Miten suhtautua

ei se meri soutamalla kulu

Jätä se lutkas.

Mulla on vastaava tarina miehestäni. Lupa herusi mullekin. Mutta mistä ihmeestä sitä nyt ketään löytäis, kun ei ole mikään ravintolassa kävijä. Deittipalstatkin täynnä ukkomiehiä - ei kiinnosta. Pettäjä yrittää lupansa kanssa vain vaimentaa syyllisyydentunnettaan. Tsemppiä sulle.

Rouva jäi kiinni vieraasta ja pistin pihalle saman tien. Olin suhteen alussa kertonut että en hyväksy, voin antaa anteeksi mutta en enää luottaa. Viisitoista vuotta meni kankkulan kaivoon muuta eihän se nyt kokonaisuudessa huono suhde ollut.
Enpä ole asiaa sen jälkeen murehtinut ja en enää ole edes kiinnostunut parisuhteesta....mistä lie sellaisen ajatuksen tulleen.

Aika moni suhde päättyisi, jos vieraissa käynnistä laitettaisiin eropaperit vetämään. Se on vain elämää. Me olemme keskustelleet, ettei maailma kaadu vieraissa käyntiin. Pitää vain rehellisesti kertoa missä mennään. Ja vaimo todellakin on käynyt vieraissa useammin kuin kerran.

Korkeamman moraalin omaavat ihmiset eivät petä koskaan.
Mutta jos joku muu tekeekin niin itsekkään ja pahan teon, pitäisi se jättää mahdollisimman lyhyeen, yksittäiseen kertaan ja kertoa kumppanilleen mahdollisimman pian. Silloin luottamus voi palautua; voi kokea, että kumppanille rehellisyys, uskollisuus ja oikeudentunto on teosta huolimatta kuitenkin sen verran korkealla tasolla, että kokee tärkeäksi puhua asiasta pian, eikä voi elää pitkiä aikoja salaten tällaista tekoa kumppanilta.
Itse en voisi salata ja elää asian kanssa, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan; kuin ei olisi kerrottavaa, ei katumusta, ei vaikeaa oloa, ei anteeksi pyydeltävää..
Jos kumppani kertoisi asiasta vasta kuukausien, vuosien päästä, loukkaisi se tuhat kertaa enemmän ja luottamuksen palautuminen vaikeaa.
Sinulla olisi tullut olla oikeus saada tietää asiasta mahdollisimman pian, keskustella siitä ja päättää haluatko jatkaa suhdetta vai et.
Luottamuksen pitäisi olla yksi oleellisimpia asioita parisuhteessa ja se kuuluu rakkauteen. Jos toiselle ei ole tärkeä olla rehellinen ja luottamuksen arvoinen , etenkään näinkin suuressa asiassa, että pyrkisi heti korjaamaan virhettään, niin hyvin kuin sitä pystyy, ei hän myöskään rakasta. Voi olla kiintymystä, mutta ei oikeaa rakkautta.

Mitä tulee siihen, että olisi myös toisen kanssa, kuten kumppanikin, on ihan eri asia- toinen tekee asian luvatta, toinen luvan kanssa. Toinen loukkaa toista huomattavasti enemmän, pettää luottamuksen, joka tärkeimpiä parisuhteen pilareita. Ja mitä siitä saisi. Ehkä hetken vaihtelua, mutta helpottaako se oikeasti petetyksi tulemisen tunnetta ja onko se sen arvoista? Itse arvostaisin enemmän, jos kumppani sanoisi, ettei halua/hyväksy minun käyvän vieraissa, vaikka itse tekikin sen virheen kerran. Se kertoo minulle enemmän kiintymyksestä., vaikka ymmärrän tuon luvan vieraissa käymiseenkin, joka johtuukin hänen kokemastaan häpeästä ja/tai siitä että hän kokee ajattelevansa sillä sinua ja kokee asian reilummaksi niin.
Jos kumppanini olisi pettänyt, en saisi mitään vieraissa käymisestä; en koston tunnetta, en helpotusta, en kaipaisi myöskään vaihtelua/kerätä seksikokemuksia monien ihmisten kanssa, vaan päinvastoin haluan olla vain yhden, rakastamani ihmisen kanssa. Se on omien arvojeni mukaista elämää; en halua heittää arvojani roskiin hetkeksikään sen tähden, että toinen toimii niiden vastaisesti.
Jos en koe rakkautta parisuhteessa- joitain sellaisia ajanjaksoja voi toki olla ja yleensä onkin, mutta pitkän ajan salailun jälkeen näinkin tärkeässä asiassa, en varmaan kokisi, että olen ollut rakastettu tavalla, jonka ansaitsisin, etenkin itse rehellisenä ihmisenä.

Ero on Raamatunkin mukaan (niin vaativa kuin se onkin muuten lakinsa/opetustensa osalta) sallittu kumppanin haureuden (ulkopuolisen seksi/seurustelusuhteen) vuoksi.

En kannusta tietystikään ketään eroon. Se on jokaisen itse pääteltävissä. Ihmiset on erilaisia. Toiset pystyvät antamaan anteeksi tällaisetkin asiat helpommin kuin toiset, niin että voivat jatkaa suhdetta, vaikka kokisivatkin saaneensa osakseen suurta vääryyttä.

Reilu peli, ehkä miettinyt päässään että ei toista voi omistaa. Vapaus on rakkautta, saunnainen vierailu muualla oikeastaa ole keneltäkään pois. Järki päässä pitää olla, käyttää kumia eikä muut suhteet saa tulla koriin. Tuossa on se hyvä puoli kun antaa toiselle luvan mennä niin yllättäen ei olekaan mikään kiire mihinkään . Katsele rauhassa, jos tulee eteen sellainen "kerran elämässä"-tilaisuus niin ei tarvitse omantunnon tuskia sen vuoksi kärsiä.

Me ollaan oltu vaimon kanssa avoimessa suhteessa jo jonkin aikaa, alkuun oli intoa säätää ulkopuolisia juttuja enemmän, mutta sittemmin tasaantunut. Tosin harrastamme yhdessäkin ryhmäjuttuja, toisten parien kanssa tai otetaan joku kolmanneksi. Tehty tällaista jo pitkään, se pitää omassakin sängyssä vireyttä yllä.

Mutta kaikille tällainnen ei sovi, jutelkaa yhdessä asioista, ja edetkää rauhallisesti. Kun keksitte jonkin jutun niin voi odottaa rauhassa vaikkapa pari kuukautta ennnekuin toteuttaa. Lopulta pari kuukautta on hyvin lyhyt aika.

Linkkivinkki https://suhteellisenavointa.com/ (ei ole minun enkä tunne kirjoittajia)