Aika kulkee, muistot jäävät

Voi, kunpa tämä olisi eräältä naiselta minulle, mutta ei varmaan ole koska meidän tarinamme päättyi jo 34vuotta sitten. Rakkaus jäi, kaipuu, hänen tuoksunsa ja äänensä säilyy mielessäin.

Kannattaa miettiä siinä suhteessa ollessaan näitä asioita ja toimia sen mukaisesti. Harvoin se toinen lähtee pois ilman syytä, ja jos se lähtee, niin se syy on sellainen että takaisin ei tule. Kyllä siinä on asian kanssa kärvistelty jo pitkään, jos lähtee.

Itse lähdin pois hirveän eksäni luota. Täytyy myöntää, että jos saisin eksältäni viestin, että pildeä olisi tarjolla, niin tarttuisin tilaisuuteen heti, koska seksi oli hyvää. En pystyisi kuitenkaan ko. ihmisen kanssa asumaan saman katon alla. Ihan hirveä, ja ennen lähtöäni totesin että täysin korjaamiskelvoton. Jos kaipaatte jotain naista, niin todennäköisesti myöskään seksuaalinen kanssakäyminen ei häntä enää kiinnosta. Se on naisten erityisoikeus, että eksältä todennäköisemmin saa pippeliä, vaikka homma onkin ohi.

Ymmärrän sinua aloittajaa. Kuka tahansa ei ole kuin hän.

Mikähän siinä on, että "hyväluontoisempi" ei herätä tunteita? Olen ennenkin törmännyt tähän ilmiöön ja mielestäni itsekin ollut se "hyväluointoisempi", kuka ei ole lopulta toista sytyttänyt --> jätetty. Muut tuttavat, ystävät, ulkopuoliset miehet/naiset aina kertoo, kuinka turvallinen, mukava, hauska heittäytyjä olen. Mutta onko se sitten se turvallisuus mikä mättää? Miksi hoitaa asioita ISOLLA FONTILLA, kun voi keskustella ja ottaa vastuuta omista sanoista ja tunteista loukkaamatta toista? Niin, keskustella, puhua ja pussata. Onko se sitä, että toisen ei tarvitse olla tämän tästä jankkaamassa jostakin esim. kotihommista, eikä olla kuulemassa vastaavaa toisinkaan päin? Onko se niinkuin loppuun makusteltu purukumi, yllätyksetöntä jne. vaikka olisi yhteistä ja mielekästä tekemistä? Ärsyttääkö se, että saa vapaasti tulla ja mennä, kunhan on reilu ja rehellinen? Kyllästyykö toinen intohimoiseen seksiin, vai tuleeko siitäkin itsestäänselvyys niin, ettei tarvitse edes tehdä asian eteen mitään? Kaipa siihen tottuu, kun tietää varmasti "saavansa".

No puuttuuhan tuollaisesta jännitys ja menettämisen pelko. Ei ole mitään, minkä eteen tarvitsisi taistella. Mutta sitähän se nykyelämä on. Suorittamista ja yrittämistä. Ihan kaikessa. Elämyksetkin on suoritus, mikä täytyy jakaa someen. Turvallinen ja tavallinen "hyväluontoinen" kumppani on jotain, minkä eteen ei tarvitse "suorittaa" mitään.

Ehkäpä ihmiset, joilla ei ole tällaisia kokemuksia ja tuntemuksia, ei näillä palstoilla pyöri. Ehkäpä kuulun vain siihen pieneen vähemmistöön tässä maailmassa, joka on suuri enemmistö täällä lukemassa ja kirjoittelemassa. Onnea heille, joilla on parempia kokemuksia ja hyvä turvallinen elämä kumppaninsa kanssa. Niitä on omissakin läheisissä ja olen heidän puolesta onnellinen. Hekin onnellisia siitä, mikä minä olen ja että olen heidän elämässä. Ehkä sitä toivoa vielä on, vaikka parisuhderintamalla ei ole onnistunutkaan.

Suuri ikävä on yhtä, vaikka jätetyksi tulin. En ole mielestäni pois saanut, mutta olen oppinut olemaan onnellinen siitä, mitä meillä joskus oli. Se sai minut ymmärtämään itseäni paremmin ja oivaltamaan muitakin hyviä juttuja tästä elämästä. Ilman häntä ja "meidän" parisuhdetta tämä minun prosessi ei olisi ehkä ikinä käynnistynyt. En uskalla ääneen toivoa ja yritän sulkea pois ajatuksen, että ehkä voisimme joskus kohdata uudestaan oppineina ja kasvaneina ihmisinä. Itse eroon, kun ei mitään draamaa tai riitoja liittynyt. Minun näkemyksen mukaan meidän väliin tuli joku muu asia (ei ihminen), mikä ei meidän suhteeseen liittynyt. Ns. "oman elämän kriisi", mikä sitten pitäisi hänellä käsitellä itsekseen läpi, jos siihen kykenee. Itsestäni on kasvamassa hyvää vauhtia uusi ja ehdompi kehitysversio, siltä ainakin tuntuu. Onneksi on elämän varrella ollut aikakausia, kun olen ollut yksinäänkin onnellinen. Tiedän olevani sitä uudestaan ja sillon on hyvä kohdata mahdollisesti jotain uuttakin. Ja jos en kohtaakkaan tai alan ronkeliksi, niin voin kuitenkin olla onnellinen. Onneksi on ihanat lapset, ystävät yms. läheiset ja tarvittaessa yhteys tähän menneeseen "suureen rakkauteenkin"..

Jeps, juuri näin! Hätkähdän edelleen kun näen hänen näköisen miehen kun olen liikenteessä, ja vuosien takaa on juttu. Täydellisen turhauttavaa!

Kaipaan naista, jota en ole nähnyt varmaan 18 vuoteen.