Oletteko koskaan nähneet

Jos kyse on pyhistä asioista, en sinuna puhuisi näistä.

Olisit jättänyt tuon pyhän asian pois ihan suosiolla.

Olen löytänyt kuolleen henkilön ja sillä hetkellä oli järkytys, paniikki ja shokki. Soitto hätäkeskukseen josta tuotiin ambulanssi paikalle. Ajatuksena myöhemmin kysymys, että mihinköhän oli kuollut.

Olen kohdannut vainajan monta kertaa ja raskain kokemus oli nähdä
omat vanhempani. Ajatukset liittyivät jälleen näkemiseen. Ihmisen näkeminen
vainajana voi olla myös ammatti. Tähän ammattiin valikoituuvat kirurgit ja hengelliset aspektit lyödään syrjään ainakin opiskeluvaiheessa. Keskittyminen anatomiaan ja kuolinsyyn tutkiminen menevät edellä.

Pelastuslaitoksella nähdään paljon vainajia. Ensihoitajat ovat valikoituneita. Jos pitäisi päättää itse, niin ensituntemus on se ettei elämä pääty siihen paikkaan. Esim. kolaripaikalle. Myös jälkituntemus on samaa luokkaa. Jotakin täysin tuntematonta on olemassa. Nämä ovat hengellisiä asioita ja kysymyksiä. Jos ajatellaan papin virkaa, missä pitää alituisesti saattaa vainaja läheisten kanssa, niin rankkaa hommaa ja kokoajan pitäisi säilyttää usko siihen että sielu jatkaa matkaa. Kristilliseen teolgiaan ei kuulu magiikka vaan kunnioitus vainajaa kohtaa ensimmäisenä. On kuitenkin varmaa että sielu jatkaa matkaa.

Hautajaisissa on ollut mahdollisuus käydä katsomassa vainajaa ennen hautaan laskemista. Kävin katsomassa mummoani, vaimon isää ja hyvää ystävääni, joka kuoli yllättäin 47 vuotiaana. Hänestä jäi mieleen hyvänä muistona rauhallinen ilme kasvoilla arkussa; aivankuin olisi nukkunut.

Nyt tulee heistä kolmesta mieleeni ajatus:
He eivät ole enää täällä.

Papin ammatti on rankkaa homma. uuden lapsen kastaminen ja siitä tilanteesta taksilla ihan toiseenlaiseen ymäristtön saatto hommiin. Ei mene jakeluun ilman hengellistä herätystä. Ammattii vaatii kovaa luonnetta ja lisäksi kovaa hengellistä kapasiteetia.
Omassa elämässä on tullut usko mukaan ja vois olla ihan hyvä homma toimia pappinakin.. Kuiteskin ollaan psytty vaimon kanssa omissa ammateissa ja kuten kaikille on selvää Love is The Key. Ihminen jatkaa matkaa ja jos on uskossa oleva ihminen, niin se on turvallista.

"kyse on pyhistä asioista"

Pyh, pyhempi, pyhin. Suntio = aurinkokymppi. Zombeja tulee kysyvinä vihtaan eiku vastaan, mä mitä heille vastaan. Ovatko he elossa vai eivät? Heille ei maistu enää leivät. Kuolonkorinat heiltä ruokahalun veivät. Linjurikuskilla on edessään ajatus. Hänen pitää ajaa bussilasti zombeja kaatopaikalle.

Näin mutsin kirstussa ja tuli mieleen että, "Voi vittu".

Uskovaiset ovat nähneet eloon herääviä vainajia.

Vainajien kunnioitus on aina ykkös asioita. Kuolleen ihmisen näkeminen ei pelota. Ihminen kylmenee nopeasti. Kun koskettaa otsaa, niin kuolleen voi tunnista vaikka silmät kiinni. Keskustelun aiheena ei ihan parhaasta päästä, kosk reagoimme niin voimakkaasti. On monta ammattia, missä asia tulee kuitenkin silmille päivittäin, eli kohtaaminen on tuttua.
Ihmiset työskentelevät lähellä koko ajan ja heille suuri kunnioitus vaativassa työssään. On kuitenkin eriasia yrittää pelasta kuin tuhota ihmishenkiä sodissa.

Olen nähnyt pienenä isoisän ruumisarkussa. Hautajaisissa arkku avattiin ja siellähän se makasi.

Oletteko koskaan polttohaudanneet ruumista jätteenkäsittelylaitoksella.

Kuolema on luonnollinen tila siinä missä syntymä! Olen kuvissa nähnyt isäpuoleni äidin arkussa. Ei ollut vaikutusta, mutta en halua nähdä kuolleita...haluan keskittyä eläviin!

Kahta vainajaa olen käynyt katsomassa.

Lopulliset hyvästit jättämässä.

Minusta se on tärkeä osa surutyötä.

Näin kerran kuolleen sian. Siitä tehtiin makkaraa. Islamistit olisivat tykänneet. Nam.