Hyvät ihmiset.
Olen lukenut tämän palstan vietejä nyt pari viikkoa, ja päätin kertoa oman tarinani. Olen tällä hetkellä töissä ulkomailla, lyhytaikaisesti tosin. Saavuin tänne viime syyskuussa, ja siitä lähtien muutokset mielialassani ja painossani ovat olleet huomattavat. Olen salakavalasti lihonut 53 kilosta n. 60 ja joskus jopa sen yli. Olen 160cm pitkä, joten ylipainosta ei ole kyse, mutta eniten harmittaakin se, ettei enää mahdu vaatteisiin, koko ajan on huono olo ja itsetuntokin tästä kärsii. Rankan työn takia(tekosyitä)käyn ulkona n.2 kertaa viikossa ja alkoholia kuluu tuolloin reippaastikin. Ruokavalioni koostuu lähinnä pastasta, pitsasta ja kaikesta nopesti valimistettavasta. Lenkillä käyn pari kertaa viikossa. Mussutan karkkia lähes joka päivä, suklaata enimmäkseen. Ei siis ole mikään ihme että kiloja on tullut ja vatsamakkarat kasvavat. Olen vain aika masentunut myös, enkä tiedä mistä aloittaa. Onko tällaisesta elämäntyylistä poispääsyä? Tahtoisin olla jälleen oma pirteä itseni, positiivinen ja reipas. Mistä aloitan? Onko teillä samanlaisia kokemuksia? Kiitos jo etukäteen.
Olen lukenut tämän palstan vietejä nyt pari viikkoa, ja päätin kertoa oman tarinani. Olen tällä hetkellä töissä ulkomailla, lyhytaikaisesti tosin. Saavuin tänne viime syyskuussa, ja siitä lähtien muutokset mielialassani ja painossani ovat olleet huomattavat. Olen salakavalasti lihonut 53 kilosta n. 60 ja joskus jopa sen yli. Olen 160cm pitkä, joten ylipainosta ei ole kyse, mutta eniten harmittaakin se, ettei enää mahdu vaatteisiin, koko ajan on huono olo ja itsetuntokin tästä kärsii. Rankan työn takia(tekosyitä)käyn ulkona n.2 kertaa viikossa ja alkoholia kuluu tuolloin reippaastikin. Ruokavalioni koostuu lähinnä pastasta, pitsasta ja kaikesta nopesti valimistettavasta. Lenkillä käyn pari kertaa viikossa. Mussutan karkkia lähes joka päivä, suklaata enimmäkseen. Ei siis ole mikään ihme että kiloja on tullut ja vatsamakkarat kasvavat. Olen vain aika masentunut myös, enkä tiedä mistä aloittaa. Onko tällaisesta elämäntyylistä poispääsyä? Tahtoisin olla jälleen oma pirteä itseni, positiivinen ja reipas. Mistä aloitan? Onko teillä samanlaisia kokemuksia? Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarinasi kuulosti aivan kuin minun kertomaltani. Myos mina lihoin ulkomailla ollessani, 5 kg tuli 4 kuukaudessa. Syyna tahan oli tietysti ajoittainen masennus (vieras kulttuuri, vieraat tavat ja ihmiset) seka koti-ikava. Eli soin suruuni. Kun oleskeluajastani oli n. 8 viikkoa jaljella, paatin vaan kertakaikkiaan, etta nyt on tapahduttava muutos, ja vaikka en mitenkaan varsinaisesti LIHAVA ollut, niin arsytti juuri se kun ei mahtunut vanhat vaatteet enaan paalle. Ja muutenkin en olisi halunnut palata suomeen ja kuulla ensimmaisena kommenttina "sa oot lihonnut"...
Tajusin, etta nain vahassa ajassa ei kerkea kaikkia kiloja pudottamaan, mutta paatin, etta aloitanpahan ainakin ja jatkan sitten Suomessa. Nain minun lahduttamiseni eteni:
- tein pienia paatoksia joka paiva. Jos oli ilta ja mieleni teki suklaata tai muuta hyvaa, rauhoittelin itseani etta "Huomenna, huomenna saat syoda makeaa. Valvot vaikka koko yon ja menet kauppaan heti kun ne aamulla aukeavat, mutta tana iltana et syo." Ja aina kavi niin, etta en tietenkaan jaksanut valvoa koko yota, vaan nukahdin ja aamulla ei enaan tehnyt mieli makeaa, ja tuntui, etta jos nyt kerran jaksoin eilenkin olla syomatta, niin miksi pilaisin sen nyt? Tama oli yllattavan hyva keino, koska jos saat valehdeltua itsellesi, etta "huomenna alan lenkkeilla" niin varmasti homma toimii myos toisinpain :)
- aloin osaa tuoreita vihanneksia varastoon, ja mussuttelin niita aina kun teki mieli napostella jotain, esim tv:ta katsellessa. Varsinkin kaalta, jaavuorisalaattia ja muita salaatteja meni huimat maarat. Ja ala pelkaa, noita juttuja on aika mahdoton syoda niin paljon, etta niista lihoaisi!
- kavin aamulenkilla. Tama nostatti omaa vireystasoani todella paljon, enka sitten paivan aikana sortunut syomaan huonoa ruokaa nopean energian saamiseksi. Kello soi joka aamu 8-9 ja lahdin melkein suoraa sangysta kavelylle. Tuntuu aluksi rankalta, varsinkin aikainen heraaminen, mutta on EHDOTTOMASTI sen arvoista. Kavelyn ei tarvitse olla kovin rankka, puolikin tuntia riitti itsellani antamaan vireytta.
- iltaohjelmia katsoessani jumppasin, venyttelin tai tein lihaskunnon. En omistanut painoja tai muitakaan kuntoiluvalineita, mutta kaytin mielikuvitustani! Esim kasilihasten harjoittaminen onnistuu ihan siina samalla kun katsoo jotain hyvaa (tai huonoa) elokuvaa, itse kaytin hiekalla taytettyja limsapulloja painoina. Tassakin hommassa aloittaminen on ehka rankkaa, mutta kun paasee vauhtiin, niin ei edes halua lopettaa!
Muita vinkkeja: pitkan shoppailupaivan jalkeen minun oli helppo sortua roskaruokaan tai karkkiin, mutta tamankin ongelman ratkaisin valehtelemalla itselleni; vaikka McDonald's oli kmatkan varrella, uskottelin itselleni etta veisin kaikki ostokseni ensin kotiin ja tulisin sitten takaisin ja nauttisin kunnon aterian. Kotiin paastyani en tietenkaan enaan jaksanut lahtea takaisin, ja mietin etta olen koko paivan polttanut kaloreita kavelemalla ympari kaupunkia, niin miksi pilata hyva laihdutuspaiva.
Suomeen paastyani olin vielakin hieman lihavampi mita olin ulkomaille lahtiessani, mutta jatkoin laihdutusta ja parissa kuukaudessa olin taas entisissa mitoissani ja lisaksi paljon kiinteampi. Hyvana tukena toimi ruokavalion muutos - tumma leipa ja kaurapuuro paahtoleivan ja maissihiutaleiden sijaan.
Tassa oli oma tarinani, toivottavasti sait tasta rohkeutta toteuttaa myos oman tavoitteesi. Onnea matkaan :)
Ihan huippu! Ei ole ikinä tullut mieleen, että voisi noin suoraan huijata itseään... Taidanpa kokeilla! Olen elämäntapamuutosten alkumetreillä, joten vielä karkki- ja herkkupeikko vaanii. Taidan ryhtyä käyttämään tuota "ei tänään, vasta huomenna" -juttua ja sitä, että ennen herkuttelua on tehtävä jotain (jonka jälkeen ei herkut enää ehkä maistukaan).
Kiitos vinkeistä!
todella loistavia neuvoja!! olen itse aina huojannut itseäni sillä että ei tämä yksi karkki mitään haittaa eikä toinenkaan eikä kolmaskaan jne. mutta enpä ole koskaan ajatellut että voisin huojata itseäni myös ohjeittesi mukaan, olet NERO!! suur kiitos!! autoit minua tosi paljon!