Välttämättä ei kuitenkaan aluksi teelle? Funtsinut mielessäni paljon, olisiko minulla sinulle riittävästi annettavaa? Haluaisin olla enemmän antava osapuoli, mut osaisinko olla kuinka, jos tilanne olisi toisinpäin? Hän on ihastuttava nainen sitä enemmän, mitä enemmän häntä mietin mielessäni. Asioita olen pyöritelly mielessäni pitemmän aikaa, tuntunut olo välillä jopa saamattomalta ja turhauttavalta oman panokseni osalta, aika ei vain ole tuntunut oikealta, asiaa tarkemmin avaamatta?
Kaipa me voitaisi edes vähän puhua asioista, katsoa mitä se voi synnyttää ..., vaikka lisää keskustelua, lähennymmekö samalla toisia? Rakentuuko samalla kaikesta jotain meitä suurempaa? Antoisaa, avaako silmiä uusille asioille, näkemään asioita vielä laajemmin? Hyvin synkatessa kaikki mahdollista. Tulisiko meistä voimakaksikko, joka tukisi ja turvaisi arkea ja juhlaa yhdessä? Olisinko jo riittävän valmis avaamaan uuden sivun elämälle ja sitä suuremmalle rakkaudelle, jossa läheisyyttä olisi riittämiin?
Antamisen ilo on minusta se kaikkein suurin ilo, kun näkee ja kokee olevansa toiselle hyödyksi. Paininko vain muutosten kourissa, itseni kanssa ja petyn lopuksi itseeni? Toivottavasti en? Olenko yksin tämän kaiken kanssa, ainakin tällä hetkellä. Paljon on vielä opittavaa, ehkä olenkin hiomaton hiekan jyvä, josta löytyy hiomalla alta värikkäämpi kivi "parempi persoona"? Onko oikea hetki nyt vai myöhemmin? Odottaminenkin on tullut tutuksi 🤔
Kaipa me voitaisi edes vähän puhua asioista, katsoa mitä se voi synnyttää ..., vaikka lisää keskustelua, lähennymmekö samalla toisia? Rakentuuko samalla kaikesta jotain meitä suurempaa? Antoisaa, avaako silmiä uusille asioille, näkemään asioita vielä laajemmin? Hyvin synkatessa kaikki mahdollista. Tulisiko meistä voimakaksikko, joka tukisi ja turvaisi arkea ja juhlaa yhdessä? Olisinko jo riittävän valmis avaamaan uuden sivun elämälle ja sitä suuremmalle rakkaudelle, jossa läheisyyttä olisi riittämiin?
Antamisen ilo on minusta se kaikkein suurin ilo, kun näkee ja kokee olevansa toiselle hyödyksi. Paininko vain muutosten kourissa, itseni kanssa ja petyn lopuksi itseeni? Toivottavasti en? Olenko yksin tämän kaiken kanssa, ainakin tällä hetkellä. Paljon on vielä opittavaa, ehkä olenkin hiomaton hiekan jyvä, josta löytyy hiomalla alta värikkäämpi kivi "parempi persoona"? Onko oikea hetki nyt vai myöhemmin? Odottaminenkin on tullut tutuksi 🤔
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.