Hjälpa mig!
Olen 25v. mies. Tarinani on seuraavanlainen:
Seurustelin mukavan tytön kanssa 2 vuotta. Sitten hän jätti minut rakastuttuaan toiseen mieheen. Tämä suhde kuitenkin loppui alkuunsa ja huomaamatta ajauduimme takaisin yhteen. Päätimme kuitenkin tällä kertaa ottaa päivän kerrallaan, koska "tyttöystäväni" ei halua vielä sitoutua (on minua jonkun verran nuorempi) ja minustakin ratkaisu tuntui viisaammalta. Sovimme yhteisesti, ettemme kysyttäessä myönnä kenellekään seurustelevamme.
Niitä ulkopuolisten tahojen kysymyksiä onkin sitten tullut melkoisesti, koska vietämme paljon aikaa yhdessä. Yksi tällainen on tyttöystäväni (entinen) paras kaveri, jonka kanssa olen ystävä täysin ilman taka-ajatuksia.
No sattuipa tuossa muutama viikko sitten sellainen tapaus, että tämä tyttöystäväni kaveri oli yhden toisen, vastikään paikkakunnalle muuttaneen kaverinsa kanssa "liikenteessä" ja minäkin erehdyin mukaan.
Illan aikana tutustuimme tämän tyttöystävän kaverin kaverin kanssa ja minun puoleltani koko touhu oli pelkkää viatonta ihmisystävällisyyttä ja uteliaisuutta. Korostan sitä, ettemme todellakaan tehneet mitään pettämiseen viittaavaakaan. Kävin kuitenkin katsomassa hänen asuntoaan kun se oli matkani varrella (edelleenkään ei tapahtunut mitään) ja vaihdoimme puhelinnumeroita. Poistin tosin hänen numeronsa puhelimestani seuraavana päivänä kun tajusin mitä se voi tarkoittaa ja aloin katua.
Tyttöystäväni tietää tapahtuman pääpiirteet, koska rehellisyyteen pyrkivänä miehenä kerroin. Puhelinnumeroiden vaihtaminen on ainoa asia, josta hän ei tiedä, eikä mielestäni tarvitse tietääkään.
Ongelma on siinä, että tämä uusi tuttavuuteni on mitä ilmeisimmin vähintäänkin ihastunut minuun. Hän on lähetellyt tekstiviestejä ja yrittänyt soittaa. Hän haluaisi tavata ensi viikonloppuna ja on jo suunnitellutkin kaikkea. Muutamaan viestiin olen vastannut lupaamatta yhtään mitään.
Toinen ongelma on se, etten ole kiinnostunut tästä uudesta tuttavuudesta kuin korkeintaan ystävänä ja sekin tuntuu vähän hankalalta, kun elän seurustelunomaisessa suhteessa. Ja tämä seurustelunomainen suhteeni tuntuu sellaiselta, että haluaisin jonain kauniina päivänä vakiinnuttaa sen, muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Eli tyttöystäväni on ainakin omasta mielestäni minulle "se oikea", vaikka vaikeuksia on ollutkin.
Miten osaisin sanoa kohteliaasti ei? En haluaisi loukata tätä uutta naista pahasti, koska hän on mukava ja vaikuttaa hyvin yksinäiseltä. Itse asiassa, jos en olisi jo ajat sitten tavannut "sitä oikeaa" voisin aivan hyvin kokeilla jopa seurustelua hänen kanssaan.
Kertokaapa hyviä vinkkejä tilanteen selvittämiseksi sujuvasti.
Olen 25v. mies. Tarinani on seuraavanlainen:
Seurustelin mukavan tytön kanssa 2 vuotta. Sitten hän jätti minut rakastuttuaan toiseen mieheen. Tämä suhde kuitenkin loppui alkuunsa ja huomaamatta ajauduimme takaisin yhteen. Päätimme kuitenkin tällä kertaa ottaa päivän kerrallaan, koska "tyttöystäväni" ei halua vielä sitoutua (on minua jonkun verran nuorempi) ja minustakin ratkaisu tuntui viisaammalta. Sovimme yhteisesti, ettemme kysyttäessä myönnä kenellekään seurustelevamme.
Niitä ulkopuolisten tahojen kysymyksiä onkin sitten tullut melkoisesti, koska vietämme paljon aikaa yhdessä. Yksi tällainen on tyttöystäväni (entinen) paras kaveri, jonka kanssa olen ystävä täysin ilman taka-ajatuksia.
No sattuipa tuossa muutama viikko sitten sellainen tapaus, että tämä tyttöystäväni kaveri oli yhden toisen, vastikään paikkakunnalle muuttaneen kaverinsa kanssa "liikenteessä" ja minäkin erehdyin mukaan.
Illan aikana tutustuimme tämän tyttöystävän kaverin kaverin kanssa ja minun puoleltani koko touhu oli pelkkää viatonta ihmisystävällisyyttä ja uteliaisuutta. Korostan sitä, ettemme todellakaan tehneet mitään pettämiseen viittaavaakaan. Kävin kuitenkin katsomassa hänen asuntoaan kun se oli matkani varrella (edelleenkään ei tapahtunut mitään) ja vaihdoimme puhelinnumeroita. Poistin tosin hänen numeronsa puhelimestani seuraavana päivänä kun tajusin mitä se voi tarkoittaa ja aloin katua.
Tyttöystäväni tietää tapahtuman pääpiirteet, koska rehellisyyteen pyrkivänä miehenä kerroin. Puhelinnumeroiden vaihtaminen on ainoa asia, josta hän ei tiedä, eikä mielestäni tarvitse tietääkään.
Ongelma on siinä, että tämä uusi tuttavuuteni on mitä ilmeisimmin vähintäänkin ihastunut minuun. Hän on lähetellyt tekstiviestejä ja yrittänyt soittaa. Hän haluaisi tavata ensi viikonloppuna ja on jo suunnitellutkin kaikkea. Muutamaan viestiin olen vastannut lupaamatta yhtään mitään.
Toinen ongelma on se, etten ole kiinnostunut tästä uudesta tuttavuudesta kuin korkeintaan ystävänä ja sekin tuntuu vähän hankalalta, kun elän seurustelunomaisessa suhteessa. Ja tämä seurustelunomainen suhteeni tuntuu sellaiselta, että haluaisin jonain kauniina päivänä vakiinnuttaa sen, muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Eli tyttöystäväni on ainakin omasta mielestäni minulle "se oikea", vaikka vaikeuksia on ollutkin.
Miten osaisin sanoa kohteliaasti ei? En haluaisi loukata tätä uutta naista pahasti, koska hän on mukava ja vaikuttaa hyvin yksinäiseltä. Itse asiassa, jos en olisi jo ajat sitten tavannut "sitä oikeaa" voisin aivan hyvin kokeilla jopa seurustelua hänen kanssaan.
Kertokaapa hyviä vinkkejä tilanteen selvittämiseksi sujuvasti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet sen verran nuori mies vielä, että mikäli tuo "nykyinen" sinut taas jättää ja suhde on tänäpäivänä, mitä se on? "ei sitouduta, ei seurustella", niin varmasti kadut, ellet selvitä tunteitasi myös tätä "ystävää" kohtaan.
En katkasisi siltoja kuitenkaan, kumpaankaan.
"Nykyinenkin" voi herätä ajattelemaan suhdettanne
vakavasti, kun ympyröihin ilmaantuu kilpailija.
Pidä vain itsestäsi kiinni, miltä sinusta tuntuu,
ole rehellinen, myös itsellesi ja pelaa avopokkaa, niin ratkaisut tulevat itsestään.