Ollaan seurusteltu pari vuotta, mutta suhteen pohja ei vain vahvistu.
Ollaan molemmat todella herkkiä. Molempia on syytetty, jätetty, petetty... ja toki se tuo valtavat haasteet. Samalla taas, ymmärretään toisiaamme aika hyvin.
Tiedän, että se on ilmeisesti väärin, mutta otetaan aina vastuun toisemme tunnetiloista. Olemme molemmat läheisriippuvaisia ja kun ollaan samassa tasossa, niin myös autetaan toisiaamme.
Ongelma tulee vastaan, kun toisessa jokin asia ärsyttää.
Minua ärsyttää valtavasti tietyt asiat miehessä. Pelkään omaa tulevaisuutta hänen takia. Kun puhun tästä, niin ei mikään muutu, puheet jää puheeksi ja näytetään että ovi on tuolla. Kun taas minussa on joku vika, niin olen yrittänyt olla ottamatta syyllisyyttä ja parantaa asiaa, mutta ei se vaan onnistu... olen tosi herkkä ja pelkään hänen reaktioita valtavasti. Niin sitten kökötän ja kärsin.
Kerran näin miehen puhuvan eksänsä kanssa, josta sitten suutuin. Vastaus oli no kun sinä itse et anna minulle suhteessa asioita, joita tarvitsen....
Mutta huomaan, että hän ei ota itsekään mitään vastuuta elämästään.. Hänellä on voimakkaat rajat ja vaatii minulta paljon. Kuitenkin, en pärjää yksin, eikä hänkään. Molemmilla ilmeisesti ad/hd tai joku vastaava..
Mikä avuksi?
Minä käyn terapiassa, hän ei saa aikaseksi mennä sinne asti.
Ollaan molemmat todella herkkiä. Molempia on syytetty, jätetty, petetty... ja toki se tuo valtavat haasteet. Samalla taas, ymmärretään toisiaamme aika hyvin.
Tiedän, että se on ilmeisesti väärin, mutta otetaan aina vastuun toisemme tunnetiloista. Olemme molemmat läheisriippuvaisia ja kun ollaan samassa tasossa, niin myös autetaan toisiaamme.
Ongelma tulee vastaan, kun toisessa jokin asia ärsyttää.
Minua ärsyttää valtavasti tietyt asiat miehessä. Pelkään omaa tulevaisuutta hänen takia. Kun puhun tästä, niin ei mikään muutu, puheet jää puheeksi ja näytetään että ovi on tuolla. Kun taas minussa on joku vika, niin olen yrittänyt olla ottamatta syyllisyyttä ja parantaa asiaa, mutta ei se vaan onnistu... olen tosi herkkä ja pelkään hänen reaktioita valtavasti. Niin sitten kökötän ja kärsin.
Kerran näin miehen puhuvan eksänsä kanssa, josta sitten suutuin. Vastaus oli no kun sinä itse et anna minulle suhteessa asioita, joita tarvitsen....
Mutta huomaan, että hän ei ota itsekään mitään vastuuta elämästään.. Hänellä on voimakkaat rajat ja vaatii minulta paljon. Kuitenkin, en pärjää yksin, eikä hänkään. Molemmilla ilmeisesti ad/hd tai joku vastaava..
Mikä avuksi?
Minä käyn terapiassa, hän ei saa aikaseksi mennä sinne asti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
" Kun puhun tästä, niin ei mikään muutu, puheet jää puheeksi ja näytetään että ovi on tuolla."
Jos ymmärsin oikein tuon lauseen, minusta nyt vaikuttaa, että sinä olet herkkä ja hän käyttää sitä hyväkseen. Ainakin hän osaa hyvin kertoa kaapin paikan ja sinä hyväksyt, koska et voi muutakaan.
Riippuvuus toisesta on TODELLA huono lähtökohta parisuhteeseen. Hyvin usein toinen käyttää sitä tavalla tai toisella hyväkseen. Itse keskittyisin miehen muuttamisen sijasta itsesi muuttamiseen niin, että et olisi riippuvainen miehestä.
Herkkyys ei oo sama kuin läheisriippuvuus, jotka ap niputtaa (ja ap selkeästi vaikuttaa riippuvaiselta). Herkkyys on tuota mitä ap kuvaa, että imee ja vaistoaa ympäristön tunnetilat helposti. Erityisen ristiriitaisessa tunneilmastossa (esim.useita ihmisiä ja ristiriitoja) silloin herkkä ihminen helposti kärsii. Ite herkkänä tarvitsen yksinoloa sosiaalisuuden vastapainoksi, jotta saan voimia tankattua ja lepoa. Herkkyys on muuten voimavara, kun sen oikein oivaltaa ja sitä vahvistaa oikeaan suuntaan.
"Samalla taas, ymmärretään toisiaamme aika hyvin."
Epäilen, että ymmärryksenne toisistanne ei ole kovin suurta. Luulot saattaa olla, mutta koska kommunikointinne ei pelaa, se kertoo, että keskinäisessä ymmärryksessänne on puutteita. Oletteko miettineet pariterapiaa, jossa kävisitte läpi tapaanne kommunikoida?
Käyn siis terapiassa just ja vahvistun päivä päivältä, että en olisi riippuvainen. Mutta vaikka olisikin itsenäinen, niin herkkyys kuitenkin tulee aina tekemään sen, että otan vastuun toisen tunteista. Jos toinen kärsii, niin minä kärsin. Vaikka kuinka itsenäinen ja riippumaton olisin, niin silti kärsin, jos toinen kärsii.
Pariterapian ei vielä.
Teidän suhde ei ole tasapuolinen ja toisianne kunnioittava. Tuo puolisosi selkeästi ajattelee vain itseään. Ei myöskään riitä, että vain sinä käyt terapiassa ja muutat toimintaasi, tuohon ansaan herkkänä varsinkin menee helposti. Jopa pariterapia, jossa tarkoitus on muuttaa yhteisiä käytäntöjä toimivammaksi ei onnistu, kun itse vain muuttaa juttuja (tiedän tämän ja vähitellen vitutus voi kasvaa aikamoiseksi). Se on totta, että herkkänä ihmisenä poimii helposti ympäristön tunnetiloja ja se on väliin todella rasittavaa. Herkkyyttä ei kuitenkaan tarvi hävetä tai poistaa (eikä sitä voikaan poistaa), sen kanssa voi oppia elämään ja hyvin toimivana se on hyvä piirre.
Tykkäätte kovasti toisistanne, mutta parisuhde-olotila on vielä uusi asia joka vaatii opettelua? Ikää jo ehkä sen verran mittarissa, että ei ole enää niin helppoa?
Lisäksi omat tunteet ja toiveet myllerryksessä??
Herkkyys ei ole tyhmyyttä tai heikkoutta. Te molemmat olette heikkoja siinä mielessä, ettette uskalla tehdä asioita ns. mukavuusalueenne ulkopuolella tai edes kokeilla. Tyhmää taas on olla suhteessa, jossa on jo tuossa vaiheessa noin paljon ongelmia.
Jos olette läheisriippuvaisia, luultavimmin olette suht tyytyväisiä kun kummallakin on joku, jossa roikkua ja joku toinen, joka ottaa tunnetiloista vastuun, kuten kerroit; tosin ihan tarkkaan en ymmärrä koko lausetta.
Mua alko ny itkettää, että poistun paikalta.