Uskomatonta

Poikaystäväni jätti minut 6 päivää sitten.Olin aavistanut jotain koska emme olleet harrastaneet seksiä aikoihin eikä hän vaan enää vaikuttanut kiinnostuneelta.sitten kun kysyin missä mennään,hän sanoi että ei se enää toimi ja että hänen päänsä räjähtää jos jatketaan vielä tätä tahtia.Olen aivan tolaltani enkä vielä pysty uskomaan että hän on tosissaan.ei meidän kaikki ihanat hetket voi noin vaan loppua..suhde oli ihana ja se oli elämäni parasta aikaa..Tänään nukun ensimmäisen yöni kokonaan erossa hänestä,olemme nukkuneet nämä kaikki yöt eron jälkeen samassa sängyssä ja se on tehnyt kipeää..On tehnyt mieli halata ja ajatella että kaikki on taas hyvin..Hirveää ajatella elämää kuppaisessa yksiössä,mennä yksin nukkumaan joka ikinen ilta ja ikävöidä..Alan olla jo itkemiseen aivan turta,erosta asti olen itkenyt joka päivä..Mutta mun sisälläni elää toivo että ehkä tämän pienen eron jälkeen me voisimme taas rueta tapailemaan ja siitä jatkaa vakavampaan seurusteluun jos siltä tuntuu,exäni sanoi että aika näyttää tulisiko siitä mitään,se antoi minulle vähän voimaa jatkaa eteenpäin..Tieto,ettei hän ole vielä täysin heittänyt pyyhettä kehään..Ja sekin jo lohduttaa hieman että hän itki kun jätti minut ja me halasimme viimeisin kerran..eli hän oli surullinen,se ei ollut aivan sama erotaanko..Se todistaa että exällä on vielä tunteita minua kohtaan..Kun ystävät kyseleevät meidän erostamme,sanon vaan heille aina että ollaan vaan katkolla ja katsellaan maailmaa erillämme,ehkä vielä palataan yhteen..Sitten kun poikaystävä on saanut asiansa järjestykseen..Hänen isänsä on kuollut ja hänen pitää pitää huolta kotipaikastaan ja siellä riittää tehtävää..ja hänellä on myös paljon kavereita ja tärkeitä harrastuksia,hän on palomies ja tekee myös toista työtä..joten ymmärrän ettei hänellä jää minulle aikaa ja molemmat kärsittiin siitä..En siis osaa tunnustaa että suhde on OHI..elän toivossa ettei se ole...ja ehkä jo kesällä voidaan taas olla yhdessä..ei se rakkaus ole sammunut...Ja ystäviä olemme kaikesta huolimatta tällä hetkellä..Joten ihmiset,jos suhteenne vaan lopahtaa ilman sen vakavampaa syytä,siis jos kumppanilla ei ole toista naista/miestä,älkää epäröikö yrittää saada niitä aikoja takaisin..muutaman kuukauden asumaero voi tehdä ihmeitä..Minä tunnen että tämän hetkinen exäni on minulle oikea ihminen ja rakastan häntä,en pelkää taistella sen takia..

kukkanen kirjoitti:

Poikaystäväni jätti minut 6 päivää sitten.Olin aavistanut jotain koska emme olleet harrastaneet seksiä aikoihin eikä hän vaan enää vaikuttanut kiinnostuneelta.sitten kun kysyin missä mennään,hän sanoi että ei se enää toimi ja että hänen päänsä räjähtää jos jatketaan vielä tätä tahtia.Olen aivan tolaltani enkä vielä pysty uskomaan että hän on tosissaan.ei meidän kaikki ihanat hetket voi noin vaan loppua..suhde oli ihana ja se oli elämäni parasta aikaa..Tänään nukun ensimmäisen yöni kokonaan erossa hänestä,olemme nukkuneet nämä kaikki yöt eron jälkeen samassa sängyssä ja se on tehnyt kipeää..On tehnyt mieli halata ja ajatella että kaikki on taas hyvin..Hirveää ajatella elämää kuppaisessa yksiössä,mennä yksin nukkumaan joka ikinen ilta ja ikävöidä..Alan olla jo itkemiseen aivan turta,erosta asti olen itkenyt joka päivä..Mutta mun sisälläni elää toivo että ehkä tämän pienen eron jälkeen me voisimme taas rueta tapailemaan ja siitä jatkaa vakavampaan seurusteluun jos siltä tuntuu,exäni sanoi että aika näyttää tulisiko siitä mitään,se antoi minulle vähän voimaa jatkaa eteenpäin..Tieto,ettei hän ole vielä täysin heittänyt pyyhettä kehään..Ja sekin jo lohduttaa hieman että hän itki kun jätti minut ja me halasimme viimeisin kerran..eli hän oli surullinen,se ei ollut aivan sama erotaanko..Se todistaa että exällä on vielä tunteita minua kohtaan..Kun ystävät kyseleevät meidän erostamme,sanon vaan heille aina että ollaan vaan katkolla ja katsellaan maailmaa erillämme,ehkä vielä palataan yhteen..Sitten kun poikaystävä on saanut asiansa järjestykseen..Hänen isänsä on kuollut ja hänen pitää pitää huolta kotipaikastaan ja siellä riittää tehtävää..ja hänellä on myös paljon kavereita ja tärkeitä harrastuksia,hän on palomies ja tekee myös toista työtä..joten ymmärrän ettei hänellä jää minulle aikaa ja molemmat kärsittiin siitä..En siis osaa tunnustaa että suhde on OHI..elän toivossa ettei se ole...ja ehkä jo kesällä voidaan taas olla yhdessä..ei se rakkaus ole sammunut...Ja ystäviä olemme kaikesta huolimatta tällä hetkellä..Joten ihmiset,jos suhteenne vaan lopahtaa ilman sen vakavampaa syytä,siis jos kumppanilla ei ole toista naista/miestä,älkää epäröikö yrittää saada niitä aikoja takaisin..muutaman kuukauden asumaero voi tehdä ihmeitä..Minä tunnen että tämän hetkinen exäni on minulle oikea ihminen ja rakastan häntä,en pelkää taistella sen takia..

Itselleni kävi neljän vuoden seurustelun jälkeen samoin kuin kukkaselle, itkin ja ihmettelin. Syyksi eroon sanottiin että "elämässä voi jäädä jotain kokematta, kun ollaan vielä niin nuoriakin" (alta kolmekymppisiä).

Kesä meni itkien ja tapaillen millon missäkin merkeissä. Syksyllä jättäjä tuli toisiin ajatuksiin ja pyysi nätisti anteeksi tekojaan. Noh, tällä hetkellä seurustellaan taas, rakkaus on ihanaa, mutta tuo jätetyksi tulemisen tunne kalvaa edelleen tämän suhteen kohdalla.

Kun palaatte yhteen (jos näin käy) niin selvittäkää omalta kohdaltanne kaikki katkeruudet, etteivät ne kalva enää myöhemmin. Sanoisin että parin kuukauden päästä erosta ei enää halua tulla saman miehen kanssa petetyksi, vaikka kuinka rakastaisi ja kaipaisi.

kukkasen kannattaja kirjoitti:

Itselleni kävi neljän vuoden seurustelun jälkeen samoin kuin kukkaselle, itkin ja ihmettelin. Syyksi eroon sanottiin että "elämässä voi jäädä jotain kokematta, kun ollaan vielä niin nuoriakin" (alta kolmekymppisiä).

Kesä meni itkien ja tapaillen millon missäkin merkeissä. Syksyllä jättäjä tuli toisiin ajatuksiin ja pyysi nätisti anteeksi tekojaan. Noh, tällä hetkellä seurustellaan taas, rakkaus on ihanaa, mutta tuo jätetyksi tulemisen tunne kalvaa edelleen tämän suhteen kohdalla.

Kun palaatte yhteen (jos näin käy) niin selvittäkää omalta kohdaltanne kaikki katkeruudet, etteivät ne kalva enää myöhemmin. Sanoisin että parin kuukauden päästä erosta ei enää halua tulla saman miehen kanssa petetyksi, vaikka kuinka rakastaisi ja kaipaisi.

Niinpä..se on tärkeää että jaksaa vaan uskoa että voi olla tulevaisuus sen saman miehen kanssa,ei kannata heittää toivoa..siis jos tosissaan rakastaa..Minut on jätetty pari kertaa aijemminkin ja olen kärsinyt tilanteesta samalla tavoin kun nytkin,mutta pääsin nopeasti yli enkä enää tahtonut palata yhteen vaikka rakastinkin..Tässä nykyisessä tilanteessani tahdon,kovemmin kun ikinä..tuntuu että rakkaus on vaan vahvistunut nyt kun ero tuli..Sitä vaan tajusi että ei se kultsi oo mikään itsestään selvyys vaan sen voi menettää millon vain..Onko teidän suhde jatkunut normaalia parempana,huonompana vai samanlaisena kun ennen,"kukkasen kannattaja"?
Minusta tuntuu että tämä voi vaan lujittaa suhdetta tälläinen ero..saa tuta nahoissaan miltä se yksinäisyys ja ilman toista olo tuntuu ja sitten kun palaa yhteen niin tuntee toisen jo valmiiksi,ei tarvitse käyttää aikaa tutustumiseen ja ah sitä jälleen näkemisen riemua..;)
Olen ajatellut että kun exällä on synttärit tos ens kuun lopulla,niin pyytäisin sitä vaikka treffeille ja alotettas puhtaalta pöydältä,olisikohan se liijan aikaista,pitäisikö odottaa vielä siitä kauemmin?...

kukkanen kirjoitti:

Niinpä..se on tärkeää että jaksaa vaan uskoa että voi olla tulevaisuus sen saman miehen kanssa,ei kannata heittää toivoa..siis jos tosissaan rakastaa..Minut on jätetty pari kertaa aijemminkin ja olen kärsinyt tilanteesta samalla tavoin kun nytkin,mutta pääsin nopeasti yli enkä enää tahtonut palata yhteen vaikka rakastinkin..Tässä nykyisessä tilanteessani tahdon,kovemmin kun ikinä..tuntuu että rakkaus on vaan vahvistunut nyt kun ero tuli..Sitä vaan tajusi että ei se kultsi oo mikään itsestään selvyys vaan sen voi menettää millon vain..Onko teidän suhde jatkunut normaalia parempana,huonompana vai samanlaisena kun ennen,"kukkasen kannattaja"?
Minusta tuntuu että tämä voi vaan lujittaa suhdetta tälläinen ero..saa tuta nahoissaan miltä se yksinäisyys ja ilman toista olo tuntuu ja sitten kun palaa yhteen niin tuntee toisen jo valmiiksi,ei tarvitse käyttää aikaa tutustumiseen ja ah sitä jälleen näkemisen riemua..;)
Olen ajatellut että kun exällä on synttärit tos ens kuun lopulla,niin pyytäisin sitä vaikka treffeille ja alotettas puhtaalta pöydältä,olisikohan se liijan aikaista,pitäisikö odottaa vielä siitä kauemmin?...

itseasiassa suhteemme syveni niinkin paljon, ettei sitä edes oikein enää ymmärrä. Olemme nykyään toistemme parhaat ja luotetuimmat ystävät, eli vaikka tästä joskus eroaisimme, olisimme varmasti toistemme uusille pahoja exiä ;)

Mikäli tunteet ovat edelleen vain vahvistumassa, ei eroaminen ole pahasta, päinvastoin! Meilläkin se toi tiettyä energiaa ja nykyään luotankin toiseen huomattavasti enemmän, kun tiedän mitä suhteessa voi käydä ja mitä oikeastaan ei tarvitse pelätä.

Ongelmahan ei välttämättä ole luottamuksessa vaan siinä miten käsittelee juuri tuon eron ja yhteen paluun.

Mikäli siis palaatte yhteen (sekä alkuperäinen kirjoittaja että sinä kukkanen) luulen että siitä tulee paljon syvempää seurustelua kuin olette tähän asti tottuneet saamaan :)

Itkun jälkeen siis voi olla tiedossa myös ilon kyyneleitä!!! Voimia kaikille, ero voi olla myös hyvästä!

kukkanen kirjoitti:

Niinpä..se on tärkeää että jaksaa vaan uskoa että voi olla tulevaisuus sen saman miehen kanssa,ei kannata heittää toivoa..siis jos tosissaan rakastaa..Minut on jätetty pari kertaa aijemminkin ja olen kärsinyt tilanteesta samalla tavoin kun nytkin,mutta pääsin nopeasti yli enkä enää tahtonut palata yhteen vaikka rakastinkin..Tässä nykyisessä tilanteessani tahdon,kovemmin kun ikinä..tuntuu että rakkaus on vaan vahvistunut nyt kun ero tuli..Sitä vaan tajusi että ei se kultsi oo mikään itsestään selvyys vaan sen voi menettää millon vain..Onko teidän suhde jatkunut normaalia parempana,huonompana vai samanlaisena kun ennen,"kukkasen kannattaja"?
Minusta tuntuu että tämä voi vaan lujittaa suhdetta tälläinen ero..saa tuta nahoissaan miltä se yksinäisyys ja ilman toista olo tuntuu ja sitten kun palaa yhteen niin tuntee toisen jo valmiiksi,ei tarvitse käyttää aikaa tutustumiseen ja ah sitä jälleen näkemisen riemua..;)
Olen ajatellut että kun exällä on synttärit tos ens kuun lopulla,niin pyytäisin sitä vaikka treffeille ja alotettas puhtaalta pöydältä,olisikohan se liijan aikaista,pitäisikö odottaa vielä siitä kauemmin?...

mielestäni treffit on hyvä idea, tosin kannattaa myydä se ystävien tapaamisena :)