Vainajaa, eli kuollutta henkilöä ja mitä ajatuksia on seurannut jos
tämmöinen kohtaaminen on tapahtunut. Toivon asiallisia vastauksia
koska kyse on pyhistä asioista.
tämmöinen kohtaaminen on tapahtunut. Toivon asiallisia vastauksia
koska kyse on pyhistä asioista.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jos kyse on pyhistä asioista, en sinuna puhuisi näistä.
Ja kun sanaa pyhä hokee, siitä tulee häpy
vähä niinku happy...
eli = pyhä = happy = iloinen..
koska tämä on iloinen asia niin vain asiallisia vastauksia...
Olisit jättänyt tuon pyhän asian pois ihan suosiolla.
Olen löytänyt kuolleen henkilön ja sillä hetkellä oli järkytys, paniikki ja shokki. Soitto hätäkeskukseen josta tuotiin ambulanssi paikalle. Ajatuksena myöhemmin kysymys, että mihinköhän oli kuollut.
Olen kohdannut vainajan monta kertaa ja raskain kokemus oli nähdä
omat vanhempani. Ajatukset liittyivät jälleen näkemiseen. Ihmisen näkeminen
vainajana voi olla myös ammatti. Tähän ammattiin valikoituuvat kirurgit ja hengelliset aspektit lyödään syrjään ainakin opiskeluvaiheessa. Keskittyminen anatomiaan ja kuolinsyyn tutkiminen menevät edellä.
Pelastuslaitoksella nähdään paljon vainajia. Ensihoitajat ovat valikoituneita. Jos pitäisi päättää itse, niin ensituntemus on se ettei elämä pääty siihen paikkaan. Esim. kolaripaikalle. Myös jälkituntemus on samaa luokkaa. Jotakin täysin tuntematonta on olemassa. Nämä ovat hengellisiä asioita ja kysymyksiä. Jos ajatellaan papin virkaa, missä pitää alituisesti saattaa vainaja läheisten kanssa, niin rankkaa hommaa ja kokoajan pitäisi säilyttää usko siihen että sielu jatkaa matkaa. Kristilliseen teolgiaan ei kuulu magiikka vaan kunnioitus vainajaa kohtaa ensimmäisenä. On kuitenkin varmaa että sielu jatkaa matkaa.
Minusta tuntuu aina pahalta, kun joku puhuu, että vainaja on siellä pilven reunalla tai ”jossakin”, koska en tälläiseen usko. En tiedä osaanko selittää tätä kristityille, mutta se on vähän, kun hindu sanoisi, että sinne se edesmennyt nyt meni ja syntyy varmaan jossain päin maailmaa uudestaan jonkinlaisessa muodossa.
”On kuitenkin varmaa että sielu jatkaa matkaa.”
Minä taas pidän varmana, että tietoisuus sammuu. Se kaikki, mitä ihminen oli on poissa - ikuisesti. Ihminen elää enää vain läheistensä muistoissa.
Hautajaisissa on ollut mahdollisuus käydä katsomassa vainajaa ennen hautaan laskemista. Kävin katsomassa mummoani, vaimon isää ja hyvää ystävääni, joka kuoli yllättäin 47 vuotiaana. Hänestä jäi mieleen hyvänä muistona rauhallinen ilme kasvoilla arkussa; aivankuin olisi nukkunut.
Nyt tulee heistä kolmesta mieleeni ajatus:
He eivät ole enää täällä.
älä tule mieleen, muistutat luterlaista
En kuulu Lutterin kirkkoon, mutta käyn siellä joskus. Viimeksi aattoillan hartaudessa 24.12.18.
Paikkakunnan luterlaisen kirkon nicepapin ja varsinkin hänen aviomiehensä tunnen hyvin. Ovat käyneet meillä ja vaimon kanssa käytiin vierailulla kerran myös heillä. Tavallisia ihmisiä.
Papin ammatti on rankkaa homma. uuden lapsen kastaminen ja siitä tilanteesta taksilla ihan toiseenlaiseen ymäristtön saatto hommiin. Ei mene jakeluun ilman hengellistä herätystä. Ammattii vaatii kovaa luonnetta ja lisäksi kovaa hengellistä kapasiteetia.
Omassa elämässä on tullut usko mukaan ja vois olla ihan hyvä homma toimia pappinakin.. Kuiteskin ollaan psytty vaimon kanssa omissa ammateissa ja kuten kaikille on selvää Love is The Key. Ihminen jatkaa matkaa ja jos on uskossa oleva ihminen, niin se on turvallista.
"kyse on pyhistä asioista"
Pyh, pyhempi, pyhin. Suntio = aurinkokymppi. Zombeja tulee kysyvinä vihtaan eiku vastaan, mä mitä heille vastaan. Ovatko he elossa vai eivät? Heille ei maistu enää leivät. Kuolonkorinat heiltä ruokahalun veivät. Linjurikuskilla on edessään ajatus. Hänen pitää ajaa bussilasti zombeja kaatopaikalle.
Näin mutsin kirstussa ja tuli mieleen että, "Voi vittu".
Uskovaiset ovat nähneet eloon herääviä vainajia.
Vainajien kunnioitus on aina ykkös asioita. Kuolleen ihmisen näkeminen ei pelota. Ihminen kylmenee nopeasti. Kun koskettaa otsaa, niin kuolleen voi tunnista vaikka silmät kiinni. Keskustelun aiheena ei ihan parhaasta päästä, kosk reagoimme niin voimakkaasti. On monta ammattia, missä asia tulee kuitenkin silmille päivittäin, eli kohtaaminen on tuttua.
Ihmiset työskentelevät lähellä koko ajan ja heille suuri kunnioitus vaativassa työssään. On kuitenkin eriasia yrittää pelasta kuin tuhota ihmishenkiä sodissa.
Olen nähnyt pienenä isoisän ruumisarkussa. Hautajaisissa arkku avattiin ja siellähän se makasi.
Oletteko koskaan polttohaudanneet ruumista jätteenkäsittelylaitoksella.
Eikös Intiassa tuo ole suunnilleen arkipäivää.
Kuolema on luonnollinen tila siinä missä syntymä! Olen kuvissa nähnyt isäpuoleni äidin arkussa. Ei ollut vaikutusta, mutta en halua nähdä kuolleita...haluan keskittyä eläviin!
Kahta vainajaa olen käynyt katsomassa.
Lopulliset hyvästit jättämässä.
Minusta se on tärkeä osa surutyötä.
Näin kerran kuolleen sian. Siitä tehtiin makkaraa. Islamistit olisivat tykänneet. Nam.