tuli mieleen kun näin sadeyen kirjoittaneet tuonne alemmas, että hän taisi olla se, joka vannoo naisen perinteisen aseman nimeen.
millaiseksi te muut suomalaiset naiset, joilla on ulkomaalainen mies, koette asemanne parisuhteessanne ja perheessänne?
minulla on ulkomaalainen mies ja kannatan sukupuolten täydellistä tasa-arvoa eli olen feministi. aktiivisesti en tee mitään tasa-arvon eteen parisuhteessani, sillä myös miehelleni tasa-arvo on itsestäänselvyys. en jaksaisikaan elää suhteessa, jossa olisi huomauteltava naisen asemasta ja oikeuksista.
tasa-arvoisuus ei kuitenkaan mielestäni tarkoita samanlaisuutta, eli että molempien tulisi tiskata, käydä ansiotyössä ja vaihtaa vauvan vaipat. mutta en kannata kotitöissä tai muussa tehtävänjaossa perinteistä Nainen kotona lasten kanssa mies julkisella areenalla tienaamassa -linjaa.
mielestäni jokaisen parin ja perheen olisi hyvä ratkaista työnjako yms. tarpeidensa ja kykyjensä mukaan, muttei perinteisiin takertuen. myös mies osaa hoitaa lapsia, kokata ja siivota. nainen voi pitää yllä ammattitaitoaan käymällä töissä vaikka lapset olisivat vielä leikki-ikäisiä.
joku voi ajatella, mm. sadeye, että kun naisena osaa paremmin kotihommat, miksei sitten niissä pysyttelisi. voihan toki niinkin tehdä, kunhan vain ei anna lapsilleen ym. passiivista naisen mallia. yksityisen ja julkisen eriyttäminen sukupuolen mukaan johtaa aina jossain vaiheessa vallan epätasapainoon. emme kai me sitä halua lapsillemme?
olen elänyt mieheni maassa kauan. siellä naisen asema on heikko, vaikka paikalliset yrittävätkin muuta sanoa. sillä, että saa kasvattaa lapsensa kotona, hallita kodin piiriä ja neuvoa miestään, ei ole mitään merkitystä jos nainen ei pääse vaikuttamaan tai halua vaikuttaa kodin ulkopuolella. jos kaikki naiset lopettaisivat työnteon ja alkaisivat kotiäideiksi, tapahtuisi kamalia.
tasa-arvo tuo vapautta, joka antaa tasapainon sekä naisen että miehen elämään. se tuo arvostuksen ja toisen kunnioittamisen suhteeseen. ja se antaa mahdollisuudet hyvään elämään tulevaisuuden naisille, eli meidän tyttärillemme.
millaiseksi te muut suomalaiset naiset, joilla on ulkomaalainen mies, koette asemanne parisuhteessanne ja perheessänne?
minulla on ulkomaalainen mies ja kannatan sukupuolten täydellistä tasa-arvoa eli olen feministi. aktiivisesti en tee mitään tasa-arvon eteen parisuhteessani, sillä myös miehelleni tasa-arvo on itsestäänselvyys. en jaksaisikaan elää suhteessa, jossa olisi huomauteltava naisen asemasta ja oikeuksista.
tasa-arvoisuus ei kuitenkaan mielestäni tarkoita samanlaisuutta, eli että molempien tulisi tiskata, käydä ansiotyössä ja vaihtaa vauvan vaipat. mutta en kannata kotitöissä tai muussa tehtävänjaossa perinteistä Nainen kotona lasten kanssa mies julkisella areenalla tienaamassa -linjaa.
mielestäni jokaisen parin ja perheen olisi hyvä ratkaista työnjako yms. tarpeidensa ja kykyjensä mukaan, muttei perinteisiin takertuen. myös mies osaa hoitaa lapsia, kokata ja siivota. nainen voi pitää yllä ammattitaitoaan käymällä töissä vaikka lapset olisivat vielä leikki-ikäisiä.
joku voi ajatella, mm. sadeye, että kun naisena osaa paremmin kotihommat, miksei sitten niissä pysyttelisi. voihan toki niinkin tehdä, kunhan vain ei anna lapsilleen ym. passiivista naisen mallia. yksityisen ja julkisen eriyttäminen sukupuolen mukaan johtaa aina jossain vaiheessa vallan epätasapainoon. emme kai me sitä halua lapsillemme?
olen elänyt mieheni maassa kauan. siellä naisen asema on heikko, vaikka paikalliset yrittävätkin muuta sanoa. sillä, että saa kasvattaa lapsensa kotona, hallita kodin piiriä ja neuvoa miestään, ei ole mitään merkitystä jos nainen ei pääse vaikuttamaan tai halua vaikuttaa kodin ulkopuolella. jos kaikki naiset lopettaisivat työnteon ja alkaisivat kotiäideiksi, tapahtuisi kamalia.
tasa-arvo tuo vapautta, joka antaa tasapainon sekä naisen että miehen elämään. se tuo arvostuksen ja toisen kunnioittamisen suhteeseen. ja se antaa mahdollisuudet hyvään elämään tulevaisuuden naisille, eli meidän tyttärillemme.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Juuri näin minäkin ajattelen. Kiitos vaihteeksi asiallisesta kirjoituksesta.
Kirjoitit: "Aktiivisesti en tee mitään tasa-arvon eteen parisuhteessani".
Otin oikeuden korjata kirjoitusvirheesi..
Asiaan: Minusta tuntuu, että olet ymmärtänyt koko jutun ihan väärin. Ei siitä saa mitään pisteitä, että jätät esim. feministipropagandan sikseen. Edes feministit eivät taida hurrata sulle.
Suomalaisissa naisissa on just se vika, että he ovat liian EVVK porukkaa. Itsestään selvyytenä halutaan joko valtaa tai tasa-arvoa.
Parisuhde on valitettavasti kahden kauppa, ja mitä mies haluaa, on se, että vähintään pari kertaa viikossa jaksat miellyttää häntä. Jos osaat tehdä tämän, niin saat enemmän kuin pelkän kylmän puisevan tasa-arvon. Mies palvoo sinua.
Saat enemmän: Lapset joitten kasvattamisesta ja läsnäolosta saat naisen tapaan nauttia, pysyvän miehen ja isän lapsillesi, huolenpitoa hädän hetkellä, sekä tietysti lahjoja ja hemmottelua.
Feministit eivät naita asioita saa. He päätyvät katkerana lähiöbaariin juomaan kaljaa pahimpien hulttiomiesten seuraksi.
Supersize Me
kiitos kun korjasit niin hienosti kirjoitusvirheeni ;)
minun pointtini oli, että hyvässä suhteessa ei tarvitse keskittyä tasa-arvon ajamiseen, koska se on itsestäänselvyys, molemmille. ei ole valtataisteluja kun molemminpuolinen kunnioitus pelaa.
kirjoitit, että suomalaiset naiset haluavat itsestäänselvyytenä tasa-arvoa, ja että se olisi huono juttu. miksi ihmeessä? eihän suomalainen mieskään tahdo olla alisteisessa asemassa parisuhtessaan, vai?
minun ja mieheni suhteessa "miellyttäminen" toimii molemmin päin. Osaan olla, ja haluankin, miehelleni mieliksi, keittää teetä ja tarjoilla sen tietokonepöydän ääreen hänelle; hän taas saattaa kysyä illalla, että kaipaisinko niskahierontaa. nämä vain esimerkkeinä.
ja jos tarkoitit miellyttämisellä seksiä, niin kyllä sekin meiltä sujuu. ;D
aivan käsittämättömällä ajatuksenjuoksulla pääsit miellyttämisestä lapsiin ja feminismistä lähiöbaareihin. täytä rivinvälit jotta ymmärtäisin ajatusten yhteyden.
Oli niin hyvaa tekstia etta ihan raavaan miehen sydan heltyy. Sa olet naisista parhaimpia.
Tiedan etta pisteet puuttuu kirjaimesta a
Meilläkin puolisoiden välinen tasa-arvo pohjautuu siihen, että molemmat pyrimme tekemään toisemme onnellisiksi - mitä se kulloinkin vaatiikin. Pienet palvelukset arjen keskellä rakkaalle eivät vie elämästäni pois tasa-arvoa, eikä mieheltäni "miehisyyttä".
Minä voi pestä mieheni hikisukat, viikata ne komeroon ja loihtia pöydälle viiden tähden illallisen. Voin herätä aikaisin laittamaan kahvin tippumaan, koska hänen on helpompi herätä tuoreen kahvin tuoksuun sekä noutaa lehden laatikosta. Ei se ole minulta pois, vaan minulle takaisin - rakkautena ja huolenpitona.
Mies taas voi ottaa käteen sen paljon parjatun tiskiharjan, kiikuttaa roskapussin ulkoroskikseen, viedä lapsen ulos leikkimään kun minä haluan levätä, kehottaa minua lähtemään ystävättäreni kanssa tuulettumaan tai kertoa minulle kesken kotitöiden miten seksikäs olenkaan siinä puuhatessani. :o) Myös verbaalisella huomioimisella on merkityksensä, ainakin minulle. On mukava arjen keskellä saada muistutus siitä, että on rakastettu ja haluttu.
Jollain tavoin olemme mieheni kanssa näitä "EVVK-tyyppejä", eli meille mikään asia ei ole meille ehdoton. Kaikessa on pelivaraa ja kompromissille tilaa, jos tarve vaatii. Mieheni ulkomaalaisena ja muslimini (tapa-muslimina) ei ole mikään vaikea elinkumppani, vaan hyvinkin joustava - meidän on ollut helppo löytää elämästä se yhteinen sävel.
Albaanin vaimo selittää... Uskottavuus huipussaan... Hyi saatana minkälainen tyyppi sinäkin olet. Varmaan on vanhemmat ylpeitä.
Niin säälittävää, ettei jaksa edes kirjautua. Get a life... Mulla on jo. ;o)
mutta se sairaus yhdistää kyllä meitä molempia!
hyvää yötä, lynne!
...ja siinä toinen. Pistää mietityttämään.
:o)
Minulla on ulkomaalainen poikaystävä, ja ollaan juteltu yhteenmuuttamisesta ja tietysti naimisiinmenosta. Poikaystäväni on asunut suomessa jo kohta 10 vuotta ja on ajatuksiltaan aika suomalainen. Mutta hänen perheensä on tosi vanhanaikainen, äiti on vain kotona ja isä käy töissä.
Poikaystäväni sanoo kannattavansa tasa-arvoa, mutta ainakin kotona äiti palvelee häntä, eikä hän pahemmin tiskaa tai mitään. Sisko tekee kaikkia kotitöitä paljon. En aio mennä naimisiin ennen kuin olemme asuneet yhdessä jonkin aikaa jotta näen olisiko poikaystäväni tosissaan erilainen minun kanssani kuin on kotonaan.
Heh, luulen että joudut kouluttamaan sitä aika paljon, jos meinaat että se sopeutuisi elämään kanssasi haluamallasi tavalla. Jos kaveri on asunut jo kymmenen vuotta, ja edelleen tuollainen niin miten se muka yhtäkkiä muuttuisi ihanneaviomieheksi? You must be joking!
Juu, tapoihin kasvatetaan ja kasvetaan, ei ihminen hetkessä pelkillä annetuilla lupauksilla muutu. Ukko veltostuu omaksi itsekseen viimeistään sitten, kun arki tulee vastaan ja rakastumisen alkuhuuma on vain epätodelliselta tuntuva muisto - todennäköisesti ei sitäkään.
mieheni haluaa osallistua kotitöihin koska ei halua nähdä minun väsyvän.hän ei tiedä paljoa kodinhoidosta, mutta pyytää minua opastamaan kuinka tehdä.hän kannustaa minua koska haluan käydä töissä, mutta on luvannut elättää minut jos jään kotiin.( ansaitsee hyvin, vaikkei voi tehdä koulutustaan vastaavaa työtä) olemme uusioperhe ja arvostan hänen asennettaan niin lapsiini kuin x-puolisooni.kaikki tulevat hyvin toimeen. en ole koskaan vaatinut mieheltäni mitään, vaan hän vain haluaa nähdä minut onnellisena..ja siinä hän onnistuu..toivon että voin myös tehdä hänet yhtä onneliseksi!
oho..en sit ole tässäkään täydellinen..
Taitaa arabillasi lähtö häämöttää ja yrittää, ja luultavsti onnistuu naruttamaan sinut avioon kanssaan. Toivottavasti lapsissasi ei ole tyttöjä, nimittäin odotettavissa . . . . eihän lapsesi ole hänen "lihaansa"
mun mies ei muuta haluakaan kuin mun 4-v tytärtä. mä olen semmonen urpo lähiöblondi jollei ole aivoja.. mies haluu aina olla muntytönkans kahden ja mä en tajuu mixx? mä lakastan sitä ja se vaan sannoomkuintyhmii JOTKU suomalaiset o.. mitähän se tarkottaa..