Mitä on rakkaus? Pitääkö rakastaa itseään jotta voi rakastaa toista? Mitä eroa on itsen ja toisten

Rakkaus ja intohimo ovat kaksi eri asiaa. Ne erottaa toisistaan viimeistään silloin kun saa perheenlisäystä (lestadiolaiset ja katoliset on oma lukunsa). Iso osa (suurin osa?) parisuhteista perustuu intohimoon (miehet) ja hyötynäkökulmiin (naiset).

Minä ajattelen niin, että rakkaus on tunne joka on ihmisellä sisällään vaikka kohde ei olisi vielä näköpiirissä. Rakkaus on tietynlainen positiivinen varaus ihmisen "sielussa", ja sitä annetaan niille jotka koetaan itselle niin tärkeiksi (läheisiksi) että niitä halutaan suojella ja ne halutaan omaan lähipiiriin.

Rakkaus- ja intohimosuhteiden lisäksi parisuhteet voivat perustua myös erilaisille riippuvuuksille, mutta niistä ehkä tuonnempana.

Itserakkaus on mielestäni itsensä hyväksymistä, karvoineen kaikkineen. Mielestäni kyky rakastaa muita vaatii pohjalle itserakkauden ja itsensä hyväksymisen vikoineen.

Panemista ainakin.

.. Jokaisella Verensä Mukaista.. Jokaisella Lajilla OmanLaistaan.. ;P

.. Kuin myös Lajilleen Tyypillinen ItsePetostelu (Tahaton ja/tai "Tahaton" Valehtelu&SeliSelittely Itselleen ja muille) ja/tai Itsekkyys (Tahallinen OpportuNistinen Valehtelu&SeliSelittely Muille).. Myös Näissä Asioissa.. Niin, kuin Monissa Muissakin.. ;P

Tääkin on liian lälly aihe minulle

Tuollaista narskun jargoniaa jaksa edes lukea. Opettele ensin pitämään omat suhteesi kasassa, ennen kun toimit "opettajana" muille.

Ah, mitä on rakkaus, siinä vasta pulma. Tässä saksalaisen filosofin tulkinta aiheesta viime vuosituhannen jälkipuoliskolta:
https://www.youtube.com/watch?v=HEXWRTEbj1I
Siinähän se on tiivistetty sanoiksi tavalla, jonka voisi mesettää vaikka teinitytölle whatsappissa.

Uskoisin, että itseinhoinenkin voi rakastaa, mutta voipi olla paljon vaikeuksia suhteessa sellaiseen ihmiseen.

Rakkaus on lämmin läikähdys, taikka vaikka tsunami. Se on moninainen, jokaista ihmistä (tai vaikka eläintä) kohtaan hieman erilailla esiintyvä tunne ja toiminta.

Joskus se antaa siivet, toisinaan betonikengät suojuoksuun..

Kirosana


:-)

Että hyväksyy kaiken sellaisena kuin se ilmentyy , tuolloinhan rakkaus jakautuu kaikkeen tasaisesti eikä liitä siihen muotoa.
Itsestä se tietysti lähtee , olethan kokemuksesi keskipiste.

Mitä rakkaus juuri sulle merkitsee?
– vain tunteita
Miten se liittyy intohimoon, haluun jne?
– voi olla samanaikaista
Miten rakkaus on erilaista eri kohteille, vai onko?
– Perusteita/syitä on erilaisia
Pitääkö rakastaa itseään jotta voi rakastaa toista?
– riittää jos osaa rakastaa itseään
Mitä eroa on itsen ja toisten rakastamisella?
– tapahtuu eri kohdissa aivoja (eros, filia, agape, amor)
– vastakkaiseen sukupuoleen rakastutaan tuoksun (feromonien = androstenoni tai kopuliini) sytyttämänä.

No ensinnäkin koen erilaisia rakkauksia.... lapsia, vanhempia, siskoa ja naista, sekä hänen lastaan kohtaan. Niin ja ystävät.

Mä huomaan rakkauden muuttuneen kokoajan. Siinä missä mä tunnen itseäni enemmän, tunnen syvempää rakkautta mun läheisiä kohtaan. Rakastan yhä yhtä exää jollaintavoin, vaikka en haluisi enää olla tekemisissä hänen kanssaan. Siitä suhteesta jäi loppujen lopuksi paljon hyvää ja se suhde pisti mut miettimään.

No nykyistä naista kohtaan jos mä ietin rakkautta, niin se on jotain käsittämätöntä. Himoitsen naista vierelle aina, mutta vaikka asutaan eri kaupungeissa, on eroaikanakin syvä tunne häntä kohtaan kokoajan. Hän on mielessä vähän joka-asiassa. Mutta en tunne tukehtuvani. Tunnen rauhaa ja toisaalta kun tätä kirjoitankin, tuntuu keuhkoissa kihelmöintiä ja suhinaa päässä. Hän on taivaallinen ihminen. Viisas ja tunteva nainen. Hämmästelijä ja hauska. Seksikäs ja lempeä. Tulinen ja suloinen pikku möykky mun kainalossa, joka ymisee tyytyväisyyttään. Tarraa yölläkin kuin laiskiainen kiinni ja ynisee tyytyväisyyttään.

Itseasiassa rakkautta on vaikea sanoittaa. Sitä on vaikea osoittaakin sanoin rakkauden kohteelle. Onneksi tässä naisen tapauksessa on rakastelu. Se on jatkumo siihen, kun sanat loppuu.

Eli kyllä mulla intohimo ja rakkaus parisuhteessa kietoutuu yhteen ja ruokkii toinen toistaan. Parhaimmillaan sen tuntee niin, että on kuin kaikkia erivärisiä vahoja kierrettäisiin yhteen ja syntyy värien suloinen skaala... ei tarvitse erotella... voi vaan ihailla värejä ja nauttia ihmetellen. ❤️

miten sen sitten sanoo niin siitä toisesta tulee tärkeä ja sen kanssa haluaa olla ja tehdä kaikkea yhdessä ja siitä haluaa pitää huolta ja sen kanssa haluaa jakaa kaiken esim mökki saunassa haluaa että sille riittää sopivaa pesu vettä ja jos vesi loppuu niin haluaa hakea hänelle lisää kaivosta mutta haluaa että sopiva vesi riittää hänelle ja hänelle haluaa antaa osuuden omasta pesu vedestä jos hänen omansa ei riitä niin hänet haluaa ottaa kaikkialle mukaan ja kysellä mistä hän tykkää ja yrittää toteuttaa niitä en osaa paremmin sanoa

Mitä rakkaus on? Ei ainakaan mitään vaihtokauppoja, ostamista tai odotuksia toisen tekemisestä. Aito rakkaus syntyy silloin kun et tarvitse sitä toista ihmistä mutta silti olette hymyillen yhdessä.
Ai niin, rakkaudessa voi olla vähän samaa mitä siinä pelottavassa vartalossa, se voi syödä sinut hengiltä, et välitä vaikka niin kävisi:)
Rukoilijasirkka naaras osoittaa suurta rakkautta paritellessaan uroksen kanssa ja uros osoittaa vielä suurempaa rakkautta naarasta kohtaan. Monet hämähäkitkin rakastavat syvemmin mitä ihmiset ja osoittavat sen teoillaan, sellaisilla joita ei moni ihminen tekisi rakkaansa tähden. Pyyteetöntä ja puhdasta:)

Mutt kun et sinä minusta halua muuta kuin padijuttuja. Se ei ei mulle vaan riitä.
Kaikkea hyvää. Ikävää, jos sulla on niin, paitsi,... itsehän sen haluat. Se on sun elämääsi.
Minä en vain enää jaksa.
Ystävänä jos haluut mulle jotain kertoa, kuuntelen

Rakkautta on vähän eri langoista punottuna. On lapsiin, vanhempiin, sukulaisiin ja tietysti sitten kumppaniin.

Minulla menee niin että intohimo on se piilevä voima joka pyrkii puskemaan sen rakkauden näkyväksi. Minä pystyn kyllä antamaan kasvot sellaisille sanoille kuin tylsyys, tasapaksu, arkisuus ja harmaus, mutta intohimo, kukaan ei sitä minuun yhdistäisi.

Intohimon tehtävä on minulla miettiä miten tekisin asioita paremmin. Jos treenaan eri tavalla, mitä se antaa. Jos teen työni tai opiskelen mitä se tuo tulevaisuudessa. Sama koskee rakkautta, jos nyt tänään veisin kukkia niin se vahvistaisi rakkautta, jos hieroisin niskaa tai suukottaisin enenmmän yms.

Olen joskus miettinyt että rakkauden määrä on käänteinen ja puheen ja tekojen määrään. Jos paljon puhut etkä mitään asialle tee niin kevyttä on se rakkaus. Ehkä se rakkaus on tekoja toisen vuoksi.