Oon siis 14v tyttö. Mun sisko sairastaa syöpää. Äiti on kokoajan sairaalassa sen kanssa, niin kotona ollaan minä ja mun isä ja veljet. Eli oon ainoa tyttö talossa. Mun iskä huutaa koko ajan, ja se ramppaa mun huoneen ovella 10 minuutin välein huutamassa tai valittamassa jostain. Jos ei ole mistä valittaa, haukkuupa sitten vaikka mun vaatteita. Aivan helvetin sama, kunhan keksii jotain, mistä valittaa. Sitten taas vie mun kahta muuta veljeä kaikkiin kivoihin juttuihin, esim just viikko sitten ne oli laskettelemassa. Ilman minua.
Mulla alkoi kuukautiset jo pari viikkoa sitten, mutta en halua kertoa iskälle. Mä tarviin mun äitiä, vielä kun oon just siinä iässä että on murrosikä ja menkat yms... Mä tarviin jonkun toisen naisen joka ymmärtää mua. Tuun vittu hulluksi täällä näiden kusipäiden kaa.
Kävin yks päivä ihan huvikseen kerrostalojen katolla, ihan vaan katsomassa maisemia. Sit sain siellä yhtäkkii jonku kohtauksen. Siis mulla kävi mielessä kaikki lähiaikojen tapahtumat, ja oli niin helvetin lähellä etten hypännyt alas. Oisin vähän vaan siirtänyt jalkaa, ja mua ei enää ois.
En ois kenenkään riesana. Lellikööt äiti siskoa ja iskä veljiä. En häiritsisi kenenkään eloa enää.
En halua kertoa vanhemmilleni tästä, koska ne kuitenkin heittäis mut johonki saatanan laitokseen, josta taas tulis enemmän hankaluuksia.
Tätä on jatkunut jo noin vuoden. Joka päivä olo vaan pahenee. Haluan pois täältä.
En voi soittaa mihinkään, en voi hakea apua, en voi mennä juttelemaan kenellekkään, koska mun vanhemmat sais kuitenkin tietää. Kerta en saa muutenkaan olla rauhassa, niin vielä että saisin soittaa johonkin.
Haluaisin muuttaa yksin pois tältä paikkakunnalta, kauas mun vanhemmista ja perheestä. Vaihtaa koulua, käydä sen loppuun ja hakea johonkin työhön josta pidän. Aivan helvetin sama. Se on niille sit joko tai. Ne saakoon itse päättää, haluaako mun lähtevän pois niiden silmistä, vaiko pois niiden elämästä.
Tuntuu kuin oisin lintu lukittuna häkkiin. Vapaa lentämään, jos vain omistaja aukaisisi häkin oven, kun ei lintu itse siihen pysty.
Anteeks, tiiän et ketään ei kiinnosta. Mä en hae tällä huomiota tai mitään. Enkä kyllä juuri haluaisikaan huomiota. Halusin vaan tulla kirjoittamaan tänne, ja se oikeastaan helpotti. Anteeksi myös siitä, että tästä tuli aika pitkä viesti.
Kiitos kuitenkin jos jaksoit lukea :)
Mulla alkoi kuukautiset jo pari viikkoa sitten, mutta en halua kertoa iskälle. Mä tarviin mun äitiä, vielä kun oon just siinä iässä että on murrosikä ja menkat yms... Mä tarviin jonkun toisen naisen joka ymmärtää mua. Tuun vittu hulluksi täällä näiden kusipäiden kaa.
Kävin yks päivä ihan huvikseen kerrostalojen katolla, ihan vaan katsomassa maisemia. Sit sain siellä yhtäkkii jonku kohtauksen. Siis mulla kävi mielessä kaikki lähiaikojen tapahtumat, ja oli niin helvetin lähellä etten hypännyt alas. Oisin vähän vaan siirtänyt jalkaa, ja mua ei enää ois.
En ois kenenkään riesana. Lellikööt äiti siskoa ja iskä veljiä. En häiritsisi kenenkään eloa enää.
En halua kertoa vanhemmilleni tästä, koska ne kuitenkin heittäis mut johonki saatanan laitokseen, josta taas tulis enemmän hankaluuksia.
Tätä on jatkunut jo noin vuoden. Joka päivä olo vaan pahenee. Haluan pois täältä.
En voi soittaa mihinkään, en voi hakea apua, en voi mennä juttelemaan kenellekkään, koska mun vanhemmat sais kuitenkin tietää. Kerta en saa muutenkaan olla rauhassa, niin vielä että saisin soittaa johonkin.
Haluaisin muuttaa yksin pois tältä paikkakunnalta, kauas mun vanhemmista ja perheestä. Vaihtaa koulua, käydä sen loppuun ja hakea johonkin työhön josta pidän. Aivan helvetin sama. Se on niille sit joko tai. Ne saakoon itse päättää, haluaako mun lähtevän pois niiden silmistä, vaiko pois niiden elämästä.
Tuntuu kuin oisin lintu lukittuna häkkiin. Vapaa lentämään, jos vain omistaja aukaisisi häkin oven, kun ei lintu itse siihen pysty.
Anteeks, tiiän et ketään ei kiinnosta. Mä en hae tällä huomiota tai mitään. Enkä kyllä juuri haluaisikaan huomiota. Halusin vaan tulla kirjoittamaan tänne, ja se oikeastaan helpotti. Anteeksi myös siitä, että tästä tuli aika pitkä viesti.
Kiitos kuitenkin jos jaksoit lukea :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Seitsemän vuotta sitten amerikkalaisen Neale Donald Walschin elämä oli aallonpohjassa. Hänen ihmissuhteensa eivät toimineet, hänen terveytensä oli heikko ja hän oli saanut potkut työstään. Eräänä yönä tämä vihainen ja turhautunut mies ryhtyi kirjoittamaan kirjettä Jumalalle ja hämmästyksekseen hän alkoi saada vastauksia.
Kolmen vuoden ajan Walsch kävi keskusteluja Jumalan kanssa monenlaisista aiheista, jotka vaihtelivat ihmissuhteista, synnistä ja seksistä maailman tilaan ja Jumalan olemukseen. Sitten Walsch julkaisi keskustelunsa kirjana, joka Yhdysvaltojen menestyksen jälkeen nousi yli kahdellekymmenelle kielelle käännetyksi kansainväliseksi bestselleriksi.
"Ensimmäinen laki on, että jokainen voi olla, tehdä ja saada kaiken mitä voi kuvitella. Toinen laki on että jokainen vetää puoleensa sitä mitä pelkää."
Lue Neale Donald Walsch "Keskusteluja Jumalan kanssa," 1. kirja!