..seuraavanlaisia kiemuroita. (Olen tulkinnut, että muutamat kirjoittajat täällä ovat perehtyneet enemmänkin kysymykseni aiheeseen)
Tilanne tämä; avioero astui voimaan viime vuoden marraskuussa, kaksi lasta jotka yhteishuollossa, minä lähihuoltaja,lastenvalvojalla olemme sopineet elatusmaksut 200 € / lapsi sekä laajat tapaamisoikeudet. Koska itse olen opettaja ja mieheni yrittäjä, jonka sesonkikausi on kesällä, emme sopineet kesäajan tapaamisia ollenkaan, muista lomista kyllä. Tapaamiset isän kanssa ovat hoituneet hyvin, elatusmaksuja hän sensijaan ei ole maksanut viimeiseen kolmeen kuukauteen. Hän on vedonnut siihen, että on pitänyt lapsia kuukaudessa n. viikon luonaan ja ostanut mm. lumilaudan, sukset ja luistimet pojalleni. Asiasta ei ole yhdessä sovittu. Viime kesänä lapset olivat yhden päivän / kk hänellä, mieleenikään ei juolahtanut alkaa vaatia korotettua elatusmaksua. Kyseessä ei ole niinkään raha, vaan periaate. Voiko näin toimia? Olen halunnut säästää itseäni ja ennenkaikkea lapsiani kaikilta turhilta riidoilta, mutta tätä nyt en oikein jaksa enää sulattaa. Siis mikä on oikea osoite, instanssi, missä asiaan voisi hakea ratkaisua? Oikeudenkäyntejä haluan välttää viimeiseen saakka.
Omaisuus; ei ole tehty ositusta, iso omakotitalo, kiinteistöyhtiö, jossa kaksi asuntoa, toinen vuokralla,toinen tällä hetkellä minun ja lasten käytössä. Talon omistussuhde on 1/4 kaikilla ( 2 lasta, ex ja minä) ja talossa on elinikäinen rasitus (anopilla asumisoikeus). Talo oli aikaisemmin anoppini omistuksessa, joka lahjoitti puolet talosta lapsille ja vanhemmat ostivat puolet, kauppakirjat ym. paperit tehty lakimiehen kans. Talo muuten velaton, mutta otimme 2 vuotta sitten yhteistä lainaa molempien nimille julkisivun remonttia varten. Vakuutena lainalle miehen asunto-osakkeita. Lainanlyhennykset on jaettu tasan ja sen lisäksi itse olen säästänyt 50 €/ kk yhteiselle tililillemme (lainanhoitotili) lasten isompia ostoja varten rahaa. Viime kuussa veroilmoitusta tehdessäni huomasin että, tilin saldo oli lähes nolla, vaikka siellä piti olla useita tuhansia euroja,jotka osittain olivat myös käyttämätöntä lainarahaa. Tiliotteet olivat menneet exän uuteen osoitteeseen ja vasta nyt huomasin, että hän oli käyttänyt oman osuutensa lainanlyhennyksistä tilille jääneestä lainasta, mutta myös minun säästämäni rahat. Olin siinä mielessä järkyttynyt, että hänellä on huomattava omaisuus ja erittäin vakavarainen firma, koskaan hänen raha-asioissaan ei ole ollut moitittavaa, enkä osannut epäillä mitään tämän kaltaista.
Kuten totesin, ex miehelläni on huomattava omaisuus (kymmeniä asunto-osakkeita ym. jotka ovat hänen henk.koht.omaisuutta, firma sitten asia erikseen...) ja oli jo ennen avioliittoa joten meillä on avioehto. Millään tavalla en ole pyrkinyt hyötymään mieheni omaisuudesta, elatusmaksut hänen tuloillensa ovat mielestäni varsin kohtuulliset. Tässä siis taustat.
Kysymys kuuluu, onko hänellä oikeus nostaa yhteistä käyttämättä jäänyttä lainaan henkilökohtaisiin menoihinsa? Maalaisjärkeni sanoo että ei, mutta miten te lainoppineet hoitaisitte tällaisen asian fiksusti? Entä jos hän ei hoida jatkossakaan omaa osuuttaan lainasta, kelle se kakku sitten kellahtaa?
Omaisuuden ositus on lienee helpointa antaa asiantuntijan tehtäväksi? Hän on erittäin huonosti keskustellut asiasta kanssani, mutta olen ilmaissut, että minä olen valmis lunastamaan hänet tästä ulos, lähivanhemmaksi hän ei halua. Lapsiaan kai hän ei voi tästä "häätää" tai ostaa, jos päättääkin haluta itse tähän asumaan? Entä jos hän päättää ettei myy omaa osuuttaan tästä? Aika ikävästi hän osaa käyttää valtaansa omistusoikeudestaan, esim. avaimiaan hän ei antanut pois, vaikka asui jo uuden ystävänsä kans. Vaihdoin ulko-ovet, tiedä häntä oliko laitonta eli ei, mutta uusia avaimia ei ole kehdannut pyytää. (halvempi olisi tietysti ollut vaihtaa lukot, mutta ovet olivat jo ikivanhat:) Siis, jos hän ei halua myydä osuuttaan,hän saa edelleen toisesta asunnostaan hänelle kuuluvat vuokratulot, mutta onko hän oikeutettu vaatimaan vuokraa minulta ja lapsilta? Tai onko hän oikeutettu omiin avaimiin? Puistattaa tämä edessä oleva sotkun selvittely, rauhanomaiseen ratkaisuun kun pääsisi, mutta kovasti epäilen...
Kysymyksiä olisi vaikka kuinka, mutta jos avitatte minua aluksi vaikka näissä!!Kiitos:)
Tilanne tämä; avioero astui voimaan viime vuoden marraskuussa, kaksi lasta jotka yhteishuollossa, minä lähihuoltaja,lastenvalvojalla olemme sopineet elatusmaksut 200 € / lapsi sekä laajat tapaamisoikeudet. Koska itse olen opettaja ja mieheni yrittäjä, jonka sesonkikausi on kesällä, emme sopineet kesäajan tapaamisia ollenkaan, muista lomista kyllä. Tapaamiset isän kanssa ovat hoituneet hyvin, elatusmaksuja hän sensijaan ei ole maksanut viimeiseen kolmeen kuukauteen. Hän on vedonnut siihen, että on pitänyt lapsia kuukaudessa n. viikon luonaan ja ostanut mm. lumilaudan, sukset ja luistimet pojalleni. Asiasta ei ole yhdessä sovittu. Viime kesänä lapset olivat yhden päivän / kk hänellä, mieleenikään ei juolahtanut alkaa vaatia korotettua elatusmaksua. Kyseessä ei ole niinkään raha, vaan periaate. Voiko näin toimia? Olen halunnut säästää itseäni ja ennenkaikkea lapsiani kaikilta turhilta riidoilta, mutta tätä nyt en oikein jaksa enää sulattaa. Siis mikä on oikea osoite, instanssi, missä asiaan voisi hakea ratkaisua? Oikeudenkäyntejä haluan välttää viimeiseen saakka.
Omaisuus; ei ole tehty ositusta, iso omakotitalo, kiinteistöyhtiö, jossa kaksi asuntoa, toinen vuokralla,toinen tällä hetkellä minun ja lasten käytössä. Talon omistussuhde on 1/4 kaikilla ( 2 lasta, ex ja minä) ja talossa on elinikäinen rasitus (anopilla asumisoikeus). Talo oli aikaisemmin anoppini omistuksessa, joka lahjoitti puolet talosta lapsille ja vanhemmat ostivat puolet, kauppakirjat ym. paperit tehty lakimiehen kans. Talo muuten velaton, mutta otimme 2 vuotta sitten yhteistä lainaa molempien nimille julkisivun remonttia varten. Vakuutena lainalle miehen asunto-osakkeita. Lainanlyhennykset on jaettu tasan ja sen lisäksi itse olen säästänyt 50 €/ kk yhteiselle tililillemme (lainanhoitotili) lasten isompia ostoja varten rahaa. Viime kuussa veroilmoitusta tehdessäni huomasin että, tilin saldo oli lähes nolla, vaikka siellä piti olla useita tuhansia euroja,jotka osittain olivat myös käyttämätöntä lainarahaa. Tiliotteet olivat menneet exän uuteen osoitteeseen ja vasta nyt huomasin, että hän oli käyttänyt oman osuutensa lainanlyhennyksistä tilille jääneestä lainasta, mutta myös minun säästämäni rahat. Olin siinä mielessä järkyttynyt, että hänellä on huomattava omaisuus ja erittäin vakavarainen firma, koskaan hänen raha-asioissaan ei ole ollut moitittavaa, enkä osannut epäillä mitään tämän kaltaista.
Kuten totesin, ex miehelläni on huomattava omaisuus (kymmeniä asunto-osakkeita ym. jotka ovat hänen henk.koht.omaisuutta, firma sitten asia erikseen...) ja oli jo ennen avioliittoa joten meillä on avioehto. Millään tavalla en ole pyrkinyt hyötymään mieheni omaisuudesta, elatusmaksut hänen tuloillensa ovat mielestäni varsin kohtuulliset. Tässä siis taustat.
Kysymys kuuluu, onko hänellä oikeus nostaa yhteistä käyttämättä jäänyttä lainaan henkilökohtaisiin menoihinsa? Maalaisjärkeni sanoo että ei, mutta miten te lainoppineet hoitaisitte tällaisen asian fiksusti? Entä jos hän ei hoida jatkossakaan omaa osuuttaan lainasta, kelle se kakku sitten kellahtaa?
Omaisuuden ositus on lienee helpointa antaa asiantuntijan tehtäväksi? Hän on erittäin huonosti keskustellut asiasta kanssani, mutta olen ilmaissut, että minä olen valmis lunastamaan hänet tästä ulos, lähivanhemmaksi hän ei halua. Lapsiaan kai hän ei voi tästä "häätää" tai ostaa, jos päättääkin haluta itse tähän asumaan? Entä jos hän päättää ettei myy omaa osuuttaan tästä? Aika ikävästi hän osaa käyttää valtaansa omistusoikeudestaan, esim. avaimiaan hän ei antanut pois, vaikka asui jo uuden ystävänsä kans. Vaihdoin ulko-ovet, tiedä häntä oliko laitonta eli ei, mutta uusia avaimia ei ole kehdannut pyytää. (halvempi olisi tietysti ollut vaihtaa lukot, mutta ovet olivat jo ikivanhat:) Siis, jos hän ei halua myydä osuuttaan,hän saa edelleen toisesta asunnostaan hänelle kuuluvat vuokratulot, mutta onko hän oikeutettu vaatimaan vuokraa minulta ja lapsilta? Tai onko hän oikeutettu omiin avaimiin? Puistattaa tämä edessä oleva sotkun selvittely, rauhanomaiseen ratkaisuun kun pääsisi, mutta kovasti epäilen...
Kysymyksiä olisi vaikka kuinka, mutta jos avitatte minua aluksi vaikka näissä!!Kiitos:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
menkää nyt tekee elatusmaksusopimus.Kirjallisena.(lastensuojelusta).Et voi tietää miehesi todellista varakkuutta tai omaisuutta.Jos olet ex-anoppisi kanssa väleissä, voisiko hänen kanssaan neuvotella nykyisen asunnon ostoista.Sinuna muuttaisn muualle vuokra-asuntoon lapsinesi.Lapset kuitenkin aikanaan saavat heille kuuluvan osan siintä osakkeesta.Omaa osaasi tuskin saat rahaksi heti,ilman lakimiestä.Sit oma pankkitili sinulle, ja lapsillesi sellainen johon vain sinulla, lasten lisäksi käyttöoikeus.
En moiti..mutta.Sen siintä saa kun menee rikkaisiin naimisiin ja ajattelee vast sitten kun eroaa.
Toivon , että molemmilla aikuisilla riittää jatkossakin rakkautta ja aikaa yhteisille lapsille .
mitä tarkoitit, "muuttakaa vuokralle lasten kans.." miksi ihmeessä? Tämähän on meidän koti, josta omistamme 3/4. Taloa ei ole tarkoitus myydä ulkopuoliselle ja lasten omaisuutta valvomaan on nimetty henkilö. En minä halua muuttaa talosta omaa osuuttani rahaksi lakimiehen kans, enkä ilman. Oliko tekstini noin epäselvää ja vaikeaselkoista...?
Elastusmaksusopimus on tehty lastenvalvojalla (kirjallinen) ja minulla toki on oma pankkitilini, lapsilla omansa, mutta yhteisen lainan lyhennykset menevät yhteiseltä tililtä.
Miten niin en voi tietää exäni todellista varallisuutta tai omaisuutta??? Ja ohi meni myös
- sen siitä saa kun menee rikkaisiin naimisiin ja ajattelee vasta sit ku eroaa...
Mitäköhän minun olisi sitten pitänyt ennakkoon osata ajatella?? Eiköhän ositusta tehdä useinpien avioerojen jälkeen, varallisuudesta riippumatta?
Aurinkoisia päiviä:)
Kirjoitin viestiäni sillä välin, joten ehdin vastata ennenkuin luin sitä.
Koska sopimukset on tehty ja mies niitä rikkoo, niin tietenkin otat yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ja kerrot heille tilanteesta. Kunnalta saat tietysti minimielarit (n.118e/lapsi/kk), ja kunta velkoo niitä sitten exältäsi. Jos kunta ei saa maksua mieheltä, niin asia menee ulosoton hoidettavaksi.
Sossu kyllä neuvoo sinua asiassa, kun olet heihin yhteydessä. Ekana ei kannata asiaa riitauttaa, mutta en enää suosittele kuukausia odottamaan, josko asiat muuttuisivat.
Tsemppiä ja jaksamista!
Mielestäni aina pitäisi tehdä selvät sopimukset siltä varalta, että käykin näin. Näitä palstoja lukiessa ainakin oppinut, että luulon varaan ei kannataisi näin isoja asioita jättää. Ero voi muuttaa ihmistä niin paljon, että ei kannata luottaa siihen, että "eihän meidän Matti..", tms.. Tehtyä sopimustahan voi soveltaa, jos vanhemmat yhdessä niin sopivat, mutta on ainakin jokin pohja olemassa, miten homman tulisi mennä.
Jos teillä siis kirjalliset sopimukset tekemättä, niin nyt viimeistään sosiaalitoimeen neuvottelemaan. Jos sellaiset on tehty, niin samaan paikkaan ensimmäiseksi kertomaan tilanteesta, he varmasti osaavat ehdottaa sopivaa menettelytapaa. Luulen, että ehdottavat ensiksi neuvottelua, vanhemmat yhdessä ja mahdollisesti erikseenkin.. viimeisenä keinona pidetään asian viemistä oikeuden ratkottavaksi.
Yleensäkin kaikille eroa läpikäyville sanoisin, että rohkeasti vaan sossuun ja/tai perheasioidensovittelijan kanssa juttelemaan. Vaikka voisi ajatella olevan vaikea puhua, niin he osaavat kysyä asioista niin, että ne ovatkin paljon helpompia kuin olisi ajatellut. Auttaa myös keskinäiseen ymmärrykseen pääsyssä, kun ulkopuolinen kertoo oman puolueettoman kantansa, ja näen hyvänä olla kummankin osapuolen läsnä yhtäaikaakin, vaikka sitten haluaisi yksinkin jutella.
Mielestäni teidän on tehtävä nopeasti ositus selväksi. Ja kannattaa tosiaan miettiä, haluaako ison riidan mahdollisesti vai luopuuko nykyisestä asunnosta. Mies ei voi häätää teitä asunnostanne, eikä myöskään lunastaa sitä itselleen ilman suostumustasi. Ainoa vaihtoehto on vielä asia oikeuden päätettäväksi, mikäli ette yhdessä pääse sopuun. Tällöin ymmärtääkseni sosiaalitoimisto tekee olosuhdeselvityksen ja antaa lausuntonsa siitä oikeudelle, ja tämä voi sinun osalta edesauttaa mahdollisuuttasi jäädä asuntoon, koska se on lastenne koti. Mutta kannattaa muistaa, että oikeuden päätöksiä ei koskaan voi tietää edeltä, ja voi käydä niin, että päätös ei miellytä ja maksettavaksi jää vaan iso lasku ja paha mieli.
Juridisesti homma menee siten, että kummallakin teistä vanhemmista on oikeus vaatia pesänjakoa. Sitten hommaan määrätään joku lakimies, joka nappaa potista aikamoisen osan omaan taskuunsa (siis ihan laillisesti palkkiona). En suosittele ainakaan ihan alkuun, mikäli muitakin mahdollisuuksia on vielä käyttämättä.
Maksamattomat elatusmaksut voi hoitaa siten, että ottaa elatusturvaan yhteyttä. Mikäli asiasta on vahvistettu sopimus, asuinkunta maksaa ensin minimit n. 120 euroa/lapsi/kuukausi ja karhuaa niitä sekä loppuosuuttakin isältä. En suosittele tätäkään ihan ekaksi vaihtoehdoksi, koska lienette molemmat sen verran hyvin toimeentulevia, ettei liene järkevää aiheutta kovin suurta sotaa elatusmaksujen vuoksi. Voi nimittäin mennä lapsi pesuveden mukana. Miten olis lasten oma tili, jonne isä voisi ehkä helpommin maksaa rahaa (ehkä sovittua enemmänkin)?
Oikeudellisessa mielessä on menetelty väärin, mikäli sovittu elatusmaksu on kompensoitu etukäteen sopimatta joillakin hankinnoilla. Näin voi toki menetellä, mutte se tulisi sopia aina tapaus kerrallaan yhdessä etukäteen. Toki viisas miettii, voisiko jostain sopia myöhemminkin, mutta etukäteen yhdessä se sopiminen tulee lain mukaan tehdä. Ja toki lasten isän olisi kuulunut näin menetellä.
Tilinkäyttö on kyllä sellainen juttu, että juridisesti tiliä saa käyttää se, jolle on aikoinaan annettu tilin käyttöoikeus. Sille ei voine jälkikäteen muuta kuin välttää jatkossa tuollaisen tapauksen toistuminen. Moraalisesti isän toiminta kuvaamallasi tavalla on toki väärin, mutta juridiikka ei siihen ehkä enää ainakaan suoraan pure, mutta voihan se toki vaikuttaa mahdollisesti oikeuden käsitykseen kokonaistilanteesta, mikäli pystyt asian toteen näyttämään.
Löytyisikö jotain yhteistä ystävää, joka olisi pätevä sovittelemaan asianne. Joku sellainen henkilö, johon voisitte molemmat luottaa?
..kysymystä ja tarkennusta..? Kiitos kuitenkin tähän asti!!
Minä eikä hän ole vaatinut pesänjakamista, mutta minä olen vain lopen kyllästynyt sellaisiin epäfiksuihin "vierailuihin" kotiini ja uhkailuihin, "myydään talo" ja lässyn lässyn...Mutta ei tästä sen enenpää..hänen moraalinkaan en tällä palstalla halua ottaa kantaa, viestit kun venyy muutenkin jo palstan mittaisiksi...:) Omastani nyt puhumattakaan...
Juuri näitä lumilauta ym. varten säästin yhteiselle tilille 50 ekeä/ per kuukausi ja ehdotinkin hänelle, että maksettaisiin hankinnat puoleksi ja hän voisi ottaa minun osuuteni yhteiseltä tililtämme. No, tyhjästä on paha nyhjäistä. Siksikin ottaa niin pirusti päähän tuo elatusmaksujen maksamatta jättäminen..
Mutta vielä siitä, mitä sitten seuraa, jos hän ei maksa yhteistä lainaa, kuten on sovittu? Otan tietysti pankkiin yhteyttä ja selvitän asian, jos näin käy, mutta haluaisin tietää, keltä pankki alkaa ensimmäisenä periä saataviaan jos näin käy? Minun panoni tilille ovat kirjautuneet, koska olen maksanut ne omalta tililtäni.( Oikeesti en tiedä, miksi hän jättää kaikki hoitamatta, välinpitämättömyyttäkö vai vittuilua)
Toinen, elintärkeä kysymys:) Koska meillä on kiinteistöyhtiö (talossamme on ollut aikaisemmin 4 eri asuntoa, jotka on remontoitu kahdeksi asunnoksi) voiko hän toteuttaa uhkauksensa, eli myydä osuutensa kelle vaan?? Tai jos hän ei halua myydä osuuttansa minulle, voiko hän ryhtyä sanojensa mukaan perimään vuokraa meiltä??
Selvennykseksi vielä, että HÄN halusi lähteä ja omien sanojensa mukaan "jättää kaiken meille". Minä kun en ole koskaan uskonut mihinkään "jättämisiin" enkä jaksa antaa tästäkään hyvästä prinssille sulkaa hattuun, olen vain alkanut pitää puoleni. Siksipä näitä täällä etukäteen kyselen ja toivon totisesti että, fiksusti näitä asioita voitaisiin eteenpäin viedä.
Kevätpäiviä:=)
Yhteisestä lainasta: Asia on kyllä todella hankala, mikäli toinen ei maksa osuuttaan yhteisestä lainasta. Olette nimittäin vastuussa siitä yhdessä eli toisen maksamattomuus jää molempien vastuulle. Koska voit osoittaa tiliotteiden avulla, että olet omalta osaltasi hoitanut lainaa, sinulle on toki tuon lainanhoidon vuoksi kertynyt enemmän pääomaa eli sitä kautta omistat vastaavasti suuremman osan lainalla hankitusta omaisuudesta. Tilanne on kuitenkin vakava, mikäli toinen ei maksa, koska pankki voi periä saamatta jääneitä maksuja yhtä hyvin teiltä molemmilta. Kannattaa selvittää asia ja vähintäänkin jakaa yhteinen laina kahdeksi erilliseksi lainaksi, joista kumpikin vastaa yksin. Vakuushan voi silti olla yhteinen.
Jakamatonta yhteistä omaisuutta ei voi myydä ilman toisen lupaa eli ei voi myydä ilman sinun suostumustasi. Toisaalta on niin, että hänen ei ole pakko myöskään myydä osuuttaan sinulle. Sinun ei toki tarvitse myöskään hyväksyä vuokrasopimusta siitä osuudesta, jonka hän omistaa eikä suostu myymään. Pattitilanne siis kaiken kaikkiaan. Mikäli ositus ei onnistu sovinnolla, ei ole kuin kaksi mahdollisuutta: sinnitellä eteenpäin kuten nytkin tai vaatia yhteisen omaisuuden jakamista. En tiedä, kuinka itse tekisin asemassasi. Ehkä kannattaa vielä odottaa ja koittaa hakea sellaista ratkaisua, jonka kumpikin hyväksyisi ilman pakkoa. Rasittavaa se toki varmaankin on. Koita kestää!
Ehdottaisin juttelemaan ositukseen ja varojenne käytöön liittyvistä asioista juristin kanssa, ei se niin kauheesti maksa. Vaikka minulla jokin käsitys noistakin asioista on, niin en ryhdy "puoskaroimaan" tällaisissa erikoistapauksissa (on muuten melko harvinainen viritys teillä) ... etenkään netissä.
Mutta noiden elareiden osaltahan asia on "selvää pässin lihaa". Omatoimisesti ei saa vahvistettua sopimusta muuttaa, vaikka kieltämättä ymmärrän miehen kannan (jos kerran maksaa mm. haarastusvälineistä osuutensa elareissa, ja sitten ostaa niitä ... niin eihän sekään ole oikein). Olikos se YH-isältä tullut ehdotus yhteisestä tilistä ... minusta oiva ajatus.
Niin, ja vahvistetut elarithan ovat ulosottokelpoisia heti ... eli saat takautuvasti maksamattomat melko nopeasti jos miehellä varallisuutta. Ja ellei ruoka pöydästä ole loppumassa, niin ei tarvii sossua asiaan sotkea ... normaali velkomusasia, johon tosin ei tarvita oikeuden päätöstäkään.
..kun luin noita tekstejäni, voin todeta, että ei taida tämä olla ihan oikea foorumi tämänkaltaisia asioita ratkomaan.
Ja viritelmistäkin..kun sen auki kirjoitin, huh huh..harvinaisen monimutkainen! Enpä sitä oikein itsekkään tajunnut. Ehkäpä noiden viritelmien taustoilla on jotain tarkoitusta, vaikkapa vain omaisuuden myymisen estäminen ulkopuoliselle. Tässä nyt sivulauseella mainittakoon, että talo on erityisen rakas anopilleni, ja hän on erityisen rakas minulle ja lapsilleni...edelleen:)
Kiitos kun jaksoitte vastata!!
Kaikesta selvitään ja asioilla on tapana selvitä, uskon niin!
En jaksanut voittaa kiusastani..elareiden käyttäminen lasten harrastusvälineiden ostamisiin..
Toki hyväksyn, että elareista voidaan vähentää suuremmat ostokset, mutta...
Meillä oli ollut alkutalvesta puhetta, että vanhempi lapsista tarvitsisi uuden lumilaudan, koska hän harrastaa sitä päivittäin ( asumme pohjoisessa ja rinteiden "juuressa). No, hän osti niillä "elareilla" myös uudet lautailumonot, jotka olivat aivan liian suuret, ehkä ensi vuodeksi sopivat. Monoja hän ei edes tarvinut, koska entiset ovat ihan OK.
Alkutalvesta ostin samaiselle lapselleni uudet hiihtosukset ja monot, koska hän tarvitsee niitä liikuntatunneille koulussa. Ex mieheni oli kuitenkin sitä mieltä, että ne olivat huonot, poikamme tarvitsee luistelusukset!Ja entisiin siteisiin kun ei käynyt entiset monot, ostettiin uudet. Mainittakoon, että suksensaaja käyttää niitä 2-5 kertaa talvessa.
Luistimet hän kyllä tarvitsi. Valitettavasti hänen ostamat olivat liian pienet ja kyn kysyin kuittia, jotta olisin voinut ne vaihtaa, sitä ei löytynyt.
Että se siitä. En ole mitenkään hysteerinen ihminen, mutta jotensakkin minusta on alkanut tuntumaan tämä pelleily joko kiusanteolta (=suomeksi vittuilulta) tai sitten olen ollut täysin tuntemattoman ihmisen kans naimisissa!
En muuten valehtele!
Olen nähnyt ja kuullut niin monta erilaista tapausta, etten pidä näitä esittämiäsi asioita mitenkään poikkeuksellisina. Toki ne ovat varmasti todella hermostuttavia. Jotenkin kuulostaa siltä, että miehesi ei joko ole aivan perillä mitä lapset tarvitsevat tai sitten hän haluaa tehdä kiusaa. Ehkä siinä on hiukan molempia. Nyt näyttää kuitenkin pahasti siltä, että hankinnoista ei taida syntyä mitään sopua, joten elatusmaksujen kuittaaminen harrastevälinehankinnoilla sen kummemmin etu- kuin jälkikäteenkään sopien ei tule kysymykseen. Positiivista on edelleen se, että sinulla on kaikesta huolimatta riittänyt malttia ja järkeä ja toisaalta myös se, että toinenkin vanhemmista on ainakin yrittänyt hankkia jotain lapsilleen, vaikka homma ei olekaan (ainakaan vielä) onnistunut. Kyllä tässä nyt jokin selkeä ja kuitenkin edelleen sovinnollinen toimintatapa voisi auttaa. Pystytkö kirjoittamaan (toki hiukan ymmärrettävästikin hammasta purren)sellaisen kirjeen exällesi, jonka sävy on mahdollisimman asiallinen ja joka lähtee selvästi esimerkiksi tuon kyseisen suksenkäyttäjän näkökulmasta? Älä syytä ketään, vaikka syytäkin olisi! Pistä vain mies miettimään, miltä tuo touhu voi tuntua lapsesta ja vetoa, että kyllä kai te lasten edun nimissä jonkin järkevän systeemin saatte sovittua. Sellaisen systeemin, josta lapsikin voisi lopulta todeta, että näinhän sen elämän tulee sujua.
neuvoisin ottamaan lakimiehen ja sitä kautta ositus vireille. selvää on että miehesi joutuu maksumieheksi. ja käy kuntasi sos. toimessa lastenvalvojan juttusilla siitä elatus maksusta. hän ei saa yksipuolisesti päättää ettei maksa. nykyisellä lainsäädännöllä sen saat heti ulosottoon.. onhan maksut menneet aina pankkitilien kautta, jotta pystyt todistamaan että hän ei ole maksanut. on hänen oma asia jos hän haluaa ostaa lapsille 'lahjoja?'