Mitä järkeä on uskoa?

Korjaan heti: luojan tai luojien olemassa oloa ei tarvitse pitää todennäköisenä - riittää, että pitää sitä mahdollisena. Uskoa ei tarvita mielestäni mihinkään. Se on typerää. Miksi tulisi pitää totena asioita, joita ei voida todistaa ja joista ei voida olla varmoja?

Uskossa on Jeesuksenkin sanojen mukaan tärkeintä Jumalan totteleminen ja uskollisuus. Näemme Vanhasta testamentista sen, että Israelin kansaa ei auttanut pelastukseen se, että nämä näkivät Mooseksen tekemät ihmeet ja ne enkelit, jotka kulkivat kansan edellä tai sen jäljessä (sijainti vaihtuu kertomuksen edetessä). Israelin vanhimpia ei auttanut se, että he näkivät Jumalan ja katselivat häntä vuorella (yhteensä 74 henkeä katseli Jumalaa, 2Moos 24:9).

Ainoa pelastukseen vaikuttava asia oli Jumalan totteleminen ja uskollisuus häntä kohtaan: hänessä kiinni riippuminen ja turvaaminen häneen. Jos tämä puuttui, niin sielu ei pelastunut: pelkkä totena pitäminen ei ketään Raamatun mukaan pelasta, mutta Uuden testamentin kirjoitusten vaatimus pitää totena kertomukset Jeesuksesta sotivat tätä Vanhan testamentin ja koko Raamatun yleisperiaatetta vastaan. Totena pitäminen on nostettu korkeampaan arvoon syntien anteeksisaamisen ja pelastumisen ehtona kuin uskollisuus ja Jumalan totteleminen, vaikka myös näitä painotetaan uuden liiton kirjoituksissa (kehotukset pyhitykseen).

Jos evankeliumin totena pitäminen olisi ehto syntien anteeksisaamiselle ja sielujen pelastumiselle, niin Jumala olisi eittämättä väärämielinen tuomari ja kohtelisi ihmisiä eriarvoisesti. Raamatun Jumala kohtelee ihmisiä eriarvoisesti jo Vanhan testamentin puolella ja pelastaa mielivaltaisesti toiset ilmestyen ja puhuen heille, mutta jättää muut pelastamatta eikä puhu heille yhtä selvästi kuin esimerkiksi profeetoille. Yhdenvertainen ja tasapuolinen kohtelu eivät ole Raamatun Jumalan tapa toimia: pelastaa tai kadottaa ihminen.

Mielivalta ja ihmisistä riippumaton Jumalan valinta on Jumalan tapa toimia, mutta toki tämän kanssa on myös ristiriitaisia kohtia Raamatussa, niin että kutsutut ihmiset saavat itse päättää siitä, uskovatko vai eivät ja pelastuvatko vai eivät. Raamattu on tunnetusti ristiriitainen kirja, koska siellä on monien eri tavalla uskovien ihmisten ja kirjoittajien mielipiteitä, jotka eivät ole Jumalan sanan ilmoitusta eivätkä ehdoton totuus ja auktoriteetti järkevän ihmisen elämässä, jollaisia Raamatun tutkijat ovat, elleivät ole uskon sokaisemia ja eksyneitä sieluparkoja.

Raamatullinen usko on pelastusehto. Joka ei usko, heitetään helvetin tuleen. Piste. Siinä ei lässytyksenne auta.

"Näin voidaan Paavalin sanoja ja Raamattua tulkita, sillä kaikki eivät ole kuulleet evankeliumia"

Sinä tulkitsetkin tahallasi niitä väärin omaksi kadotukseksesi.

Jos kaikki epäonnistuu elämässäsi, rupea uskovaiseksi. Pystyt ainakin ylentämään itsesi ei-uskovaisten yläpuolelle tuntiessasi olevasi muita parempi ja oikeamielisempi.

Jos olet kierompi, fiksumpi, ja selkärangattomampi kuin muut uskovaiset voit nousta korkeaan kirkolliseen asemaan, parantaen valta-asemaasi yhteiskunnassa.

Ei mitään syytä usko,a tai sama syy kun maahisiin tonnttuihin kummituksiin kaukoparantamisiin lentävään spakettihirviöön. keijuihin ,väinömöiseen kaikki yhtä tosia ja samala viivale ko jeesus muhamed ja ne kaiki noin 2000 uskontoa . elikkä kukaan tervejärkinen ihminen ei usko paskaan jeesukseen allahin ta mihinkään muuhunkaan vitun paskaan

Mutta aivan turha kreationistien kanssa on keskustella näillä eikä millään muullakaan palstoilla ,nuita uskovaisia sairaita ihmisiä on mielisailan suljetulla osastolla hoidettu vuosikymmeniä jo eikä ne siittä parane , uskovaisuus on mielen sairaus johon ei oikein ole lääkettä löytyny no jeesus tietenki itte jos haluaa parantaa jeesus sen kyllä tekisi mutta seki taitaa nyt ryypätä niin kuin 2000vuotta sittenki .

ilmottakaa minut polisille että saan syytteen jumalan pilkasta se olis mulle niin kunnia päästä jumalanpilkasta oikeuteen ilmottakaa joku kytille

Jos tänä päivänä tulet uskoon, tulee sinullekin omakohtaiseksi kokemuseksi Jumalan kobkreettinen olemassaolo. Ei usko ole vain sitä, että uskoo raamatun kertomukset todeksi ja yrittää elää sen ohjeiden mukaan. Uskossa Pyhä Henki vuodattaa voimansa päällesi ja silloin koet henkilökohtaisesti kaiken muuttuneen ja Jumalan olevan todellinen ja läsnä sun elämässä - yhtä todellisesti kuin aikanaan vaikka ainitsemasi apostoit sen kokivat.. Silloin saat rukouksessa selkeät vastaukset, pyytäessäsi avun, koet turvallisen läsnäolon ja saatat jopa nähdä ja kuulla Jeesuksen. Sydämen uskoon liittyy siis henkilökohtainen kommunikointi Jumalan kanssa. Ennenkuin se on mahdollista, sinun on koettava tarvitsevasi Jeesusta ja uskottava nimenomaisesti se, että hän on Jumalan poika ja syntyi uhrautumaan meidän kaikkien syntien puolesta. Vanhan testamentin aikaan oli vielä vallalla laki, että kaikki pahaa tehneet joutui kadotukseen. Jumala huomasi kuinka vaikeaa ihmisen on olla synnitön eikä halunnut ketään kadotukseen, joten hän antoi Jeesuksen lunastamaan/pelastamaan meidät siltä. Tämän jälkeen on riittänyt, että uskooJeesuksen roolin ja merkityksen omalla kohdallaan, niin saa pahat tekonsa anteeksi ja vapautuu tuomiolta. Usko on uskoa, ei järjen asia. Siunausta sinulle etsinnöissäsi ja pohdinnoissasi.

Voisin olla edelleen kristitty, ellei se edellyttäisi epätosien tarujen, myyttien, legendojen ja asiavirheiden totena pitämistä. Pidän hyvänä herätyskristillisten korkean moraalin ja sen muutoksen, mitä uskoontulo tai uudestisyntyminen on saanut aikaan laitapuolen kulkijoissa ja ihan kenessä tahansa ihmisessä, joka toteutti aiemmin pahan sydämensä pahoja ajatuksia, mutta alkoi toteuttaa hyvän sydämensä hyviä ajatuksia kristityksi kääntymisen jälkeen. Se on hyvä asia.

Jeesus jakoi köyhien kohtalon. Usein Jeesus ilmaisi sydämensä ilon laulamalla psalmeja ja taivaallisia lauluja. Usein Nasaretin asukkaat kuulivat hänen kohottavan äänensä ylistykseen ja lauluun. kun hänen toverinsa valittivat väsymystä, hänen huuliltaan kuuluvat suloiset sävelet virkistivät heitä.
Nasaretissa vietettyjen hiljaisten vuosien aikana hänestä virtasi myötätuntoa ja hellyyttä kaikkia kohtaan. Vanhukset ja lapset ja metsän eläimet- kaikki olivat onnellisempia, kun hän oli läsnä.
Hän, jonka sana piti maailmat radoillaan, kumartui auttamaan haavoittunutta lintua. Mikään ei jäänyt häneltä huomaamatta, mitään palvelusta hän ei pitänyt alentavana.
Muutama rivi kirjasta "Rakkaudella Isältä" E.G. White siv.45-46

1) Usko ei ole järjen eikä tahdon alainen asia. Sitä uskoo, jos on uskoakseen. Jos ei usko, ei millään järkiperustelulla pysty sitä uskoa itsestään puristamaan. Tämän myöntävät rehellisimmät uskovatkin ja sanovat, että myös usko on Jumalan armollinen teko. Siinä joudutaan hassuun muna-kana-ongelmaan. Kenelle Jumala suo sen armon, että kykenee uskomaan? Calvinistit uskovat, että kaikkivaltias on jo ennen aikojen alkua päättänyt, kuka pelastuu. Jostakin syystä se ei johda välinpitämättömyyteen ja laiskuuteen, vaan päinvastoin: He ovat ahkeria työssään ja aktiivisia seurakunnissaan. Ulkoiset menestyksen merkit tulkitaan tueksi sille, että kyseinen henkilö on pelastettujen joukossa. Onko tässä sitten järkeä vai ei, päättäköön jokainen puolestaan.

2) Ketjussa tuotiin esiin se ajatus, että uskomisella tarkoitetaankin Jumalan tottelemista eikä niinkään olemassaoloon uskomista. Tämä johtaa kysymykseen, mistä niitä Jumalan antamia käskyjä ja suosituksia löytyy ja miten ne voidaan löytää vähemmän jumalallisten ohjeiden heinäsuovasta. Tähän on suosittu vastaus se, että Raamattu on Jumalan ilmoitus ja hänen ohjeensa löytyvät sieltä. Kuten hyvin tiedämme, tämä ei auta kovin paljon asiassa, vaan johtaa loputtomaan kinaamiseen tulkinnoista.

3) Sellainen oppi, että uskominen on ratkaiseva vedenjakaja palkinnon ja rangaistuksen välillä, on tosi nokkela rakenteellisesti. Sillä voi motivoida ihmisiä uskomaan ihan mihin tahansa juttuihin. Usko tämä, niin saat pelastuksen ja autuuden! Millä perusteella uskoisimme tuollaista väitettä? Ainakin minulla hälytyskellot kilkattavat ja varoitusvalot vilkkuvat kertoen, että tässä jutussa on nyt jotakin syvästi mätää.

"Usko ei ole joka miehen" -sanonnasta voisi päätellä, että on ihmisiä, jotka ovat herkkäuskoisia ja niitä jotka eivät ole. Niitä, jotka uskovat jumaliin ja niitä, jotka eivät usko jumalien olemassaoloon.
Jos niin on, niin ihmiset eivät ole silloin samalla viivalla uskon suhteen?

Miten se jumala silloin pystyy olemaan oikeudenmukainen?
Siinä onkin pähkinää purtavaksi?

Järjen tasolla syitä on niin monia, mutta yksi joka itselleni tulee mieleen on tämä:

jokaisella tieteen ja taiteen alalla, työpaikkayhteisöissä ja muualla on aina kilpailua ja ne kilpailut ovat luentaaltaan sellaisia, että toisia ihmisiä revitään ulkoa ja sisältä rikki ja lopulta voittajatkin ovat häviäjiä. Jumalan tuntemisessa ja hurskastelussa kun kilpaillaan, niin ihminen uudistuu jatkuvasti rakentaen sekä itseään, että muita ja kaikki ovat voittoisia Jeesuksessa Kristuksessa nasaretilaisessa Jumalan ainoassa pojassa.

Uskovaisten jorinat sopivat hyvin WC-pytyn huuhteluun.

Jos ollaan rehellisä, niin kyllä Jumala "puhuu" suoraan ihmisen sydämeen, ei tarvitse uskoa toisen käden todisteita tai profeettoja.

Jeesus sanoo, että hän seisoo ovella ja kolkuttaa, ja jos joku KUULEE ja AVAA niin hän astuu SISÄLLE.

Näin ollen, uskominen on siis yhteyttä maailmankaikkeuden luojan ja Jumalan kanssa. Jos on tällaisen korkeimman totuuden hengen kanssa tekemisissä niin ei tarvitse erikseen murehtia että uskoisinko tuota tai tätä ristiriitaista kertomusta, kun se uskon päämäärä ja todellisuus on itsessä sisällä. Jos siis kuulee, ja avaa.

Voi myös huutaa oven läpi että lopeta kolkuttelu, ei ole todisteita.

Okei, jos oletetaan että taivaaseen on päästy, niin mitenkä siellä saa iankaikkisuuden kulumaan?
Piplia antaa vastaukseksi ikuisen luojajumalan ylistämisen. Joku saattaisi olettaa joutuneensa helvettiin tai Pohjois-Koreaan.
Edes Kim-jong-un ei osaa unksia ikuisesta ylistyksestä.
Hakeutukaamme siis helvettiin, siellä on kuitenkin mukavampaa.