Olen lapseton ja olisin kiinnostunut tietämään mitä äitiyden tabuja pidät yllä? Mistä ei saa puhua? Miksi teet niin? Miksi lapsettomille aina kerrotaan, että elämä on ihanaa kun tekee omia lapsia -näin ei kuitenkaan ole -vai onko? Onko kyse kateudesta lapsettomien vapautta kohtaan?
äitiyden tabut
kikka
132976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mieleen - onkohan ne sitten niin "sisäänrakennettuja" ettei itsekkään käsitä? No, äiti ei ainakaan koskaan ole humalassa, voisiko se olla tabu? Isä voi olla, mutta äiti on aina ajokunnossa.
Miksi oletat että lapsettomuuden vapaudesta oltaisiin kateellisia... Eiköhän aika moni ole ehtinyt sitä vapautta kokeutta ennen vanhemmaksi tuloaan.
Moni on ennättänyt kokea pari vuotta vapautta ennen kuin se helvetti alkaa. Ei ihme jos alkaa käydä muutaman 'lapsellisen' vuoden jälkeen kateeksi, kun tajuaa ettei sitä vapautta enää parhaimpina elinvuosina tule.
Tai en tainnut ihan ymmärtää mitä "helvettiä" tarkoitit.. Siis sitäkö kun lapset syntyy? Minulla vanhin on jo aikuinen ja hänestä on 4 nuorempaa, kauanko se "muutama lapsellinen vuosi" kestää?
Nyt alkoi kyllä jännittämään, saanko edes nukuttua!
mitkäs ne "parhaimmat elinvuodet"sit sun mielestä on?Olen kuullut esim.monien 50vuotiaiden naisten sanovan että "nyt se elämä vasta alkaa".Itse voin kyllä sanoa,etten ole kateellinen lapsettomille ollut koskaan,päinvastoin mulle ollaan oltu,jos ei nyt kateellisia,niin ainakin harmiteltu kun ei itsellä ole lapsia.
Ehkä ne 5-kymppiset kokee elämänsä alkavan vasta silloin, kun lapset vihdoin lähtevät kotoa? :)
lapsettomia, vaan elän parasta tähän astisen elämäni parasta aikaa. Oma tyttäreni on kohta 5-vuotias typykkä, ja on ihana seurata miten hän kasvaa ja kehittyy.
Kun itselläni ei ollut lasta, en myöskään ollut kateellinen lapsellisille (päinvastoin, ihmettelin välillä miten ne jaksaa..)
Äidinrakkaus on omista tunteistani suurin, ja olen todella onnellinen lapsestani.
ei ne lapset sua kahlehdi sen enemmän kuin muutkaan tän yhteiskunnan asettamat vastuut, työt, lait, aikataulut, säännöt, normit, arvot ymym. Omasta elämän asenteesta ja valinnoista kaikki on kiinni. Elämä on suuri lahja jos sen osaa ottaa sillä tavalla, mutta voi se olla helvettikin, jos sen niin haluaa kokea.
Nämä ovat arkoja aiheita:
1. En halua olla lasten kanssa kotona niin kauan kuin mahdollista. Haluan mennä töihin, minä pidän työtäni, siellä on järkevää tekemistä aikuisten kanssa. Tulen hulluksi jo nyt vanhampainvapaalla. Aion laitta nuorimman (kuten tein vanhemmallekin) päiväkotiin hänen täyttäessään yksi.
2. Haluan välillä lähteä yökerhoon bailaamaan tappiin asti. Myös äiti haluaa joskus juoda.
Äitikin haluaa happy hourille kavereiden kanssa.
Mielestäni yksi äitiyden tabu, jota olen valmis ylläpitämään (kerron syyt kohta) on se, että välillä suuttuu ja ärsyyntyy omille lapsilleen.
En tiedä miksi tämä on tabu, ehkä luulen että äidit eivät saa ärsyyntyä, mutta tässä syy miksi en halua puhua siitä. Nykyään jos sanoo jollekin ärsyyntyvänsä omille lapsilleen, niin kaikki luulevat että pahoinpitelen niitä ennen pitkää ellen jo ole tehnyt sitä. Neuvolassa ei tulisi mieleenkään sanoa että välillä ärsyttää, koska sieltä laitettaisiin heti psykologin puheille.
Onhan se ihan hyvä, että on alettu reagoimaan ärhäkämmin noihin mahdollisiin pahoinpitelijöihin, mutta on kauheaa, kun pakotetaan ylläpitämään tällaista tabua leimautumisen pelossa.
Jaa-a vai mitä tabuja pidän yllä.. Ehkä yritän näyttää virkeämmältä kuin olenkaan,koska kaikkein surkeinta mitätiedän on harmaissalaahustava nuutunut äiti, naama kuin norsunv.. ja kärähtänyt permis päässä... ;D
Tietysti olosuhteet vaikuttaa asiaan!
Luulen että kaikesta voi puhua, mikäli on valmis ottamaan moitteita vastaan. esim. kapakissa saa kuulla että mistäs sinä täällä sitten teet, jos sanoo että kotona on pienokainen... Ihan kuin ei saisi olla kodin ulkopuolella ilman lasta. Kyllä elämä on ihanaakin,kun on lapsi, mutta ihan samanlailla siinä löytyy varjoja, kuin ilman lapsia:) Kaikki on suhteellista. Parhaimmillaan lapsi vahvistaa suhdetta puolisoon, pahimmillaan tuo puolisosta esiin piirteitä, joita ei ole tiennyt olevankaan(mustasukkaisuus huomiosta, osanottamattomuus kotitöihin, itsekeskeisyys...)Itselläni on onneksi hyvä puoliso, joka ymmärtää sen, että vaikka nyt olen äiti, en ole pelkästään äiti, vaan yhä omaakin aikaa ja "vapautta"(ei mitn sexiseikkailuja) vanhoja ystäviä ja lepoa tarvitseva ajatteleva yksilö. Tosin väsymyksen takia vähän tahmoo.. ;) MUTTA VOIMIA LAPSETTOMILLE JA LAPSELLISILLE AURINGON ALLA TALLAAJILLE!!!! =)
Mutta sehän on niin että elämään kuuluu perhe ja lapset...Vai onko?
Itse olen lapseton 10 vuotta naimisissa ollut enkä todellakaan aio hankkia lapsia. Mulle ainakin nämä yleiset tabut ovat olleet rasite. Kokoajan kysellään vauva-uutisia ja jos vaan oot saanut muutaman ylimääräisen kilon niin heti oot raskaana. Ei mun lähipiirissä oo ainakaan montaa jotka ymmärtäisivät sitä että en tee lapsia vaikka siihen olisi kaikki mahdollisuudet (eli ei oo mitään elimellistä syytä). Onko se ainoa hyväksyttävä syy kun ei lapsia että on jokin elimellinen syy minkä takia ei lasta voi saada.
Ja ainakin itsekkääksi ja oma hyväiseksi leimataan heti. Ja kyllä sitä kateutta on lapsettomia kohtaan esim:-voi kun teillä on aina niin siistiä, -voi kun pääsisitsekkin ulkomaille joskun ilman lapsia jne..jne..
Ette voi perheelliset väittää ettei näin olisi...
Itse en kyllä kadehdi teiltä mitään!
Kyllä meilläkin elämä on ihanaa, ei se ole vain perheellisten etuoikeus..
Jo vain, olen samaa mieltä siitä, että vapaaehtoinen lapsettomuus on tabu. Sitä on perinteisesti vaikea hyväksyä, koska lapsien hankintaa ja avioliittoa pidetään itseisarvona. Vapaaehtoista lapsettomutta ei suosi kirkko eikä yhteiskunta. Kuitenkaan lapsiperheillä ei ole helppoa taloudellisesti.
Esimerkiksi moniko elokuva edes sivuaisi lapsien hankintaa tästä näkökulmasta? En muista yhtäkään; sepä se, asiaa ei ole nähty riittävän tärkeäksi käsitellä tai sitä ei uskalleta käsitellä julkisesti, koska se järkyttäisi perinteitä. AINA tämän tyyppisissä elokuvissa lähtökohtana on lapsiperhe, lasten toivominen tai jos ei saa lapsia, se ei ole oma "VIKA" vaan hedelmättömyyden vika. Lapsettomuus on traagisin onnettomuus mitä parisuhteelle voi tapahtua!!
Kuka uskoo, että kaikilla naisilla ei ole äitiyden haluja, eikä vauvakuumetta?! Kaikisa parisuhteissa ei itseisarvona pidetä lapsia (suvun lapset riittävät), avioliittoa ( koiraa). Kukaan ei taida enää muistaa myöskään ajatella lapsien hankintaa maailmanlaajuisesti. Että meillä ihmiskunnassa olisi mitään väestöongelmaa tulossa missään päin.. ps. avioliittonkaan ei tässä parisuhteessa aiota mennä, koska emme näe sitäkään tarpeellisena. Elämän rutiinit sujuu hyvin:) 15 vuoden kokemuksella, niin kauan kuin sujuvat