joilla itsetunto miehen uskottomuuden jälkeen kärsi niin suuren kolauksen, ettei juuri naiseksi itseään tunnista.
Miehen mielipiteillä ei enää ole mitään painoarvoa, kun valhetta on tullut tuutin täydeltä.
Tuntuu omalta puolelta todella vaikealta löytää tästä parisuhteesta enää mitään hyvää minkä eteen ponnistella.
Mies kyllä haluaa jatkaa, eikä minulla ole harmainta aavistustakaan miksi.
Miehen mielipiteillä ei enää ole mitään painoarvoa, kun valhetta on tullut tuutin täydeltä.
Tuntuu omalta puolelta todella vaikealta löytää tästä parisuhteesta enää mitään hyvää minkä eteen ponnistella.
Mies kyllä haluaa jatkaa, eikä minulla ole harmainta aavistustakaan miksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä oli uskottomuuskriisi 5 vuotta sitten. Mies jäi kiinni eikä puolustellut tekoaan. Annoin anteeksi, lähinnä lasten takia.
Pari vuotta olin kuin sairas; seksi ei maittanut ja en pitänyt miestäni minään. Hän yritti kaikkensa hyvittääkseen tekonsa. Nyt vuosien päästä asia on jäänyt taka-alalle. Emme puhu siitä enää. Mies on ollut herrasmies ja saanut luottonsa takaisin.
Mutta kauan siinä meni! Vähältä piti etten lähtenyt kostoretkelle! Sain itsetuntoni takaisin pitämällä itsestäni hyvää huolta ja satsaamalla pukeutumiseen ym.
En suosittele kellekään pettämistä, mutta yli siitä voi kyllä päästä! Rakkautta se vaatii ja tietoista itseensä satsaamista. Ja tuntuu, että sitä virhettä ei kumpikaan meistä enää tee, niin koville se otti.
Hyvä kun joku kirjoittaa, että pettämisestäkin voi päästä yli.
Itse olen ollut tietoinen mieheni uskottomuudesta vasta muutaman kuukauden.Itse ajattelin ensin ,että ero tulee.Mutta juteltuamme asiasta avoimesti ja kun minä rakastan miestäni ja hänkin sanoo rakastavansa minua,päätimme kuitenkin jatkaa ja yrittää korjata liittoomme.
Nyt menee kohtalaisesti, tosin uskottomuus pyörii mielessäni vielä päivittäin.Mutta kun tekee töitä tämän liiton eteen, uskon, että jonakin päivänä myös minä voin sanoa jollekin KANNATTAA YRITTÄÄ!!
Miten miehesi hyvitti sinulle pettämisen?Itse olen samassa tilanteessa ja odotan että päivä alkaisi paitaa risukasaan...
Minulle paljastui 5 kk sitten, että miehelläni oli ollut noin puolen vuoden ajan suhde työkaveriinsa. Nyt tuo suhde on päättänyt ja mieheni haluaa jatkaa avioliittoamme. Käymme perheterapeutin luona ja puhumme, puhumme, puhumme.
Välillä olo tuntuu paremmalta, mutta viime aikoina olen taantunut siihen tilaan, jossa olin suhteen paljastuttua. Koen itseni perinpohjin petetyksi ja loukatuksi. Minun on mahdotonta kuvitella, miten voimme jatkaa ilman, että katkeroidun totaalisesti ja teen meidän kummankin elämästä tosi kurjan.
Ahdistaa, kiukuttaa, itkettää jne....