Määräaikainen soppari

Ei mitään pahaa, jos se sopii elämäntilanteeseesi. Määräaikaisellahan on hyvä turva, ei voi potkia kesken työsuhteen (paitsi koeajalla), ja työstä pääsee aikanaan eroon ilman karenssia.

Mutta ei määräaikaisena hankita luottokorttia eikä asuntolainaa. Ei se sovi ihmiselle, jonka pääsuunnitelmana on tehdä töitä, elää tasaista elämänlaatua ja maksaa laskunsa.

Määräaikainen ei myöskään voi lähteä heti paremman työtarjouksen perässä muualle. Uuden työn haku pitää ajoittaa tarkasti, tai työttömyys on väistämätöntä joksikin aikaa.

Määräaikaisia ei saa tehdä peräkkäin kuin pari, työllistyt vakkariksi, jos hoidat hommat hyvin.

Meidän puljussa määräaikaisilla ei ole täysin samat edut, pitää olla yli 6 kk soppari, että samoissa mennään. Määrikset eivät saa henkilökohtaisia palkankorotuksia. Työsuhteen jatkosta ei varmuutta ja aina menee viime tinkaan jatkuuko vai ei. Enkä kyllä keksi, että määräaikaisuudet todellisuudessa edes perustuvat mihinkään oikeaan syyhyn, kunhan jotain höpötetään tehtävänkierrosta.

Toki tavallaan näen määräaikaisuuden myös hyvänä puolena, herkemmin vaihtaa firmaa ja kokeilee siipiään muualla. Nyt kun on suht ok palkkainen vakityö ja sinäänsä työssä ei ole valittamista, muiden hommien "kokeilu" ei olekaan yhtä houkuttelevaa, eteenkään, jos mielenkiintoinen tarjolla oleva homma olisi määräaikainen... Sitä on niin nössykkä, ettei uskalla kokeilla muuta, kun tässä ollaan.