Lihavaa saa pettää

..johon kalikka kalahtaa.

Niinpä. kirjoitti:

..johon kalikka kalahtaa.

Eiköhän se ole sama juttu tämän vanhenemisen kanssa. Sille ei kai ihminen voi mitään. Rakastaminen ei ole läskeistä eikä ulkonäöstä kiinni..rakkaus ei ole pinnallinen asia.

Toivottavasti mun ukkoni ei jätä ja petä mua jos vahingossa satun laihtumaan.

Olipas kummallinen kommentti =)

Olen reippaasti ylipainoinen ja seurustellut ukkokultani kanssa pian viisi vuotta. Pettämistä ei tässä suhteessa ole ollut, ja kumppaniani ei ylipainoni haittaa. Kummallista juu, mutta näin on.

Joka tapauksessa. Mässäily peittoaa parisuhteen? Tarkoitatko ajankäytöllisesti? Monelle on taatusti helpompaa lihoa huomaamatta kuin käyttää päivittäin paljon aikaa ruokavalion suunnitteluun, toteutukseen ja tarkkailuun sekä liikuntaan.

Monella laihdutus peittoaa parisuhteen! Tunnen useita pariskuntia joissa mies/nainen on kyllästynyt kaloreiden/pisteiden laskemiseen, neuroottiseen liikunnanhimoon, vastaan vänkäämiseen kun pitäisi mennä ulos syömään ja juhlistamaan vuosipäivää =) Laihdutuksestakin voi tulla häiritsevä pakkomielle, siinä missä joillain mässäilystä.

Anyway, kun aloin kirjoittaa sinulle, pointtini oli se, että suhteen voi peitota myös toisen työ/opinnot, harrastukset, sairaus, tulevaisuudenhössötys (unohdetaan nykyhetki, eletään pilvilinnoissa), kaverisuhteet, mikä vain! Ovatko nekin sitten kelvollisia syitä pettää? Hyi teitä.

Jotta ette nyt pitäisi minulle saarnaa läskin ällöttävyydestä ja lihavuuden typeryydestä, kerron, että tiedän sen. Olisin mielelläni hoikempi, ja se onkin tässä työn alla. Monet ylipainoa keränneet ehkä haaveilevat hoikemmasta olomuodosta varmasti useammin kuin heidän kumppaninsa. Mutta vaikka se kuinka olisi vastaan toisen puoliskon unelmia tai vaikka avioliiton alkaessa ollutta tilaa, pettäminen ei ole ok.

"ilmiselvää on että syöminen ja laiskottelu on läskille tärkeämpää kuin oman parisuhteen hyvinvointi ja ylläpito."

Ohhoh =) Onko parisuhteen hyvinvointi ja ylläpitä kiinteiden pakaroiden huoltamista? Enpä vaihtaisi omaa hellää, välittävää, vuorovaikutusta sisältävää, arkista, tasaista, luotettavaa, kestävää ja ennen kaikkea onnellista parisuhdettani tuohon teidän himoitsemaan =)

Ei pahalla kenellekään. Älkää pillastuko =)

"että toista ei voi enää haluttaa"??

Kummallinen oletus ettei lihavan kanssa voi haluta seksiä. Jos nyt siitä oli kyse, oletan? Voi voi teitä, jos noin olisi, amerikkalaisethan olisivat kuolleet jo sukupuuttoon: harvat hoikat yksilöt menettävät hedelmällisyytensä anoreksian kourissa.

(Anteeksi julma kärjistäminen.)

Olen samaa mieltä Tytön kanssa!
Useimmiten lihavuus on itseaiheutettua, ei siis sairaus, joka tulee lupaa kysymättä. Onhan tietysti kilpirauhasen toimintahäiriön tai muun hormonaalisen tai munuaissairauden aiheuttamaa lihavuutta ja turvotusta, se ON ERI juttu täysin. Toinen juttu taas on se, että syö enemmän kuin kuluttaa, ja siitä voi syyttää vain itseään, jos puoliso EI ole mieltynyt syöpön läskeihin. Jos puoliso taas, harvinaista kyllä, tykkää läskeistä niin sekös kellekään kuuluu! Syöppö silloin syököön kaikessa rauhassa.
Mutta jos minä söisin itseäni lihavaksi, ja puoliso alkaisi siitä huomautella, ottaisin itseäni niskasta kiinni ja laihduttaisin.
Minulla onkin taipumusta lihomiseen, ja joudun pitämään kurissa syömähimoni ihan rakkaudesta puolisooni. Haluan, että hän haluaa minua vastedes. Se on huomaavaisuutta puolisoa kohtaan. Sama kuin kieltäytyisin pesemästä itseäni ja vaatisin, että puolison olisi pakko hyväksyä minut hajuineen päivineen.

Samaa mieltä. Miun vaimo on niin langanlaiha, että ihan luut pistää miun ihoo ja enkä mää enää löydä sitä meiän untuvapeittojen seasta.
Rupeevat jo tuttavat sekottamaan vaimon ja meiän vinttikoiran keskenään!

minkäs teet kirjoitti:

Samaa mieltä. Miun vaimo on niin langanlaiha, että ihan luut pistää miun ihoo ja enkä mää enää löydä sitä meiän untuvapeittojen seasta.
Rupeevat jo tuttavat sekottamaan vaimon ja meiän vinttikoiran keskenään!

ei luutikutkaan kivoja ole.

tyttö kirjoitti:

ei luutikutkaan kivoja ole.

Näin se on.

Kyllä tämä keskustelu on ihan aiheellinen. Ei se tee ihmisestä idioottia, jos sanoo oman mielipiteensä asioihin. Meitä ihmisiä on niin erilaisia ja niin on mielipiteitäkin. Kaikkia meitä kuitenkin tarvitaan.

Olen nainen ja puolisoni on mies. Pisän iteäni hyvässä kunnossa, mutta puolisoni ei tee oman kunnon eteen yhtään mitään. Mielestäni tämä osoittaa völinpitämättömyyttä minua kohtaan. Varsinkin kun olen keskustellut hänen kanssaan asiasta useaan kertaan. Hän vain ei tunnu välittävän asiasta. Hänen aseenteestaan on helppo tulkita että hän ei pistä kovinkaan suurta painoarvoa meidän suhteellemmekaan.

koska tahansa kirjoitti:

Olen nainen ja puolisoni on mies. Pisän iteäni hyvässä kunnossa, mutta puolisoni ei tee oman kunnon eteen yhtään mitään. Mielestäni tämä osoittaa völinpitämättömyyttä minua kohtaan. Varsinkin kun olen keskustellut hänen kanssaan asiasta useaan kertaan. Hän vain ei tunnu välittävän asiasta. Hänen aseenteestaan on helppo tulkita että hän ei pistä kovinkaan suurta painoarvoa meidän suhteellemmekaan.

Että olette unohtaneet syyn, miksi aikoinaan rakastuitte toisiinne ja halusitte elää elämäänne yhdessä. Onko rakkaus vielä jäljellä, vai onko se kadonnut väliinpitämättömyyteen ja turhanpäisyyteen?