Olen eronnut reilu vuosi sitten puolitoista vuotta kestäneestä suhteesta. Pitkän aikaa meni kaivaten takaisin. Olen ymmärtänyt jo että takaisin ei ole paluuta enkä kyllä siihen pystyisikään kun mies jätti (eli tosissaan ei rakastanut). Tämä suhde kuitenkin oli minulle elämäni tärkein ja ihminen jota aidosti rakastin. Ketään toista en koskaan ollut rakastanutkaan vaikka aina olin luullut niin. Mies kohteli suhteen ajan hyvin. Teoillaan osoitti että rakasti tai sai minut ainakin tuntemaan niin.
Tämän suhteen jälkeen olen kaksi kertaa seurustellut ja muutaman kuukauden jälkeen lopettanut suhteet kun tajuan että mitään sellaisia tunteita ei tule kun eksäni kanssa. Vaikka yritän vielä jatkaa suhdetta sen jälkeen kun tajuan ettei niin isoja tunteita tule niin en pysty. Molemmat lyhyet suhteet on alkanut hyvin ja koen olevani tyytyväinen ja onnellinen. Ovat olleet myös hyviä miehiä. Ei väkivaltaa ei juomista. Ovat halunneet perheen ovat pitäneet lapsestani. Mutta aina sen muutaman kuukauden jälkeen tajuan että en rakasta niinkuin joskus olen eksääni rakastanut. Siihen loppuu kaikki. En pysty harrastamaan seksiä, toisen lähellä olo alkaa ärsyttämään ja tunteet vaan kuolee pois kokonaan.
Kovasti haluaisin vielä perheen mutta haluan olla umpi rakastunut sellaiseen mieheen kenen kanssa perustaa perhe. Nyt olen ollut ihan yksikseni muutamia kuukausia. En ole edes treffeillä käynyt. Pelkään kovasti että sellaista rakkautta ei koskaan enään tule kohdalleni :/
Haluaisin kuulla onko muut pystyneet rakastumaan oikeasti kunnolla enään jos on aiemmin rakastanut jotain koko sydämestään.?
Mitä tässä tilanteessa kannattaa tehdä?
En halua myöskään satuttaa hyviä miehiä sillä että he rakastuvat minuun ja sitten taas tajuan että en itse rakasta ja niin aiheutan heille pahaa oloa..
Tämän suhteen jälkeen olen kaksi kertaa seurustellut ja muutaman kuukauden jälkeen lopettanut suhteet kun tajuan että mitään sellaisia tunteita ei tule kun eksäni kanssa. Vaikka yritän vielä jatkaa suhdetta sen jälkeen kun tajuan ettei niin isoja tunteita tule niin en pysty. Molemmat lyhyet suhteet on alkanut hyvin ja koen olevani tyytyväinen ja onnellinen. Ovat olleet myös hyviä miehiä. Ei väkivaltaa ei juomista. Ovat halunneet perheen ovat pitäneet lapsestani. Mutta aina sen muutaman kuukauden jälkeen tajuan että en rakasta niinkuin joskus olen eksääni rakastanut. Siihen loppuu kaikki. En pysty harrastamaan seksiä, toisen lähellä olo alkaa ärsyttämään ja tunteet vaan kuolee pois kokonaan.
Kovasti haluaisin vielä perheen mutta haluan olla umpi rakastunut sellaiseen mieheen kenen kanssa perustaa perhe. Nyt olen ollut ihan yksikseni muutamia kuukausia. En ole edes treffeillä käynyt. Pelkään kovasti että sellaista rakkautta ei koskaan enään tule kohdalleni :/
Haluaisin kuulla onko muut pystyneet rakastumaan oikeasti kunnolla enään jos on aiemmin rakastanut jotain koko sydämestään.?
Mitä tässä tilanteessa kannattaa tehdä?
En halua myöskään satuttaa hyviä miehiä sillä että he rakastuvat minuun ja sitten taas tajuan että en itse rakasta ja niin aiheutan heille pahaa oloa..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.