Ahdistaa tilanne: toistakymmentä vuotta naimisissa ja ero edessä. Eron syytä en ole vielä oikein sisäistänyt. Ehkä vaimo oli liian nuori kun halusi naimisiin. Asunto on ja taloudellinen tilanne ihan Ok (velkaa enää 70K €) ja kumpikin töissä. Kummallakin on omat harrastukset ja yhteisiä harrastuksia ei ole. Vaimoni täytti juuri 40 vuotta ja luulin että tämä oli vain ns ikäkriisi. Ei ollut. Puoli vuotta sitten ilmoitti että näkee eron parhaaksi vaihtoehdoksi (haluaa ns tilaa itselleen).
Vaikeinta minulle on tunteet joita koen häntä kohtaan. Kait sitä voisi kutsua myös rakkaudeksi. Huomioin häntä ehkä likaa. En vain osaa elää itselleni; teen asoita aina ajatellen myös häntä. Jos kysyn jotain arkipäiväistä, vastaus on ympäripyöreä; ihan Ok. Keskustelua en saa aikaiseksi ja sosiaalisena miehenä haluisin päästä keskustelemalla asioiden ytimeen. Tulevan eron syitä en ole pystynyt saamaan esille. Ehkä muutaman voin avata tässä:
- ollaan niin erillaisia
- yhteistä vain talo ja lapset
- omaa tilaa ja vapautta tulla ja mennä ilman selityksiä
Nämä seuraavat eivät ole siis syynä:
- pettäminen
- alkoholi
- kotitöiden epätasapaino
- taloudelliset huolet
Ongelmana on se että yhteinen talo ja lapset velvoittavat toimimaan teamina. Vaimo toimii välinpitämättömästi monien yhteisten velvoitteiden kanssa. Tuntuu kuin hän olisi eroamassa koko perheestä. Lasten kanssa ei juuri vietä aikaa; on mielummin harrastuksen parissa tai sohvalla somettamassa. Kuulemma syyllistän jos vihjaan että lapsetkin kaipaavat huomiota (itse en ole sitä saanut puoleen vuoteen). Jokainen asia jonka näen epäkohtana muuttuu riidaksi. Keskustelua ei saa aikaiseksi. Kumpaakin ärsyttää toisen puhetyyli. Luetaan jotain toisen elekielestä mikä ei ole tarkoitus. Omalta kohdaltani ei ole kyse vaimon arvostelusta vaan saada parisuhde (arkirutiinit) toimimaan.
Itselläni seksuaalinen vetovoima vaimoani kohtaan ei ole kadonnut. Vaimoni taasen ilmoitti ettei tunne seksuaalista vetovoimaa minua kohtaan. Kuitenkin muutaman kerran kuussa olen tarpeeksi kiinnostava siihenkin.
Yritän avata omaa ahdistusta tätä kautta ja etsiä vertaistukea täältä.
Oma ongelma on tunteet joita vielä edelleen tunnen. Olisi helppoa jos voisi painaa OFF-nappia ja siirtyä elämässä eteenpäin.
Tämä avaus saattaa olla hiukan sekava, mutta ajatus ei vain pysy kasassa.
Vaikeinta minulle on tunteet joita koen häntä kohtaan. Kait sitä voisi kutsua myös rakkaudeksi. Huomioin häntä ehkä likaa. En vain osaa elää itselleni; teen asoita aina ajatellen myös häntä. Jos kysyn jotain arkipäiväistä, vastaus on ympäripyöreä; ihan Ok. Keskustelua en saa aikaiseksi ja sosiaalisena miehenä haluisin päästä keskustelemalla asioiden ytimeen. Tulevan eron syitä en ole pystynyt saamaan esille. Ehkä muutaman voin avata tässä:
- ollaan niin erillaisia
- yhteistä vain talo ja lapset
- omaa tilaa ja vapautta tulla ja mennä ilman selityksiä
Nämä seuraavat eivät ole siis syynä:
- pettäminen
- alkoholi
- kotitöiden epätasapaino
- taloudelliset huolet
Ongelmana on se että yhteinen talo ja lapset velvoittavat toimimaan teamina. Vaimo toimii välinpitämättömästi monien yhteisten velvoitteiden kanssa. Tuntuu kuin hän olisi eroamassa koko perheestä. Lasten kanssa ei juuri vietä aikaa; on mielummin harrastuksen parissa tai sohvalla somettamassa. Kuulemma syyllistän jos vihjaan että lapsetkin kaipaavat huomiota (itse en ole sitä saanut puoleen vuoteen). Jokainen asia jonka näen epäkohtana muuttuu riidaksi. Keskustelua ei saa aikaiseksi. Kumpaakin ärsyttää toisen puhetyyli. Luetaan jotain toisen elekielestä mikä ei ole tarkoitus. Omalta kohdaltani ei ole kyse vaimon arvostelusta vaan saada parisuhde (arkirutiinit) toimimaan.
Itselläni seksuaalinen vetovoima vaimoani kohtaan ei ole kadonnut. Vaimoni taasen ilmoitti ettei tunne seksuaalista vetovoimaa minua kohtaan. Kuitenkin muutaman kerran kuussa olen tarpeeksi kiinnostava siihenkin.
Yritän avata omaa ahdistusta tätä kautta ja etsiä vertaistukea täältä.
Oma ongelma on tunteet joita vielä edelleen tunnen. Olisi helppoa jos voisi painaa OFF-nappia ja siirtyä elämässä eteenpäin.
Tämä avaus saattaa olla hiukan sekava, mutta ajatus ei vain pysy kasassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikö oikea vastaus olisi pariterapia, yksin ja yhdessä, josko avaisi teidän tilannetta? Ongelmahan voi olla vain oletuksissa toisesta, jotain jota toinen ei ymmärrä? Jollei toinen ole sinut itsensä kanssa, syitä sille...? Täällä kaikenlaisia juttuja lukemalla voi kaikenlainen epäilykin herätä, vaikka sille ei olisi minkäänlaista syytä?
Käytiin 7 vuotta sitten terapiassa. Se oli aika avaava kurssi. Siellä oli pariskuntia jotka riiteli useesti ja saatiin neuvot miten riidat ratkaistaan ja ehkäistään. Kumpikin sain hyvät eväät sieltä. Nyt kaikki neuvot on jo unohdettu.
Ärsyttävää on kun kokee vaimon perheessä ulkopuoliseksi. Tunne ettei toinen ole läsnä; edes lapsille.
On se muutaman kerran heittänyt ilmaan ajatuksen että toisen pitää muuttaa pois; hän saisi tilaa. Tilaa mihin? Harrastukseen? Kavereille?
Jotenkin koen että olen tullut läheisyysriippuvaiseksi. Tuntuu oudolta kun ei voi jakaa hyviä/huonoja fiiliksiä saatikka antaa pieniä kosketuksia arjessa. Läheisyys ja läsnäolo on se mistä vaimo haluaa selkeesti pois.
Toi kuulostaa minusta ryhmäterapialta? Ajattelin pariterapiassa, jossa olette yksin ja kaksin läpikäymässä asioita? Yksin ollessa voi puhua asioita, joita ei kaksin välttämättä toisi julki. Näin ammattilainen voisi antaa vinkkiä ja ohjeita kuinka edetä yhteisessä hyvässä, jos mahdollista?
Ei auttanut pariterapia,kun pitemmästäkin suhteesta jouduin maksumieheksi,eikä ollut edes riitoja,Erolapun kun löi kouraan.hänelläpä oli jo uusi odattamassa vaikka vannoi että siitä ei ollut kysymys.
Toisilla voi olla peli likaista, valitettavaa minusta jos lopputulema ei ole reilu molemminpuolin. Minusta olisi jopa oikeudenmukaista, et valitusoikeus oltava, jos huomataan toisen toimineen valheellisesti? Maksumiehen rooli ei kuulosta hyvältä, jos joutuu tekemään uhrauksia selvitäkseen tilanteesta, aina huomioitava, ettei toinen hyötyisi liikoja ratkaisusta? Minusta reilu ja oikeudenmukainen tapa ainoa ja oikea. Totuus valitettavasti ei taida aina olla näin?
Ikäkriisissä oleville. Mietikää tarkkaan mitä teette. Ex ihastui työkaveriinsa. Muuttui kylmäksi ja etäiseksi. Syytti minua kaikesta. Vieläkin välillä ihmettelen miten ihmisen persoona voi muutua hetkessä. Ei taida hällä mennä enää hyvin . Riitelevät paljon ja uusi sulho ryyppää kaikki vapaapäivänsä. Yritti että jos minä ottaisin hänet takaisin. Ei onnistunu. Minä olen erosuruni surru ja kaikki eron tunteet. Erosta on yli kaksivuotta. Minä olen onnellinen yksinkin. En ole etes yrittäny etsiä ketään kumppania. Elän kahden kissan ja koiran kanssa. Ne ovat uskollia. Samaa ei voi sanoa joistakin ihmisistä. 26 vuotta meni exsän kanssa hukkaan. Se vedettiin exsän toimesta vessanpöntöstä alas.