunnustaa siltä sen oikeaksi koska se on Jumalan sana
vai:
rupeammeko kirotuiksi saatanan lapsiksi, epäuskoisiksi jumalanpilkkaajiksi jotka alamme ruotia ja mestaroida Raamattua ja hylkäämme jotain Pyhästä Raamatusta? Tässä se usko ja rukous koetellaan! Tästä käy ilmi ketkä ovat Jumalan lapsia, ja ketkkä Saatanan lapsia!Tuo tuntemukseni vaikutti enemmänkin siihen, että Jumalan sana tuli selväksi ja ymmärrettäväksi kuin varsinaisesti uskoon.Mutta olen samaa mieltä, ei sen usko tarvitse mitään valtavia uskon kokemuksia. Minulla nyt vain sattui olemaan tuollainen kokemus.
Sanoin sillä, ettei luterilaisuus sinänsä saa olla mikään itsetarkoitus jos se tyystin poikkeaa Jumalan Sanasta ja alkaa sotimaan sitä vastaan. Raamattuhan kaiketi pitää olla kirkossakin ylin auktoriteetti. - evita-ei.kirj
evita-ei.kirj kirjoitti:
Tuo tuntemukseni vaikutti enemmänkin siihen, että Jumalan sana tuli selväksi ja ymmärrettäväksi kuin varsinaisesti uskoon.Mutta olen samaa mieltä, ei sen usko tarvitse mitään valtavia uskon kokemuksia. Minulla nyt vain sattui olemaan tuollainen kokemus.
Sanoin sillä, ettei luterilaisuus sinänsä saa olla mikään itsetarkoitus jos se tyystin poikkeaa Jumalan Sanasta ja alkaa sotimaan sitä vastaan. Raamattuhan kaiketi pitää olla kirkossakin ylin auktoriteetti.Lisään vielä, että en minä mitään kokemuksia hakenut, vaan rukoilin, että sana tulisi selkeämmäksi, jotta paremmin ymmärtäisin sitä.
Oikeastaan en itsekään pidä kokemusten perässä juoksemisesta. Monet siihen lähteneet tulevat pettymään. Mutta en minä kokonaan sulje pois sitäkään, etteikö niitä kokemuksiakin voisi olla. Jeesus elää ja toimii tässäkin ajassa. - Näinseasiaon
evita-ei.kirj kirjoitti:
Lisään vielä, että en minä mitään kokemuksia hakenut, vaan rukoilin, että sana tulisi selkeämmäksi, jotta paremmin ymmärtäisin sitä.
Oikeastaan en itsekään pidä kokemusten perässä juoksemisesta. Monet siihen lähteneet tulevat pettymään. Mutta en minä kokonaan sulje pois sitäkään, etteikö niitä kokemuksiakin voisi olla. Jeesus elää ja toimii tässäkin ajassa.Ok. Ymmärrän, mutta asiasta on syytä yleisellä tasolla jonkin verran ääntä. Itse asiassa; kokemuksista aika usein kuulee sellaista selitystä että pitää mukamas arvioida "onko kokemus Jumalasta"... Tämä on minusta täyttä huuhaata sillä Jumalan sana on Jumalasta ja kokeminen on aina ihmisestä. Kokeminen tai hengellinen kokemus ei ole muuta kuin että ihminen reagoi tuntemalla ja/tai kokemalla psyykkisesti siihen mitä näkee, kuulee tai ymmärtää. Kokemukset ovat siis ihmisen oman psyyken vastauksia Jumalan puheeseen jonka kuulemme ennenkaikkea Raamatusta, mutta myös luomakunnassa, elämän-, ja kansojen kohtaloissa.
Nyt puhutaan monesti väärin kun annetaan ymmärtää että ihankuin se Jumala itse myllertäisi ihmisen psyykessä japanisi kaiken hyrskynmyrskyn mutta ei sellainen ole kovin uskottavaa eikä mielestäni edes Raamatun hengen mukaista. Ajattelu-, ja harkintakyky, tunteet yms. ovat lahjaa jonka Jumala on antanut. Ei Hänen (ainakaan tavallinen ja pääsääntöinen) toimintatapansa ole sellainen että Hän ohittaa ihmisen korvat, silmät ja ajattelukyvyn. Muutenhan meille ei välitettääisi armoakaan ulkonaisten välineiden kautta kuten ihmissuulla saarnattu ja ihmiskorvilla kuultu sana, tai leipä ja viini, vaan Pyhä Henki lähettäisi suoraan päähämme vaikkapa sähköimpulsseja niin ettei tarvitsisi ajatella mitään, kuulla, puhua, lukea tai nähdä... ei tarvitsisi mennä mihinkään sanan kuuloon eikä kokoontua yhteen vaan lojua sohvalla ja vastaanottaa aivoimpåulsseja ja nautiskella erilaisista tuntemuksista.
Näinhän nk. "maltilliset ja raittiit" karismaatikot tekevätkin paitsi että he juoksevat vaikka maan ääriin kokemaan kaikenlaisia värinöitä, tärinöitä ja sähköiskuja.
Mutta ei sellaisella ole mielestäni muuta tekemistä kristillisyyden kanssa paitsi että Herra Jeesus niistä varoitti sanomalla että ne eksyttävät monia kun tekevät Hänen nimessään ihmeitäkin... - Näinseasiaon
evita-ei.kirj kirjoitti:
Tuo tuntemukseni vaikutti enemmänkin siihen, että Jumalan sana tuli selväksi ja ymmärrettäväksi kuin varsinaisesti uskoon.Mutta olen samaa mieltä, ei sen usko tarvitse mitään valtavia uskon kokemuksia. Minulla nyt vain sattui olemaan tuollainen kokemus.
Sanoin sillä, ettei luterilaisuus sinänsä saa olla mikään itsetarkoitus jos se tyystin poikkeaa Jumalan Sanasta ja alkaa sotimaan sitä vastaan. Raamattuhan kaiketi pitää olla kirkossakin ylin auktoriteetti."Sanoin sillä, ettei luterilaisuus sinänsä saa olla mikään itsetarkoitus jos se tyystin poikkeaa Jumalan Sanasta ja alkaa sotimaan sitä vastaan. Raamattuhan kaiketi pitää olla kirkossakin ylin auktoriteetti."
Raamattu on kirkossa ylin auktoriteetti, siis siinä kirkossa joka on uskollinen Raamatulle. Mutta onko sinulla tiedossasi jotain mikä luterilaisessa opissa EI olisi Raamatun mukaista? Vai mistä tuollainen epäilys johtuu että tämmöinen asia pitää nostaa esille?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos nainen harrastaa seksiä
Useiden kanssa, miten se eroaa miesten mielestä siitä, jos miehellä on ollut useita s kumppaneita? Oletan että kaikki mi2432191Pihlaja-puulle
Illat on mulle pahimpia. En tiiä miks se olis vaan parasta yöstä toiseen nukkua sun kanssa ja herätä sun kasvoihin. Jos151440Päivieni piristys, missä olet?
Toit iloa ja valoa mun elämään ☀️ Nyt mennyt kohta viikko ettei ole nähty. Kaipaan nähdä sua silti ja pelkään vaikka tei141406Kova karman laki
Karman lain kautta pahantekijä tehdessään pahaa toteuttaa koston ja rangaistuksen sille jolle pahaa on tehty. Tämä tarko3711255Kysymys Kuhmolaisille
Hei. Olen 32 vuotias nainen ja muutin Kuhmoon noin 12 vuotta sitten. Mutta nyt täytyy ihmetellä ihan ääneen että onhan t21968Savimajasta lääketieteen tohtoriksi - ja ei tikkua ristiin
”Jos ihminen muuttaa savimajasta tänne kerrostaloon länsimaisen elintason piiriin ilman että tarvitsee panna tikkua rist168864Ensi viikolla tulen takaisin
Ja käyn varmaan siellä monta kertaa. Monta mahdollisuutta nähdä jos olet siellä päin19806- 75752
Olen valtavan ihastunut
Yritin sen sinulle viime viikolla kertoa, mutta liikaa muuttujia ja isoja tunteita, niin en kyllä ollut kovin selkeä.57746Oon varma siitä
Että oot vain mun rahojen perään, nainen. Siks et kelpaa mulle, että joku helpompi. M-mieheltä101675