Oon menossa ensi kesäksi (ja mahdollisesti pitemmäksikin aikaa) Sveitsiin Badeniin, Aargaun kantoniin.
Nyt kysyisinkin koti-ikävästä... Etenkin niiltä, joille au pair-aika oli ensimmäinen kerta pitempi aikaista oleskelua "yksin" ulkomailla. Eli ilman tuttuja(?).
Miten paljon koti-ikävä vaivaa? Miten kauan se teillä kesti?
T. Kesäaupair (Badeniin menossa :))
Nyt kysyisinkin koti-ikävästä... Etenkin niiltä, joille au pair-aika oli ensimmäinen kerta pitempi aikaista oleskelua "yksin" ulkomailla. Eli ilman tuttuja(?).
Miten paljon koti-ikävä vaivaa? Miten kauan se teillä kesti?
T. Kesäaupair (Badeniin menossa :))
Vastaukset 7
Vanhimmat
kai se riippuu vähän ihmisestä joillekkin ei varmaan pahemmin tuu ikävä mutta joillekkin sitten tosi helposti!Mutta ite ainakin huomas au pair aikana että eniten sitä ikävää rupes miettimään sillon jos ei ollu mitään tekemistä sillon kun oli koko ajan puuhaa ja ihmisiä ympärillä ei sitä koti-ikävää niin sitten muistanu!!ja just jos tapahtu jotain vastoinkäymisiä sitten huomas että rupes tuleen kotiin ikävä mutta eiköhän se oo ihan ymmärrettävää!ja mulla ainakin oli koko ajan koti kävä sillain vähän mutta sitten piti vaan yrittää elää sen asian kanssa eihän se nyt niin vaarallista oo jos vähän kotiin ikävöi.ja sit kyllä huomas että mitä enemmän piti kotiin yhteyttä niin sitä enemmän tuli ikävä!Mutta vinkkinä sulle että kannataa järjestää ittelleen kaikkea vapaa ajan aktiviteettia ettei se aika tosiaan mee siihen että istut jossain kotona ja mietit että pääsispä kotiin!!Rohkeesti vaan maailmalle kyllä sen ikävän kanssa pystyy elään jos vaan haluu:)!
Kiitos kun vastasit! :)
Aion kyllä liikkua tosi paljon perheeni kanssa, niillä on kuulemma laaja ystäväpiiri ja harrastuksiakin on tosi paljon! Uskon, että liikuntaa esim. tulee harrastettua ap-aikana enemmän kuin Suomessa! :) Jospa se vähentäis mahdollista koti-ikävää.
Mikään kauhee ikävöijä mä en uskois olevani.. mut ku eihän sitä koskaan tiedä..?
mulle koti-ikava iskee ainoastaan joskus sillon ku nakee kuinka hyvat valit nailla on keskenaan..Ne halailee usein jne,ja joskus tuntuu etta ois kiva saada sillon halata omaa aitia,Oon 20 ja voi kuulostaa tosi lapselliselta,mutta kylla mulla valilla tulee haikea olo kun en naa omaa perhetta :) Mutta onneksi mut on otettu 99% perheenjaseneksi,ja mulla ei oikeestaan koskaan oo ulkopuolinen olo..=) En ikina vaihtais tata perhetta,enka myoskaan oo katunu et lahdin au-pairiksi..vaikka se ikava joskus yllattaakin :)kai se on ihan normaalia..
Olen nyt ollu hieman yli kolme kuukautta au pairina, ja sitä ennen pisin aika jonka olin ollu erossa kotiväestä oli vaan vajaa viikko. Koti-ikävä pääsi yllättämään parin viikon jälkeen, mut kyllä sen huomas tosiaan et aina ku oli jotain tekemistä, niin ei ikävää muistanut. Niin se on nykyäänkin, vaikka ikävä on muuttunut sellaseks pieneksi taka-ajatukseksi, ja toisaalta hyväksi sillä tavalla et tietää, kuin ilonen sitten on kun näkee kaikki tutut Suomesta taas.
Eli ei muuta kun harrastuksia! Itse lähden vaikka kävelylenkille, jos muuta tekemistä ei satu olemaan.
Ainakaan etukäteen. Rankinta aikaa on lähtö ja ekat pari viikkoa, kun kaikki on uutta ja vierasta, eikä oikein oo sopeutunu. Mä oon aika herkkä ja tiesin, että tuun ikävöimään paljon, mutta halusin myös tän kokemuksen. Asiaa tietty "vaikeuttaa" se, että oon tosi läheinen perheeni kanssa ja mulla on poikaystävä Suomessa. Mulle on ollut tärkeetä pitää yhteyttä Suomeen ja saada sieltä tervehdyksiä ystäviltä ja perheeltä. Alussa ainakin puhelimessa puhuminen oli tosi rankkaa, joten oon ollu kirje- ja sähköpostilinjalla. Se koti-ikävä on tietyllä tavalla koko ajan mielessä, mutta paljon pelottavampaa ois, jos en osais ikävöidä. Eihän silloin ois syytä palatakaan. Siihen tottuu nopeesti ja mikä ei tapa, vahvistaa. Se on käynyt täällä selväksi :) Tsemppiä sulle, ota ilo irti reissustas. Kesä on kuitenkin tosi lyhyt aika...
Kuulin kerran tosi hyvän jutun, joka liittyy tohon ulkomaille muuttamiseen, ja mun kohdalla se toimi ainakin tosi hyvin.
Vaihe 1: Kaikki on mahtavaa, uutta ja upeaa. Et ehdi ikävöidä kun oot niin innoissasi.
Vaihe 2: Kun alkuinnostus laantuu, iskee mieletön koti-ikävä (itteni kohalla kesti noin 2 päivää).
Vaihe 3: Totut paikkaan ja opit olemaan kuin kotonasi. Koti-ikävä on tiessään kun oppii tuntemaan paikkoja ja ihmisiä.
Onko kukaan muu huomannut tän toimivan?
Voishan tuo pitääkin paikkansa. Lohduttavaa kuulla, että pahin ikävävaihe kesti sulla vain muutaman päivän! :)