Kokeeko kukaan muu noita lyhytaikaisia töitä hirveän vaikeiksi? En tiedä teenkö itse jotain väärin mutta minä olen pättänyt ettei ikinä mene enää pätkätöihin, enkä esim. vuokratyönvälitysfirman kautta töihin.
Muutaman päivän tai viikon työrupeamasta seuraa aivan kohtuuton hakemusten täyttö ja päätösten odottaminen. Äkkiseltään ajatellen luulisi, että pätkätyöt nyt ei ole sen kummallisempaa, sen kuin menee vain muutamaksi päiväksi tai viikoksi töihin ja that's it. Mutta kyl siitä sellainen härdelli seuraa, ettei se todellakaan maksa vaivaa. Kokeeko joku muu samoin?
Menin jokin aika sitten töihin jonka tiesin kestävän vain vähän aikaa. Mutta se loppuikin jo kolmen päivän kuluttua. Kerkesin kuitenkin ilmoittamaan kelaan että aloitan osa-aikaisen työn. Työmarkkinatuki katkaistiin, ja näiden kolmen päivän takia jouduin sitten tekemään uuden hakemuksen ja jokainen voi arvata että sen uuden päätöksen odottamisaika oli tietysti pitkä kuin nälkävuosi. VAIN KOLMEN PÄIVÄN TAKIA täytyy vain odottaa että hakemus menee lautakuntaan joka mietiskelee sillä olenko minä nyt vielä työmarkkinatukikelpoinen.
Samoin on käynyt joka kerta kun teen jonkun lyhyen työrupeaman. Työmarkkinatuki katkaistaan, ja sitten joudut tekemään uuden hakemuksen johon et voi pahimmillaan edes sanoa paljonko tulet tekemään töitä, oletko osa-aikainen vai kokoaikainen, puhumattakaan että voisit kertoa paljonko tulet saamaan palkkaa. Joten siinä sitten joudutkin tilittämään taas jokaista tehtyä työtuntia ja odottelemaan päätöksiä. Pahinta on vuokratyöfirmoissa joissa en voi etukäteen tietää paljonko töitä on ja voinko sanoa edes olevani kokoaikatyössä vai osa-aikaisena. Ja sitten tilität kelaan jokaista työtuntia, ja tuntuu että se käy toisesta työstä kun joutuu jatkuvasti ynnäilemään paljonko olet tehnyt töitä ja paljonko tienannut.
Se on aivan jumalattoman stressaavaa. Sitten vielä asumistukia pitää tarkastaa jatkuvasti kun tulot heittelehtii sinne tänne, eikä ole mitään vakiansiota jonka voisi vain ilmoittaa. Tuskin monet pidempiaikaisissa töissä olevat edes tajuaa mitä siitä seuraa jos ottaa vastaan jonkun pienen pätkätyön. Ei se ihan sitä tarkoita että vain käy tekemässä vähän töitä. Siitä seuraa mielestäni aivan kohtuuton paperisota.
Muutaman päivän tai viikon työrupeamasta seuraa aivan kohtuuton hakemusten täyttö ja päätösten odottaminen. Äkkiseltään ajatellen luulisi, että pätkätyöt nyt ei ole sen kummallisempaa, sen kuin menee vain muutamaksi päiväksi tai viikoksi töihin ja that's it. Mutta kyl siitä sellainen härdelli seuraa, ettei se todellakaan maksa vaivaa. Kokeeko joku muu samoin?
Menin jokin aika sitten töihin jonka tiesin kestävän vain vähän aikaa. Mutta se loppuikin jo kolmen päivän kuluttua. Kerkesin kuitenkin ilmoittamaan kelaan että aloitan osa-aikaisen työn. Työmarkkinatuki katkaistiin, ja näiden kolmen päivän takia jouduin sitten tekemään uuden hakemuksen ja jokainen voi arvata että sen uuden päätöksen odottamisaika oli tietysti pitkä kuin nälkävuosi. VAIN KOLMEN PÄIVÄN TAKIA täytyy vain odottaa että hakemus menee lautakuntaan joka mietiskelee sillä olenko minä nyt vielä työmarkkinatukikelpoinen.
Samoin on käynyt joka kerta kun teen jonkun lyhyen työrupeaman. Työmarkkinatuki katkaistaan, ja sitten joudut tekemään uuden hakemuksen johon et voi pahimmillaan edes sanoa paljonko tulet tekemään töitä, oletko osa-aikainen vai kokoaikainen, puhumattakaan että voisit kertoa paljonko tulet saamaan palkkaa. Joten siinä sitten joudutkin tilittämään taas jokaista tehtyä työtuntia ja odottelemaan päätöksiä. Pahinta on vuokratyöfirmoissa joissa en voi etukäteen tietää paljonko töitä on ja voinko sanoa edes olevani kokoaikatyössä vai osa-aikaisena. Ja sitten tilität kelaan jokaista työtuntia, ja tuntuu että se käy toisesta työstä kun joutuu jatkuvasti ynnäilemään paljonko olet tehnyt töitä ja paljonko tienannut.
Se on aivan jumalattoman stressaavaa. Sitten vielä asumistukia pitää tarkastaa jatkuvasti kun tulot heittelehtii sinne tänne, eikä ole mitään vakiansiota jonka voisi vain ilmoittaa. Tuskin monet pidempiaikaisissa töissä olevat edes tajuaa mitä siitä seuraa jos ottaa vastaan jonkun pienen pätkätyön. Ei se ihan sitä tarkoita että vain käy tekemässä vähän töitä. Siitä seuraa mielestäni aivan kohtuuton paperisota.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja kaiken lisäksi samat asiat pitää ilmoittaa esim. työttömyyskorvauksen maksajalle sekä työvoimatoimistoon - eikös heillä muutenkin pelaa atk-pohjainen tiedonvälitys - miksei sitten tässä! Sellainen, joka todella elää ns. kädestä suuhun, eli ei ole vähäisintäkään ropoa tallessa, ei kyllä tuollaisen systeemin mukaan pysty mitään tekemäänkään.
Minustakin on ihan kiva, kun edes jotain vähäistäkin työtä voisi tehdä, vaikka tuntuukin että ihan harrastustoimintaahan se :) ja hirveet iltapuhteet vielä päälle niitten paperien täyttelemisen ja lähettelemisen kanssa.
Moro!
Samanlaisia kokemuksia on myös mulla.Monet kerrat olen ollut pätkätyössä.En enää.Asun Joensuussa ja silloin työkkärissä oli pikapesti töitä.Sanoin itseni irti näistä työmahdollisuuksista, koska töitten kesto oli AINA epävarma ja palkka oli KEHNO.Ei juurikaan jäänyt kuin muutamia euroja, 3-6e plussan puolelle päivittäin.Siitä kun laskee tuntipalkan, niin olihan se tunnille aina n.50 senttiä lisää.
Samoin, kun työt loppuivat, paperien toimittaminen ja kaikki selvitykset siitä miksi työ loppui, oletko oikeutettu saamaan taas päivärahaa, asumistuet uusiksi ja muita selvityksiä.EI OIKEIN ENÄÄ NAPANNUT.
Nekin ylimääräiset rahat meni bensakuluihin, kun joutui kelassa ja työkkärissä ravaamaan.
Nyt olen perheellinen, 2 lasta.En edes mieti , lähtisinkö pätkätöihin.
EI MITÄÄN JÄRKEÄ.
EN SUOSITTELE KENELEKÄÄN.KANNATTAA HARKITA AINAKIN.
Aivan ja toi saatanan selitteleminen. Miksi työt loppui ja oliko määräaikainen vai kokoaikainen ja jos ei tiedä niin TAAS pähkäillään ja mietitään että mihin lokeroon sitä mut vois laittaa... joka helvetin asiaa pitää selittää ja tilittää ja raportoida sekä suullisesti että kirjallisesti joka paikkaan ja auta armias jos jonkun pikkuasian unohdat raportoida joka luukulle niin johan uhkaillaan karenssilla ja sit peritään vielä takaisin jos oot pahastikin mokannut jossain ynnäilyssä. Lippua ja lappua joka saakeli luukulle. Lapuista, kuiteista ja muista paperinpalasista pitää pitää neuroottisella vimmalla huolta ettei ne vain huku, koska niitä tarvitaan taas sinne ja tänne ja tuonne.
Kyl mä viime kesänä kun olin ne huikaisevat kolme kokonaista päivää töissä mietin että kyllä tosiaan oli viimeinen kerta kun lähden pätkätyöhön. Siis NIIN HIRVEÄ show ja juokseminen KOLMEN työpäivän takia jossa en periaatteessa edes tehnyt mitään. Yhtä hyvin olisin voinut istua ne 3 päivää kotona. Ei se kauheasti motivoi menemään töihin vaikka näit pätkä/osa-aikatöitä oliskin tarjolla suht paljon. Hitto ku se oliskin vain niin yksinkertaista että vain menis muutaman päivän tai viikon työpestiin ja that's it. Just toi pikapesti-nimikin kuulostaa niin helpolta että "tulepas tänne, työtön, täältä saa pikaisesti töitä! NIIN helpppoo se on!"
Ja pyh! Helppo on pätkätöistä kaukana. Kaikenlisäksi laskin että jäin kaikkien kulujen jälkeen vielä rahalisesti miinukselle kun työ oli sellaista että siin oli provikkapalkka.
Se oli paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa ennen soviteltua päivärahaa , nyt kun sovittellaan , lyhyet pätkät aiheuttaa aikamoisen rumban .
Olen myös päättänyt olla tekemättä pätkiä , putkessa kun olen .
Ennekuin veretseisauttava lama pisti Suomen ja suomalaiset polvilleen, oli pätkätyöläisellä (monien muiden mukana) nykyaikaan verrattuna suorastaan ruhtinaalliset oltavat.
Tein keikkahommia niin paljon kuin ehdin. Työpaikkoja saikin siihen aikaan valita ihan rauhassa, mihin halusi mennä. Pääsin nykyrahassa noin 1000 egen/kk ansiosidonnaiselle.
Sitten aloin tehdä keikkoja vain viikonloppuisi (pe-ilta, la ja su-iltaan saakka). S
Sain palkan viikonlopusta ja arkipäiviltä sain ansiosidonnaisen. M
Me keikkatyöläiset saimme kuukaudessa enemmän kuin vakituiset samassa työpaikassa olevat.
Ah, niitä aikoja!
Työttömyysprosentti Helsingissä -89 oli jotain 1,2%.
Sitten pääsivät hallitukseen Kannuksen elinkeinoasiamies Aho sekä valtionvarainministeriksi markan teknikko Viinanen, Suomen Pankissa ihan ulalla johtajana Rolf Kullberg ja muutamassa vuodessa he menettivät täysin otteensa koko laivasta. Ei ollut paukkuja eikä rohkeutta niin suuriin saappaisiin ja kaikki kaatui kuin dominonopat.
Jäljelle ei jäänyt kuin rampoja ja haavoittuneita.
joka muistaa mistä tämä kaikki kurjuus sai alkunsa, unohdit kuitenkin tuon nykyisen Suomen Pankin pääjohtajan. Siinä vasta piru merrassa olikin. Oikea laivanupottaja perk*le. Ja nyt tämä taituri sitten hoitaa Valtiolaivan raha-asioita!!!
ja sitten asumistukia peritään takaisin kun on vuoden ajanjaksolta liikaa maksettuja tukia, voi perkele että vituttaa maksella niitä takasin varsinkin työttömänä!